1960-luvun
lopulla tietokoneiden kehitys tuli siihen vaiheeseen, että alettiin
puhua tietojen kaukosiirrosta, etäiskäytöstä ja päätteistä.
Filosofisemmalla tasolla puhuttiin man-machine -konseptista, "käyttöliittymä"-sana
keksittiin paljon myöhemmin.
Tietokoneen antamaa palvelua
ryhdyttiin siis tarjoamaan paikan päälle, sinne, missä tietoa
tarvittiin. Pääte, Teletype-kirjoitin, oli toki kannettava - tosin
juuri ja juuri kahden kannettava. Kirjoittimen nopeus oli 10 merkkiä
sekunnissa, mutta tehtävien valmistelua auttoi reikänauhavarustus.
Kun puhelinyhteys 300 baudin modemin välityksellä oli luotu,
Time-Sharing -konetta tervehdittiin iloisesti HELLO-komennolla.
Yhteys vastaavasti lopetettiin tietysti BYE:llä.
Eräänä vuoden 1968 kevätpäivänä
Nokia Elektroniikan BGE-ryhmän (Bull General Electric)
markkinointivoimat ovat Messuhallissa pystyttämässä jotain aivan
uutta. Tarkoituksena on seuraavana päivänä alkavilla messuilla näyttää,
kuinka vaivatonta ja helppoa tietokoneiden käyttö on: missä
tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Tietokoneiden, joita tähän
asti ovat käyttäneet vain kunnioitetut asiantuntijat
ilmastoiduissa erikoishuoneissa.
Esittelyä varten paikalle on tuotu
Teletype-pääte ja messujärjestäjiltä tilattu tarvittava
puhelinlinja. Joke Silvonen, Kim Jäämeri ja Jussi Nuotio
seuraavat messuosaston pystyttämistä ja laitteiden asettelua ja
kytkemistä. Yhteyttä Haagissa sijaitsevaan keskuskoneeseen on
aikaisemmin testattu, ja BASIC-kielellä tehtyjä ohjelmia varattu
yleisönkin kokeiltavaksi.
Kaikki ei kuitenkaan ole
kohdallaan, yhteyttä päätteen ja koneen välille ei synny.
Paikalla oleva huoltojoukko koettaa selvittää tilannetta. Tunteja
kuluu.
Asia ei edisty, tilanne ei muutu.
Tiedetään, että Tukholmaan avataan syksyllä samanlainen keskus
kuin Haagissa, ja asiantuntemusta sinne on jo kerääntynyt.
BGE-ryhmän Kaapelitehtaan kodista saadaan Tukholman toimiston
puhelinnumero. Jussi soittaa. Oikea mies saadaan langan päähän,
mutta monimutkaista asiaa on vaikea selvittää kapeaa väylää
pitkin. Uusilla neuvoilla kuitenkin jatketaan. Homma on saatava
kuntoon aamuksi.
Kimillä on lentolupakirja. Entä
jos...? Pannaan varmuuden vuoksi toimeksi. Kim varaa Malmilta
Mooney-21 –koneen, ja Tukholman päätä informoidaan uudesta
vaihtoehdosta. Kysehän on yhteisestä maineesta!
Työtä jatketaan, mutta ilman
tulosta. Aika rientää. Sää huononee, ja ilta pimenee. Saattaa
olla, ettei Malmilta kohta kyetä lentämään. Kim käy siirtämässä
Mooneyn Malmilta Seutulaan.
Lopulta selviää, ettei tulla
toimeen ilman tiettyjä varaosia, joita meillä ei ole. Menoksi.
Jussi sopii varaosista ja asiantuntijan lainaamisesta Tukholman
kanssa, ja Joke ja Kim lähtevät Seutulasta aamuyöllä matkaan.
Kim lentää Ahvenanmeren yllä
"rukkaskurssilla" lokkien keskellä. Aurinko nousee.
Tuoreen kevään aistii koneenkin sisään. Aamuviideltä saavutaan
Brommaan, missä asiantuntija ja varaosat jo odottavat.
Paluumatkalle lähdetään välittömästi.
Kun messut aamulla avataan, kaikki
on kunnossa. Asiantuntija palaa Tukholman vuorokoneella.
Teksti: Seppo Torvinen
Kirjoittaja toimi myyntineuvottelijana Nokia Elektroniikan
BGE-ryhmässä.
Juttu on ilmestynyt Net-lehdessä 16.2.2000
» takaisin
|