Esa Salminen palkattiin Kaapelitehtaan elektroniikkaosastolle Elliott 803 -koneen ohjelmoitsijaksi.

”Monesti tilanne oli se, että asiakas kuvaili ongelman ja aloin saman tien työstää sitä ohjelmaksi. Huumoripitoinen tunnuslauseemme olikin: Ongelmasta ohjelmoimaan –  vasen käsi taskussa nykien. Se oli todellista 1-to-1-bisnestä, vastapelureina yksi henkilö sekä toimittajalta että asiakkaalta.”

Vuonna 1965 Salminen siirtyi kaupallisiin tehtäviin Bull-ryhmään ja lähti Ranskaan Compagnie des Machines Bull -yhtiöön töihin kansainväliseen pankkiryhmään ja opiskelemaan levymuistitekniikkaa.

Vajaan vuoden Pariisin-keikan jälkeen oli vuorossa paluu Suomeen koulutus- ynnä muihin tehtäviin. Salminen kirjoitti yhdessä kollegansa Matti Santalahden kanssa yli satasivuisen kirjan "Johdatus levymuistitekniikkaan". Varsin pian General Electric kylläkin julkaisi tiedosto-ohjelmisto IDS:n (Integrated Data Store), joka oli hyvin kehittynyt ja jota sittemmin hyödynnettiin ajantasaisissa on-line-pankkijärjestelmissä.

Toisinaan kouluttajana joutui aika mahdottomiin tilanteisiin: "Ranskalaisen Gamma 115 -tietokoneen (vastaava Italiassa tehty oli nimeltään Elea 115) kurssit jouduin pitämään lähteenäni vain italiankieliset manuaalit ilman kyseisen kielen opintoja".

Myöhemmin Salminen oli pankkiryhmässä kehittämässä pankkien on-line-järjestelmiä teknisenä tukihenkilönä.

Yläkuvassa näkyy Esa Salmisen muistoja 1960-luvun atk-ajalta: Siemensin kortinlukijan puskurimuisti, jonka sisällä on ferriittirenkaita. Alaosalla pilkottaa Salmisen yhdessä Matti Santalahden kanssa kirjoittama kurssikirja "Johdatus levymuistitekniikkaan".

Älyllinen ilmapiiri

Salmisaaren yliopistoksi kutsutun osaston ilmapiiristä Salmisella on paljon lämpimiä muistoja: "Se oli tieteellisesti inspiroiva ja avaran älyllinen". Kaapelitehdas panosti henkilöstön kouluttamiseen.

”Pidimme toisillemme sisäisiä koulutustilaisuuksia. Seppo Mustonen luennoi porukan yleissivistämiseksi omalta alaltaan aiheesta Matriisialgebra, vaikka se ei kaikkien varsinaiseen tietojenkäsittelytyöhön liittynytkään. Tulihan matriisin inversiot ja transponoinnit tutuiksi. Ilmapiiri oli haastava, ja kunnianhimoa riitti.”

Salminen sanoo, että työn kohokohtia olivat onnistumiset:

”Eräässä ohjelmistossa ollutta virhettä etsittiin päiväkausia. Yhtenä yönä heräsin kesken unien ja tajusin, missä virhe voisi olla. Ja siinähän se oli – mikä onnistuminen!”

Johtajia arvostettiin, koska he vastaavasti luottivat väkeensä. Ja sihteerejä kunnioitettiin. Myynti ja asiantuntijat toimivat hyvässä yhteistyössä, vaikka toki pientä jännitettä oli: ”Mitä se myyjä taas on mennyt lupaamaan…”

Fiatissa on tunnelmaa

Ruokailuista Salminen muistaa, että Kaapelitehtaan kolmannen kerroksen ruokalassa oli heistä huonotasoista ruokaa, vaikkakin isot annokset.

”Lähdimme silloin tällöin syömään joko keskustaan tai Lauttasaareen. Ollilan Pepellä oli Fiat 600, johon mahtui hyvinkin viisi miestä! Pyrimme menemään erikoisiin ruokapaikkoihin. Pelin henki oli se, että jos ei syönyt kaikkia, niin ei päässyt seuraavalla kerralla mukaan.”

Esa Salminen toimi vuoteen 1999 asti erilaisissa tietotekniikka-alan johtotehtävissä, liikkeenjohdon konsulttina ja partnerina. Sen jälkeen hän on ollut eläkkeellä ja lisäksi osa-aikaisesti aloittaviin it-yrityksiin sijoittavan sijoitus- ja kehitysyhtiön partnerina.

Teksti ja kuva: Eila Jaakola