1960-luvulla oli hierarkiaeroja, ja johtajiin suhtauduttiin kunnioittavasti. ”Meininki oli kuitenkin reilua ja tahti leppoisampi kuin nykyään, sillä ruokatunnilla kerittiin ottaa aurinkoakin”, tietokoneosaston sihteerinä ja Kurt Wikstedtinkin sihteerinä työskennellyt Clarry Herrmann muistelee. Kirjeenvaihtajaksi Svenska Hankenilta valmistunut Clarry Herrmann aloitti Suomen Kaapelitehtaan tietokoneosaston ja Martti Tienarin sihteerinä 1.2.1963. Vuonna 1967 hän siirtyi Nokia Elektroniikan johtajan Kurre Wikstedtin sihteeriksi.
”Ei ollut tietokoneita, kännyköistä puhumattakaan. Pikakirjoitin kirjeitä sanelusta. Naputin ne puhtaaksi sähkökirjoituskoneella, korjauslappuja tarvittaessa apuna käyttäen, ja vein Kurrelle allekirjoitettavaksi. Myöhemmin apuna oli sanelukone. Kopiot otettiin kirjoittamalla kirjeet hiilipaperin läpi”, Herrmann kuvailee sihteerin työtä 40 vuoden takaa.
”Postia oli hirveät kasat, jaoin ne kansioihin. Järjestin myös asiakasvierailuja, kutsuja ja ravintolaillallisia ja hoidin matkajärjestelyjä.”
Kansainvälistä työ oli jo tuolloin ulkomaisten edustusten takia: ”Vastasin puhelimeen kahdella kielellä: sihteeri, sekreteraren Clarry Herrmann. Kurren kanssa puhuin muutenkin ruotsia. Englannin kieltä käytettiin paljon. Soitin puheluja Elliottille Tienarin puolesta, ja yhteyksiä hoidettiin myös teleksillä. Kerran kun kirjoitin englanniksi kirjettä, meille tuli erimielisyyttä oikeasta muodosta. Koska tiesin olevani oikeassa, varmistin asian vielä Englannin suurlähetystöstä.”
Martti Tienari ja Kurre Wikstedt olivat erityyppisiä esimiehiä. ”Tienari oli hillitty ja korrekti, kun taas Kurre oli humoristinen leikinlaskija. Molempien kanssa oli kiva työskennellä.”
Hierarkiaeroja oli, mutta ne eivät häirinneet. Johtajiin suhtauduttiin kunnioittaen. ”Vuorineuvos Westerlundia teititeltiin aina ja aluksi teitittelin myös Kurrea. Tienarin kanssa olin koko ajan sinut”, Herrmann kertoo. ”Siisti pukeutuminen oli tärkeää, etenkin miehillä. Ei puhettakaan, että töihin olisi tultu farkuissa!”
Herrmannilla on mukavat muistot tietokoneosaston työporukasta: ”Oltiin hyviä ystäviä ja meininki reilua. Juhlia oli silloin tällöin, eikä niissä kännätty tai tapeltu. Yhteisiä urheilurientoja oli usein, kuten hiihtoa ja laskettelua. Osallistuin Hyvinkään Sveitsissä firman hiihtokilpailuihin, mutta olin lähtenyt väärää latua enkä tullut koskaan maaliin!”
Läksiäislahjaksi tuli polkupyörä, kun Herrmann lopetti työt Nokialla keväällä 1971. Sen jälkeen hän toimi sihteerinä eri yrityksissä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1993.
Teksti ja henkilökuva: Eila Jaakola
Päivällä vietettiin kunnon ruokatauko. Kaapelitehtaan kattoterassilla oli silloin hyvä ottaa aurinkoa. Kuvassa Clarry Herrmann.
Seppo Torvinen ja Lauri Fontell tulivat mielellään juttelemaan sihteerien huoneeseen.
|