Ensimmäiset Patja-vuodet sisälsivät
mallin kehittelyä ja ideointia. Niiden
aikana malli haki uskottavuutta sekä talon
sisällä että ulkopuolella.
"Aluksi uhosimme, että me hoidamme
kaiken kiinteällä kuukausihinnalla.
Seurasi ongelmia, kun ei oltu tarkasti
määritelty, mihin sitoudumme. Erilliset
palvelut olivat kuvattuina
palvelupiirakkaan, josta asiakas valitsi
haluamansa palaset. Patja-malli alkoi
rakoilla. Vuoden 1998 tienoilla oltiin
menossa kovaa vauhtia kohti palveluiden
erillislaskutusta, kun piirakan kenttien
väleihin jäi harmaita alueita",
Heikki Länsisyrjä muistelee.
Patja palasi takaisin ruotuun, kun
asiakkaiden tarpeeet sidottiin takaisin
omiin tuotannollisiin lähtökohtiin.
Kannattavuuttakin piti odottaa muutama
vuosi, sillä ensimmäiset sopimukset eivät
vielä olleet kovin tuottoisia.
"Tehtiin höttöisiä sopimuksia,
joista ei kertynyt laskutusta likimainkaan
tarpeeksi työmäärään nähden. Itsekin
tuhlasimme aikaa monenlaiseen sekoiluun kun
palvelukuvauksia, prosesseja, mittauksia ja
raportointeja ei vielä ollut ja hommat
tehtiin pitkälti perstuntumalla.
Palvelupäälliköt ajettiin usein
böönautin partaalle", Länsisyrjä kuvailee.
Tappiolliset asiakkuudet kääntyivät
lopulta kuitenkin voitoksi. Asiakkaatkin
kokivat, että nyt ollaan tekemässä
todella jotakin uutta. Asiakkaiden
tietohallintojohdolta saatiin paljon pr-apua
uusien asiakkaiden vakuuttamisessa. Etenkin
Tampereen alueella viidakkorumpu ja
aluekeskusjohtaja Eero Ottilan sinnikäs
työ kantoivat hyvin hedelmää. Silloin
syntynyt luottamus on kestänyt monissa
asiakkuuksissa tähän päivään asti.
E-bisneshuuma
antoi työrauhan
|