Kuvauksen järjestely vaati poikkeuksellisen paljon vaivannäköä, sillä eläinten tuominen ravintolatiloihin on tavallisesti ankarasti kielletty.

Lupaa pitikin hakea kahdelta viranomaiselta. Ja kun se oli viimein saatu, tuli eteen seuraava ongelma: mistä löytää puitteiltaan tarpeeksi hieno ravintola, joka suostuu ottamaan lehmän sisätiloihinsa.

Yksi ravintola saatiin laajan soittokierroksen jälkeen suostumaan tuumaan, mutta viime hetkessä omistaja kuitenkin perui lupauksensa uskonnollisiin syihin vedoten. Uusi paikka onneksi löytyi pian.

Lehmän löytyminen oli sekin oma ongelmansa, sillä pääkaupunkiseudulla ei lypsykarjaa liiemmälti ole, saati sitten sopivan lauhkeita yksilöitä, jotka jaksavat riehumatta ja pitkästymättä seisoskella mannekiinina kuvauksessa. Voi myös kuvitella karjatilallisten ilmeet, kun heille tulee soitto kotiin, jossa kysytään mahdollisuutta lainata lehmää ja viedä se ravintolaan.

Lehmät eivät nykypäivänä juurikaan liikahda omasta navetastaan, joten uusi ympäristö oli Mansikille (se oli mallin oikea nimi!) stressaava. Sitä siliteltiin, sille puheltiin mukavia ja yritettiin saada kaikin tavoin viihtymään.

Lehmän luonnolliset elintoiminnot aiheuttivat melkoista päänvaivaa kuvausryhmälle. Pukusuunnittelija saikin ensimmäisen kerran elämässään suunnitella lehmänmentävän vaipan. Mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että tositilanteessa vaippa petti ja tarvittiin lapiota, riepua ja vettä.

Lopullinen kuva on monen erillisen kuvan yhdistelmä. Esimerkiksi takana näkyvä huone on jälkikäteen lisätty kuvaan. Lypsytilanne on aito, tosin kuvakulma oli sellainen, että lypsäjää jouduttiin "epäaidosti" siirtämään etäämmälle lehmästä.

Lehmäkuvan kuvasi Kaj Eward Studicosta.

takaisin

Leidi huojuvalla sillalla 
Kokki kuumalla katolla 
Lehmän kanssa ravintolassa