Heikki Keränen: Mikonpäivät 1981 oli merkittävä tapahtuma Kari Kairamolle

Mikonpäivät 1981 oli Nokian ja toimitusjohtaja Kari Kairamon kannalta merkittävä tapahtuma. Kairamo käytti valmisteluun aikaansa ja panosti paljon tilaisuuteen.

Hän halusi tämän tapahtuman yhteydessä saada julkisuuteen kolme hyvin tärkeää viestiä.

1. Nokian on oltava ykkönen Suomessa.
2. Nokian on oltava keskeinen teknologiavaikuttaja Suomessa.
3. Helsingin Sanomiin näyttävä Nokian ajatusten julistus.

Nämä tavoitteet toteutuivat. Kolmas kohta siten, että noin kymmenen hengen ryhmä vietti yhden sunnuntaipäivän Kairamon kanssa keskushallinnossa ideoimassa asiaa. Sitten Voitto Kotilainen kokosi näistä ajatuksista kirjoituksen, joka saatiin hyvin poikkeuksellisella tavalla Mikonpäivän Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun "alakerraksi".

Mikonpäivät 1981

Kolmannet Mikonpäivät järjestettiin 29.9.1981 Marskissa. Päivän Helsingin Sanomissa oli pääkirjoitussivun "alakertana" Kairamon näyttävä artikkeli "Elektroniikkatuotannolla on teollisuudessa keskeinen rooli". Hän perusteli siinä laajasti, miksi "kansantaloutemme kilpailukyvyn sekä työllisyyden kannalta riittävän nopea ja laaja teknologinen muutosprosessi on saavutettavissa vain jos meillä on sen toteutusta tukemassa kohtuullisen itsenäinen ja monipuolinen elektroniikka-alan tuotantokoneisto".

Keskeisinä perusteluina hän mainitsi tässä asiantuntevan henkilöstön kouluttamisen, yliopistojen tutkimus- ja kehitystehtävät, moderniin teknologiaan liittyvän koulutuksen tehostamisen kaikilla asteilla, joihin kaikkiin on aivan erilaiset mahdollisuudet, jos elektroniikkaa kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

"Tietokone- ja tietoliikennetoimintojen yhdistyminen leimaa tuotanto- ja palveluelinkeinojen kehitystä 1980-luvulla. Elektroninen sanojenkäsittely ja posti tulevat laajaan käyttöön yrityksissämme ja virastoissamme jo lähivuosina. Suomalainen tietokoneteollisuus on ankarasta kilpailusta huolimatta voimakkaassa kehitysvaiheessa ja kansainvälistymässä.

Tulevaisuudessa hyödynnetään enenevässä määrin kotimaista ja kansainvälistä ohjelmistotuotantoa osana tietojenkäsittelyn järjestelmiä. Ensimmäistä kertaa tietokonetekniikan historiassa ollaan pääsemässä ohjelmistojen vaihdettavuuteen eri tietokoneiden välillä. Myös ohjelmistojen viennin odotetaan vilkastuvan lähivuosina.

Suomalaisen elektroniikkateollisuuden voima on korkeassa ammattitaidossa ja muutosten nopeassa toteuttamisessa. Suomalaisen elektroniikkateollisuuden haasteena ovat pienet ja samalla ehkä maailman avoimimmat kotimarkkinat. Siksi voimme menestyä vain todellisen kilpailukyvyn säilyttäen ja vientiä kasvattaen."

» Helsingin Sanomat 29.9.1981: Kari Kairamo: Elektroniikkatuotannolla on teollisuudessa keskeinen rooli

Marraskuun 1981 Net-lehti kertoi Mikonpäivistä "Mikonpäivä 1981 täynnä tapahtumia". "Kaksi vuotta sitten Mikonpäivänä kysyttiin: pystymmekö jatkossa kannattavaan tietokonetuotantoon Suomessa. Sama kysymys voitiin esittää myös näillä Mikonpäivillä ja vastauskin oli sama. Kyllä, jos toimimme oikein.''

Mikonpäivät alkoivat toimitusjohtaja Kari Kairamon perinteisellä aamukahvitilaisuudella, johon jälleen kerran maamme poliittisia ja taloudellisia vaikuttajia kokoontui runsaslukuisesti Mikosta ja suomalaisesta elektroniikkateollisuudesta hyvin kiinnostuneina.

Mikonpäivänä 1981 vihittiin käyttöön myös Nokian uusi piirilevytehdas. Mikonpäivänä annetuissa lausunnoissa korostettiin elektroniikkateollisuutemme tärkeyttä kilpailukykymme ylläpitäjänä ja vahvistajana. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat kuitenkin verrattain yksityiskohtaiset ja konkreettiset aiheet: MikroMikko, MPS10, ADA, ergonomia ja piirilevy.

» Net-lehti marraskuu 1981: Mikon päivä 81 täynnä tapahtumia & Mikon päivillä tavattiin

Lauri Sarvilinna: Upea markkinontitapahtuma

Tervapadat paloivat Marskin edustalla ja yhtymän johto veti mukaan näkyviä talouselämän edustajia ja lehdistöä. Asiakkaat olivat varmasti otettuja saamastaan huomiosta ja ainakin itse olisin ostajana kokenut itseni tärkeäksi saatuani kutsun tähän joukkoon.

Myös mukana olleelle omalle henkilöstölle päivä oli melkoinen motivaation nostattaja. Linnonmaan Aila preppasi omaa henkilökuntaa kai jopa ulkopuolisten tapakonsulttien voimin. Itse opin, että täytyy pukeutua viimeisen päälle, eikä edes sukassa saa olla reikiä – se heijastuisi itsetunnossa.

Markkinointi hoiteli hommaa hienosti. Kaikenlaista pientä kivaa kehiteltiin. Asiakkaille jaettiin Aarikan puupalloista tehtyjä pässejä. Kerran oli tarjolla SuperMikko 4 -olutta, kun Mikko 4/66:n tuloa ennakoitiin.

Myös tuotekehityksessä viimeisteltiin ennen Mikonpäiviä kuumeisesti esittelyn kohteita ja demoja. Joskus jouduttiin tyytymään puumalliinkin.

MikroMikko, Nokian oma mikrotietokone

Marraskuun 1981 Net-lehti kertoi otsikolla "MikroMikko – odotettu uutuus julkisuuteen Mikonpäivillä" mm. "Tietokoneiden ja mikroprosessoreiden tekninen kehitys tuo tietojenkäsittelyn soveltamisen sekä hajautuksen ajankohtaiseksi yhä useammissa tehtävissä.

Erityisesti yrityskäytössä ja koulutuskäytössä on mikroille ennustettu erittäin voimakasta kasvua. Nokia on hyödyntänyt pientietokone- ja päätekehityksessä hankkimaansa kokemusta ja kehittänyt kotimaisen tuotteen vaativille mikromarkkinoille. Tekninen osaaminen, suomalainen design ja ergonomia, valmisohjelmistojen saatavuus sekä vahva huoltotuki tarjoavat pohjan pyrkiä MikroMikolla myös vientimarkkinoille.

MikroMikko käsittää ohjausyksikön, näyttöpäätteen ja näppäimistön sekä kirjoittimen. Ohjausyksikköön kuuluu keskusyksikkö (64 kilotavun keskusmuisti) ja peruskokoonpanossa kaksi tietolevyasemaa... Korkealuokkainen 12 tuuman näyttö ja normaali kirjoituskonenäppäimistö....

Tunnettu CP/M-käyttöjärjestelmä tarjoaa MikroMikon käyttäjille mahdollisuudet hankkia järjestelmään ohjelmistoja kehittyneiltä valmisohjelmistomarkkinoilta. Erityisesti ohjelmakehitykseen on MikroMikkoon saatavissa hyvät apuvälineet. ... MikroMikon loppukäyttäjähinta tulee olemaan noin 25.000 mk:n luokkaa peruskokoonpanossa.... Nyt esittelyvaiheessa oleva järjestelmä tulee myyntiin ensi keväänä."

» Esite: Nokia MikroMikko, luotettava ratkaisu ammattikäyttöön
» MikroMikko uutuustuote Mikonpäivillä 29.9.1981

Erkki Rajulin: MikroMikko 1:n kehityshistoriaa

Ryhmässäni Harri Ruutu suunnitteli Mikko 3:een I/O-prosessorin ympäryslaitteiden ja datansiirron tehokasta ohjausta varten jo vuonna 1976. Tämä yksikkö sisälsi käytännössä Intelin 8080-prosessorilla varustetun mikroprosessorin muisteineen ja periferiaohjaimineen. Entuudestaan meillä oli valmiina älykäs näyttöpääte VDU 210 näppäimistöineen. VDU:n "älykkyys" tarkoitti sen sisällä olevaa mikroprosessoria ohjelmineen.

Näistä palikoista ja sillä osaamisella, joka minun suunnitteluryhmässäni oli (Harri Ruutu, Raimo Puntala, Erkki Kuokkanen, Timo Kahelin ja useat muut) oli varsin helppoa lähteä toteuttamaan mikrotietokonetta. En myöskään halua ottaa kaikkea kunniaa MikroMikon synnyttämisestä itselleni, sillä osaajia oli jo monia kuten myöhemmät ajat osoittavat.

Mielestäni suurimmat haasteet liittyivät myyntiin ja markkinointiin, sillä mikroja oli jo maailmalla monia. Kuten artikkeleistakin voi lukea, tuotteen ergonomia oli se alue, jossa määrätietoisesti työskenneltiin ja jota myös painotettiin markkinointiviesteissä.

Osmo Mäenpää: Uusia tuotteita nopeasti

Kehitysyksikön vetäjänä ollessani kehitettiin myös MikroMikko 1. Sen syntyhistoria on varsin mielenkiintoinen. Kuulimme, että Keskuskadulla suunniteltiin Applen mikron tuote-edustuksen hankkimista. Ryntäsin Ruosaaren luo ja ehdotin, että tehdään suunnittelemastani VDU N80:stä mikrotietokone lisäämällä muistia, liittämällä siihen levykeasemaohjain ja käyttöjärjestelmäksi CP/M. Näin tehtiin ja meillä oli varsin nopeasti MikroMikko 1. Raimo Puntala oli tullut taloon ja vastasi MikroMikon suunnittelusta.

Näyttöpäätevalikoimaa täydennettiin koko ajan uusilla malleilla. VDU 220 oli seuraava malli ja siinä meillä oli edistyksellistä hybriditekniikkaa, jonka teki Salossa Saloran erillinen yksikkö. Sen prototyyppilevy on minulla tallessa.

Kehitysyksikön henkilökunta kasvoi nopeasti tänä aikana ja haastattelin kymmeniä diplomi-Insinöörejä. Palkkasin kokeeksi myös yhden, jolla oli kaikissa todistuksissa vain kymppejä. Osoittautui yllätyksekseni erittäin päteväksi ja yhteistyökykyiseksi kaveriksi. Yksikön vahvuus oli enimmillään muistaakseni noin 120 henkilöä.

Pertti Ruosaari: MikroMikko oli vastaus IBM:n haasteeseen

Rajulin lähti keväällä 1981 Micronas-hommiin. Sitä ennen oli tehty suunnitelma oman pc:n toteuttamisesta ja päätimme ryhtyä siihen. Ensimmäisen MikroMikon taustalla on vuonna 1976 julkistettu Nokia 80. Siihen tarvittiin näyttöpääte ja kehitimme sellaisen. Omaa näyttöpäätettä myytiin myös erillisenä.

Totesimme että suhteellisen pienellä lisätyöllä siitä saatiin mikrotietokone. Tämä kehitystyö tehtiin ensimmäisessä vaiheessa jokseenkin salaa, koska ei haluttu viedä sitä laajaan johdon käsittelyyn. Meillä oli jo oma mikro valmiina, kun IBM elokuussa 1981 julkisti ensimmäisen pc:nsä. MikroMikko esiteltiin Mikonpäivillä syyskuussa.

Christian Westerlund ei pitänyt hyvänä ajatusta omasta mikrosta, vaan ehdotti, että hankitaan sen sijaan Nokialle Applen edustus. Me halusimme oman mikrotietokoneen. Kumpikaan ei antanut periksi ja tästä syntyi konflikti. Asia meni lopulta Kairamon pöydälle, kun ratkaisua ei löytynyt. Saimme Kairamolta luvan jatkaa oman mikron rakentamista, mutta Christian saneli siinä kokouksessa Kairamon pöydässä hankkeeseen tiukat ehdot. Saimme kustannuksille katon ja Christian korosti, että pitää jättää auki myös mahdollisuus ottaa Apple-edustus myöhemmin.

Terhi Aaltonen haastatteli MikroMikkojen kehitystiimin jäseniä Net-lehteen vuonna 1986. Mukana olivat Pertti Ruosaari (edessä), Timo Kahelin (vasemmalta) Raimo Puntala, Matti Jalanko ja Pentti Mäkipää.

Lue juttu: Tietokoneenteko Suomessa: Rankkaa työtä ja riskejä,Net 5/1986

Christian Westerlund: Rajulin esitteli oman mikron

En muista Ruosaaaren kuvaamia keskusteluja. Rajulin ilmoitti, että hänellä on nyt oma mikrotietokone tehtynä ja esitteli työnsä tulosta. Minulle vain ilmoitettiin asiasta, mutta emme käyneet erityistä keskustelua. Tämä pois?

Pentti Mäkipää: MikroMikko oli alkua isommalle

MikroMikko 1 kehitettiin Nokian VDU-näyttöpäätteen pohjalta. Toimin silloin vielä pääosin Mikko 3 -hankkeissa, mutta muistelen, että MikroMikko 1:n kehitystyötä olisi aloitettu tuotekehityksessä hiljaisesti jo jonkin aikaa, ennenkuin siitä tehtiin virallisesti päätös yhtiön johdon tasolla. Tuote julkistettiin Mikonpäivillä 1981. Siinä oli 8-bitin mikroprosessori ja muistia max. 64 kilotavua.

Tuotteeseen valittiin CP/M-käyttöjärjestelmä, koska mikrotietokoneissa alkoi yleistyä kaupallinen sovellustarjonta eikä itse kehitetty käyttöjärjestelmä ollut mielekäs vaihtoehto enää. MikroMikko 1 -tuotetta käytettiin pääasiassa erillismikrona (stand-alone) tai päätteenä yhteydessä isompiin tietokoneisiin. Toimin silloin myynnin tuotetuessa.

Seuraajan eli MikroMikko 2:n suunnittelu käynnistyi jo samana syksynä. MikroMikko 1:n saama vastaanotto markkinoilla taisi jäädä pienemmäksi kuin mikä oli sen merkitys. Mikrotietokoneet olivat vasta tuloillaan, ja MikroMikko 1 saattoi jäädä osin vielä voimissaan olevien Mikko 3/Nokia 80 -järjestelmien varjoon. MikroMikko 1 oli kuitenkin alkua jollekin paljon isommalle.

Tero Laaksonen: Volyymituote hämmästytti

Rajulin oli tehnyt puolisalaa oman näyttöpäätteemme pohjalta MikroMikko 1:n. Kun tämä tuli tietoon, niin sitä katsottiin erittäin kriittisesti. Tästä seurasi sekavia tilanteita. Päätejärjestelmien budjettikokouksessa

Elektroniikan yrityssuunnitteluun päätynyt Ralf Saxen ällistyi täysin, kun ehdotimme muistaakseni 40 MikroMikko 1:n ottamista mukaan myyntibudjettiin. Hän hämmästeli, mistä saamme hyllytilaa monelle kymmenelle MikroMikolle.

Seppo Uitto: Asiakkaat yllättyivät Nokian mikrosta

Muistan kun asiakkaat alkoivat neuvottelutilanteissa referoida IBM:n julkaisemaa mikrotietokonetta ja kyselemään Nokian suunnitelmia ja vastauksia tähän markkinaan. Vein osaltani tätä viestiä omille esimiehilleni.

Muistikuvakseni tältä ajalta on jäänyt se, kuinka "helppona", eikä kovinkaan ihmeellisenä asiana tuotekehitys Ruosaaren johdolla oman mikrotuotannon aloittamista piti. Muistan myös asiakkaiden tietyn tyyppisen epäuskon Nokian tuotantokykyyn, kun asiasta heille kerrottiin. Tavoite MikroMikon erinomaisesta ergonomiasta oli mukana alusta lähtien.

Lauri Sarvilinna: MikroMikon alkuaikaa

MikroMikko syntyi omasta näkökulmastani katsottuna todella helposti ja vaivattomasti. Tuotetuki hankki talvella 1982 MikroMikolle tuotepäällikön, Juha Kuuselon Tampereen yliopistosta. Kesän 1982 harjoittelijoista ryhmään tuli Juho Keränen ja vähän myöhemmin Heikki Hiekko, jonka tunsin Strömbergin ajoilta. Alkuvaiheessa ryhmä sovitti ja testasi valmisohjelmistoja MikroMikolle.

» Nokian MikroMikko yritysohjelmisto

Osmo Mäenpää: Avoin vapaa tunnelma

Meillä oli tuotekehityksessä 1980-luvun alkaessa tosi hyviä ihmisiä, jotka olivat osaavia ja innostuneita. Heille annettiin hyvin vapaat kädet. Villit ajatukset olivat sallittuja eikä niitä kahlehdittu. Ei ollut byrokratiaa. Heikki Keränen ja Kurt Wikstedt antoivat meille tukensa rajoituksetta.

Kehitys oli organisoitu pienryhmiin, jotka toimivat hyvin tehokkaasti. Organisaatiossa oli avoin vapaa tunnelma. Kehityksen tiloissa oli pyöreät kahvipöydät. Kun kahvikärry kiersi kaksi kertaa päivässä, kokoontuivat ihmiset näiden pöytien ääreen ja yleensä samaa työtä tekevä ryhmä samaan pöytään. Siinä käytiin sitten tärkeät asiat läpi ja tieto kulki esteettä.

Uutisia loppuvuodelta 1981

Nimityksiä Mikko-myynnissä

J-P Vihavaisen siirryttyä 1.7.1981 Ruotsiin johtamaan Mikko-tuotelinjan toimintoja hänen tilalleen tuli kotimaan Nokia 80 -myyntijaoksen päälliköksi Yrjänä Ahto. Ahdon tilalle markkinointipäälliköksi nimitettiin tuotekehityksestä Heikki Kotilainen. Pankkipäätemyynnin päälliköksi siirtyi Seppo Uitto 1.9.1981 lukien.

Yrjänä Ahto: Esimiestehtäviin

Seppo Mattila oli siirtynyt SEV-vientiin ja esimiehenäni myynnin tuen päällikkönä toimi Matti Heikkilä. Istuimme samassa huoneessa Keskuskadulla ja jatkoin edelleen mm. Verohallituksen töitä. Heikkilä lähti jo vuoden 1980 lopulla uuden UK-yhtiön tehtäviin ja siirryin hänen paikalleen.

Vuoden 1981 alussa Päätejärjestelmien myynti organisoitiin uudelleen ja tehtäviini tuli silloin myös markkinointi. Vihavaisen lähtiessä Ruotsiin siirryin Nokia 80:n kotimaan myynnin vetäjäksi vuonna 1981.

Seppo Uitto: Pankkipäätemyynnin päälliköksi

Pankkipäätemyynnin vetäjäksi pyyntö tuli minulle yllätyksenä. Olinhan myyjäjoukon nuorin sekä iältäni että työkokemukseltani. Itse olin asiasta kuitenkin niin innoissani, etten tajunnut Laaksosen Teron kanssa asiasta sopiessani pyytää edes palkankorotusta vastuualueen kasvaessa merkittävästi. Onneksi pääsin korjaamaan asian myöhemmin. Aloitin pankkimyynnissä 1.9.1981.

Johtamismielessä alussa olivat edessä samat haasteet kuin aiemmin armeijassa jouduttuani olemaan oman ikäluokan varusmiesten esimies. Porukka lähti kuitenkin varsin hyvin mukaan ja hyväksyivät nopeasti uuden esimiehensä. Omat näkemykseni pankkitoimialasta ja sen potentiaalista oli aluksi ymmärrettävästi kapea. Tähän törmäsin heti kun esittelin ensimmäistä omaa pankkipäätejärjestelmien budjettiani.

Kasvuodotukset Nokia Elektroniikalla yrityksenä olivat tietysti valtavat ja oma ensi näkemykseni oli hyvin kaukana yrityksen johdon odotuksista. Lopulta yhteisymmärrys syntyi. Tulevina vuosina kasvubudjetit pystyttiin sitten varsin hyvin saavuttamaan. Koko organisaatio ylintä johtoa myöten oli erittäin hyvin käytettävissä pankkiasiakkuuksien hoitoon. Oli selvää, että koko yhtiö oli päättänyt panostaa tähän toimialaan.

» Net-lehti syyskuu 1981: Keijo Alaranta ja Tuomo Kosonen: "Mikko-huollolla jo alun alkaen korkeat vaatimukset"

» Net-lehti marraskuu 1981: Heikki Kotilaisen esittely: Mikko 2:n piirilevynsuunnittelusta se alkoi

Uuden päätejärjestelmän kehityslinjoja

Marraskuun 1981 aikana tuotekehitys selosti myynnille "Uuden päätejärjestelmän kehityslinjoja" 20.10.1981 päivätyn muistion mukaisesti (kirjoittajina Raimo Puntala, M Leppänen, Matti Jalanko).

Nokian uuden päätejärjestelmän kehitys voidaan jakaa seuraaviin osaprojekteihin

• PDU – älykäs näyttöpääte
• MPS 4 – pääteohjain
• "MakroMikko" – uusi mikrotietokone

PDU on vuoden 1983 alussa markkinoille tulevan uuden päätejärjestelmän älykäs näyttöpääte. Päätteen suunnittelussa otetaan huomioon ergonomiatutkimuksen viimeisimmät tulokset, jolloin huomiota kiinnitetään erityisesti näytön heijastusominaisuuksiin ja väriin, merkkien muotoon ja esitystapaan sekä näyttöyksikön mekaniikkaan. PDU tulee olemaan kansainvälisille päätemarkkinoille tarkoitettu Nokian uusi älykäs näyttöpääte, joka tullaan varustamaan myöhemmin valittavin pääte-emulaattorein.

MPS 4 on vuoden 1983 alussa markkinoille tulevan uuden päätejärjestelmän pääteohjain. MPS 4 on luonteeltaan täysin itsenäinen tietokone, josta myöhemmin tullaan myös kehittämään Nokian uusi mikrotietokone.

MPS 4 on tarkoitettu yleisissä tiedonsiirtoverkoissa hajautettujen POS-järjestelmien pääteohjaimeksi ja toisaalta MPS10-paikallisväylässä tietoliikenne- ja laiteohjaimeksi. MPS 4:ssä on myös mahdollista ajaa omia sovellutusohjelmia.

"MakroMikko" on vuoden 1983 aikana markkinoille tuleva uusi Nokian toisen polven mikrotietokone. MakroMikko tullaan kehittämään MPS4-pääteohjaimesta. MakroMikko on tarkoitettu nykyisen MikroMikon rinnalle Nokian kehittyneeksi mikrotietokoneeksi. Se voi toimia täysin itsenäisenä mikrotietokoneena tai ne voivat muodostaa tietoliikenneverkon sekä paikallisväylän välityksellä kokonaisen mikrotietokoneverkon.

Salora-päätös viitoittaa tulevaisuutta

Nokian uudet teollisuusryhmät

Nokia-yhtymän organisaatiota muutettiin 1.1.1982 lukien siten että teollisuusryhmiä oli kahdeksan, vanhojen lisäksi nyt myös Koneryhmä, Metallituoteryhmä, Engineering ja Muovi.

Bengt Widing oli jäämässä eläkkeelle 1.8.1982 ja yhtymän taloushallintoon nimitettiin, ensin Widingin, sitten Nuutilan alaisiksi laskentatoimesta ja budjetoinnista vastaavaksi johtajaksi Kari Haavisto, rahoituksesta vastaavaksi Anders Sjöblom ja yrityssuunnittelusta vastaavaksi johtajaksi Pentti Korkka. Korkan tilalle Nokia Elektroniikan yrityssuunnittelusta vastaavaksi johtajaksi nimitettiin Heikki Keränen.

Christian Westerlundin 27.1.1982 päivätyn tiedotteen mukaan Päätejärjestelmien myynnistä vastaava Tero Laaksonen sekä tuotekehityksestä vastaava Pertti Ruosaari raportoivat hänelle 1.2.1982 lukien.

Oman tietokoneteollisuuden tuotanto, asiakaspalveluyksikkö sekä hallinto- ja talousyksikkö raportoivat Ruosaarelle samasta päivästä lukien. Tiedotteen mukaan "Päätejärjestelmien myyntiä ja kehitystä ja tuotantoa tarkastellaan toiminnallisesti ja tuloksen kannalta yhtenä kokonaisuutena".

Heikki Keränen: Uusi tehtävä

Pentti Korkka oli päättänyt siirtyä Elektroniikasta Nokian keskushallintoon. Koska paikka vapautui, ajattelin, että tämä olisi välillä erilainen tehtävä ja joissain suhteissa vaativampikin.

Tero Laaksonen: Raportointimalli

Muistelen, että tämä muutos ei merkinnyt paljoakaan. Peran ja minun esimieheksi tuli Christian Westerlund. Homma sujui ihan hyvin, olimme Peran kanssa tottuneet sopimaan asioista varsin hyvin ja raportointi Christianille oli ihan ok.

Christian Westerlund: En halunnut nimittää heti seuraajaa

Minun kannaltani oli hyvin luonteva ratkaisu, että sekä Laaksonen että Ruosaari raportoivat minulle. Ajattelin katsoa kumpi heistä olisi mahdollinen Keräsen seuraaja myöhemmin. Muistan, että jouduin aika usein erotuomariksi Laaksosen ja Ruosaaren ollessa pahasti eri mieltä keskenään.

Nokia Saloran osakkaaksi

Saloran omistukseen ei vuoden 1978 lopun ratkaisu eli osakkeiden myynti Hollmingille tuonut rahoittajapankkien kannalta pysyvää vastausta. Vuonna 1981 Salora oli edelleen iso ongelma erityisesti SYP:lle. Saloran varatoimitusjohtajaksi Hollmingilta tullut Antti Lagerroos nimitettiin kesäkuussa 1981 yhtiön toimitusjohtajaksi Öhquistin tilalle. Samaan aikaan telakkateollisuuden näkymät olivat heikentyneet ja pankin kannalta olennainen kysymys oli Hollmingin valmius investoida Saloran kehittämiseen.

Nokia Elektroniikka halusi edelleen Mobiran itselleen ja pohti erilaisia vaihtoehtoja radiopuhelintoiminnan yhdistämiseen Telenokian kanssa. Realistisimmaksi malliksi hahmottui Mobiran omistaminen Telenokian kautta nyt kun valtion omistusta Telenokiassa ei enää koettu samanlaiseksi uhaksi kuin aiemmin.

Maaliskuun 1982 aikana selvisi, että Hollming oli valmis myymään omat Mobiran osakkeensa Nokialle, mutta Hollming halusi kytkeä tähän Nokian tulon Saloran osakkaaksi. Hollmingin kannalta tämä loisi mahdollisuuden irrottautua myöhemmin kokonaan Salora-omistuksesta. Tämän jälkeen käytiin usean viikon neuvottelut Mobiran puolikkaan arvosta, joihin Hollming kytki Nokian option ostaa Saloran osake-enemmistö 3–5 vuoden kuluttua. Tämä oli Nokialle vaikea asia koska, "askel viihde-elektroniikkaan oli askel tuntemattomaan, riskit tuntuivat liian isoilta". Korkan kertoman mukaan Kairamo vastusti pitkään tällaista optiota.

Korkka kirjoitti muistiossaan 5.5.1982 "Elektroniikka-alueen vastaisen kehityksen kannalta on todettava Saloran kehittävän toimintaansa informaatiotekniikan alueella. Tässä sen ja Nokian intressit ovat 2…3 vuoden tähtäimellä törmäämässä toisiinsa. Saloran intresseissä on välttää tämä törmäys. Nokia puolestaan voi Saloran osakkaana valvoa tämän alueen kehitystä ja neuvotellun option kautta hyödyntää sen, mikäli Saloran toiminta onnistuu. Mikäli Nokia valitsee Mobiran osuuden oston ilman Saloran osakkuutta, on ratkaisu kalliimpi, törmäysriski olemassa, eikä em. onnistumismahdollisuutta ole". Toisessa Korkan muistiossa "hän filosofoi: Ammattielektroniikassa ollaan menossa halpaan suuntaan. Nokialla ei ole osaamista massatuotannosta, Saloralla on. Toisaalta Saloralla ei ole aivopotentiaalia, Nokialla on. Tuote-esimerkki Sanomien ehdottama Telset-pääte".

Vuoden alussa Nokialla käynnistyneen tiiviin pohtimisen jälkeen syntyi toukokuussa neuvottelutulos, joka sisälsi Nokian 18,3 %:n omistusosuuden Salorassa ja mainitun option sekä Mobiran siirtymisen kokonaan Nokian omistukseen. Nokia Elektroniikka vastusti tällaista sopimusta loppuun saakka. Wikstedt ja Keränen esittivät keskushallintoon 2.6.1982 muistion, jossa perusteltiin, miksi Nokian pitäisi rakentaa yhteistyötä Saloran kanssa, mutta ei mennä siihen omistajaksi. Häikiö jatkaa, "Myöhemmin Wikstedt on perustellut kielteistä kantaansa: "Todella jättimäisiä kansainvälisiä yhtiöitä lukuun ottamatta en tuntenut yhtään yritystä, joka olisi menestynyt sekä ammattielektroniikassa että kulutuslektroniikassa. Laajentuminen molemmille sektoreille ei mielestäni sopinut Nokian kokoiselle yritykselle." "Telenokia ei ollut innostunut neuvottelutuloksen mukaisesta ratkaisusta, vaan näki siihen liittyvät riskit Nokialle aivan liian suurina.

Nokian hallitus hyväksyi 15.6.1982 sopimuksen, jolla Nokia sai 18.3 % omistusosuuden Salorasta, mainitun option, jonka mukaan Nokia voi ostaa enemmistön Salorasta aikaisintaan vuonna 1985 sekä Mobiran puolikkaan omistuksen siirtymisen Saloralta Telenokialle.

Nokia Elektroniikan lehdistötiedote 18.06.1982 kertoo sopimuksesta Nokian ja Saloran välillä. "Nyt tehty yhteistyösopimus koskee informaatiotekniikan aluetta, jossa yhtiöille oli kehittymässä päällekkäisiä toimintoja".

Heikki Keränen: En nähnyt Salorassa uhkaa

Minä en nähnyt tällaista kilpailutilannetta [Saloran ja Nokia Elektroniikan välillä], mutta Korkka näki. Saloralla oli Mobira ja tehokas televisiotuotanto, mutta Saloralla ei ollut lainkaan sellaista aivokapasiteettia tai kompetenssia, että se olisi pystynyt kilpailemaan Nokia Elektroniikan kanssa. Salora pystyi kyllä tekemään näyttöpäätteen ehkä 30–40 % halvemmilla tuotantokustannuksilla kuin meidän oma tietokonetehtaamme, koska Saloran komponenttien alennukset olivat suuren televisiotuotannon volyymin takia isommat kuin meillä, ja materiaalihallinto oli hyvin käsissä. Nokia Elektroniikan ostotoiminnan kanssa oli jatkuvia haasteita, kun sen toimintaa ei saatu kunnolla fokusoitua.

"Visionäärinen" ajatus (jota lähinnä Korkka ja Koski edustivat), että "kaikki integroituu" ja että siksi Saloran tulee olla Nokian hallussa, sitä eivät asiaa todella tunteneet hyväksyneet. Se olohuoneen nurkassa seisova jalopuuviilulla päällystetty laatikko ei integroitunut mihinkään. Toinen esitetty "visionäärinen ajatus", jolla Saloran ostoa perusteltiin, oli että televisio "saa älykkyyttä" ja tulee tietokoneiden ja näköpiirissä olleiden mikrotietokoneiden alueelle.

Sellaistakaan ei tapahtunut, mikä oli asiaa tunteville täysin selvää, koska televisiovalmistajilla ei ollut käytännössä mitään prosessoreihin ja ohjelmistoihin liittyvää asiantuntemusta. Sen sijaan tietoteknisellä teollisuudella oli maailmanlaajuiset alihankintamahdollisuudet näyttöpäätekomponenttien hankinnassa. Nokia tilasi jo ennen Saloran ostoa näyttöpäätekomponentin Saloralta (ilman designia ja tietoteknisiä elementtejä). Tästäkin syystä Saloran osto oli vain vahingollista, koska Nokian suuri ongelma muutenkin oli liika monialaisuus, joka tosin tuolloin oli teollista muotia.

Kasvu yritysostoilla oli USA:sta lähtenyt nimenomaan 1980-luvun alkupuolen muotivirtaus. Hyvin monilla yrityksillä, ensin USA:ssa ja sitten myös muualla, oli tavoitteena kasvattaa P/E-suhdetta yritysostojen avulla. Ne jotka osasivat tehdä tämän oikein, saavuttivat isojakin hyötyjä. Sitten taas ne, jotka eivät osanneet (kuten Nokia), joutuivat tätä kautta suuriin ongelmiin. Nokia osti muutaman vuoden aikana noin 60 yritystä, ja sitten taas vähän myöhemmin Nokia myi tai lopetti muutaman vuoden aikana noin 60 yritystä.

Kirjoitin Saloraan osakkaaksi menoa vastustavan muistion, jonka Wikstedt hyväksyi ja allekirjoitti. Nokia halusi Mobiran ja meille sanottiin, että jos tulette osakkaaksi Saloraan, niin Mobiran puolikkaan hinta on tämä, jos ette tule osakkaaksi, niin Mobiran puolikkaan hinta on kaksinkertainen. Minä ehdotin, että maksetaan se kaksinkertainen hinta, mutta tätä ei hyväksytty. Tärkein syy oli varmaan se voimakas muoti, johon myös Nokia lopulta kallistui, vaikka Kairamo epäilikin pitkään Saloraan mukaan menemistä.

Tero Laaksonen: Integroituminen ei toteutunut

Television ja kotitietokoneen (kuviteltu) integroituminen oli puheen aiheena 1980-luvun alussa. Salorahan esitti kovasti tällaista skenaariota, varmaankin niillä perusteilla, että se valmisti Datalle monitorien ohjauselektroniikan. Samaan aikaan puhuttiin markkinoilla kovasti koulutietokoneista, jota asiaa Saloran pojat lavensivat ajatuksella, että tällöin olisi hyvä olla yhteensopivat koulu- ja kotitietokoneet. Jälkimmäisissä TV voisi olla osana, jotta hintalappu ratkaisulle saataisiin alas.

Salora näki myös, että heidän jakeluverkostonsa voisi olla mainio PC-kanava, katutason myymälöitä rupesi näkymään maailmalla. He myös esittivät merkittäviä volyymiennusteita. Tämä oli houkuttelupuoli meille, toisaalta he omistivat meille toimitettavien monitorien tekniikan oikeudet ja vihjaisivat, että heillä on samasta intellectual propertysta myyntineuvottelut USA:ssa, ja he voivat siitä syystä joutua rajoittamaan Datan myyntioikeuksia näytöistä. Tämä oli sitä uhkailupuolta.

Eihän siitä integroitumisesta mitään tullut. Kun Nokia lähti Saloran omistajaksi, tämäkin hanke lopahti. Me nokialaiset emme voineet ymmärtää, että jotkut voivat kusta silmään.

Henry Ehrstedt: Salora-osakkuuden merkityksestä

Tietenkin on mahdollista väittää, että Nokian päätös mennä osakkaaksi Saloraan oli kaukainen asia Nokian tietojenkäsittelytoiminnalle ja kosketti sitä enintään vähän. Tämä väite on kuitenkin väärä. Puolentoista vuoden kuluessa tapahtumat etenivät tilanteeseen, jossa kansainvälinen kuluttajabisnes kohosi Nokian ylimmän johdon näkökannalta korkealle, Nokia Datan yritysasiakkaisiin kohdistuneen liiketoiminnan yläpuolelle. Myöhemmin kulutuselektroniikkaan pahasti sotkeutuneen Nokian dramaattiset vaikeudet merkitsivät painavaa syytä myydä Nokia Data eniten tarjoavalle.

Oma episodinsa on myös Salora-tapahtumien vaikutus Kurre Wikstedtin kannalta. Kurre vastusti kulutuselektroniikkaan menemistä. Tämän seurauksena ajauduttiin varsin lyhyessä ajassa tilanteeseen, jossa Nokia Elektroniikan kunnioitettu rakentaja ja koko toimialan Suomessa ihailema legenda työnnettiin syrjään päätöksenteossa. Nokia Elektroniikan toimitusjohtajan mielipidettä ei otettu enää millään tavoin huomioon suurissa Nokian elektroniikkatoimialaa koskevissa ratkaisuissa.

Staffan Simberg: Olin Kurren kannalla

Minulla oli sama käsitys kun Wikstedtillä, mutta toisin kävi. Laskimme usein, mitä ostosumman suuruisella markkinointipanoksella olisi saatu aikaan, ilman, että olisimme ostaneet tuotantokapasiteettia. Wikstedt pysyi kannassaan, jonka mukaan Nokia Elektroniikan ei pidä mennä kuluttajabisnekseen, vaikka tästä seurannut erimielisyys Kairamon kanssa leimasi hänen viimeisiä vuosiaan yhtiössä.

Christian Westerlund: Me kaikki vastustimme

Ei Salorasta ollut Nokia Elektroniikalle mitään uhkaa. Korkka oli useassa asiassa eri mieltä Wikstedtin kanssa. Elektroniikan johdossa kukaan ei kannattanut Saloran omistamista. Kairamo ei enää tässä vaiheessa ottanut Wikstedtin mielipiteitä huomioon eikä arvostanut häntä. Kairamo luotti tässä vaiheessa enemmän Kosken näkemyksiin. Kairamo avustajineen teki ison virheen Saloran ja Luxorin ostossa. En tiedä painostiko SYP Nokiaa.

Vuodet 1982–83 ja MikroMikko 2

Päätejärjestelmien näkymiä vuonna 1982

Nokian oman tietokoneteollisuuden yksikkö Päätejärjestelmät oli vuoden 1982 alkaessa toiminut omana kokonaisuutenaan jo neljän vuoden ajan. Toiminta oli näin ollen vakiintunut ammattimaiselle tasolle ja yksikkö pystyi voitollisesti kilpailemaan suuria maailmanmerkkejä vastaan.

Oma MikroMikko osoitti Nokian kyvyn pysyä kilpailussa mukana. Ultramoderni tulevaisuuden palvelinkone MPS10 näytti avaavan suuria mahdollisuuksia sekä kotimaassa että viennissä. Hyvin menestynyt Nokia 80 oli saavuttanut laajan asiakaskunnan, jonne oli luontevaa myydä oman tietokoneteollisuuden tulevia tuotteita. Suomalaiset pankit KOP, HOP ja PSP olivat samaan aikaan käynnistämässä selvityksiä seuraavan sukupolven konttorijärjestelmien hankinnoistaan ja tämä tarjoaisi muutaman vuoden kuluttua Nokialle mahdollisuuksia jälleen isoihin tilauksiin.

Päätejärjestelmien laskutuksen kasvu oli näinä vuosina vahvaa ja taustalla Nokia-yhtymä oli historiansa parhaassa tuloskunnossa.

Vuoden 1981 lukuja

Tietojenkäsittelyn vuosi 1981 merkitsi huomattavaa laskutuksen kasvua. Omien tuotteiden laskutus oli 126 mmk, edellinen vuosi 92 mmk eli kasvua 37 %. Pankkipäätteiden laskutus oli 46 Mmk ja Nokia 80:n 37 Mmk. Omien tuotteiden ulkoisesta laskutuksesta tuli Päätejärjestelmien oman myyntiorganisaation kautta 77.2 mmk, TJ:n kautta 13.4 mmk (100 % kasvu), Laskentakeskuksen kautta 7.0 Mmk ja huollon kautta 28.5 Mmk. Tietojenkäsittelyn koko ulkoinen laskutus kasvoi 38 % ja oli 355 mmk.

Nokian vuoden 1981 tulos

Nokia-yhtymä teki vuonna 1981 hyvät tulosnumerot, vuosi oli kaikkien aikojen paras. Lauri Helve kirjoitti Helsingin Sanomissa 30.3.1982: "Nokia on nyt suomalaisten suuryritysten eittämätön ykkönen, lippulaiva...firmalla on sekä kasvua että kannattavuutta...vakavaraisuus on konsernissa 43 % – siis amerikkalaisia lukuja...ihmeinsinööri Kairamon johtama Nokia on nyt niin hyvä, että vikoja pitää etsiä suurennuslasilla".

Christian Westerlund: Datasaab tarjolla

Hans Werthen soitti Kurrelle ja halusi tulla illalliselle Helsinkiin. Illallisen tarkoitus oli nimenomaan keskustella mahdollisuudesta, että Ericsson myisi Datasaab-toiminnan. Olin itse mukana illallisella ja sovimme, että Nokian työryhmä tulee perehtymään asiaan.

Lähdin Ruotsiin Kistaan Heikki Keräsen ja Göran Nymanin kanssa. Kairamo vaati, että Nymanin pitää olla mukana. Istuimme Kistassa muutaman päivän. Saimme aika rajoitetun määrän materiaalia tutkittavaksi, vaikka olisimme halunneet enemmän tietoa. Ryhmämme jatkoi keskustelua asiasta palattuamme Helsinkiin.

Meillä ei ollut vielä lopullista kantaa, kun Mildh puuttui asiaan. Hän oli hyvin jyrkkä ja katkaisi keskustelun julistamalla, että Nokia ei halua mitään myötämääräämislakien alaisia bisneksiä. Kairamo päätti sitten, että asia on loppuun käsitelty.

Heikki Keränen: Datasaab-selvitys

Hans Werthen ilmoitti Wikstedtille vuonna 1982, että Datasaab on myytävänä. Minä menin Kistaan ja istuin siellä muutaman päivän lukittujen ovien takana lukemassa suurta paperipinoa. Tulin nopeasti mielestäni aivan selkeään tulokseen, että Nokian ei pidä tätä kauppaa tehdä. Wikstedt oli kanssani samaa mieltä.

Kiersin kaikki toimitilat läpi saattajan kanssa. Paperitietoa täydensi vaikutelmani Datasaabin henkilökunnasta, joka oli kullakin tasolla meistä 10–15 vuotta vanhempia. Heillä ei ollut mitään sellaista tuotekehitystä tai toimivia tuotteita, joissa olisi ollut meille järkeä. Olisi ollut valtava työ ja kallis ponnistus rakentaa uusi yhteen sovitettu organisaatio, kun ei kuitenkaan ollut yhtenäisyyttä tuotelinjoissa. Olimme heitä selvästi edellä teknisessä kehityksessä.

Olin itse ollut päätoimisesti pankkipäätteitten ja pankkiasiakkaitten kanssa tekemisissä edeltävän 10 vuoden ajan, ensin vuoden Honeywell-Bullilla ja sitten 9 vuotta Nokia Elektroniikassa. Sen jälkeen, kun Philips lopetti pankkipäätemarkkinoinnin Suomessa saatuaan Nokian kanssa sopimuksen kirjoittimista, Datasaab oli tärkein kilpailijamme pankkialueella. Sen toimintaa ja tuotteita seurattiin intensiivisesti.

Papereissa oli joiltain osin niukasti tietoa, mutta kun siihen lisäsi oman kokemukseni, oli johtopäätöksen teko mielestäni varsin varmalla pohjalla. Datasaabilla ei ollut aktiivisia moderneja suunnitelmia pankkialueella. Tältä pohjalta oli selvää, että sen ostamiseen ei pidä lähteä.

Nokia Datalle uusi toimitalo?

Nokia Datassa jaettiin 4.12.1981 Kimmo Witikaisen laatima tiedote "Tietojenkäsittelyn toimitalo". Sen mukaan "Puolitoista vuotta kestäneen esityön tuloksena pyrimme lähiaikoina aikaansaamaan päätöksen siitä, että Nokia Datalle yritettäisiin saada toimitalo osoitteeseen Heikkiläntie 7, Lauttasaari, Helsinki."

Tiedote: Toimitalo Lauttasaareen 4.12.1981

Nokia Data Keilalahteen

Nokian ja Espoon kaupungin välinen sopimus Keilalahdesta julkistettiin 31.5.1982. Espoo kaavoittaa 30 000 neliötä toimistotilaa, josta ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan 14.000 toimistorakennus Nokia Datan käyttöön. Toisessa vaiheessa rakennetaan Nokian uusi pääkonttori vuoteen 1989 mennessä. Nokia ei rakenna torneja Nesteen tapaan, vaan pitkiä matalia rakennuksia. Nokialle tulee Keilalahteen vajaat tuhat työpaikkaa.

Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskivi pitää Nokian pääkonttorin lähtöä Helsingistä "tylsänä juttuna". Nokialle tarjoittiin Helsingistä useita vaihtoehtoja, mm. Etelä-Haaga, Pikku-Huopalahti, Malmi ja Itäkeskus. Neuvotteluja hoiti Helsingin puolesta apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja, joka kertoi käyneensä vuoden verran Nokian kanssa "ystävällisiä keskusteluja".

Nokian Paikallistiedote 15.10.1982: Nokia Keilalahteen

Uusi tehtäviä ja nimityksiä

Jälleenmyynti käynnistyy Suomessa

Kesäkuun 1982 Net-lehti kertoi, että MikroMikkojen jälleenmyynti on käynnistynyt Suomessa. Noin 30 MikroMikon suomalaista jälleenmyyjää kokoontui 28.5.

Nokia Datan tilaisuuteen, jossa jälleenmyyntitoiminta käynnistettiin sekä sopimusmalleja ja myyntiehtoja esiteltiin. Leevi Lehtinen vastaa Päätejärjestelmissä tästä toiminnasta.

» Net-lehti toukokuu 1982 Leevi Lehtisen esittely

Juha-Pekka Vihavainen: Jälleenmyyntiä kehittämässä

Olimme alussa uusissa tehtävissämme varsin kokemattomia ja jouduimme usein itse kehittämään toimintatapojamme. Siinä iässä kuitenkin oppii nopeasti ja osaa kehittää omaa toimintaansa.

Esimerkki jo toimivan jälleenmyyntimme edelleen kehittämisestä: Meillä oli useita jälleenmyyjiä. Eräs varsin suuri jälleenmyyjä, jonka asiakkaat olivat pääosin julkisesta hallinnosta, edusti kolmea mikrotietokonemerkkiä. Se ilmoitti myyvänsä kaikkia kolmea merkkiä tasapuolisesti niin, että asiakas sai itse tehdä valinnan.

Ihmettelin kauan sitä, miksi heidän asiakkaat ostivat lähes pelkästään yhden kilpailijamme laitteita, vaikka samat asiakkaat ostaessaan suoraan meiltä useimmin valitsivat Mikot. Pitkän pohdinnan jälkeen uskoin löytäneeni ratkaisun. Kehitin jälleenmyyntisopimustamme, ja kaikki muuttui nopeasti. Mikoista tuli tämänkin jälleenmyyjän hittituote.

Muutoksia Päätejärjestelmät-organisaatiossa

Päätejärjestelmien kotimaan myynnin organisaation muuttumisesta 1.9.1982 lukien tiedotettiin elokuun lopussa. JP Vihavainen palaa Ruotsista ja ryhtyy johtamaan kotimaan myyntiosastoa raportoiden taas Laaksoselle. Vihavaiselle raportoivat 1.9. alkaen

• rahoituslaitokset Seppo Uitto
• kauppa vetäjä avoinna (oto Vihavainen)
• julkinen hallinto, valtio Tapio Kakko
• julkinen hallinto, kunnat vetäjä avoin (oto Kakko)
• jälleenmyynti Leevi Lehtinen

Osmo Mäenpää siirtyi 1.9.1982 Nokia Datan kehittämistoiminnasta vastaavaksi osastopäälliköksi raportoiden Westerlundille. Hänen tilalleen PJ:n kehityspäälliköksi tuli Matti Jalanko.

Päätejärjestelmämyynnissä on Kotimaan myyntiin perustettu Tukku- ja Piirimyyntiosasto, josta vastaa Lasse Wikgren. Hän raportoi Kotimaan myynnistä vastaavalle JP Vihavaiselle. Kotimaan myyntiin on perustettu Kunnat-myyntijaos, jonka päällikkö on Leevi Lehtinen. Muut toimialakohtaiset myyntijaokset ovat Rahoituslaitokset (Seppo Uitto), Kauppa (Jouko Korhonen) ja Valtion laitokset (Tapio Kakko).

Osmo Mäenpää: Uusiin tehtäviin

Ajauduin Ruosaaren kanssa pikku hiljaa erimielisyyksiin tuotekehityksen suunnasta. En uskonut ADAaan ja MPS10:n kehitys nieli hirvittävästi rahaa. Minusta olisi pitänyt satsata UNIX:iin.

Ruosaarella oli Heikki Keräsen tuki ja minä siirryin syyskuun alussa 1982 Keskuskadulle Nokia Dataan Christian Westerlundin alaisuuteen liiketoiminnan kehittämistehtäviin.

Osmo Mäenpää kirjoitti vuoden 1982 tuloksista

Helmikuun 1983 Net-lehden mukaan "pääkirjoituksemme tekijä, osastopäällikkö Osmo Mäenpää vastaa Nokia Datassa liiketoiminnan kehittämisestä".

"Vuosi 1982 jäänee mieleemme ennen kaikkea toimintamme ja markkina-asemamme vakiinnuttamisen vuotena. Organisaation päällekkäistoimintoja on poistettu ja yrityskuvamme on selkiintynyt. Toimintaamme haittaava toimitilakysymys on myös ratkeamassa, kun Espoon Keilalahteen valmistuu vuoteen 1986 mennessä edustavat, yhtenäiset tilat n. 700:lle nokiadatalaiselle.

Liiketoimintamme rakenteellinen kehitys on ollut hyvin positiivinen. omaa valmistettamme olevien tuotteiden osuus liikevaihdostamme on noussut kolmannekseen. Vienti on kasvanut nopeasti ollen n. 30 % omasta tuotannostamme, kohdistuen lähes kokonaan Länsi-Eurooppaan. ... Kotimaan myynnissä on ilahduttanut vähittäiskaupan kassajärjestelmiemme menestyminen ja teollisuussektorille tapahtuvan myynnin voimakas kasvu. Myös MikroMikon ensimmäisen vuoden myynti, n. 1000 kpl, on hyvä saavutus.

» ote Nokia Data vuosikatsauksesta 1982

Lauri Sarvilinna: Mikon erilaisia rooleja

Mikko 3 -tietokonetta käytettiin myös ennustajana. Kairamo järjesti uudenvuoden juhlat, ja Mildh tiesi kaikenlaisia herkullisia juoruja vieraista. Tietokoneelle annettiin kai syntymäaika ja sen perusteella Mikko sitten kirjoitti ennalta määritellyn "ennustuksen".

Tuotetuesta tarvittiin joku ohjelmoimaan tämä "ennustaja". Juuri kukaan ei halunnut viettää uuden vuoden aattoaan Kairamon juhlissa, mutta sitten Jukka Bergqvist Tomin kehitysryhmästä tarjoutui vapaaehtoiseksi. Eteenpäin pyrkivä nuori mies jo silloin.

Mikot olivat yleisurheilun MM-kisoissa 1983 ilmeisesti siitä syystä, että Nokia vastasi kisojen tulospalvelusta. Järjestelyissä syntyi melkoista sotkua ja tuotetuesta hälytettiin väkeä selvittämään tilannetta. Ongelmien perussyy oli kai se, että SUL oli hankkinut operointitehtäviin koululaisia, joilla ei innostuksen lisäksi ollut mitään muita edellytyksiä hoitaa asiaa.

Tapaus herätti sen verran huomiota, että Hesarin urheilupakinoitsija yhdisti jutun laivuri Ojarannan myrkkytynnöreihin, jotka olivat samaan aikaan iltapäivälehtien otsikoissa. Olin jupakan aikaan lomalla, joten muut joutuivat kantamaan paineen ja kisatoimistoon lähetettävien apujoukkojen organisoinnin.

Nokian asema vahva Ruotsissa

Viennin saavutuksia vuoden 1983 alussa

Maaliskuun 1983 Net-lehdessä oli Staffan Simbergin laatima pääkirjoitus otsikolla "Nokia Data kansainvälistyy". Kirjoituksen mukaan "Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan suuntautuva vientitoiminta vastaa tänä vuonna jo yli puolta oman tuotantomme arvosta. Nopeasti kasvavat mikrotietokonemarkkinat tulevat jatkamaan tätä myönteistä kehitystä. Ruotsissa tehdyt mikrotietokonevertailut rohkaisevat: Nokian MikroMikko on laajassa kansainvälisessä vertailussa valittu erityisasemaan Ruotsin valtion hankinnoissa.

Tietoviikko kertoi 10.2.1983 että Ruotsin Statskontoret on arvioinut 30 pc-laitetta ja on valinnut niistä suosituslistalleen Luxor ABC 800, Facit DCT 6522 ja MikroMikko-merkit. Hylättyjen joukossa olivat mm. IBM, HP, DEC, ICL ja Ericsson.

Projektivienti laajenee erityisesti kaupan ja pankin alueelle. Kassapäätejärjestelmien markkinoinnissa onkin onnistuttu hyvin. Nokia Data on jo toimittanut Pohjoismaihin ja Englantiin 4500 kaupan kassapaikkaa ja saavuttanut näin merkittävän markkinaosuuden. "

Maaliskuun 1983 Net-lehti kirjoitti, että "Ruotsin Televerket ja Nokia ovat allekirjoittaneet puitesopimuksen mikrotietokoneista. Uusin Nokian MikroMikko 2 esitellään ensi kerran tämän kevään Hannoverin messuilla. MikroMikko 2 pohjautuu 16 bitin prosessoriin ja siihen kuuluu 64 kilotavun PROM-muisti sekä 128–1000 kilotavun RAM-muisti. Viidentoista tuuman näyttölaitteella on 71 Hz kuvataajuus. Teksti on mustaa valkoisella pohjalla."

Kesäkuun 1983 Net-lehti kertoi, että "Ruotsin Föreningsbankernas Förbund on tehnyt n. 15 M SEK sopimuksen Nokia Datan tietokonelaitteiden hankkimisesta. Sopimus käsittää lähes 500 MikroMikko 2 -tietokonetta ja päätettä. ... Ruotsalaiseen Föreningsbank-yhdistykseen kuuluu 12 aluepankkia, jotka vuorostaan käsittävät 400 paikallista pankkia Ruotsissa. Föreningsbanken on ainoa osuustoiminnallisesti omistettu pankki Ruotsissa ja siihen kuuluu 400.000 jäsentä. Historiallisesti pankki on syntynyt maatalousliikkeestä. Pankki on suuruudeltaan Ruotsin viides."

» tiedote: Nokia toimittaa tietokoneitaan ruotsalaiseen pankkiin 18.5.1983
» tiedote Systembolaget, kolmas hankinta 7.10.1982

Seppo Mattila: Skandinavian myyntikonttori

Palattuani Ruotsista toimin vientipäällikkönä Nokia 80 -järjestelmille Neuvostoliittoon. Sen jälkeen vuonna 1982 siirryin taas länsiviennin uudelleenorganisoinnin yhteydessä Skandinavian vientipäälliköksi.

Helmikuun 1983 Net-lehti kertoi: "Aikaisempi Länsivienti-toiminto on organisoitu uudelleen markkina-aluepohjaiseksi. Skandinavian myyntikonttori vastaa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, sen päällikkönä toimii Seppo Mattila. "

Nokia ja Päätejärjestelmät uskoivat oman viennin mahdollisuuksiin ja päätettiin perustaa uusi organisaatio. Suomessa toimivan Skandinavian myyntiyksikön tehtävänä oli Ruotsin yksikön tukeminen ja Norjan ja Tanskan yksiköiden kehittäminen. Ruotsissa jatkui menestys ja Kjell Strömlid johti yhtiötä hyvin. Norjan ja Tanskan kanssa oli vaikeampaa eikä niissä maissa päästy isoihin asiakkuuksiin.

Tämä tehtävä jäi lyhyeksi, sillä 1984 Osmo Mäenpää lähti USA:n konttoriin ja siirryin jo kesäkuussa Christian Westerlundin osastoon kehittämispäälliköksi.

Kjell Strömlid: Nokia Data Ruotsissa

Seuraava kirjoitus on käännetty alkuperäisestä ruotsinkielisestä tekstistä:

Nokia Data aloitti toimintansa Ruotsissa 1970-luvun alkupuolella. Etablointi tapahtui aloittamalla Datapoint-pientietokoneitten myynti. Rinnan tämän kanssa Nokia alkoi tunnustella mahdollisuuksia Ruotsin markkinoilla omille päätejärjestelmilleen ja kassajärjestelmilleen.

Staffan Simberg lähetettiin Ruotsiin käynnistämään tämä toiminta vuonna 1978. Hän sai alkuun varsin pian asiakassuhteen Control Datan Ruotsin tytäryhtiön kanssa, joka alkoi ostaa Nokian päätteitä. Alkuvaiheen menestyksen kruunasi Staffanin onnistunut myyntityö Systembolagetille, joka hankki Nokialta kolmasosaan myymälöistään minikoneen ohjaamat pienikokoiset CRS 200 -kassapäätteet. Tämä merkitsi Nokialle suurta läpimurtoa Ruotsin markkinoille.

Toiminta laajeni tämän jälkeen. Kesällä 1981 rekrytoitiin kolme kokenutta tietokonemyyjää Göran Wallen, Ulf Levy sekä Kjell Strömlid, viimeksi mainittu markkinointipäälliköksi. Staffan Simberg siirtyi Ruotsista muihin tehtäviin ja hänen tilalleen tuli Juha-Pekka Vihavainen, joka suuntautui erityisesti Ruotsin pankkimarkkinaan. Liikevaihtomme vuonna 1981 oli 14 MSEK ja henkilökuntaa oli 19.

Pian tämän jälkeen vuoden 1982 alussa myytiin Datapoint-liiketoimintamme takaisin amerikkalaiselle emoyhtiölle. Markkinoilla ihmeteltiin yleisesti, mitä tulee sen jälkeen tapahtumaan Nokia Datan toiminnalle Ruotsissa. Vallitseva käsitys oli, että jäljelle jäänyt osa tulee olemaan varaosavarasto kassapäätteitten huoltoa varten. Harvoin on mikään arvaus mennyt näin väärin.

Uusien myyjien voimin laajeni liiketoiminta nopeasti. Ulf Levyn ansiosta Nokia saavutti suuren menestyksen Ruotsin valtionhallinnon toimittajana. Eräitä suuria asiakkaita tällä alueella olivat Riksskatteverket, Kronofogdemyndigheten, Rikspolisstyrelsen, Invandrarverket ja Televerket (sittemmin Telia).

Suuria menestyksiä Nokia Data saavutti myös myymälöiden kassajärjestelmissä. Olle Ahlsen sai aikaan toimitussopimukset monen suuren myymäläketjun kanssa. Näistä tärkeimmät olivat Systembolagetin kaikki myymälät, Åhlens, Duka, Guldfynd sekä Konsum, johon kuului myös tavaratalo Pub. Hänen työnsä kruunautui vielä kansainvälisellä isolla sopimuksella maailman suurimpiin kuuluvan ruotsalaisen naistenvaateketjun H&M:n (Hennes & Mauritz) kanssa. Nokia sai vastuulleen kassajärjestelmien toimitukset ja asennukset kuuteen Euroopan maahan. Tämä oli todella upea kauppa Ruotsin Nokia Datalle, joka oli silloin liikevaihdoltaan vain noin 30 MSEK:n organisaatio.

Tämän jälkeen lähdimme valtaamaan aivan uutta markkinasektoria, joka oli silloisen Hankkijan kaltainen maanviljelijöiden/maatalousyrittäjien osuuskunta Ruotsissa. Tähän palkattiin uusi energinen myyjä Gunnar Forss. Hän aloitti systemaattisen työn tällä sektorilla ja onnistui erinomaisesti. Kolmen vuoden ajanjaksolla liiketoiminta kasvoi nollasta myyntiarvoltaan 250 MSEK tasolle. Saavutimme johtavan markkina-aseman ja saimme asiakkaiksi SLR:n, LRF:n ja Driftsbyrån organisaatiot.

Ruotsin yhtiömme hyvään menestykseen oli eräs tärkeä syy se, että suomalainen yritysjohto tunsi luottamusta meidän toimintaamme. Luotettiin siihen, että me pystymme itse parhaiten hoitamaan liiketoimintamme. He sanoivat: "Te tunnette Ruotsin markkinat paremmin kuin me. Me luotamme teihin." Kiitos Staffan Simberg ja Tero Laaksonen.

Yhteistyömme toimi hienosti suomalaisten ja ruotsalaisten kesken henkilökohtaisella tasolla. Me olisimme voineet olla esikuva laajemminkin suomalaisten ja ruotsalaisten hyvälle yhteistoiminnalle liike-elämässä.

Nokia Datan tuotteet olivat erittäin kilpailukykyisiä Ruotsissa. Meistä tuli nopeasti markkinajohtaja päätteissä. Julkisen hallinnon sekä vähittäiskaupan vahva paikallisverkkopohjaisten ratkaisujen kysyntä teki mahdolliseksi hyvän menestyksemme.

Monet meidän yhtiössämme työskennelleet henkilöt ovat nykyään johtavissa asemissa Ruotsin elinkeinoelämässä. Monesta meillä aloittaneesta tuli menestyviä liikemiehiä.
Monet työtovereistamme tekivät suuria palveluksia yrityksellemme. Joitakin heistä on jo edellä mainittu. Muista ansaitsevat maininnan Pertti Ruosaari, Mikko Heikkonen, Lasse Numelin, Tage Lindberg, Ilkka Teräs, Antti Virtaranta, Claus Carpelan, Seppo Mattila sekä ruotsalaisista Dennis Davidsson, Anders Ericsson, Jesper Flodell, Jan Paulsson, Tomas Franzen, Oscar Bjers ja monet monet muut.

Lasse Numelin: Asiakasvierailuja Helsinkiin

Toimin Päätejärjestelmien vienninedistämisen päällikkönä 1980-luvun alkuvuodet ja olin mukana markkinoinnissa ja viestinnässä, kun toimintaa käynnistettiin Saksassa ja muissa maissa. Ruotsin toiminta oli jo isoa ja muut Skandinavian maat hyvin kasvamassa.

Järjestin näiden vuosien aikana suuren määrän, ehkä satoja, asiakasvierailuja näistä maista Helsinkiin.

Ruotsalaiset myyjämme olivat taitavia perustellessaan asiakkaalle miksi kannattaa käydä Suomessa tutustumassa Nokian toimintaan. Laivamatkat Tukholmasta olivat olennainen osa matkaa.

Helsingissä käytiin tietokonetehtaalla, tavattiin Kutomotiellä tuotekehityksen asiantuntijoita sekä sitten keskushallinnossa Nokian johtoa. Asiakkaalla oli mahdollisuus keskustella huippuluokan asiantuntijoiden kanssa ja kuulla teknologian tulevista suunnista, keskustella tarvitsemistaan erityisistä piirteistä jne.

Tilanteen mukaan tavattiin Wikstedt, Christian Westerlund, välillä myös Kari Kairamo. Aaretti Aaltonen oli taitava asiakkaiden käsittelyssä kertoessaan Nokian toiminnan laajuudesta sekä siitä, miten Nokia on 30 vuoden aikana panostanut tutkimukseen, tuotekehitykseen ja henkilökunnan koulutukseen. Vastaavaan ohjelmaan kukaan Ruotsissa toiminut iso kansainvälinen kilpailija ei kyennyt. Näin rakennettiin luottamusta asiakkaan kanssa.

Muistan erään tällaisen vierailun, joka oli hyvä esimerkki tapahtuneesta. Myyntiprojekti oli loppuvaiheessa ja ruotsalainen myyjämme oli sopinut asiakkaan kanssa ohjelman Suomen vierailulle.

Aikataulusyistä kävi kuitenkin niin, että muutama päivä ennen matkalle lähtöä asiakas oli tehnyt periaatepäätöksen IBM:n valitsemisesta. Asiakas suostui kuitenkin pitämään matkaohjelman voimassa ja saapui Helsinkiin. Heille esiteltiin Kutomotiellä Nokian kokonaiskonsepti. Sen jälkeen siirryimme keskushallintoon, jossa Kurre Wikstedt ja Aaretti odottivat meitä.

Kurrella oli fantastinen tyyli puhua asiakkaalle ja voittaa tämän luottamus. Hän sanoi mm. "Te tulette tällä Nokian ratkaisulla tekemään paljon rahaa, aivan alussa me otamme siitä osan, mutta sitten kaikki on teidän. Te olette hyvin tärkeitä meille."

Keskustelujen jälkeen asiakkaan tärkein edustaja sanoi "Kun lähdimme Tukholmasta, olimme ennen matkaa tehneet periaatepäätöksen IBM:n hyväksi. Nyt olemme nähneet sen innon ja asiantuntemuksen, jolla te teette työtä. Olemme nähneet tuotekehityksen ja johdon uskon tulevaisuuteen. Täällä on vallinnut erittäin miellyttävä henki. Tämä on hauskaa, me haluamme olla tällaisessa mukana. Päätöksemme on nyt uudelleen auki."

Tämä vierailu oli hyvä esimerkki sen ajan Nokian vahvuudesta. Asiakas hankki järjestelmän lopulta meiltä.

Tavoitteena iso pankkikauppa

Nokia päätti 1980-luvun alkuvuosina yrittää Ruotsissa parhaansa saadakseen ainakin yhden todella suuren pankkikaupan. Tämä oli tietenkin valtava haaste, koska kaikki Nokiaa paljon suuremmat globaalisti toimivat kilpailijat tavoittelivat samoja pankkisopimuksia. Näillä yrityksillä oli tyypillisesti Ruotsissa paljon Nokiaa isompi organisaatio, laaja asiakaskanta ja pitkäaikainen maine myös ruotsalaisten yritysten toimittajana.

Nokia Ab venytti voimansa äärimmilleen ja sai vahvaa tukea Päätejärjestelmien tuotekehityksestä, mutta tämäkään ei riittänyt. Ruotsin kaikkein suurimpien hankkeiden voittamiseen Nokia ei kuitenkaan kyennyt.

Pertti Ruosaari ja Tero Laaksonen: Voiko nämä heput yhdistää?

Handelsbanken

Handelsbankenin kanssa tehtiin töitä, mutta Nokialla ei ollut Ruotsissa sellaista asemaa, ei johtoa, eikä resursseja, että olisimme voittaneet näin isoa pankkikauppaa. Skandian ja Pohjolan yhteishankkeeseen tehtiin paljon töitä kummassakin maassa, mutta päätös oli kuitenkin IBM.

Yritystä oli ilman menestystä. Nokia Ab:n osaaminen oli liian kevyttä. Heillä ei ollut sellaista "poliittista" kontaktipintaa, kuin meillä oli Suomessa. Föreningsbankenille toimitettiin kuitenkin kymmeniä järjestelmiä, ei kuitenkaan perinteisiä konttoripäätteitä.

Toimintaa Saksassa

Kesäkuun 1983 Net-lehti kertoi otsikolla "Toiminta Saksassa täydessä vauhdissa" kahdella sivulla Nokia Datan toiminnasta Saksassa. "Nokia Data esitteli Hannoverin messuilla yhden messujen teknisistä huippusaavutuksista, 16-bitin henkilökohtaisen tietokoneen... Nokia Datan uusi pääte ja peilipöydällä varustettu päätepulpetti palkittiin jo ennen varsinaista näyttelyä hyvästä teollisesta muotoilusta ja ergonomiasta, ja ne saivat paikan Die Gute Industrieform -näyttelyssä.

Saksassa pioneerityön tehnyt Matti Paronen palasi heti messujen jälkeen kotimaahan ja hänen tilalleen Data-osaston toimintaa lähti vetämään Mikko Heikkonen. Nokia Datalla on Saksassa 16 jälleenmyyjää, jotka on valittu eri puolilta maata. "

MikroMikko 2 julkistetaan Hannoverin messuilla

Maaliskuun 1983 Net-lehti kertoi, että Hannoverin messuilla julkistetaan MikroMikko 2, kansainvälisesti Nokia PC. Messujärjestäjät ovat valinneet sen jo nyt muotoilunsa ansiosta erityisnäyttelyyn, johon he kelpuuttivat myös suomalaista työpiste-ergonomiaa edustavan Nokia Datan peilipöydän. Nokia PC:n suurimmat haasteet ovat riittävä tuotantokapasiteetti ja kansainvälisesti kattava jakeluverkosto.

Toukokuun 1983 Net-lehti esitteli MikroMikko 2:n. "Nokia Data esitteli 6.4.1983 uuden tietojärjestelmäperheensä ensimmäisen jäsenen MikroMikko 2:n. Nokian uusi mikrotietokone on yrityskäyttöön tarkoitettu henkilökohtainen tietokone, jossa on 16 bitin prosessori.

Samalla sen edustama tekniikka luo perustan myös uuden sukupolven pankki- ja myymäläjärjestelmille sekä toimistoautomaatiolle. Nokia Data valmistaa tänä vuonna n. 3500 mikrotietokonetta, joista 1500 tulee olemaan nyt julkistettua mallia. Nokia Datan tavoitteena on pitää yritysmikrojen osalta 30 % markkinaosuus maassamme.

MikroMikko 2:ssa on Intelin 80186-mikroprosessori ja MS-DOS-käyttöjärjestelmä. Järjestelmän muut osat ovat Nokian Ethernet-tyyppinen NetNet-paikallisverkko, jonka yhteen maksimissaan 500 metriseen segmenttiin voi liittää jopa 32 eritasoista asemaa sekä PC:n riisuttu versio, PääteMikko eli EWS (Ergonomic Workstation).

» tiedote: MikroMikko 2 julkistus 6.4.1983 Nokia Datan uusin askel toimistoautomaatioon
» Net-lehti 3/1983: MikroMikko 2, ylivoimaa suoritusnopeudessa, tietoliikennekyvyssä, ergonomiassa
» esite: Nokian MikroMikko 2, henkilökohtainen tietokone 1983
» esite: Nokia PC, personal computer 1983

Pentti Mäkipää: MikroMikko 2 paikallisverkossa

MikroMikko 2:n kautta Nokia otti ison harppauksen eteenpäin. Suoritin oli 16-bitin ja siinä missä MikroMikko 1:ssä oli yhtä tehtävää kerrallaan suorittava käyttöjärjestelmä (single tasking), MikroMikko 2:n käyttöjärjestelmätavoitteeksi asetettiin monikäyttöinen (multitasking).

Strateginen valinta oli Microsoftin MS-DOS, sillä sen avulla aikaansaatiin myös IBM-yhdenmukaisuus. Valinta osoittautui kauaskantoiseksi.

MikroMikko 2:n suunnittelussa panostettiin myös ergonomiaan, jonka olimme valinneet yhdeksi kilpailutekijäksi. Tuotteessa oli ns. positiivinen näyttö, ja mm. sen korkealla virkistystaajuudella aikaansaatu välkkymätön kuva oli hyvä markkinointivaltti sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa. Tällä yhtiö sai runsaasti kansainvälistä huomiota ja se jopa palkittiin Hannoverin CeBit-näyttelyssä.

MikroMikko 2:n haluttiin olevan verkotettava, eli useasta laitteesta voitiin muodostaa järjestelmä paikallisverkon (LAN, Local Area Network) avulla. Tämä vaatimus lisäsi oman kehitystyön laajuutta ja haasteellisuutta. Tuolloin ei ollut saatavissa markkinoilta paikallisverkko-ohjelmistoa, joten sellainen piti Nokialla kehittää itse.

MikroMikko 2:n kehitystyö vei aikaa jonkin verran arvioitua enemmän. Prosessoriksi valittu Intelin 80186, joka valintahetkellä oli olemassa vasta paperilla, viivästyi Intelin alkuperäisistä aikatauluista. Viivästymisellä oli kyllä hyväkin puoli, saimme tarvittavan lisäajan verkko-ohjelmiston kehitys- ja testaustyölle sekä MS-DOS:n liittämiselle omaan verkko-ohjelmistoomme. MikroMikko 2:n suunnittelu- ja kehitystyön keskeisiä henkilöitä olivat Matti Jalanko, Raimo Puntala, ja Timo Kahelin. Nokian kehittämä paikallisverkko sai nimen NetNet ja sen virallinen julkistus oli v. 1984.

Sen lisäksi mitä jo edellä kerroin, muistan tuon paikallisverkkohankkeen herättäneen huomattavan paljon kiinnostusta. Sen avulla saimme mainetta ainakin kotimaisilla markkinoilla paljon jo etukäteen. Sain lukuisia kutsuja eri tietotekniikka-alan tilaisuuksiin esitelmöimään tästä aiheesta. Paikallisväylä merkitsi hajautusta, alempia kustannuksia ja parempaa järjestelmän luotettavuutta, kun järjestelmällä voi tehdä töitä myös mahdollisten mini- tai keskuskonevikojen tai huoltokatkojen aikana. Hajautettu paikallisverkkojärjestelmä oli arkkitehtuuriltaan luotettavampi, käytännössä toki alkuvaiheen vikoja esiintyi.

» esite: Nokia PC NET, Professional local micro network

Christian Westerlund: Intel myönsi Nokialle erikoisaseman

MikroMikko 2:n toteutusvaiheessa PJ:n suunnittelijat havaitsivat, että Intelin 186-chipissä on toimintavirhe. Tästä raportoitiin heti Intelille, mutta vastaus oli, että Nokian havainto on väärä ja chip toimii täysin oikein. Kahden viikon kuluttua Intel myönsi, että Nokian havainto oli ollut oikea. Tästä seurasi Intelin 186-toimitusten jäädyttäminen ja siitä pc-valmistajille suuria ongelmia. Kaikki chipin käyttäjät joutuivat lykkäämään oman tuotantonsa aloittamista ja tilanne oli hyvin epäselvä.

Seuraavassa vaiheessa Intel ilmoitti, että korjattua chippiä pystytään toimittamaan alkuvaiheessa vain valituille suurille pc-valmistajille ja muut jäävät ilman. Tässä tilanteessa Heikki Keränen pyysi minua lähtemään tapaamaan Intelin ylintä johtoa, jotta Nokia saisi toimituksia heti. Tunsin Intelin Pohjois-Euroopan johtajan, joka oli suomenruotsalainen, ja hän järjesti minulle tapaamisen Intelin korkeaan johtoon kuuluneen herra Davidoffin kanssa.
Tapaaminen toteutui, mutta se oli vaikea. Intel valitteli suuria teknisiä ongelmia, ja pysyi pitkään kannassaan, että Nokialle ei voida heti alussa toimittaa, ainoastaan valituille suurille. Korostin, että Nokia havaitsi virheen ilmeisesti ensimmäisenä. Pitkähkön keskustelun jälkeen sain lopulta lupauksen, että Nokia saa tarvittavat toimitusmäärät.

Tero Laaksonen: MikroMikko 2 menestystuotteena

MikroMikko 2 oli ensimmäinen pc-tuotteemme, joka suunniteltiin ilman rasitteita edellisen sukupolven tuotteista. Siinä oli Intel 80186 -prosessori, välkkymätön black-on-white näyttöruutu ja monien mielestä maailman paras design.

Tuotteesta tulikin hitti. MikroMikko 2:n kaytettävyyttä lisäsi vielä kytkettävyys LANiin.

Lauri Sarvilinna: MikroMikko 2:n haastava verkkoympäristö

MikroMikko 2 oli jo selvästi ensimmäistä MikroMikkoa suurempi ponnistus. Se oli myös tuote, jolla oli selvästi imua markkinoilla: valkea upea näyttö, graafinen käyttöliittymä, paikallisverkko. Päätettiin, että uusia pankki- ja myymäläsovelluksia kehitetään tähän ympäristöön.

Verkkoympäristön varusohjelmistossa oli kova työ. Se yllätti laajuudellaan ja tavoitteista taidettiin joutua tinkimään. Vastuun kantoivat Kotilaisen firmware-ryhmän kaverit. Verkkoympäristössä oli pitkään ongelmia.

Kurt Wikstedt piti tämän takia Hiomotien saunassa palaverin, jossa oli kymmenkunta oman tuotannon kaveria. Yleisteemana oli "kaupungilla kerrotaan" ja käyttäjävalitusten listaa sitten riitti. Kuuntelimme Kurren esitystä korvat kuumottaen ja muistan esimerkiksi Puntalan ihmetelleen, että mistä Kurre on kaiken tuon saanut ongittua tietoonsa. Ilmeisesti pääasiallinen sanoma meille oli, että ennen kuin nämä asiat on pistetty kuntoon, ei kannata olla keksimässä koko ajan uutta.

MikroPos kehitystä tuli vetämään Teuvo Rautio, joka oli Hyypän Timon kavereita Olivettilta.

Seppo Uitto: Ergonomia myyntivalttina

Ergonomia oli alusta asti aivan keskeisiä myyntiargumenttejamme, koskihan pankkipäätejärjestelmä tuhansia pankkitoimihenkilöitä ja heidän työskentelyään.

Positiivi- eli mustavalkonäyttöä markkinoitiin ja demottiin ahkerasti ja se saikin hyvää palautetta asiakkailta. Myös messuilla tämä oli ison kiinnostuksen kohteena. Myös työpisteen muuhun ergonomiaan panostettiin. Kehitys käytti ergonomian kehittämisessä myös edistyksellisesti ulkopuolista alihankkijaa (hra Salovaaraa ja hänen firmaansa).

Pöytätasoon asennettua peilin kautta näkyvää, pöytätilaa säästävää, näyttöratkaisua rakennettiin ja demottiin. Tämä ei kuitenkaan saanut suurempaa hyväksyntää asiakkaiden puolelta.

Merkittävä myös ergonomiaan liittyvä kehitystyö liittyi pankkikirjoittimeen, NDP 10:iin (Nokia Document Printer). Tiedossa oli, ettei markkinoilta löytynyt täysin Suomen markkinoille sopivaa, pankkikirjan kirjoittamiseen sopivaa, luotettavaa kirjoitinta. Nokia kuitenkin päätti alkaa "scrätchistä" kehittämää omaa kirjoitinta.

Asiakkaiden puolelta tätä kommentoitiin yltiöpäisenä hankkeena, olihan kirjoittimen kehittäminen pääosin mekaniikkaa, jossa Nokia ei aiemmin ole ollut mukana ja markkinoita hallitsivat suuret kansainväliset kirjoitinjättiläiset.

Pitkän ja haastavan kehitystyön jälkeen kirjoitin kuitenkin syntyi, ja siitä tulikin suuri myyntimenestys, jota lähes kaikki pankit käyttivät ja joka osaltaan auttoi kauppojen kotiuttamisessa. Olihan kirjoitin juuri suomalaiseen pankkityöpisteeseen kehitetty, pieni, ergonominen, luotettava, helposti huollettava ja hiljainenkin.

Jälkeenpäin ajateltuna kirjoittimen kehittämiseen lähteminen oli suuri riski, joka kannatti ottaa ja joka hanke lopulta onnistui.

» Net 1981: Mikon muotoilu: Käyttökelpoisuus, kauneusarvot ja tuotettavuus eheäksi kokonaisuudeksi

Raimo Puntala: Uusi positiivinäyttö

Olin tiiviisti mukana Northern Telecom -hankkeessa. NT kehitti Vienna-toimistojärjestelmää, jolla oli tarkoitus vallata Eurooppa. Heillä oli siihen oma palvelinkone ja NT haki parasta mahdollista työasemaa. Siihen asti oli markkinoilla pidetty parhaana Ericsson-tyyppistä keltamustanäyttöä.

Juuri silloin saatujen uusimpien tutkimustulosten mukaan mustavalkonäyttö olisi kuitenkin kaikkein ergonomisin. Meille oli hyvin iso ponnistus saada se aikaan. Vaadittiin valtava työ ja paljon jääräpäisyyttä ennen kuin se valmistui. Työtä väännettiin eteenpäin japanilaisten kuvaputkivalmistajien kanssa ja Salora oli myös mukana. Saimme lopulta kehitettyä NT:lle heidän toivomansa oman työasemaversion ja Nokia sai ison kaupan.

Softari-lehti 3/1987 kertoi Nokian positiivinäytön historiasta mm. seuraavaa:
Nokialla on opittu jo kauan sitten, että tietokonevalmistaja pärjää vain asiakasta kuuntelemalla. Nokian mikrojen ergonomiset piirteet, kuten MikroMikko 2:een jo vuonna 1982 tehty välkkymätön positiivinäyttö, ovat tulosta tiiviistä vuoropuhelusta aktiivisen asiakkaan kanssa.

Ergonomiapanostukseen on kannustanut ennen kaikkea se, että Ruotsissa, yhdellä Nokian päämarkkina-alueista, ergonomia painaa ostopäätöksessä paljon. Ruotsalaiset asiakkaat ovat myös halunneet vaikuttaa lopputulokseen. Aktiivisin on ollut Ruotsin valtiollinen televiranomainen Televerket. Televerketin Lennart Möller pitää näyttöpäätteen hyvänä lähtökohtana vuosisatojen kuluessa hioutunutta kirjapainotaitoa: mustia selkeitä merkkejä valkoisella paperilla. Televerketin toiveiden ja tutkimuksista saatujen vihjeiden perusteella MikroMikon näytöstä kehitettiin mahdollisimman paperinomainen.

"Televerket testasi erilaisia ehdotelmia eri valaistusolosuhteissa, jotta näytön taustavärin oikea valkoinen sävy, vaalean taustan ja tummien merkkien vastakohtaisuus ja jälkiloisto saatiin optimoitua. Lopullinen tulos oli sekoitus kolmesta eri fosforista", toteavat laitteistokehityksestä vastaavat Timo Kahelin ja Raimo Puntala tuotekehitysyksiköstä. Kuvaputkivalmistaja Toshiba sai sekoituksesta kuvaputkiinsa perusfosforin.

MS-DOS oli rohkea päätös

CP/M MikroMikko 1:ssä

Maaliskuun 1983 Net-lehti kuvasi MikroMikko 1:n varusohjelmistoa ja sovellutusohjelmistoa. "MikroMikon käyttöjärjestelmä on Nokia CP/M 2.2. Tämä on normaali laitekohtainen sovitus amerikkalaisen Digital Researchin kehittämästä CP/M (Control Program for Microprocessors) käyttöjärjestelmästä, joka on yleisin yhden käyttäjän 8-bitin yleismikrotietokoneiden käyttöjärjestelmä. Vuodesta 1975 lähtien CP/M on kehitetty useimpiin Intel 8080/8085 -pohjaisiin mikrotietokoneisiin sopivaksi."

» Net maaliskuu 1983: MikroMikon sovellutusohjelmisto ja varusohjelmisto

Pertti Ruosaari: MS-DOS Nokian linjana

MikroMikon julkistamisen aikoihin ja sen jälkeen jokseenkin kaikissa markkinoilla olevissa pc:issä oli käyttöjärjestelmänä CP/M.

Kun kävin ensimmäistä kertaa Microsoftilla, heillä oli olemassa omakotitalossa kehitetty MS-DOS. Se vakuutti minut ja kun palasin työpaikalle, niin pian syntyi päätös, että otamme MS-DOS:n CP/M:n tilalle.

Tämä herätti kovaa kritiikkiä, koska aluksi ei uskottu, että MS-DOS-ympäristöön olisi saatavissa ohjelmistoa. Aikanaan tämä huoli poistui.

Pentti Mäkipää: MS-DOS oli oikea valinta

Minulla ei ole muistikuvaa epäluulosta MS-DOS:n suhteen Nokiassa. Tervettä epäilyä on hyvinkin Peran kuvaamalla tavalla voinut olla kehityksen sisällä, olihan mm. CP/M:n 16-bitin versio myös yksi vaihtoehto.

Toimin itse lähellä asiakkaita ja markkinoita, ja uskoin IBM:n ja IBM PC:n vetovoimaan tuossa asiassa, olin nimittäin siksi paljon ollut jo tekemisissä esim. IBM-tietoliikenteen kanssa. IBM julkisti IBM PC:n myös v. 1981 ja siinä oli Microsoft´ilta käyttöjärjestelmä nimeltään PC-DOS.

Microsoft teki tuolloin loistokaupat. osti käyttöjärjestelmän ytimen pikkufirmalta, jalosti sitä ja myi käyttöjärjestelmän IBM:lle, sopien samalla, että saa itse markkinoida käyttöjärjestelmää MS-DOS-nimellä muille PC-valmistajille, joille taas IBM-yhteensopivuus oli iso myyntivaltti.

Lauri Sarvilinna: Microsoft ratkaisuna

MikroMikko 1:n käyttöjärjestelmä oli CP/M, josta Microsoft muokkasi MS-DOS:n IBM:lle. MikroMikko 2:ssa Microsoft oli käyttöjärjestelmän toimittaja. Aika pian Microsoftin ratkaisut nousivat MikroMikko 2:n sovellustarjonnassa etusijalle.

Multiplan syrjäytti Lotus 1-2-3:n jne. Kävin Kotilaisen kanssa Microsoftilla kesäkuussa 1982. Mukana oli myös Harri Riikonen, joka muun ostotoiminnan lisäksi hankki tarvittavat software-lisenssit.

Pentti Mäkipää: Neuvotteluja Microsoftin kanssa

Meillä oli kaupallisia yhteyksiä alkuvaiheessa Microsoftin Lontoon myyntitoimistoon ja teknisissä asioissa suoraan Microsoftin pääkonttoriin Seattleen, jossa nokialaisia kävikin tarvittaessa. Microsoft perusti myös Tukholmaan teknisen tuen ja myyntikonttorin.

Perusohjelmistokokemukseni ja myyntiyhteyksieni ansiosta minulle tuli ohjelmistohankintatehtäviä, joissa tein yhteistyötä osto-organisaation kanssa. Sitä veti Harri Parkkulainen, jos muistan oikein.

Muistan käyneeni Nokian oston edustajien Lontoossa neuvottelemassa MS-DOS:n lisensoinnin ostamisesta MikroMikko 2:een. Tavoittelimme sopimusta, mutta toimittajan hintapyyntö vaikutti korkeammalta kuin halusimme. Jatkoimme sitkeästi palaverointia välittämättä siitä, että alkoi jo olla kiire lentokentälle ehtiäksemme paluulennolle. Huomasin toimittajan edustajan vilkuilevan kelloaan lentosuunnitelmastamme tietoisena. Hän alkoi suhtautua hintatarjoukseemme myötämielisemmin, ilmeisesti peläten suomalaisten jatkavan neuvottelua pitkälle iltaan.

Pääsimme yksimielisyyteen sopimusehdoista ja virallinen MS-DOS-lisensointisopimus valmisteltiin ja allekirjoitettiin lähiviikojen kuluessa. Myöhemmin kuulin Nokian saaneen tuon käyttöjärjestelmän lisensoiduksi Microsoftilta eurooppalaisista asiakkaista alhaisimmalle ostohinnalla. Opin paljon näissä neuvotteluissa.

» Net 7/1983: MikroMikkojen, päätteiden ja toimistojärjestelmien tekijöitä

Keränen entiseen tehtävään

Jännitteet Nokia Datan johdon ja Päätejärjestelmien johdon välillä kiristyivät vuoden 1983 aikana. Omaa tietokoneteollisuutta vahvaksi kansainväliseksi liiketoiminnaksi rakentavat kokivat usein tarvitsevansa laajempaa toimintavapautta kuin mitä Nokia Datan raamit tarjosivat.

Samaan aikaan Nokia Datan johto katsoi, että Päätejärjestelmät on yksi yksikkö muiden rinnalla. Christian Westerlund piti tiukasti kiinni vaatimuksestaan, että jokaisen yksikön liiketoiminnan on oltava koko ajan kannattavaa.

Kurt Wikstedtin allekirjoittaman 6.9.1983 päivätyn tiedotteen mukaan "Nokia Elektroniikan yrityssuunnittelujohtaja Heikki Keränen on nimitetty myös Päätejärjestelmät-osaston osastonjohtajaksi. Heikki Keräsen tehtävänä on toimia oman tietokoneteollisuuden esimiehenä mukaan lukien siihen liittyvät tytäryhtiöt sekä toimialaan liittyvät yhteystehtävät osakkuusyhtiöihin. Päätejärjestelmien osastonjohtajana toimiessaan Heikki Keränen raportoi Christian Westerlundille.

Tietokoneteollisuus on yksi Nokian keskeisiä panostuskohteita. Toimenpiteen tarkoituksena on vahvistaa myös oman tietokoneteollisuuden menestymisen edellytyksiä sekä varmistaa Nokialle riittävä osuus alan nopeasti kasvavista markkinoista Suomessa ja kansainvälisesti."

Pertti Ruosaari: Heikki oli saatava takaisin

Päätejärjestelmien johtajan paikka oli pakko täyttää jossain vaiheessa. Christian Westerlundilla oli mielessä ikäviä ehdokkaita kesällä 1983. Minä sanoin hänelle, ettei voida nimetä sellaista henkilöä, joka ei kunnolla ymmärrä Päätejärjestelmien toimintaa. Terokin oli hermostua kuultuaan ehdokkaista tässä tilanteessa. Pääsin Kairamon puheille ja selitin, että yhtiön edun nimissä Keränen on saatava takaisin entiselle paikalleen. Näin sitten syyskuun alussa tapahtuikin.

Christian Westerlund: Ikäviä tilanteita

En muista, että esillä olisi ollut mitään muita nimiä. Oli tietenkin ikävää, että minut ja Kurre pyrittiin ohittamaan asioimalla suoraan keskushallinnon kanssa. Tämä alkoi siitä, kun eräänä syksynä Keränen esitti seuraavalle vuodelle Päätejärjestelmille tappiollista budjettia. Sanoin, että tällä toimialalla budjetti ei saa olla tappiollinen, koska se johtaa helposti tappioihin myös seuraavina vuosina.

Keränen suuttui tästä ja pyrki hoitamaan asioita sen jälkeen suoraan Kairamon kanssa. Keränen puhui kansallisesta tehtävästä tietokoneteollisuudessa. Kurre ei halunnut enää tapella, kun tiesi lähtevänsä eläkkeelle. Minä lähdin siitä, että liiketoiminnan on oltava kannattavaa.

Tero Laaksonen: Heikki palasi oikeaan aikaan

Heikki Keränen palasi aika nopeasti, joten Päätejärjestelmissä ei paljoakaan ehtinyt muuttua.
Timo HA Koski oli varmaankin sen takana, että Datan rinnalle perustettiin Informaatiojärjestelmät-yksikkö. Muodostui potentiaalinen konflikti.

Tätä en tiedä varmasti, mutta luulen, että Keränen ei oikein asiasta pitänyt ja näki, että hänen on palattava ruotuun, koska tilanne tulee olemaan Christianille ja koko Datalle vaikea.

Heikki Keränen: Kaksi erilaista näkemystä

Westerlundin ja Ruosaaren näkemykset voivat mielestäni olla molemmat oikein. Heillä oli erilainen näkökulma asiaan. Westerlundin kannalta Päätejärjestelmät tarkoitti yhtä tuotelinjaa agenttituotteitten rinnalla. Ruosaarelle oli selvää, että on rakennettava kansainvälinen liiketoiminta.

Christian Westerlund: Kannattavuus vai kasvu

Vuonna 1983 meillä alkoi olla Keräsen kanssa isoja erimielisyyksiä oman tuotannon tilanteesta ja tavoitteista. Toiminnan kannattavuus oli häipynyt ja oltiin lähellä nollatasoa. Sanoin Heikille, että näin ei voi jatkua. Heikki puhui laajasti suomalaisen tietokoneteollisuuden merkityksestä ja tulevaisuudesta. Minä sanoin, että tämä ei riitä, vaan tarvitaan muutoksia toimintaan ja tuloksen parantamista.

Mikonpäivä 29.9.1983

Marraskuun 1983 Net otsikoi Kurt Wikstedtin Mikonpäivän puheen "Kymmenvuotias Mikko jo neljännessä sukupolvessa" ja kirjoitti " Se tosiasia, että vietämme Mikon 10-vuotisjuhlaa jo neljännen Mikko-sukupolven merkeissä todistaa, että Mikkomme on määrätietoisen tutkimus- ja tuotekehitystyön ansiosta pystynyt uusiutumaan ja vastaamaan siihen kohdistuviin haasteisiin.

Mikko on kasvanut, monipuolistunut, erikoistunut, kansainvälistynyt ja luonut puitteet kokonaisvaltaiselle informaationkäsittelylle yhteiskunnan eri aloilla."

» Net marraskuu 1983: Mikonpäivillä tavattiin
» Net marraskuu 1983: Kurt Wikstedin puhe Mikonpäivillä 29.9.1983

Päivittäistavarakaupan järjestelmien alkua

Lauri Sarvilinna: Myymäläjärjestelmien taustaa

Nokian kyky päivittäistavarakaupan järjestelmien toimittamiseen Suomessa luotiin vasta 1980-luvun alkuvuosina. Alkolle 1970-luvulla toimitettua KAP1-järjestelmää toteuttaneet avainhenkilöt olivat lähteneet pois Nokian palveluksesta. Tuotekehityksessä oli uuteen CRS 200 -kassapäätteeseen liittyvää osaamista. Muuta ei ollut.

Luultavasti CRS 200 oli kehitetty Alkon asiakastoiveiden mukaisesti. Alkon päätöksenteko eteni kuitenkin niin hitaasti, että Ruotsin hankkeet ehtivät edelle. Kun tulin töihin elokuussa 1979, niin Ruosaari kertoi, että Alkon hanke oli siirretty taustalle, koska päätöksiä ei syntynyt. Kaupan saantiin uskottiin kuitenkin vahvasti.

Ruotsissa oli Nokia Ab tehnyt siihen mennessä Systembolagetin sekä H&M:n kaupat. Molemmissa näissä erikoisliikeketjuissa kassapäätteen pieni koko oli merkittävä myyntivaltti.
Alkon KAP2-sopimus syntyi vuonna 1981. Systembolagetin ohjelmistoa ei ollut kuitenkaan mahdollista hyödyntää laiteliitäntätason ulkopuolella. Muistelen Viinikan Jukan olleen kokonaisvastuussa toteutusprojektista. Toteutukseen tuli keskeiseen rooliin alihankkijaksi VTT, jonka keskushahmo oli tässä Juha Savola.

KAP2-hanke oli lähtenyt vireille ennen tuloani Nokialle ja siinä seurailtiin jo aiemmin hahmottuneita linjoja. Projektin toteutus ja kenttätoimitukset sujuivat ainakin tukiosaston kannalta vaikeuksitta ja kesäkuussa 1985 juhlittiin Ivalossa Alkon kanssa viimeisiä KAP2-toimituksia.

Osmo Mäenpää: POS-pääte

Ollessani tuotekehityksen johdossa (Ruosaari toimi tällöin Keräsen sijaisena) yksi tehtäväni oli uuden POS-päätteen kehittäminen. Pohjana oli 1970-luvun puolivälin Alkolle kehitetty myymäläpääte, josta nyt tehtiin toinen sukupolvi nimellä CRS 200.

Erkki Kuokkanen oli keskeinen henkilö tässä kehitystyössä. Erityiseksi ongelmaksi muodostui POS-päätteen yhteydessä tarvittavan pienikokoisen kirjoittimen löytäminen. Tämä oli hankala tehtävä, joka ratkesi lopulta syksyllä 1979 Okidatan kanssa tehdyllä sopimuksella.

Pertti Ruosaari: Uuden sukupolven POS-pääte

Olimme tehneet päätöksiä uuden sukupolven POS-päätteestä. Silloin saimme kutsun Keskuskadulle Christianin ja Kari Raskin luo. He yrittivät kovasti taivutella meitä ottamaan Honeywellin päätteitä oman tuotekehityksen sijaan. Emme suostuneet.

Lauri Sarvilinna: Päivittäistavarakaupan toiminta-alueen alkuvaiheita

Olimme uusi toimittaja päivittäistavarakaupassa, mutta Mäenpään Oskun yrityssuunnittelukaudella oli arveltu jo 1980, että EAN-koodituksen myötä myymäläjärjestelmissä tulisi uusi neitseellinen markkina. Alueen tuotepäälliköksi hankittiin Timo Hyyppä, jolla oli taustaa Olivettilla. Timo oli luova ja aikaansaapa henkilö, joka kartoitti heti alkajaisiksi yli kymmenen potentiaalista kohdealuetta.

Nokia Ab:n toiminnot Ruotsissa etenivät kohtuullisen hyvin. Tukholman keskustasta saatiin parinsadan kassan PUB-tavaratalokin asiakkaaksi. Myös Ruotsi sai jalansijaa PT-kaupassa. Åhlens ja Konsum tulivat myös asiakkaiksi. Ruotsin paikallisten myyjien lisäksi Virtarannan Antti oli Staffan Simbergin jalanjäljissä vakuuttava ja arvostettu henkilö Nokian asiantuntemuksen julistajana.

Oma pääroolini tuotetuessa oli lähinnä resursointiasiat eli huolehtia siitä, että myydyt hankkeet saataisiin toteutettua. Etukäteisarviointien lisäksi se oli suureksi osaksi reaktiivista reagointia esiin nousseisiin tarpeisiin. Vireillä olevia myyntihankkeita oli tietysti moninkertainen määrä sisään tuleviin kauppoihin ja varsinkin toteutusresursseihin nähden. Jos myynnillä oli hankkeissaan hyvä menestys, niin saatettiin olla tilanteessa, ettei uuteen hankkeeseen ollut heti mahdollista kiinnittää ensimmäistäkään toteuttajaa.

Ymmärtääkseni Mikko-hankkeissa oltiin 1980-luvun alussa valmiita ottamaan kauppoja hyvin laajalla skaalalla. PTS:ssä POS oli arvioitu lupaavaksi alueeksi, jossa oli samanlaista potentiaalia kuin pankeissa ja sillä oli saavutettu hyviä referenssejä (Systembolaget, H&M, Alko ...).

Hyväksyin sen, että myynti teki kauppaa tältä pohjalta, mutta olin alkuvaiheessa täysin sivussa kauppakohtaisesta päätöksenteosta. Kassojen liittämisestä Mikko 3:een oli kokemuksia, mutta PT-kaupan sektori oli ihan oma asiakaskenttänsä. Toteutuksen avaintehtävät pystyttiin kuitenkin pankkiprojektien rinnalla resursoimaan osaavilla kavereilla, joilla oli 3–4 vuoden kokemus Mikon ohjelmoinnista.

» Lauri Sarvilinna PT-kaupan järjestelmien haasteista
» Lauri Sarvilinna Keskon myymäläjärjestelmien alkuvaiheista

Net-lehden syyskuun 1983 numero keskittyi Nokian toimittamiin kaupan järjestelmiin.
Alko ja Nokia Data tekivät uusimman toimitussopimuksen toukokuussa 1983. Sen perusteella Alko ulottaa myymäläjärjestelmänsä jokaiseen myymäläänsä. Tämän jälkeen Alkon 207 myymälässä on yhteensä noin 1200 Nokian toimittamaa kassapäätettä.

» tiedote: Alko täydentää myymäläpäätejärjestelmäänsä 24.5.1983

Systembolagetin meneillään olevan asennusvaiheen valmistuttua loppuvuoden 1983 aikana yhteensä noin 2800 Nokian kassapäätettä on asennettu 316 myymälään.

» Net-lehti syyskuu 1983: Alkon ja Systembolagetin järjestelmien taustaa ja nykytilannetta

Clapa Carpelan: Kassapäätekeikkoja Ruotsissa

Työskentelin kassajärjestelmien parissa, kun Nokia Data sai Ruotsista isoja asennuksia. Näiden järjestelmien tiimoilta oli myös aika monta ns. troubleshooting keikkaa eri puolille Ruotsia useisiin Systembolagetin ja PUB:n myymälöihin.

Koko myymälä saattoi seistä, kun kassajärjestelmä oli kaatunut, eivätkä "svedut" saaneet viikonloppujuomiaan omasta myymälästään. Sama tilanne oli myös Hennes&Mauritzin myymälöissä. Yhden keikan tein mm. Lontoon "high street" HM:n lippulaivamyymälään Oxford Streetille. Sielläkin kassat olivat kaatuneet ja piru oli irti. Siitäkin selvittin.

Samanlaisia paniikkikeikkoja oli joskus Viking Linen in-checking pisteisiin joko Statgårdenin terminaaliin tai Kapellskäriin. Laiva seisoo kaijassa, jos matkustajia ei saatu kirjattua sisään. Näissä ongelmissa syy oli usein ukkonen, joka kaatoi systeemit, koska ns. "virtalooppi"-linjat olivat liian pitkät ja arat häiriöille.

Norjan Veikkauksen järjestelmät olivat jumissa ja arvontapäivä läheni. Norjalaiset olivat jostain saaneet käsityksen, että suomalaiset hallitsevat kaikki minikoneet kuin omat taskunsa, mikä ei tietenkään pitänyt aivan paikkaansa. Joka tapauksessa minut lähetettiin pikakomennukselle Osloon selvittämään ongelmaa.

Aikaa arvontaan oli vain seuraavaan päivään tai jotain vastaavaa. Oli siis mielenkiintoinen yö Norjan Tipstjänstenin konesalissa ratkottaessa jotain reikänauhan lukijaan, vai oliko se kortinlukijaan, liittyvää ongelmaa. Jotenkin muistelen, että sain vian paikallistettua ja korjattua just viime hetkellä ennen kuin ajon piti ajaa. Kaikilla oli hauskaa ja suomalaisten maine sen kun kasvoi.

Olen päässyt varmaan yhtenä harvoista ulkomaalaisista Ruotsin armeijan pyhimpään päämajaan korjaamaan tietoliikennevikaa, joka oli tällä kertaa Nokian modeemeissa. Minut "salakuljetettiin" sisään ruotsalaisena ja kaikki meni hyvin.

Net-lehti kertoi alan kehityksestä

Pekka Lipiäinen Keskosta kirjoitti Net-lehteen EAN-tavarakoodin tulosta suomalaisiin kauppoihin.

» Net 5/1983: EAN on haaste kaupalle ja valmistajalle

Jouko Korhonen oli haastateltavana ja hän kuvasi Nokian päivittäistavarakaupan järjestelmän nykytilannetta ja kehittymistä.

» Net 5/1983 POS-järjestelmällä analyysin tehoa kauppiaan työhön
» Net 5/1983 Jouko Korhonen, kauppias kaupan jaoksesta

Lauri Sarvilinna: Ensimmäinen toimituksemme K-kauppaan

Keskon Lipiäinen halusi kotimaisen toimittajan. Pari kenttäneuvonnan pätevää rouvaa toi meille järjestelmämääritykset ja pyysi, että toteuttaisimme järjestelmän.

Ensimmäinen asennus oli Keskon hallintoneuvoston pj:n Matti Toivakan kaupassa Mikkelissä. Järjestelmä otettiin käyttöön marraskuun lopulla 1982 noin puolentoista kuukauden pilotointijakson jälkeen.

Kaupassa käytettiin tuotteisiin laputettuja pikakoodeja. Yksinkertaisemman järjestelmäratkaisun lisäksi tätä puolsi verrattain alhainen EAN-kooditustaso tuotteissa ja sannereiden kallis hinta alkuvaiheessa. Uusia toimituksia alkoi sen jälkeen vähitellen tippua sisään sitä mukaa kun kykenimme toimittamaan.

Yrjänä Ahto: Sopimus syntyi mutta….

Ajauduin tekemisiin myös POS:n kanssa. Meillä oli uudet POS-päätteet, joita Mikko 3 ohjasi. Pystyin demoamaan tällaista järjestelmää, kun osasin RTX:n heksadesimaalisena ulkoa ja osasin ohjastaa Mikkoa konsolilta.

Sain tehtyä ensimmäisen POS-kaupan Keskolle myymällä järjestelmän Keskon hallintoneuvoston puheenjohtaja Toivakalle Mikkeliin. Sopimus allekirjoitettiin juhlallisesti Keskon pääkonttorissa Wikstedtin ja muiden herrojan ollessa paikalla. Ongelmana oli se, että tällaista järjestelmää ei ollut olemassa, vaan kauppa tehtiin paperille piirrettyjen kaavioiden perusteella. Toteutuksessa mentiin sitten vaikeimman kautta.

Lauri Sarvilinna: Toteutus onnistui

Yrjänällä on ensikäden tiedot siitä, miten kauppa syntyi. Itse olin täysin sivussa myyntivaiheesta ja kommenttini perustuvat tuessa liikkuneisiin kuulopuheisiin Keskon aktiivisesta roolista. En osallistunut edes toteutusvaiheen projektikokouksiin. Jos sellaisia pidettiin, niin Hyyppä oli Nokian puolelta pääkoordinaattori. Muutoinkin tuen ryhmäpäälliköt hoitivat hankkeitaan lähes täysin itsenäisesti.

Kun ei meillä ollut mitään olemassa PT-kaupan alueella, niin uskon, että kaikki on lähtenyt Keskon tarjouspyynnön pohjalta. Keskossa ATK-osasto jättäytyi sivuun kauppiaiden vaatimasta hankkeesta ja myymäläneuvontaa hoitaneet Tuulikki Rännäri ja Auni Lehtelä hoitelivat speksit meidän projektiryhmämme kanssa. Päteviä rouvia, jotka olivat kierrelleet tarkkaan alan messut ja kartoittaneet mahdollisuuksia.

Keskon panos asiakastarpeiden määrittelyssä oli vahva, eihän meillä alussa ollut mitään tietoa niistä. Yrjänän mukaan projekti hoitui "vaikeimman kautta", muihin tuen projekteihin nähden homma oli menestys. Hoitui suurin piirtein (ellei täysin) aikataulussa, ja kauppa pystyi myymään tavaroita järjestelmällä ilman (suurempia) katkoksia. Arvioero "vaikeimman kautta – menestys" kuvastaa millaisessa lirissä tuessa oltiin.

Lauri Sarvilinna: Tuotetuen ja myynnin rinnakkainelo

Sisäinen koordinaatio myynnin ja tuotetuen välillä oli heikkoa eikä parantunut, vaikka organisaatiolaatikko siirrettiin myyntiin. Aluksi kaikki jatkui lähes ennallaan. Tukiosastoa syytettiin myynnissä osaamattomaksi kaiken toiminnan jarruksi. Ja toisaalta myyjillä oli melko vapaat kädet myydä mitä vaan juurikaan surematta, kykenemmekö toimittamaan mitä on luvattu.

Tukiosastolla vallitsi jatkuvasti melkoinen hässäkkä. Niinä vuosina totuin touhuamaan pitkiä iltoja työpaikalla. Oman stressin siedon kannalta oli helpompi väsyttää itsensä töissä kuin tulla kotiin murehtimaan kaikkia juuri silloin päällä olevia sotkuja. Mutta en ollut ainut. Kerran järjestimme juhlat naapurustossa lauantai-iltana. Mäkipään Pena oli mukana, kun asui sadan metrin päässä. Siinä alkukeskusteluissa hänen vaimonsa lipsautti, että Pena oli tullut kotiin aamuviideltä, kun oli testannut Rautaruukin tietoliikenneyhteyksiä.

Myynti järjesti kevättalvella 1984 sisäisen laivaseminaarin, jonka puitteissa oli tarkoitus käydä läpi miksi asiakastoimituksissa on jatkuvasti sotkuja, siis miksi tuki on niin osaamaton tunariorganisaatio.

Arvasin etukäteen (tai oikeastaan joku varoitti minua) mitä on tulossa ja valmistauduin todella huolella. Minulla oli kaksi kalvoa, joissa oli 12 kohtaa, miten menestyvässä firmassa toimitaan. Sitten laitoin päälle jokaiseen kohtaan toisen kalvon, jossa esitettiin, miten meillä toimitaan: myydään räätälöitäviä erikoisversioita, myytyjä piirteitä ei kirjata, sopimukset ovat puutteellisia tai epäselviä, tarkat speksit puuttuvat, asiakas päästetään lypsämään, luvataan tolkuttoman lyhyitä toimitusaikoja, samat ongelmat toistuivat uudelleen ja uudelleen, kannattavuusasiat ihan rempallaan jne. Näkökantani tuli varmaan selväksi, mutta ei varmaan ilahduttanut tilaisuuden järjestäjää.

Ymmärtääkseni myynti sai siinä vaiheessa bonuksensa pelkkien tilausten pohjalta. Yksittäistä myyjää ei kiinnostanut kovin paljon edes se, kyettiinkö myyty ratkaisu toimittamaan, hankkeen kannattavuudesta puhumattakaan. Usein kaikkein pahimpia sotkujen lähteitä olivat projektit, joissa Päätejärjestelmien palveluja myytiin H62/H64- tai H66-keskuskoneiden kylkiäisinä, sillä ne edellyttivät yleensä runsaasti puutteellisesti määriteltyjä muutostöitä. Yksi tällainen oli Matkahuollon projekti.

Tero Laaksonen: Tuotetuki ja myynti

Tuotetuki joutui toteuttamaan sekä Päätejärjestelmien että Tietojenkäsittelyjärjestelmien myymiä asiakasjärjestelmiä. Jo kauan oli ollut niin, että myyjät, varsinkin TJ:n, olivat nihkeitä osallistumaan PJ:n järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Kun sitten vielä PJ:n tuotteiden todellinen valmius, mitä tulee yhteensopivuuteen sekä Honeywell- että IBM-ympäristöihin, oli vaillinainen, vaikeuksia oli. Myyjät olivat tottuneita tyyliin "tärkeintä että saadaan laitekauppa kotiin, pojat sitten hoitavat software-puolen".

Oman muistini mukaan PJ:n oma myynti ymmärsi omien tuotteiden tilan TJ:tä paremmin, koska yhteys sekä tuotetukeen että tuotekehitykseen toimi paremmin. Pankkiasiakkaiden toteutukset toimivat yleensä parhaiten, koska TJ:n ja PJ:n kesken ei tällä alueella ollut ristiriitoja.

Kuitenkin on todettava, että "elämä tuolloin oli jatkuvaa myllerrystä ja vain suhteeton avainhenkilöiden venyminen pelasti tilanteita".

» Ote Nokia Data vuosikatsauksesta 1983

Tärkeitä hankkeita ja Bill Gates kylässä

Salora-Luxor

Nokia Elektroniikan paikallistiedote 1.7.1983 sisälsi kahdella sivulla Timo HA Kosken haastattelun. Hän kertoi siinä tulleensa 8.11.1982 Nokia Elektroniikan palvelukseen palattuaan Münchenista, jossa hän toimi Siemens AG:n ulkomaisten tytäryhtiöiden keskushallinnossa lähes kaksi vuotta.

linkki: Timo HA Kosken esittely paikallistiedote 1.7.1983

Häikiö kertoo Nokia Oyj:n historian II osan sivulla 23: "Kari Kairamon yhtymästrategiassa oli kolme kulmakiveä: kasvu, kansainvälistyminen ja kannattavuus – ehkäpä juuri tässä järjestyksessä. Vielä 1980-luvun alussa Nokialla oli hyvin vähän kansainvälisen kokemuksen omaavia henkilöitä. Luxor-kaupan näkymä tarjosi kansainvälisyyttä.

Siemensiltä tulleen Timo Kosken visiot tulivat tähän tyhjiöön. Pentti Korkan mukaan näistä iskusanoista tuli miltei päähänpinttymiä, joita "hoettiin joka paikassa". Alkoi nuorten leijonien taistelu, kun jokaisen tuli tuoda yhä suurempia kansainvälisiä kasvuprojekteja päätettäväksi…"

Häikiö toteaa sivulla 24: "Perusselityksenä Nokian päätoimialan vaihdokselle televisiotuotantoon 1980-luvun lopulla voidaan ensi sijassa pitää hyvin yleistä ja kansainvälistä uskoa siihen, että televisiotoimiala on tulevaisuutta. Lisäksi vaikutti Kairamon visio Nokian nopeasta kansainvälistymisen tarpeesta.

Tähän yhdistyivät sitten Lagerroosin jo Salorassa kehittämät ja Kosken uudessa roolissaan rakentamat visiot televisiotuotannosta yhtymän osana. Kari Kairamo ei itse näytä olleen tässä vaiheessa juurikaan perillä kulutuselektroniikan liiketoimintalogiikasta, vaan hänen päämielenkiintonsa kohdistui vielä energiapolitiikkaan, idänkauppaan ja yleiseen teollisuuspolitiikkaan. Hän antoi Timo Koskelle ja muille elektroniikan johtajille varsin vapaat kädet kehitellä ideoitaan."

Nokian konsernijohdon elokuussa 1983 tekemät päätökset ostaa Salora ja Luxor merkitsivät aivan uudenlaista positiota "vanhalle Nokia Elektroniikalle" ja sen mukana myös omalle tietokoneteollisuudelle. Kulutuselektroniikasta tuli Nokian valtavirta ja kansainvälinen "tietoliikenneorientoitunut" kuluttajabisness kohosi konsernijohdon arvoasteikossa korkealle yli Nokia Datan suomalaisiin ja ruotsalaisiin yritysasiakkaisiin suuntautuneen liiketoiminnan. Häikiön kuvauksen pohjalta on vaikea välttää vaikutelmaa, että näihin päätöksiin johtivat kova tarve kansainväliseen kasvuun, selvästi parantunut investointikyky ja lopulta se, että Kosken ja Lagerroosin vahvasti ajama Salora-Luxor oli ainoa keksitty todellinen elektroniikka-alan kuluttajaorientoitunut investointimahdollisuus – kukaan ei esittänyt vaihtoehtoa ja paikoilleen ei voinut jäädä.

» Nokia Saloran pääomistajaksi
» Nokia ostaa Saloran ja Luxorin
» Lehdistötiedote 28.12.1983: Salora, Luxor ja Nokia läheiseen yhteistyöhön

Luxor Datorer ja ABC-tietokoneet

Nokian helmikuun 1984 tiedotuslehden mukaan "Luxor Datorer tytäryhtiö on nopeasti viime vuosien aikana vallannut kotimaassa johtavan aseman pientietokonemarkkinoilla. Kouluissa, yrityksissä ja hallinnon eri aloilla ovat ABC80 ja ABC800 muunnoksineen osoittaneet toimivuutensa ja saavuttaneet käyttäjien suosion. Markkinointia helpottamaan Luxor on perustanut Team100-ketjun, johon kuuluu alan menestyksellisiä liikkeitä kautta maan. ABC-tietokoneita viedään myös ulkomaille, pääasiassa muihin Pohjoismaihin."

Heikki Keränen: Luxor-tietokoneet

Meidän toimialamme oli tietotekniikka ja tuotteina mikrotietokoneet, päätteet ja hajautetut järjestelmät. Yhtiön tuotelinjojen piti muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Tässä suhteessa tilanne on erilainen kuin jollakin toisella teollisuuden toimialalla.

Luxoria ostotilanteessa hallitsi yleisteollinen näkemys: "Kun ostamme firman Ruotsista, markkinat moninkertaistuvat pelkkään Suomeen verrattuina."

Tällöin ei ajateltu Luxorin tietokoneiden todellista kilpailukykyä. Luxorin tilanne oli heikko ja tietokoneiden tuotekehityksen kannalta aivan onneton. Päätejärjestelmien omiin tuotteisiin nähden rinnakkainen tuotelinja, jonka tuotekehitys oli pysähtynyt, oli Nokialle aivan hulluutta.

Nokialla uusi sukupolvi

Helsingin Sanomissa 17.1.1984 oli Kosken haastattelu "Nokia osti itselleen hovihankkijan aseman": "Yhtiön väitetään ostaneen Luxor-hankinnallaan ensi vaiheessa ruotsalaiset mikrotietokonemarkkinat. Suomessakin arvioidaan pelkästään valtionhallintoon hankittavan viiden vuoden aikana vähintään 10.000 Nokian Mikon kaltaista pienoistietokonetta. Tänä vuonna valtio käyttää tietokonehankintoihin n. 120 Mmk. Ruotsissa Luxorin ABC-tietokoneiden markkinat ovat huomattavasti Nokian suomalaismarkkinoita laajemmat. Pelkästään kouluihin uppoaa lähivuosina uutta tekniikkaa kasapäin. Nokian yritysostot saattavat tehdä yhtiöstä Suomen ja Ruotsin valtioiden hovihankkijan ainakin pienoistietokoneiden alalla. Onhan yhtiö nyt molemmissa maissa kotimainen."

Helsingin Sanomat jatkaa: "Nokialla Kosken edustaman elektroniikkasukupolven rynnistäminen esiin on tuonut muassaan mm. uuden kielen. Ennen puhuttiin laitteista ja niiden markkinoista. Nyt maalaillaan kuvia erilaisista informaatioympäristöistä. Yhtiö on pannut puheiden ohella uuteen uskoon myös organisaatiotaan. Kun Nokia kertoi Helsingissä Salora-Luxor ostostaan, ei aiemmin Nokia Elektroniikan todellisena aivona pidetty Kurt Wikstedt päässyt perustelemaan hanketta, vaan shown hoiti Siemensiltä Saksasta ostettu uusi aivo Timo Koski. Hän luonnehti muutosta: "Intensiivinen uudelleenarviointi on tehty"."

Dava kannattaa AT&T:n visiota

Helsingin Sanomat julkaisi 17.1.1984 artikkelisivun, joka kertoi mm. teleyhtiö AT&T:n hajoittamisesta 1.1.1984 alkaen kahdeksaan erilliseen yhtiöön. Lehden mukaan uusi AT&T uhkaa nyt IBM:n ylivaltaa tietokonealalla. Samalla sivulla todettiin Davan toimitusjohtajan Anders Kranckin sanoneen, että "todennäköinen tulevaisuuden vaihtoehto on televisio ja siihen yhdistetty puhelin."

Kranckin mukaan "toki Davakin kauppaa pienoistietokoneita", mutta Kranck kuitenkin suhtautui niihin epäillen. "Ne ovat kalliita ja kuitenkin niiden kapasiteetti on niin pieni, että se ei pidemmän päälle riitä", hän totesi. "Varsinkin jos puhelimella pääsee suoraan käsiksi paljon suurempiin tiedostoihin, jotka ovat aina ajan tasalla. Näin näkee asian myös AT&T ja sitä pelkää IBM".

Osmo Mäenpää: Pieni toimisto piilaaksoon

Olin jo aiemmin käynyt keskusteluja useimpien päämiestemme kanssa. Useimmat olivat USA:ssa. Strategiakeskusteluissa olimme tulleet siihen johtopäätökseen, että yhteistyötä päämiesten kanssa pitää tiivistää ja etsiä uusia lupaavia tuotteita ja niiden edustuksia. Keväällä 1984 päätettiin, että muutan joksikin aikaa piilaaksoon ja perustan sinne pienen toimiston. Siellä oli jo Nokian oston toimipiste, jota pyöritti Timo Raito. Päätettiin yhdistää tilat ja näin tehtiin, kun Kari Huittinen tuli Timo Raidon seuraajaksi.

Kun IBM julkisti PC AT:n, niin olin ensimmäisenä myymälän ovella ja ostin yhden koneen. Pakkasin sen autotallissa puulaatikkoon ja lähetin Suomeen. Nokialla oli sellainen kone ennen kuin Suomen IBM:llä. Kone tutkittiin tarkkaan ja sitä hyödynnettiin MikroMikkojen tulevissa malleissa.

Helmikuun 1984 Net-lehti kertoi, että "Nokia Data on päättänyt perustaa toimiston Kalifornian Piilaaksoon ja toimintaa käynnistämään lähtee Osmo Mäenpää. Silicon Valleyn toimiston tärkein tehtävä on edesauttaa Nokia Datan liiketoiminnan kehittämistä USA:n markkinoilla. Nokia Data haluaa myös nykyistä kiinteämmät yhteydet Piilaakson moniin tietojenkäsittelyalan yrityksiin, joista useiden kanssa ollaan jo nyt yhteistyössä."

Net 2/1984: Kuinka Nokia lähti piilaaksoon

Northern Telecom

Matti Heikkilä: Vaikeuksien kautta isoon voittoon

Nokian kiihko kansainvälistymiseen kasvoi 1980-luvun edetessä. Minut ja Tero lähetettiin USA:n matkalle myymään Nokian omia tuotteita sikäläisille suurille yrityksille. Lensimme ensin Bostoniin ja teimme siellä kierroksen.

Honeywell-Bullin piti olla mahdollinen prospekti, mutta käyntimme siellä ei onnistunut. Paikallinen johtaja sanoi tullessaan neuvotteluhuoneeseen, että hän kuuntelee teitä viisi minuuttia ja päättää sitten kannattaako kuunnella enempää. Viiden minuutin jälkeen hän poistui ja kohta me teimme saman. Illalla istuimme hotellin baarissa ja pohdimme jatkoa. Minulla oli iso valikoima monimutkaisia järjestelmäkaavioita, joita olin esitellyt tapaamisissa. Tero sanoi, että ei esitellä enää, vaan kerrotaan että olemme Suomesta ja haluamme myydä teille tuotteitamme. Alkuvaiheen tulokset jäivät niukoiksi.

Ponnistelu USA:ssa johti sitten aikanaan isoon sopimukseen Northern Telecomin kanssa. Sovimme, että kehitämme heille oman heidän tarpeitaan vastaavan pc:n. Näin käynnistyi NT:n ja Nokian yhteinen tärkeä tuotekehitysprojekti. Opimme silloin Raimo Puntalan kanssa, miten tiiviisti ja vahvasti tällaista yhteistä projektia pitää suunnata ja johtaa, jotta haluttuihin tuloksiin päästään. Teimme tiivistä työtä yhdessä ja aikanaan käynnistyi Hemel Hempsteadissa Englannissa NT:n oma tuotantolinja.

Sopimus Northern Telecomin kanssa

Päätejärjestelmien Matti Heikkilän tiedotteen 9.3.1984 mukaan Nokia Elektroniikka on solminut Northern Telecomin kanssa esisopimuksen uuden sukupolven päätejärjestelmien tuotekehityksestä ja markkinoinnista. Volyymiodotukset ovat olleet 20.000 työasemaa vuodessa, mikä johtaisi yli 50 MUS$ liikevaihtoon vuodessa. Yhteistyösopimus julkistetaan Hannoverin messuilla 4.4.1984.

» Sisäinen tiedote Northern Telecom -sopimuksesta 9.3.1984

Computerworld kertoi 2.4.1984, että Northern Telecom on valinnut 80 tarjoajan joukosta Nokia Datan pc-toimittajakseen. NT aikoo myydä tätä tuotetta Euroopassa, erityisesti UK:ssa ja Länsi-Saksassa. Nokian pc-tuotannon arvioidaan sopimuksen johdosta kaksinkertaistuvan 20 000 kappaleen vuositasolle.

Toukokuun 1984 Net-lehti kertoi mm. "Northern Telecom ja Nokia Data ovat julkistaneet mittavan yhteistyöhankkeen. Nokia toimittaa Northern Telecomille MikroMikko 2 -tekniikkaan perustuvia päätteitä ja työasemia NT:n Vienna-toimistoautomaatiojärjestelmään... Sopimuksen ansiosta Nokia nousee Pohjoismaiden suurimmaksi mikrotietokoneiden valmistajaksi. Alkuvaiheessa Nokian toimittamat järjestelmät menevät NT:n Euroopan markkinointia varten, lähinnä Saksaan ja Ranskaan. Viennaa markkinoidaan aktiivisesti yhdeksässä Euroopan maassa."

Heikki Keränen: Northern Telecom -sopimuksen merkitys

Sopimus Northern Telecomin kanssa ei ollut kuitenkaan niin merkittävä kuin millaisena se uutisoitiin. Siitä ei tullut odotettua isoa volyymin lisäystä. Tällainen pohjois-amerikkalaisen jättiyrityksen valintapäätös oli tietysti iso tunnustuspalkinto Nokialle. Se lisäsi merkittävästi meidän uskottavuuttamme asiakkaidemme silmissä.

» Helsingin Sanomat 7.4.1984: Nokiasta Pohjolan suurin mikrotietokoneiden tekijä

Bill Gates Kutomotiellä

Net-lehti kirjoittaa vierailusta:

Toukokuun 1984 Net-lehden kansikuvassa Bill Gates istuu Kutomotiellä Nokia PC:n ääressä. Kuvateksti kertoo "Mitä mahtaisikaan syntyä, jos Bill Gates, Pentti Mäkipää ja Pertti Ruosaari työskentelisivät pidempään Nokia PC:n ja MS-DOS:n kanssa. Bill Gates omistaa ja johtaa Microsoft Corporationia, jonka tuote on 16-bitin mikrojen käyttöjärjestelmästandardiksi muodostunut MS-DOS".

Toukokuun 1984 Net-lehden pääkirjoituksen otsikko oli "Harppauksia kansainvälistymisen tiellä" ja tekstissä mm. "Kun Nokia osti Luxorin ja Saloran osake-enemmistön, merkitsi se jättiaskelta kansainvälisessä toiminnassa. Nokia nousi Ruotsin suurimmaksi mikrotietokonetoimittajaksi.

Toisaalta se merkitsi myös sitä, että koko Pohjolaa voidaan pitää tämän jälkeen kotimarkkina-alueena. Northern Telecomin kanssa tehty sopimus oli toinen iso harppaus kansainvälistymisen tiellä. Pohjoismaalaisittain se taas merkitsee sitä, että Nokia on Skandinavian suurin mikrovalmistaja. ... Nokia tunnetaan nyt tietotekniikan asiantuntijoiden ja päättäjien keskuudessa kaikkialla maailmassa.

Eräs kiinnostunut atk-alan vaikuttaja on Microsoftin perustaja ja johtaja Bill Gates. Hän halusi tutustua Nokiaan samalla matkalla, kun hän kävi Japanissa. Päivän vierailu kehitysosastolla antoi nokialaisille uskoa: oikealla tiellä ollaan. Nokialaisen asiantuntemuksen toteaminen piristi myös Billiä, joka mainitsi, että Nokia on strategisesti merkittävä yritys Euroopassa."

Softari 2/1984: Microsoftista mikromaailman ohjelmistojätti

Pertti Ruosaari: Bill Gates Suomessa

Gates tutustui meidän aikaansaannoksiimme Kutomotiellä. Tällä käynnillä oli todella paljon vaikutusta Gatesin ajatuksiin. Siihen aikaan DOS:a myytiin USA:ssa lähinnä yksittäisiin mikroihin.

Esittelimme hänelle LAN-ajatuksemme: MikroMikko 2:t paikallisverkossa. Esittelimme myös työmme tuloksia ADA-kielessä ja MPS10:ssä. Bill Gates ei ollut koskaan kuullut SNA:sta, joten esittelin sen ajatuksia hänelle ja annoin lopuksi SNA-manuaalin matkalukemiseksi. Me olimme ensimmäinen IBM:n kilpailija, joka sai tarkan tason tiedot SNA-liitännästä. Olimme saaneet manuaalit ja muut tiedot alkamassa olevan HOP:n uuden konttorijärjestelmäprojektin kautta.

Kari Kairamon vaatimuksesta järjestettiin keskushallinnossa tilaisuus, jossa Gates puhui ja Nokian ylin johto kuunteli. Hyvin pian ilmeni, että puhuja ja kuulijat olivat täysin eri maailmoissa, jotka eivät millään tavoin koskettaneet toisiaan. Alustuksen jälkeen kellään nokialaisella ei ollut mitään kysyttävää eikä kommentoitavaa mistään. Myöhemmin Gates sanoi, että kun hän seuraavan kerran tulee Suomeen, ei tarvita Nokian johdon tapaamista.

Heikki Keränen: Nokian konsepti vaikutti Gatesin ajatteluun

Bill Gates kävi tutustumassa Päätejärjestelmien tuotekehitykseen Kutomotiellä keväällä 1984. Silloin hänen ajattelussaan keskeinen asia oli pc, jota yksi henkilö käyttää. Microsoft mietti ja kehitti pc:n käyttöjärjestelmää ja käyttäjän työvälineitä tältä pohjalta. Usean henkilön yhteistä käyttöä ei tähän konseptiin kuulunut.

Ruosaari esitteli Nokian työryhmäkonseptin, jossa mikrotietokonepohjaisista työasemista rakennetaan työryhmälle verkko ja liitetään siihen tehokkaalla tiedostokäsittelyllä ja kehittyneellä tietoliikenteellä varustettu MPS10-palvelin. Meillä ajateltiin koko ajan henkilöiden yhteistä työskentelyä samassa verkossa. Gates totesi, että tämähän on fantastista, täytyy olla paljon enemmän kuin yksittäisen käyttäjän pc, on oltava hajautuskonsepti, Microsoftin on lähdettävä tähän suuntaan.

Pentti Mäkipää: Keskustelut Gatesin kanssa

Muistan Bill Gatesin vierailun Kutomotiellä, jossa hän tutustui toimintaamme ja tuotteisiimme. Menimme Pertti Ruosaaren ja Matti Jalangon kanssa aamulla häntä vastaan hänen hotelliinsa, jossa nautimme yhteisen kahviaamiaisen.

Tunnelma oli välitön heti alusta alkaen, eikä sitä pilannut edes matka taksilla Mannerheimintieltä Kutomontielle Nokian Pitäjänmäen toimipisteeseen. Pertti Ruosaari nimittäin harmitteli myöhemmin, että pahus kun sattui Lada-taksi tuohon matkaan. En usko Bill Gatesin välittäneen asiasta. Esittelimme hänelle MikroMikko 2:n ja sen edellä mainittuja ominaisuuksia. Bill Gates oli vilpittömän kiinnostunut toiminnastamme, voisi sanoa jopa poikamaisen innostunut.

Mikä sitten Nokiassa kiinnosti Bill Gatesiä niin paljon, että hän käytti yhden päivän vierailuun. Ensinnäkin olimme Nokiassa tuolloin aivan alan kansainvälisessä kärjessä, ja monet ideoistamme esim. mikrojen monikäytössä, paikallisverkkostrategiassa ja ergonomiassa edustivat maailman kärkeä. Toiseksi olimme jo Microsoftin asiakas. Ja kolmanneksi, muistimme korostaa Nokian koko liiketoiminnan kokoa ja siten luoda käsitystä isosta yrityksestä ja liiketoiminnasta.

Uskon Bill Gatesin nähneen Nokian potentiaalisena kumppanina jatkoyhteistyölle. Hän osoittautui olevan sekä teknologisesti että kaupallisesti suuntautunut monipuolinen henkilö, joka hyvin välittömästi ja syvällisesti keskusteli kulloinkin esillä olevista aiheista, hyvin epämuodollisesti. Minulla oli tilaisuus myöhemminkin tavata häntä eri tilanteissa, jolloin vaihdoimme bisneskuulumiset. Ensi käsitystä ei ole tarvinnut muuttaa.

Pertti Ruosaari: Lada oli uusi kokemus

Lada-matka pitää paikkansa. Gatesin mukana oli taloushallinnon päällikkö Jeremy Butler. Haimme heidät aamulla hotellista, ja me kolme tosiaan ahtauduimme Lada-taksin takapenkille. Lada oli varmasti Gatesille uusi kokemus. Tiesin kylläkin, että hän harrastaa autoja.

Pankkien suuret konttorijärjestelmähankkeet

Päätejärjestelmien pankkimyynnillä oli vuosina 1982–84 meneillään yhtä aikaa uuden sukupolven konttorijärjestelmien myyntiprojektit KOPille, HOP:lle ja Postipankille. OKO laajensi edelleen toimivaa järjestelmäänsä. SKOP ja säästöpankit pohtivat mahdollisuutta rajata heikosti sujuvaa yhteistyötään Davan kanssa ja hankkia osalle säästöpankkikenttää Nokian järjestelmiä.

Kokonaisuutena tämä merkitsi suurinta myyntihanke- ja tarjouskokonaisuutta, mitä Suomen atk-markkinoilla oli siihen mennessä nähty. Samalla oli aivan selvää, että Nokian on pakko voittaa ainakin tärkeimmät KOPin ja Postipankin tarjouskilpailut, jotta oman tuotannon volyymia pystytään kasvattamaan riittävästi ja säilyttämään uskottavuus. Nämä voitot nähtiin myös aivan välttämättöminä, jotta pankkijärjestelmissä voidaan päästä seuraavina vuosina suuriin vientikauppoihin.

Seppo Uitto: Pankkimyynnissä vauhdikas aika

Kuten seuraavan linkin katsauksista ilmenee, tapahtui vuosina 1982–84 Suomen pankkien konttorijärjestelmien kehityksessä samanaikaisesti todella paljon. Johtuiko se pankkien välisestä kovasta kilpailutilanteesta, aggressiivisesta tarjonnasta, teknisen kehityksen vaiheesta vai kenties Nokian aktiivisuudesta tarjota uusia järjestelmiä. Joka tapauksessa hankkeiden samanaikaisuus aiheutti luonnollisesti paljon haasteita Nokian kehitysyksiköille, sekä resursoinnin ja projektien aikataulujen osalta.

Myyntivastaavana olin eniten sisällä KOPin projektissa. KOPin järjestelmän tarjouspyyntö oli laaja, seikkaperäinen ja pieteetillä tehty. Jälkeenpäin ajatellen tarjouksen tekemiselle ja jättämiselle annettu aikataulu oli todella lyhyt. Osittain tähän vaikutti varmasti se, että osa asioista oli voitu valmistella jo ennakolta. Nokian kehityksen hyvät ja kiinteät suhteet pankkiasiakkaisiin olivat varmasti vaikuttaneet myös tarjouspyyntöjen sisältöön ja järjestelmien määrittelyyn. Myös asiakaspuolen ostotoiminta, neuvottelijat ja aikataulut, olivat pankkien osalta hyvin ja ammattimaisella tavalla organisoitu.

Tarjousten tekemisessä ei tunteja laskettu ja yhteistyö myynnin ja kehityksen kanssa oli kiinteää. Tekniikan lisäksi päänvaivaa aiheutti hinnoittelu. Olivathan kyseessä usein vasta kirjoituspöydällä olevat tuoteaihiot ja kyse koko yhtiön kannalta erittäin isoista, jopa kriittisistä hankkeista.

Yhteydenpito kaikkiin pankkiasiakkaisiin oli kotimaassa jatkuvaa ja tapahtui kaikilla organisaatiotasoilla. Järjestimme säännöllisesti projektien edetessä tapaamisia ja infotilaisuuksia, joissa Nokian johdon ja myynnin lisäksi toimesta oli kutsuttuna asiakaspankkien johtoa, teknisiä asiantuntijoita ja sopimusneuvottelijoita.
Näistä tilaisuuksista on erityisesti jäänyt mieleen se, kuinka hankalaa oli kääntää tuotetekniset argumentit sellaisiksi liiketoimintahyödyiksi, joita pankin pääjohtajat ymmärtäisivät ja joiden tulosvaikutukset olisivat riittävän painavia suurten investointien perustelemiseksi.

» tiedote 4.10.1982: Nokia panostaa voimakkaasti pankkiautomaatioon

Uusi pankkijärjestelmä

Mikonpäivillä syyskuussa 1983 julkistettiin Nokian uuden sukupolven pankkijärjestelmä.

Marraskuun 1983 Net-lehti kirjoitti siitä mm. "Nokia Data on kehittänyt uuden sukupolven tietojärjestelmän pankkien konttoreihin. Mittavan kehitystyön tuloksena on syntynyt pankkien viimeisimmät vaatimukset täyttävä konttorijärjestelmä, jolla on hyvät vientinäkymät...

Järjestelmä muodostuu viimeisimmän ergonomiatietämyksen mukaisista, pankkiympäristöön soveltuvista työpisteistä, joista jokainen sisältää ohjelmaa suorittavan mikrotietokoneen...

Työpisteet ja konttoritietokone (MPS10) on yhdistetty toisiinsa nopealla paikallisväylällä, jolloin erilaisiin konttoreihin sopivat kokoonpanot voidaan helposti toteuttaa. Konttoritasolla voidaan suorittaa nykyistä huomattavasti laajempaa tietojen käsittelyä ja tallennusta. Uusi järjestelmä sisältää rahatapahtumakäsittelyn lisäksi monipuoliset toimistoautomaatio-ominaisuudet, jotka ovat integroitavissa pankkisovellutuksen kanssa joustavaksi, helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi...

Peruspalveluja ovat elektroninen posti ja arkisto sekä lomakkeiden ja tekstien käsittely."

» tiedote 28.9.1983: Nokialta uusi pankkijärjestelmä

Seppo Uitto: Pankkien tarjouskilpailut etenivät

Kilpailutilanteen lähtökohta oli haastava. Kilpailijat olivat kansainvälisiä jättejä, joilla oli lukuisia merkittäviä referenssejä ympäri maailmaa, ja jotka pystyivät lennättämään toinen toistaan kovempia liikemiesnimiä suomalaisia pankinjohtajia pehmittämään.

Järjestelmät toimivat, olivat tuotantokäytössä ja niitä pystyttiin demoamaan messuilla ja muissa myyntililaisuuksissa. Nokian pankkipäätejärjestelmä oli käytännössä alussa vain hyvä suunnitelma. Koska juuri mitään ei ollut valmiina, pystyttiin ehkä joustavammin ottamaan huomioon asiakkaiden omat toiveet ja hyödyntämään nopeasti kehittyvien uusien tekniikoiden antamat mahdollisuudet.

Kehitystyön edetessä asiakasesittelyt olivat avainasemassa. Demot pidettiin useimmiten Pitäjänmäen Kutomotiellä, johon oli kutsuttu Kari Kairamon tai Kurt Wikstedtin toimesta pankkien ylintä johtoa pääjohtajia myöten. Jotta järjestelmät saatiin edes auttavasti toimimaan ja esiteltyä, vaati se luovuutta, verta, hikeä ja kyyneleitä. Erilaisia pöydänalusvirityksiä tehtiin, jotka sitten peiteltiin suurten valkoisten pöytäliinojen alle suojaan. Joskus demo meni hyvin, useimmiten kuitenkin ainakin jossain tökki. Näytti kuitenkin siltä, että asiakkaat ymmärsivät tilanteen ja aistivat demoajien ja kehityshenkilöiden aidon innostuksen ja sitoutumisen tähän uraauurtavaan työhön.

Itse olin jossain tilanteessa varsinaisen järjestelmään liittyvän myyntipuheen pitäjä. Kuten edellä kerroin, oli varsin vaikeaa löytää pankin yleisjohdolle oston perustelemiseksi liiketoiminnan kehittämiseen liittyviä argumentteja, järjestelmän ominaisuuksiin ja tekniikkaan liittyvien argumenttien sijasta. Voin vain kuvitella, miltä esitykseni kuulosti ja näytti tuolloin päättäjien silmissä. Onneksi ymmärrystä nuorelle myyntipäällikölle löytyi sekä oman väen ja asiakkaiden taholta.

Lauri Sarvilinna: Pankkiprojektit tuotetuen näkökulmasta

Syksyn 1983 budjetointivaiheessa tiesin, että joudumme toimittamaan KOPille koeprojektin, toinenkin pankkiprojekti oli käynnistymässä ja POS:ssa tehtiin EAN-järjestelmiä eri keskusliikkeille. Tuotetuella oli budjetissaan todella suuret henkilöstön lisäystarpeet, joita sitten joutui perustelemaan Keräsen palaverissa. Niitä ei meinattu millään hyväksyä.

Viimeisenä oljenkortenani muistin tarinan RUKin tykistöoppitunnilta. Tali-Ihantalassa patteriston tuliasemaan soitettiin ja huudettiin "Tuli seis, ammutte ihan päin helvettiä. Se menee melkein kilometrin vasemmalle". Putkia ei oltu ehditty edes aloittaa suunnata uudelleen, kun puhelin soi: "Jatkakaa sittenkin ammuntaa, sielläkin on yksi ryssän divisioona". Keränen uskoi, että "maaleja" on riittävästi ja budjetti hyväksyttiin.

Kokeneita ADA-ohjelmoijia ei ollut, mutta saimme sisään todella lahjakkaita ja nopeaoppisia kavereita. Viinikan Jukka veti KOPin projektia ja Haapojan Osmo Postipankin MPS4-pohjaista projektia. Olin keväällä 1984 neljä viikkoa kursseilla ja kävin viikonloppuisin hoitelemassa rästiin jääneitä hommia. Pankkiprojektit olivat yleensä aina töissä. Helpolla eivät kaupat henkilöstölisäyksistä huolimatta tulleet.

» Net-lehti marraskuu 1983: Tuotekehityksen henkilöitä

Net-lehti pohjustaa tulevia suuria pankkikauppoja

Helmikuun 1984 Net-lehti oli jälleen suurelta osaltaan pankkinumero.

Pääkirjoituksen mukaan "Nokia Data hallitsee pankkijärjestelmien kehittämisen. Nokia Data on rakentanut viimeisen 10 vuoden aikana suurimmat tuotannossa olevat pankkien ajantasajärjestelmät ja on ensimmäisen pankkipäätesukupolven uranuurtaja kansainvälisestikin ajatellen ja alan suomalainen markkinajohtaja. ...

Nokia Data on toimittanut puoleentoista tuhanteen pankkikonttoriin lähes 8000 pankkipäätettä.

Pankkien otto- ja antolainaustoimintoja hoitavia suurtietokonejärjestelmiä Nokia Data on toimittanut yli 20. Pankkien tietoliikenne- ja erikoissovellutuksiin, kuten ulkomaan-, arvopaperi- sekä alueellisten pankkien järjestelmiä on rakennettu DPS6-tietokoneilla yli 50." Helmikuun 1984 Net sisälsi myös Sulo Immosen (OKOn pankinjohtaja) haastattelun.

Helmikuun 1984 Net-lehti otsikoi "ADA rynnii kärkeen vuoteen 1990 mennessä – Nokia aavisti uuden valtakielen jo 1979" ja kirjoitti "Maailman suurin tietokoneiden ja atk:n käyttäjä yleensäkin on Yhdysvaltain puolustusministeriö. Sen tarpeisiin ja toimeksiannosta on kehitetty ADA-ohjelmointikieli, joka on enemmän kuin perinteinen ohjelmointikieli. Viime vuoden aikana alkoi ADAn läpimurto maailmalla. Se standardoitiin, ensimmäiset kääntäjät hyväksyttiin käyttämään ADA-nimeä ja USA:n puolustusministeriö päätti, että tämän vuoden alusta lähtien kaikki merkittävät hankkeet ohjelmoidaan ADAlla. Nokia aloitti ADAlla jo vuonna 1979, kun harkittiin pankkien uuden tietokonesukupolven ohjelmointikieltä. Viime syksynä julkistettiin supermini MPS10, jonka kaikki ohjelmat on tehty ADAlla. Kaikkiaan Nokia ja sen tytäryhtiö ohjelmatalo Softplan ovat saaneet aikaan ADAlla jo mittavat 700.000 riviä. Nokia on eturivissä, kun maailma siirtyy tämän vuosikymmenen kuluessa tietojenkäsittelyssään "neljännen sukupolven ohjelmointikieleen" ADAaan."

» Net-lehti 2/1984, Pankkipäätejärjestelmän tekijöitä
» Net-lehti 2/1984, Laaja-alainen ergonomia Mikossa

Pertti Ruosaari: Myynnissä KOPille kriisitilanne

KOP ilmoitti meille kesäkuussa 1983, että Nokia ei päässyt heidän short-listalleen, vaan on pudotettu pois tarjouskilpailusta. Ilmoitukseen liittyi kuitenkin sellainen lievennys, että kilpailun edetessä KOP seuraa Nokian tuotekehitystä.

Tällöin käynnistyivät tietenkin kovat sisäiset keskustelut. Moni niiden osanottaja osoitti syyttävällä sormella MPS10-kehitystä ja arveli, ettemme onnistu siinä. Vaihtoehdot siinä tilanteessa olivat vähissä. Jotain UNIX-konetta ja sovellutusten koodaamista Cobolilla ehdotettiin. En voinut pitää tällaista vaihtoehtoa järkevänä.

Meille oli selvää, että päästäksemme takaisin KOPin kilpailuun meidän on pystyttävä antamaan syksyn aikana uusia näyttöjä valmiuksistamme. Aikaa oli siis vähän. Kokosimme joistain pienemmistä projekteista muutaman miehen lisää KOP-hankkeeseen ja jatkoimme töitä.

Päätimme, että Kairamon on pyydettävä pankin johdolta lisäaikaa. Menimme Teron kanssa keskushallintoon selittämään tilannetta sekä kuvaamaan ongelmaa Kairamolle ja Mildhille. Kun saimme asian kerrottua, niin Kairamo sanoi "pyydetään KOPin johto tänne". Näin tehtiin ja saatiin aikaan tapaaminen Lassilan ja Raulon kanssa. Raulo varsinkin oli ärtynyt asian tällaisesta käsittelystä, myös siitä syystä, että hänet oli haettu paikalle kesken kesäloman.

Selitimme kokouksessa tilannetta ja perustelimme miksi KOPin kannattaisi antaa Nokialle lisäaikaa tarvittaviin näyttöihin. Kairamo tiukkasi, paljonko tarvitaan lisäaikaa, ja vastasin siihen, että toukokuuhun 1984. KOPin edustajat sanoivat pohtivansa asiaa ja vastaavansa sitten. Jonkin ajan kuluttua Kairamo sai KOPista myönteisen vastauksen.

Seppo Uitto: KOP-myyntiprojektin vaiheita

Kaikki projektit etenivät oman aikataulunsa mukaan ja kaikissa tuli atk-projektien tapaan myös aikataulumuutoksia ja erilaisia hankaluuksia ja viiveitä. Tilanteet muuttuivat niin nopeasti ja niitä oli niin paljon, etten enää jaksa muistaa tarkempia yksityiskohtia.

KOPin osalta muistan kesän, jolloin olimme juuri aloittaneet perheeni kanssa kesäloman Kreetalla. Taisi olla ihan kesäkuun 1983 lopulla, kun Heikki Keränen soitti minulle. Asia koski KOPin projektin tilannetta, josta hän halusi lisätietoa. Ihmettelin vähän soittoa, koska olin mielestäni ennen lomaani antanut tarvittavat tilannekatsaukset omalle esimiehelleni. Ymmärsin, että jotain merkittävää oli meneillä, koska Keränen ei yleensä ollut suoraan yhteydessä minuun. Loppuloma meni asiaa pohtiessa.

KOP pudotti jossain vaiheessa Nokian pois tarjouskilpailusta. Syitä olivat kaiketi projektin yleinen uskottavuus ja hinta. En tiedä mitä kaikkea kulisseissa tapahtui, jotta pääsimme takaisin kilpailuun mukaan.

Itse olin tiiviisti mukana projektin hintaa tarkistettaessa. Koska järjestelmä oli olemassa pääosin vasta paperilla, täytyi hinnoittelussa ottaa riskejä ja etunojaa. Jotta markkinoilla pysyttäisiin, oli KOPin kauppa saatava keinolla millä hyvänsä. Päädyttiin lopulta merkittävään hinnan alennukseen oletuksella, että tuotantokustannuksia on voitava pienentää. Alennuksen markkamäärän osalta puhuttiin isoista summista, sillä olihan KOPin konttorijärjestelmähanke varmasti suurimpia koskaan Suomessa tehtyjä yksittäisiä atk-hankintoja.

Tero Laaksonen: Nokia oli turvallinen toimittaja

Tarjouskilpailun alussa Nokia tipautettiin short-listalta, mikä oli shokki. Nopeasti kuitenkin tarkennettiin tarjousta ja ryömittiin takaisin. Uskon, että KOP näki Nokian kuitenkin turvallisimpana vaihtoehtona tilanteessa, jossa keskusjärjestelmäkin vaihtui IBM:ksi ja toisaalta piti käyttää vanhaa Honeywell Bullin koneistoa rinnalla vielä jonkin aikaa.

Juha-Pekka Vihavainen: Asiakkaan tarpeet muuttuivat

Olimme niin vihkiytyneitä Ruosaaren MPS10-sanomaan, että uskoimme sen kaiken todeksi. Isojen pankkikauppojen vääntäminen oli hirveää hommaa (myös kunkin perheelle) ja sitä kesti kauan. Monena iltana ja yönä joka viikko istuimme KOPin vastuuhenkilöiden kanssa nokikkain käsittelemässä esittämäämme ratkaisua.

Asiakkaan näkemys omista tarpeistaan muuttui ja kehittyi. Näiden mukaan Ruosaaren tuotekehitys kehitti ratkaisujaan koko ajan. Yhtenä esimerkkinä oli KOPin vaatima ns. pystyikkunointi työasemiin. Ruosaari todisteli asiakkaalle, että se ei ole nykytekniikalla mahdollista. Asiakas väitti, että kilpailija tarjoaa sellaista.

Vääntöä riitti useita viikkoja. Sitten yllättäen asiakkaalle ilmoitettiin, että nyt se onnistuukin. Tuotekehitys on löytänyt ratkaisun. Tämän kuultuaan asiakkaan edustajat aluksi suuttuivat muistaen, miten heille oli viikkoja todisteltu sen mahdottomuutta. Tästäkin kuitenkin selvittiin.

Tero Laaksonen: KOPin lopullinen hinnoittelu

Tässä vaiheessa muistuu mieleen palaveri, jossa lopullinen KOPin tarjouksen hinnoittelu lyötiin lukkoon. Tiedustelutieto oli hataraa ja päätös oli kuitenkin tehtävä, eikä voinut turvautua mihinkään auktoriteettiin. Tehtiin sitten "Suomen suurin alennus" aiempaan tarjoukseen nähden.

Seppo Uitto: KOPin ja Postipankin sopimusneuvottelut

Kun kävi selväksi, että kaupat voisivat toteutua, aloitettiin ennen virallista päätöstä tietysti tiiviit sopimusneuvottelut. Erityisen tiiviit neuvottelut käytiin KOPin kanssa. Asiakas antoi kuvan, ettei mikään ole selvää, ennen kuin sopimuksen yksityiskohdat on saatu asiakkaan edellyttämälle tasolle.

Koska kyseessä oli koko Nokia konsernin kannalta isoista, jopa kriittisistä kaupoista, olivat pääkonttorin lakimiehet tiiviisti mukana sopimusten ehtojen sorvaamisessa. Tämä kuitenkin niin, että varsinaiset fyysiset face-to-face-neuvottelut käytiin vain Nokian myynnin ja asiakkaan ostajien kesken. Kaikki sopimukset saatiin lopulta ankaran vääntämisen jälkeen valmiiksi ja molempien osapuolten hyväksymään muotoon.

Allekirjoitustilaisuudet olivat juhlavia tilaisuuksia, joissa nimensä sopimuksiin kirjoittivat pankkien pääjohtajat ja Nokian ylin johto varsinaisten sopimusneuvottelijoiden seistessä pönäköinä taka-alalla.

Sopimuksia juhlittiin myös asianmukaisella intensiteetillä. Kerran muun muassa ravintola Punaisen Hatun koko kuohuviini- ja samppanjavarasto tyhjeni yhden illan aikana. Kaikki osapuolet olivat varmasti helpottuneita siitä, että päästiin varsinaiseen työhön haastavan tarjous- ja sopimusneuvotteluvaiheen jälkeen.

Heikki Keränen: Olimme KOPissa hyvin kilpailukykyisiä

KOPin tarjouskilpailun loppuvaiheissa 1983–84 Nokian asema oli kaiken aikaa vahva. Tarjoamamme ratkaisu oli kansainvälisestikin erittäin edistyksellinen. Konttoritietokone MPS10 toimi myös siihen aikaan yleisten tietoliikenteen katkojen aikana ja siinä oli käytettävissä konttorin tietokanta. Nokian ratkaisu merkitsi hyvin tarkoituksenmukaista hajautusta. Lisäksi Nokia oli ainoa toimittaja, joka tunsi tarkasti KOPin keskusjärjestelmän ja tietoliikenneverkon.

KOP uhkaili ja taktikoi Nokian pudottamisella kilpailusta päästäkseen parempaan neuvotteluasemaan sopimusneuvotteluissa. Emme olleet kuitenkaan missään vaiheessa heikossa tilanteessa, koska olimme hyvin kilpailukykyisiä.

Nokian asema Suomen pankkipäätemarkkinoilla oli niin vahva, että KOPin piti käyttää kovia keinoja.

KOPin ja Postipankin konttorijärjestelmätilaukset

Postipankki julkisti keskiviikkona 9.5.1984 päätöksensä tilata Nokialta 2600 kassapäätettä. Uutinen pääsi mm. Helsingin Sanomien pääuutissivulle.

Nokian paikallistiedote kertoi 18.5.1984, että "Suomen tähän mennessä suurin ATK-alan kauppa ratkesi 14.5., kun KOP päätti tilata yli 440 konttoriinsa Nokian tarjoamat monitoimijärjestelmän laitteistot. Kokonaisuudessaan hankinta käsittää yli 3500 monitoimipäätettä. Kaupan arvo on lähes 200 miljoonaa markkaa. Laitteistojen asennukset ajoittuvat vuosille 1985–88.

Toimitusjohtaja Kari Kairamo pitää KOPin päätöstä tärkeänä luottamuksen osoituksena Nokialle ja suomalaiselle elektroniikkateollisuudelle. "Erittäin merkittävää on se, että hankinta jatkaa Nokian ja KOPin pitkäaikaista ja uraauurtavaa yhteistyötä suomalaisen pankkitekniikan ja siihen liittyvien laitteistojen kehittämisessä. Merkitystä korostaa vielä se, että kyseessä on Suomen tähän asti suurin ATK-alan kauppa", Kairamo toteaa."

Nokia-yhtymän tiedotuslehti kesäkuu 1984: "Kansallis-Osake-Pankki ja Postipankki päättivät suunnata Nokialle pankkialan automatiikan suurtilauksensa.

Suomen kaikkien aikojen suurin atk-kauppa ratkesi, kun KOP päätti hankkia 440 konttoriinsa Nokian tarjoamat monitoimijärjestelmän laitteistot. Kaikkiaan pankkiin toimitetaan yli 3500 monitoimipäätettä. Kaupan arvo on lähes 200 miljoonaa markkaa.

Postipankki hankkii Nokialta 2000 pankkipäätettä koko maan kattavaan konttoreiden ja postitoimipaikkojen kassapäätejärjestelmäänsä. Tämä runsaan 100 miljoonan markan tilaus on Postipankin kaikkien aikojen suurin laiteinvestointi. Uusien päätteiden käyttöönotto vaatii lisäksi erikoiskoulutuksen antamista noin 4000 postivirkailijalle.

Molempien pankkien laitteet ja järjestelmät perustuvat Nokian uusimpaan pääte- ja tietokonesukupolveen.

Nokia Informaatiojärjestelmien johtaja Heikki Keränen sanoo kilpailun kaupoista olleen kireä. Suomen hyvin korkeatasoiset pankkiautomaatiomarkkinat ovat kansainvälisestikin laajalti mielenkiintoiset. Siksi kaikki johtavat alan toimittajat pyrkivät saamaan referenssiasiakkaita Suomesta. Menestyminen kotimaan markkinoilla on ratkaisevan tärkeätä Nokian etenemiselle alan kansainvälisillä markkinoilla samoin kuin tuotteidemme pitämiselle kehityksen kärjessä, Keränen korostaa.

KOPin ja Postipankin toimitukset edustavat kuluvan vuosikymmenen lopun ja 1990-luvun alun pankkiautomatiikan sukupolvea, kertoo Heikki Keränen. Se on Elektroniikassa huomattava panostuskohde tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Sen järjestelmiä lähdetään määrätietoisesti tarjoamaan myös maamme rajojen ulkopuolelle. Toistaiseksi Elektroniikka on tarjonnut uuden pankkiautomatiikan sukupolven ratkaisuja muutamaan pankkiin kotimaassa sekä ruotsalaisiin pankkeihin. Omassa tuotannossa uuden sukupolven pankkipääte muodostaa uuden tuotelinjan.

Uuden pankkiautomaatiosukupolven valttina Heikki Keränen pitää sen avointa arkkitehtuuria. Se merkitsee, että kussakin pankin työpisteessä on oma tietokone ja kussakin työpisteessä voidaan periaatteessa toteuttaa mikä tahansa pankkipalvelu. Uusien laitteiden avulla voidaan suorittaa myös uusia ja vasta myöhemmin ajankohtaisiksi tulevia toimintoja. Työpistetietokoneiden lisäksi järjestelmään kuuluu erittäin suorituskykyinen konttoritietokone, joka on yhteydessä pankin keskustietokoneisiin.

Merkittävänä uuden pankkijärjestelmän etuna Heikki Keränen mainitsee sen sisältämät yleisen konttoriautomaation piirteet. Niinpä järjestelmää voidaan käyttää hyväksi myös muussa toimistoautomaatiossa. Uuden pankkipäätesukupolven kotimaisuusaste on noin 75 % kun siihen sisältyy Nokian pankkikirjoittimet."

Näkemyksiä kevään 1984 tilanteesta

Pertti Ruosaari: MPS10 syntyi liian aikaisin

Edellä kuvatussa KOPin kriisitilanteessa oli nähtävissä, että MPS10-tuotekehitys oli viivästynyt. Se oli osoittautunut todella isoksi ja vaativaksi hommaksi. ADA tuntui hyvältä, koska sen alle olisi voinut vaihtaa kulloinkin ajan tasalla olevan raudan. Voidaan sanoa, että MPS10 syntyi liian aikaisin, koska vasta paljon myöhemmin Sun ja Java merkitsivät sellaista tilannetta, jollaista olimme tavoitelleet.

Henry Ehrstedt: Oliko MPS10 virheinvestointi?

Kurre Wikstedt soitteli minulle eläkkeelle jäätyään lähes kahden vuosikymmenen ajan. Hän halusi kuulla liiketoiminnan etenemisestä sekä kommentoi lehdistä lukemiaan tietoja meistä ja asiakkaistamme. Keskusteluun sisältyi ajankohtaisten asioitten lisäksi jokseenkin aina seuraava vakio-osio:

Kurre: "Kyllähän meillä silloinkin minun aikanani hyvin meni, mutta yksi asia minua edelleen harmittaa. MPS10-investointi oli virhe. Siihen ei olisi pitänyt lähteä."

Tästä olin täysin eri mieltä. Ilman MPS10-konseptia me emme olisi saaneet keväällä 1984 KOPilta 200 mmk:n konttorijärjestelmäkauppaa. Myös samoihin aikoihin syntyneiden Postipankin ja HOPin kauppojen saaminen olisi ollut epävarmaa. HOP otti MPS10-pohjaisen ratkaisun. Postipankki ei ottanut sitä, mutta MPS10 oli koko ajan esillä jatko-optiona, ja se vahvisti merkittävästi meidän asemaamme.

Saimme lopulta näistä kaupoista 400–500 Mmk laskutusta ja hyvän katteen. Saimme Suomen suurimmista tietokonekaupoista myös valtavan annoksen uskottavuutta muiden isojen asiakkaiden silmissä. Ilman näiden kauppojen syntymistä Nokian tietokonetoiminnan kehitys 1980-luvun toisella puoliskolla olisi saattanut olla hyvinkin erilainen.

Kurre kuittasi tämän: "No, näin se sitten varmaan oli. Minua jäi se MPS10 jotenkin harmittamaan."

Pertti Ruosaari kommentoi: " Olen Henryn kanssa samaa mieltä. Jos emme olisi saaneet kevään 1984 pankkikauppoja, olisi moni muukin kauppa jäänyt saamatta."

Pertti Ruosaari: Kirje Shostalta ja MPS10-ajatuksia

Minulla on tallella maaliskuussa 1983 TKK:n maineikkaalta professorilta Shosta Suloselta Nokia Elektroniikkaan tullut kirje. Hän oli silloin vuoden opettamassa Stanfordissa ja tarkkailemassa tietotekniikan kehittymistä. Kirjeessään hän mm. vetää yhteen käsityksiään Nokian MPS10- ja MPS4-hankkeista, joihin hän oli ennen lähtöään tutustunut.

Shosta kirjoitti: "Tuotteistanne (MPS10 ja MPS 4) molemmista on sanottava se, että niiden ambitiotaso on huomattavan korkea. MPS10:ssä on haluttu toteuttaa ainakin seuraavat kolme vaativaa projektia: ADA-järjestelmä, hajautettu tietojenkäsittely-ympäristö paikallisverkkoineen sekä erinomaisen vaativa tiedonhallinta järjestelmä => jossain päin Nokian organisaatiota on ihmisiä, joilla on erinomaisen korkea ambitiotaso. Kommenttini MPS10:stä onkin: kun monta epävarmaa hanketta pannaan yhteen, saadaan hanke, joka on epävarma kuin epävarmin hankkeista.

Kehottaisin teitä tarkasti katsomaan, mitä on valmiina saatavilla paikallisverkkojen ja ohjelmistojen alueella. Perusohjelmistot kannattaisi hankkia ulkoa, varsinkin kun on kehittymässä selvät de facto -standardit, kuten UNIX."

Tämä Shostan alun perin Timo Koskelle osoittama kirje on saattanut olla yksi lähde Kurren negatiivisiin käsityksiin.

Kyllä meillä oli nähty jo useita vuosia aiemmin, että oman minitietokoneen tekeminen tulee loppumaan varsin nopeasti ja siksi mm. ADA tuntui hyvältä valinnalta, joka eristäisi meidät laitteistosta ja käyttöjärjestelmästä. ADAa pidettiin siihen aikaan useiden ohjelmistokielten kehittäjien mukaan "viimeisenä ohjelmointikielenä" mitä koskaan tullaan kehittämään! – sinänsä arvio ei ole hirveästi metsässä, sillä Sunin kehittämä Java ja vastaavasti Microsoftin C# ovat, voisi sanoa ADA versio 2, eikä mitään radikaalisesti uutta ole näkyvissä.

Ajatus oli tietenkin tehdä jotakin todella uutta, kuten Shostankin kommenteista käy ilmi. Lisäksi kaikki kolme Shostan mainitsemaa MPS10-projektia saatiin toteutettua. Validoinnin eli sen että ADA-kääntäjä toteuttaa vaaditut ominaisuudet, suoritti ulkopuolinen taho, eikä hanke kaatunut siten teknisiin seikkoihin. Kone oli aikaansa edellä, ADA oli koneresurssien suhteen liian vaativa silloisille useimmille mikro/pienkoneille ja ADA jäi USA:n puolustusministeriön ja joidenkin muiden suurten organisaatioiden (esimerkiksi ESA) projektien ohjelmointikieleksi.

Mikäli silloin olisi päädytty UNIXiin, niin myös hardware-kehitys olisi jouduttu saman tien lopettamaan ja tilalle olisi etsitty jokin valmis UNIX-minikone."Lysti" olisi loppunut siihen!
Myöhemmin osoittautui, että silloiset Nokian "omat" tuotteet eivät menestyneet kansainvälisillä markkinoilla (liiaksi isohkoa paikallista organisaatiota edellyttäviä projektituotteita.) Epäilen, että vaikka olisimme valinneet jonkin OEM UNIX-koneen, niin viennin osalta lopputulos olisi ollut yhtä heikko.

Tätä kirjoittaessani olin juuri lukenut Gartnerin parhaillaan mainostamasta tilaisuudesta "Failure is a necessary consequence of doing something new" eli liikutaan riskirajoilla, kun luodaan uutta ja se pitäisi hyväksyä.

Tosin MPS10 aloitettiin puoliksi salaa, oikeastaan kysymättä keneltäkään mitään. Jossain vaiheessa sitten Kairamon johtoryhmä halusi tietää hankkeesta lisää.

Esityksestä on jäänyt mieleeni mm. seuraava Kairamon lause: "En rupea tässä nyt kysymään, pitäisikö tällaisten, näköjään miljoonia maksavien hankkeiden tulla etukäteen Nokian johdon tietoon." Kun keräilimme Heikin kanssa tavaroitamme, oli Kairamo vielä viimeisenä paikalla ja muistan, kuinka hän napautti auton avaimilla MPS10:n kylkeen ja totesi, että tällaisia hankkeita tulee toteuttaa jatkossakin.

Kaiken kaikkiaan Kari Kairamo oli yksi merkittävä kotimaisen tietokonetoiminnan tukipilari.

Heikki Keränen: MPS10 oli olennainen tekijä

Meillä oli vuosina 1983–84 MPS10-pohjainen työryhmäjärjestelmä jo pitkällä. Siinä ryhmässä toimivien henkilöiden yhteiset tiedot palvelimella ja tehokas tietoliikenne olivat itsestään selviä olennaisia osia tätä konseptia. Bill Gates hämmästyi näkemästään keväällä 1984 Kutomotiellä ja tällä käynnillä oli hänen ajatteluunsa selvä vaikutus.

MPS10-kehitysvaiheen jälkeen tulivat markkinoille jo tehokkaaseen mikroprosessoriin perustuvat laitteet työryhmäjärjestelmän palvelimiksi. Olen joka tapauksessa vakuuttunut, että koko MPS10-hankkeen tulossaldo jäi plussalle.

» Takaisin osaan 5: MikroMikon aikakausi
» Siirry eteenpäin osaan 6: Mikroista tehokkaisiin työasemaverkkoihin
» Takaisin etusivulle

	Mikä teki Mikosta niin suositun? MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä. Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista
	Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981 Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj. Lue lisää