• Uusia asiakkaita: Tulli, Verohallitus, SKOP
• Mikko 4/06, Mikko 3/18 ja Mikko 3/ 38, superMikko MPS10
• Hannoverin messut
• Mikko-vienti laajenee Ruotsiin ja Englantiin

Tulli ja Verohallitus kriittisinä kauppoina

Helmikuun 1979 Net-lehti otsikoi "Tullihallitukselle tietokoneet Nokialta" ja kirjoittaa "Tullihallitus on solminut Nokia Elektroniikan kanssa tietokonelaitteistojen ja ohjelmistojen hankintasopimuksen Ulkomaankaupan yhtenäistetyn tietojärjestelmän (UYT) toteuttamiseksi.

Järjestelmän toteutus perustuu hajautettuun tiedonkeruu- ja käsittelyperiaatteeseen siten, että tehtävät suoritetaan kolmessatoista tullipiirissä käyttämällä Nokia 80 -järjestelmiä, jotka ovat tietoliikenneyhteydessä Helsingin tullipiirissä olevaan keskuslaitteistoon...

Järjestelmässä on kaikkiaan 77 työasemaa ja 19 levymuistilla varustettua pientietokonetta, joista 17 on Mikko 3/36 perustaisia Nokia 80 -järjestelmiä. ... Toimitettavan järjestelmän kauppahinta ohjelmistoineen on n. 5.3 Mmk. Järjestelmän käyttöönotto ajoittuu vuoden 1980 alkuun."

» Net-lehti helmikuu 1979, Tullihallitukselle tietokoneet Nokialta

Juha-Pekka Vihavainen: Kamppailu Tullin tilauksesta

Päätejärjestelmistä tehtiin vuoden 1978 alkaessa oma tulosyksikkö, jolla oli Tero Laaksosen vetämä oma myynti. Minut nimettiin Nokia 80 -myynnin vastaavaksi. Ensimmäiseksi isoksi asiakkaaksi saatiin Suomen Pankki.

Eräänä päivänä Heikki Keränen tuli luokseni ja antoi minulle käteen Tullihallituksen tarjouspyynnön. Kaikkiin tullipiireihin oli tarkoitus hankkia tietokoneet päätelaitteineen. Oli heti selvää, että kyseessä oli todella iso hanke. Laadimme mahdollisimman hyvän Nokia 80 -pohjaisen tarjouksen ja kävimme sitä hartaasti läpi Tullin vastuuhenkilöiden kanssa. Pystyimme näyttämään siinä vaiheessa jo toimivia referenssejä ja antamaan tarkat vastaukset kaikkiin mahdollisiin teknisiin kysymyksiin.

Hanke eteni siten, että Tullin asiaa hoitavat henkilöt laativat ehdotuksen Nokian tarjoaman järjestelmän hankinnasta. Asia ei kuitenkaan edennyt, vaan ministeriötaso vaati jatkuvasti Tullilta erilaisia lisäselvityksiä, joita Tulli taas tarpeen mukaan pyysi meiltä.

Tullin henkilöt eivät itsekään ymmärtäneet, miksi heidän hyvin perusteltua hankintaehdotustaan kotimaisesta järjestelmästä ei hyväksytä. Vihdoin heille selvisi, että Tulli aiotaan pakottaa hankkimaan Televan valmistama TDS8-järjestelmä.

Nokia sai samaan aikaan käsiinsä ns. N-muistion, jonka mukaan Nokia Elektroniikka kaapataan ja liitetään Televan pohjalle muodostettavaan valtion elektroniikkayhtymään. Näin oli maan johtava puolue päättänyt.

Eräänä päivänä minulle soitti KTM:n virkamies (jota en ennestään tuntenut) ja kertoi tarkemmin mistä on kysymys. Hänet oli ministeriössä määrätty tekemään vertailu Televan ja Nokian järjestelmän kesken ja esittelemään siltä pohjalta Tullille hankittava järjestelmä ministerille. Hän kirjoitti tällaiset paperit parhaan kykynsä mukaan, mutta esittelyssä ministeri suuttui ja sanoi jyrkästi, että tehty ehdotus on väärä. Ministeri halusi, että hänelle esitellään Televan valintaan päätyvä ehdotus. Soittaja kertoi, että hän on rehellinen, eikä hänen virkamiehen moraalinsa voi hyväksyä tällaista. Siksi hän halusi kertoa tilanteen Nokialle. Ministeri oli tämän jälkeen vaihtanut esittelijäksi nuoren harjoittelijan, sanellut haluamansa ehdotuksen, jonka uusi henkilö oli sitten esitellyt.

Kamppailu Tullin kaupasta kesti vuoden. Tullin henkilöt eivät antaneet periksi ja silloinen Tullin pääjohtaja (punaisen Valpon mainetta kantanut) Uitto piti kiivaasti omiensa puolta. Hanke seisoi, kunnes tuuli kääntyi puolueessa ja Tulli vei voiton. Olin itse myyntimatkalla Kuopiossa, kun Sarparanta soitti ja kertoi, että nyt Tulli on saanut hankinnalleen hyväksynnän ja neuvottelut käynnistyvät uudelleen myöhemmin samana päivänä.

Net-lehti toukokuu 1979, Juha-Pekka Vihavaisen esittely

Juha-Pekka Vihavainen: Verotus ei viivästynyt

Verohallitus oli ostanut Nokialta PDP11-järjestelmät lääninverovirastoihin. Suureksi ongelmaksi muodostui Softplanin tekemä tietojensyöttöohjelmisto DES-11, joka ei toiminut kunnolla. Asiakas oli jo hädissään, kun näytti siltä, että verotustietojen syöttö tulee kestämään niin kauan, että verotus viivästyy.

Tästä tuli tietoja julkisuuteen ja Verohallituksen vastuuhenkilöt hermostuivat pahasti. Silloin sain idean: meillä oli Mikko 3 -tietokoneeseen pienimuotoinen DES-4 tietojensyöttöohjelma. Siihen oli mahdollista liittää erilaisia mokkuloita, joiden sisällä saattoi olla mitä hyvänsä koodia. Menin ehdottamaan Verohallitukselle, että olemme valmiit tekemään ilmaiseksi heidän kokeiltavakseen Mikko 3-pohjaisen järjestelmän, johon olemme koodanneet tarvittavan tietojensyötön.

Yrjänä Ahto ja Martti Näveri ohjelmoivat kiireesti nämä kriittiset osat. Verohallitus suoritti kokeilut ja tietojensyöttö toimi mainiosti. Asiakas innostui ja teki heti hankintaehdotuksen Nokia 80 -järjestelmistä kaikkiin lääninverovirastoihin. Verotuksen viivästyminen oli niin paha uhkakuva, että tämä hankintaehdotus hyväksyttiin pikavauhtia. Verohallitus oli huojentunut ja kertoi tämän jälkeen mielellään kaikille tahoille, miten Nokia ratkaisi nopeasti pahan ongelman ja miten hyvin järjestelmä nyt toimii. Viimeistään tähän Televa-perustainen hanke alkoi murentua.

» Net-lehti toukokuu 1979, Verohallituksen Mikko-hankinta

Yrjänä Ahto: Vihavaisen apuna suurasiakkaissa

Edellä kuvatun vaiheen jälkeen Vihavainen otti minut myyntiryhmäänsä erilaisiin tukitehtäviin. Hän vastasi Tero Laaksosen johtamassa Päätejärjestelmät-myynnissä kotimaan Nokia 80 -myynnistä. Eniten tein tänä aikana töitä Verohallituksen kanssa, joka oli alkuaikojen Nokia 80 suurasiakas. Tein monenlaisia ohjelmia Verohallitukselle, jonne oli myyty mm. Softplanin tekemä DES-tallennusohjelmisto.

Tein siihen kenttämoduuleita ja viritin kokonaisuuden toimimaan niin, että siinä oli mm. tarkistuksia tietokantaa vastaan.

Televa koettiin uhkana ja pelättiin julkisen hallinnon hankintojen suuntaamista sille. Saimme Televan kukistumaan valtionhallinnon alueella, kun Vihavainen teki kriittiset kaupat Tullihallituksen ja Verohallituksen kanssa. Tein molempien asiakkaiden myyntiprojekteissa niille Nokia 80 -demoja sekä erilaisia haluttuja kokeiluja.

Heikki Keränen: Meillä oli vahva ote

Tullihallitus ja Verohallitus vaativat meidän henkilöiltämme paljon työtä. Meillä oli kuitenkin jo silloin vahva ammattimainen ote, kyky monipuolisiin demoihin jne. Televan uhka oli todellisuudessa jo takanapäin.

Juha-Pekka Vihavainen: Tukea keskushallinnosta

Tärkeä tehtäväkokonaisuus oli laatia muistioita Nokian keskushallintoon Mildhille ja Kairamolle lähes kaikista valtionhallinnon tärkeistä myyntihankkeista. Valmiit muistiot mukanaan he tapasivat sitten asiaan kuuluvaa valtionhallinnon ylintä johtoa.

Verohallitus oli uusimassa PDP11-koneensa Vax-pohjalle. Dec oli päättänyt, että he haluavat itse hoitaa Verohallituksen toimitukset ja asiakaspalvelun. Tarjouskilpailusta tuli tämän vuoksi kova taistelu. Menin tästä alustavan muistion kanssa kertomaan Mildhille. Hän heti ymmärsi asian ja sanoi, että tämä on niin tärkeä asia, että tähän pitää ottaa mukaan "kulmahuoneen dopermanni" (Kairamo).

Kuultuaan asiasta Kairamo syöksyi paikalle sanoen, että häntä olisi pitänyt informoida aiemmin. Hän oli nimittäin lähdössä muutaman tunnin kuluttua matkoille. Sain siinä kiireessä molemmilta herroilta ohjeita muistiota varten ja menin kiireesti työpaikalleni laatimaan paperia. Jonkin ajan kuluttua puhelimeni soi. Soittaja oli itse Kairamo, joka kertoi lisää ajatuksiaan ja ohjeitaan. Sain toimitettua muistion ajoissa. Tarjouskilpailu päättyi aikanaan voitoksemme.

Kaiken kaikkiaan Kairamosta ja Mildhista oli todella paljon apua isoissa valtionhallinnon hankkeissa.

Matti Heikkilä: Hienoa aikaa myynnin tuessa

Tero johti päätejärjestelmämyyntiä ja minä toimin myynnin tuen päällikkönä vuosina 1979–80. Me olimme koko ajan tiiviisti asiakasrajapinnassa. Annoimme tukea Vihavaisen isoille myyntihankkeille valtionhallintoon ja moneen muuhun projektiin. Työ oli hyvin mielenkiintoista ja Tero oli paras mahdollinen esimies. Teimme hyvässä hengessä pitkää työpäivää.

Meillä oli tilanteen niin vaatiessa yli organisaatiorajojen valtavan hieno tiimi: Yrjänä Ahto, Seppo Mattila, Mikko Heikkonen, Osmo Mäenpää, Tom Törnwall, Ari Mikkola ainakin. Toimenkuvat eivät meitä rajoittaneet. Kaikki tekivät kaikkea osaamisensa mukaan. Jokainen auttoi tarvittaessa toista kaikin tavoin isoakin vaivaa nähden. Olimme samalla kavereita. Se oli hienoa aikaa hirveällä huumorilla maustettuna.

Oman tietokoneteollisuuden PTS

Heikki Keränen laati 15.5.1979 päivätyn "Oman tietokoneteollisuuden PT-suunnitelman 1979–1983".

Toiminnan tavoitteet on siinä kuvattu seuraavasti: "Pyrimme kansainväliseksi tietokonejärjestelmien toimittajaksi. Suuntaamme tuotepolitiikkaamme kansainvälisistä markkina- ja kilpailunäkökohdista lähtien.

Emme ole ensisijaisesti Cii-HB:n tuotelinjan täydentäjä, mutta toimitamme täydennyksiä silloin kun se on taloudellisesti ja resurssien käytön kannalta perusteltua esim. päätteinä ja hajautettuina järjestelminä. Mikäli agenttituotelinja ja omaa valmistetta oleva tuotelinja menevät markkinoilla päällekkäin, niin pyritään korvaamaan agenttituote omalla tuotteella.

Suunnittelukauden keskeisiä tehtäviä on toiminnan laajempi kansainvälistäminen ja markkina-alueen laajentaminen. Tämä edellyttää henkilöstön voimakasta kehittämistä.
Tuotekehityspanosta on viime vuosina voimakkaasti suunnattu pankkipäätealueen ulkopuolelle pankkipäätemarkkinoiden kyllästyttyä Suomessa.

Suunnittelukauden ensimmäisellä puoliskolla saavutetaan tasapaino pankkipäätejärjestelmien ja muiden hajautettujen tietojenkäsittelyjärjestelmien välillä. Keskitämme tuotekehityksen voimavaroja 80-luvun pankkijärjestelmien kehittämiseen, jotka on tarkoitettu myös kansainvälisille markkinoille. Kun pankkipäätejärjestelmät edustivat vuonna 1977 89 % laskutuksesta, niin vuosina 1979 ja 1983 vastaavat osuudet ovat 43 % ja 20 %.

Tavoitteemme on toimialamme keskimääräistä kasvua suurempi liikevaihdon kasvu sekä markkina-alueen laajentaminen, sillä on odotettavissa alan kypsymisen jatkuminen teollisessa mielessä. Heikosti kannattavat yritykset joko lopettavat tai fuusioidaan menestyksekkäämmin toimiviin yrityksiin. Kasvu edellyttää myynti- ja tukitoimintojen voimakasta laajentamista ja kansainvälistämistä. Suunnittelukauden loppuun mennessä meillä tulee olla tytäryhtiöitä ja jälleenmyyjiä käsittävä kansainvälinen markkinointiverkko.

Edelleen meidän on kehitettävä vielä nykyistäkin suoremmat yhteydet teknologian alkulähteille mahdollisesti perustamalla erillinen suunnitteluyksikkö esim. Kaliforniaan.
Kannattavuuden ja korkean laadun ylläpitämisen sekä tuottavuuden nostamisen tulee jatkua koko suunnittelukauden.

Toimintamme joustavuuden kärsimättä emme voi paisuttaa omaa organisaatiotamme, vaan meidän on kehitettävä Suomeen korkealaatuista ja suorituskykyistä alihankintateollisuutta. Myös ohjelmisto- ja kehityspuolen alihankintaa on määrätietoisesti laajennettava ja syvennettävä.

Nokian tulee muodostaa Suomessa ympärilleen voimakas tietokoneteollisuuden infrastruktuuri, johon kuuluvat paitsi laitteisto- ja ohjelmistoalihankkijat ja jälleenmyyjät, niin myös keskeiset asiakasryhmät kuten pankit ja vakuutuslaitokset. Yhteistyötä julkisen hallinnon tietokonekäyttäjien kanssa on edelleen kehitettävä ja varmistettava Nokialle kohtuullinen osuus julkisen hallinnon tietokonehankinnoista.

PT-suunnitelmaan sisältyi myös 11.5.1979 päivätty katsaus Päätejärjestelmät-osaston tuloskehitykseen.

Tukitoiminnot ja vientivastuu

» Kuvaus Päätejärjestelmät-osaston tukitoiminnoista, joista esitellään systeemituki ja myynnin tuki, Net-lehti toukokuu 1979

Lauri Sarvilinna: Päätejärjestelmiin systeemituen päälliköksi

Tulin elokuussa 1979 Päätejärjestelmiin systeemituen jaospäälliköksi Martti Näverin seuraajaksi. Jaoksessa oli 20 työntekijää.

Vaikutelmat firmasta olivat suhteellisen myönteiset. Ilmapiiri oli kiireinen. Tosin kiireet jakautuivat epätasaisesti. Kun olin esittäytymiskierroksella, joku luki sanomalehteä työpöydällään. Sanoin, että heitä lehti roskikseen. Lukija hämmästyi ja heitti lehden. Sitten jatkoimme esittäytymistä. Olin huolissani, miten ulkoa tullut rekrytointi otetaan vastaan. Koin Mäkipään Penan ja useimpien ryhmävetäjien suhtautumisen reiluksi ja myönteiseksi.

Jaokseni kuului tuotekehitykseen. Sen johtoryhmä kokoontui perjantaiaamuisin. Kokoukset olivat napakoita, ei jaariteltu. Osanottajat tekivät osaamisellaan myönteisen vaikutuksen.
Systeemituen ryhmät toimivat omilla sektoreillaan ja huolehtivat asiakkaistaan melko itsenäisesti.

Olin alkuaikoina asiakkaiden suunnalla vain pahimpien reklamaatioiden hoidossa. Hankkija oli eräs asiakas, jonka kanssa palaveroitiin säännöllisesti syksyllä 1979. Oma roolini oli aluksi toiminnan yleisten puitteiden luonti sekä toimia sisäisenä taustahahmona ja kontaktina myyntiin silloin kun oli ongelmia. Niitä oli melkoisesti ja huomioni keskittyi paljolti organisaation vahvistamiseen.

Ensisijaisesti myyjät hoitivat asiakaskontakteja. Silloin kun systeemitukea tarvittiin, jaoksen ryhmänvetäjät hoitivat asiakkuuksia hyvin itsenäisesti. Esimerkiksi Haapojan Osmolla oli Tullihallitus hoidossaan, enkä tainnut koskaan edes tavata Tullin porukkaa. H62 ja H64 yhteyksissä käytetyissä tietoliikenne-emulaattoreissa oli aika lailla ongelmia, esim. Puulaaki tuli sitä kautta tutuksi.

Viennin vastuu Tero Laaksoselle

Christian Westerlundin tiedotteen 31.8.1979 mukaan viennissä tapahtuu organisaatiomuutos, kun Antero Saari siirtyi 30.9.1979 KOPin palvelukseen.

Tero Laaksonen ryhtyi vetämään myös Päätejärjestelmät-osaston tuotteitten vientiä.

Myynnin alaiseen Myynnin tukijaokseen keskitettiin sekä viennin että kotimaan myynnin tuki, jota tehtävää Matti Heikkilä ryhtyy hoitamaan. Järjestelyn tarkoituksena on yhtenäistää viennin ja kotimaan myynnin tuotelinjat sekä luoda vahva tukivalmius myös viennille.

Tero Laaksonen: Tukea Päätejärjestelmille

Päätejärjestelmien ulkopuolelta saamassa tuessa Softplanin osuus oli olennaisen tärkeä. Heillä oli laatuosaamista mm. käyttöjärjestelmistä ja kääntäjistä. Wikstedtin asenne oli koko ajan meitä rohkaiseva ja hän ainakin yritti auttaa Päätejärjestelmien myyntiä.

Keskushallintoon piti raportoida isoista asiakkaista ja Kairamo halusi tietää pankkimyynnin tilanteet. Christian Westerlund pyrki ohjailemaan toimintaa niin, että sen taloudellinen tuloksellisuus olisi hallinnassa huomattavassa kasvuhakuisuudessamme ja kehityspanoksissa.

» Net-lehti lokakuu 1979, Tero Laaksosen esittely

Mikonpäivä 1979

Mikonpäivä 27.9.1979 oli siihen mennessä tärkein Nokian oman tietokonetuotannon merkityksen ja kasvupotentiaalin julkistustilaisuus. Päivän suurin uutinen oli "Ruotsin Systembolaget yhtiön 100 Mikko tietokoneen ja 800 kassapäätteen tilaus joka on Nokia Elektroniikan tähän asti suurin vientikauppa pääte- ja pientietokonetuotteissa arvoltaan 15 MSEK".

Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä näyttävän kokoisen Kairamon haastattelun, jossa kaupan selostamisen lisäksi todettiin muun muassa:

"Ensi vuonna Mikko-tuotannon osuus Nokia Elektroniikan laskutuksesta on noin neljännes eli likimain 100 mmk. Yhtiön pientietokoneiden tuotanto laajenee lähiaikoina erittäin voimakkaasti. Nykyinen 700 koneen vuosituotanto kohoaa jo ensi vuonna 1100:aan.

Laajentaminen edellyttää myös siirtymistä suurempiin tuotantotiloihin. Käyttäessämme uusinta ja samalla edullisinta teknologiaa pystymme osaltaan kompensoimaan kilpailijoittemme alempia valmistuskustannuksia. Kairamon mukaan Nokialle riittäisi vuoden puolentoista teknologinen etumatka suurvalmistajiin nähden."

Kairamo kertoo myös, että "Mikko-tietokoneiden ympärille on kehittynyt yli 60 laitteistoalihankkijaa ja lähes 20 ohjelmistoalihankkijaa". Loppuosassa todetaan että "olennaisena seikkana suomalaisen tietojenkäsittelytekniikan kehittämisessä Kairamo näkee panostuksen korkeatasoiseen koulutukseen ja keskittymisen rajatuille alueille...kaikessa Kairamo kuitenkin korostaa, että suomalaisen elektroniikkateollisuuden kehittämisen on oltava jatkuvaa prosessia eikä yhtäkkistä syöksymistä johonkin uuteen."

» Mikon juhlat, Net-lehti lokakuu 1979

Uusia Mikko-tuotteita

Mikko-pohjainen sanojenkäsittelyjärjestelmä

Kauppalehti kirjoitti 27.9.1979 KT-näyttelyä kuvaavien artikkelien sarjassa mm. "Yli kahden vuoden aktiivisen tutkimus- ja kehitystyön jälkeen Nokia-yhtymä tuo markkinoille kauan odotetun uutuutensa, Mikko-pohjaisen sanojenkäsittelyjärjestelmän, josta on solmittu jo ensimmäisiä toimitussopimuksia.

Nokian vastaus sanojenkäsittelyyn on yleiskäyttöinen laitteisto, joka pitää sisällään yhtiön päätejärjestelmäosaston päällikön Heikki Keräsen mielestä todellisia kilpailuvaltteja. "Olemme lähteneet siitä jo alkuvaiheessa, että sanojenkäsittely on vain yksi osa kokonaistoiminnoista", sanoo Keränen. Nyt kilpailuasetelmat kaunistuvat Keräsen mielestä Nokian eduksi sekä kotimaan markkinoilla että viennissä.

Mikosta Nokia onkin saanut viime vuosina suhteellisen mukavasti tilauksia myös ulkomailta. Viime vuoden aikana vientiin saatiin Mikkoja 6 Mmk:lla. Päätejärjestelmäosaston liikevaihto on tänä vuonna n. 76 Mmk. Keräsen mukaan "jos vienti on vuosittain lähemmäksi 150 konetta, voidaan puhua kannattavasta viennistä. Vientimme ylittää tämän kynnyksen."

Lauri Sarvilinna: DES- ja WPS-haasteita

Softplan oli kehittänyt DES-tallennus ja WPS-sanojenkäsittelysovellukset. DES:iin pystyttiin ohjelmoimaan asiakaskohtaisia kenttämoduuleja. Systeemituki oli osaltaan toteuttanut niitä ja samalla törmännyt myös perusratkaisun virheenkorjaus- ja kehittämistarpeisiin. Softplan suojasi ymmärrettävästi omaa henkilöstöään asiakaspaineilta. Mitättömän pienenkin korjauksen saaminen Tampereelta saattoi kestää kuukausikaupalla. Siksi systeemituki ryhtyi tekemään pikku korjauksia omin voimin.

WPS myöhästyi kehitysaikataulussaan. Yhtymän ylätaso oli "myynyt" sen moniin suuryrityksiin. Viivästysten jälkeenkin WPS pääsi ulos ihan raakileena. Ensimmäiset toimitukset Mildhin ja muiden johtajien tuttavien suuryrityksiin. Siinä tuli huonoja referenssitoimituksia todella tärkeisiin paikkoihin. Sanojenkäsittelylle hankittiin tuotepälliköksi Risto Maunula. Pian hänen ryhmänsä kasvoi puoleen tusinaan. Tarvittiin sekä ohjelmoijia että kenttäkouluttajia.

Tuotejulkistuksia

Lokakuun 1979 Net-lehti kertoi otsikolla "Laajennuksia ja uusia tuotteita Mikko-järjestelmiin" mm. seuraavaa "Olennainen osa Mikonpäivän sanomaa olivat lukuisat julkistukset. Mikko 3 laitteet ovat saaneet lisää muistia ja uuden käyttöjärjestelmäversion. Kokonaan uusi tietokone Mikko 4/06 esiteltiin ensimmäistä kertaa julkisuudessa. Ohjelmistopuolen uutuuksia ovat Mikon kaupallishallinnolliset sovellutukset sekä WPS80-sanojenkäsittelyjärjestelmä...

Mikko 4/06 edustaa uutta tietokoneajattelutapaa, se on yhden käyttäjän tietokone. Keskusyksikkö perustuu ns. "single board" tekniikkaan eli koko elektroniikka on yhdellä kortilla. Mikko 4/06 järjestelmä rakentuu 64 Ktavun keskusmuistista, yhdestä tai kahdesta näyttöpäätteestä, kirjoittimesta, tietolevyasemasta ja linjaliikenneohjaimesta. Käyttöjärjestelmä on sama kuin Mikko 3/16:ssa ja se on myös ohjelmallisesti yhteensopiva Mikko 3/16:n kanssa. Mikko 4/06 on tarkoitettu dedikoituihin sovellutuksiin kuten pankkisovellutukset, DES-80 ja WPS-80. ..."

Pentti Mäkipää: Tiedonsiirron testausta Mikko 3:n aikoihin

Oma työalueeni, tiedonsiirron ja pääte-emuloinnin suunnittelu ja kehitys, sisälsivät paljon perehtymistä keskeisten isojen tietojärjestelmätoimittajien teknologiaan ja tuotteisiin, joiden kanssa Mikko 3 -järjestelmien haluttiin voivan siirtää tai vastaanottaa tietoa. Joistakin tiedonsiirtokäytännöistä oli saatavilla kirjallista tietoa enemmän, joistakin vähemmän.

Järjestelmät piti testata aidolla tiedonsiirtoyhteydellä. Nokialla oli itsellään joitakin testiyhteyksiä, mutta testejä tehtiin myös yhteistyökumppanien sekä asiakkaiden järjestelmiin. Monien asiakkaiden muistan suhtautuneen varsin yhteistyöhaluisesti testausyhteyspyyntöihimme. Mahdollisten toimimattomuuksien syitä piti etsiä oman yksikön – Nokia Päätejärjestelmät – laite- ja ohjelmistotuotteiden lisäksi myös esim. tiedonsiirron muista osista kuten modeemeista tai tietoliikenneyhteyksistä. Tätä kautta kuvassa olivat mukana mm. HPY ja Nokian tietoliikenne, koska modeemit tulivat sieltä.

Ja löytyi vikoja myös yhteyden toisestakin päästä. Kerran muistan Yleisradioissa käyneen niin, että pitkään tiedonsiirron vikoja tutkittuamme totesimme ison kansainvälisen tietokonetoimittajan toteuttaneen SNA/SDLC-linjakuria eri tavalla kuin manuaalin oli kirjattu. Asiakas oli yhteydessä tuohon toimittajaan, mutta en enää muista, muutimmeko omaa ohjelmistoamme vai miten asia lopulta ratkaistiin.

Lauri Sarvilinna: TIMALA riippakivenä

Softplan kehitti Mikko 3 -koneille ison TIMALA -ohjelmiston yritysten talous- ja materiaalihallintoon. Metsäliitton ATK-päälliköksi siirtynyt Kyyrön Heikki osti sen puutavaran myyntikonttoreihin.

Tuo ympäristö vaati valtavasti räätälöintiä ja projektista tuli vuosikausien riippakivi. TIMALA otettiin käyttöön myös Päätejärjestelmien materiaalihallinnossa. Se oli taas ihan erityyppinen räätälöintiprojektinsa. Systeemituesta oli pari kolme kaveria kiinni siinä useamman vuoden.

Pankkimenestystä jälleen

HOPin pankkipääteasennukset tehty

Maaliskuun 1980 Net-lehti kertoi mm, että "Marraskuun 1. päivänä 1976 käynnistettiin HOPin Kruununhaan konttorissa ensimmäiset HOPin ajantasajärjestelmän tuotantopäätteet, ja täsmälleen kolme vuotta sen jälkeen oli vuorossa Lappeenrannan konttori, joka toi viimeisenkin HOPin 116 konttorista ajantasajärjestelmän piiriin. Järjestelmässä on kaikkiaan n. 380 kassapäätettä ja 108 Mikko-pientietokonetta.

Ajantasajärjestelmän kehityksen myötä on HOP ja erikoisesti sen atk-keskus saanut seurata läheltä Nokian Mikko-kehitystä. HOP on ollut ensimmäisenä ottamassa käyttöön monia Mikkojen laite- ja ohjelmistouutuuksia kuten SDLC/ SNA-linjakuria, RTX-käyttöjärjestelmää, Mikko 3:a ja sen etäispääteliitäntää. Uusien ominaisuuksien kanssa on tietysti koettu ne normaalit ensikäyttäjän ongelmatkin. Kotimaisen laitteiston ollessa kyseessä on ongelmienselvittely kuitenkin yleensä sujunut joustavasti, kun on ollut mahdollisuus kommunikoida suoraan asianomaisten kovo- tai pehmoasiantuntijoiden kanssa."

Pankkipäätekauppa Skopin kanssa

Toukokuun 1980 Net-lehti kertoi edelleen otsikolla "Skop tilasi pankkipäätteitä" mm. seuraavaa:

"SKOP ja Nokia Elektroniikka ovat solmineet merkittävän pankkipäätteitä koskevan hankintasopimuksen. Nokia toimittaa Skopille uusinta tekniikkaa edustavia, kotimaisia pankkipäätteitä vuoteen 1985 mennessä lähes 20 Mmk arvosta pienkonttorien automatisointiin. Päätteet valmistetaan Nokia Elektroniikan tuotantolaitoksissa Helsingissä ja ne perustuvat Mikko 4-tietokonesukupolveen.

Nokia sai Skopin tilauksen tiukassa kansainvälisessä kilpailussa. Kilpailuun osallistuivat kaikki johtavat pankkipäätteiden valmistajat maailmassa. Nokialle tilauksen saaminen merkitsee kasvavia mahdollisuuksia Pohjoismaiden ja Keski- Euroopan pankkipäätemarkkinoilla.

SKOP on tällä päätöksellä viimeistellyt verkostonsa automaatiosuunnitelmia. Skopin pääteverkostoon toimittaa päätteitä myös Oy Datasaab-Valmet Ab. Säästöpankkien automaatioratkaisu perustuu näin kahden valmistajan tuotteisiin. Kokonaisuudessaan Skopin päätejärjestelmän hankinta-arvo jo alkuvaiheessaan nousee n. 70 miljoonaan markkaan."

Tero Laaksonen: Säästöpankkien tarjouskilpailu

Säästöpankkien päätekaupasta käytiin kova kilpailu ja sen kuluessa meille selvisi, että emme sitä tule voittamaan. Meillä oli kuitenkin juuri julkaistu hyvin pieni Mikko 4 -pääteohjain, joka oli ohjelmallisesti yhteensopiva Mikko 3:n kanssa. Päätimme rakentaa sen pohjalta mahdollisimman edullisen pienen pankkikonttorin ratkaisun.

Säästöpankeissa hyvin pieniä konttoreita oli merkittävä määrä. Tällä konseptilla saimmekin sitten pikkukonttorien toimitukset. Myyntivastuullisena myyntineuvottelijana oli Jouko Korhonen.

» Nokia computer systems for Finnish banks (pdf)

Seppo Uitto: Työpaikan tunnelmia vuonna 1980

Aloitin työt Nokia Elektroniikassa 1.2.1980. Olin valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta syksyllä 1977, jolloin työskentelin Shellin pääkonttorissa atk-ohjelmoijana/suunnittelijana.

Keväällä 1978 hain tietokonemyyjän paikkaa sekä Nokia Elektroniikasta että silloisesta ICL Finlandista. Satuin pääsemään molempiin firmoihin, mutta valitsin tuolloin nuoren miehen kriteerein ICL:n, koska sieltä sai leasing-Saabin. Myös muut ns. henkilöstöedut olivat tuohon aikaan kansainvälisissä alan yrityksissä selkeästi Nokiaa paremmat. Pari vuotta ICL:ssä oltuani ja alan myyntitoimintaan tutustuttuani kävin uuden keskustelun J-P.

Vihavaisen ja Tero Laaksosen kanssa ja siirryin sitten Päätejärjestelmämyyntiin helmikuussa 1980.

Kun olin aiemmin työskennellyt isoissa kansainvälisissä yhtiöissä, tuntui Nokia Elektroniikka tietysti pieneltä ja vähän "nukkavierulta", mutta samalla innostuneelta ja ihmisläheiseltä organisaatiolta.

Kommunikaatio oli avointa, nopeaa ja mutkatonta. Ei liituraita-, vaan pikemminkin samettihousu- ja retukenkä-meininkiä. ICL:ssä myyjä vastasi asiakkaistaan yksin, Nokiassa tehtiin hommia enemmän yhdessä. Myynti- ja markkinointimateriaalia ei ollut, vaan ne tehtiin itse.

Mikonkadun toimitilat olivat hyvät ja yhtiön prosessit näyttivät toimivan sujuvasti.
Työskentelyn alkuaika sujui normaalisti tuotteisiin, asiakkaisiin ja kollegoihin tutustuessa. Koska päätejärjestelmien myyntitoiminta oli tuolloin vielä varsin alkuvaiheessa, yritettiin asiakkaita löytää joka puolelta. Muistaakseni ainakin jossain vaiheessa edettiin ns. cold-callien, kylmien soittojen ja listojen avulla.

En muista tarkasti tuolta ajalta, millä työnjaolla myyjien kesken toimittiin tai miten soittolistoja tehtiin. Todennäköisesti konkarit valitsivat ensin parhaimmat ja potentiaalisimmat asiakkuudet itselleen ja antoivat epätodennäköisimmät caset keltanokalle. Jaoin muutaman neliön huoneen Mikonkadulla toisen myyjän kanssa, joten tiedot vaihtuivat sutjakkaasti.

Salora uhkana ja yhteistyökumppanina 1970-luvun loppuvuosina
Nokia Elektroniikan kannalta "sosialisointi" eli suomalaisen elektroniikkateollisuuden kokoaminen valtionyhtiöiden ympärille ja valtion määräysvaltaan oli todellinen uhka erityisesti 1970-luvun puolivälissä. Tietokonetoiminnassa uhka näytti konkretisoituvan Televan ambitioissa. Nokian toimenpiteet ja muut tapahtumat johtivat 1970-luvun lopussa tämän uhan torjuntaan ja tilanteen normalisoitumiseen.

Salora oli Tietokonemyynnin pitkäaikainen asiakas, ensin GE100-sarjan ja sitten H64-sarjan keskisuurten Nokian toimittamien tietokoneitten käyttäjä. Saloran liiketoiminta vaikutti olevan täysin Tietojenkäsittelyn toiminta-alueen ulkopuolella ja liittyvän kulutuselektroniikkaan. Kuitenkin myöhemmät "informaatiotekniikkaan" liittyvät kilpailunäkökohdat ja uhkakuvat sekä Nokian reagointi niihin tulivat vaikuttamaan myös Tietojenkäsittelyn toimintaan.

» Salora Nokian haasteena 1970-luvun lopulla

Ammattimainen toimintamalli vakiintuu

Tuotekehityksen resurssit vahvistuvat

Vuoden 1980 alkaessa Päätejärjestelmät-osaston organisaatiossa osastopäällikkö Heikki Keräselle raportoivat:

• myynti, myyntipäällikkö Tero Laaksonen, 36 henkilöä
• kehitys, kehityspäällikkö Pertti Ruosaari, 97 henkilöä
• tuotanto, tuotantopäällikkö Eino Laine, 142 henkilöä
• tuotannonohjaus, jaospäällikkö Mikko Heikkonen
• laadunvarmistus, laatupäällikkö Erik Aminoff
• hallinto, 18 henkilöä
  

Tuotekehityksen organisaatio

Päätejärjestelmien tuotekehitysorganisaatiossa Ruosaarelle raportoivat lokakuussa 1980:

• laitekehitys, Erkki Rajulin (yhteensä 34 henkilöä), jolle raportoivat mm. Harri Ruutu (M4/66) 7 henkilöä, Raimo Puntala (PDU, PDT, M3A) 4 henkilöä, Erkki Kuokkanen (kirjoitinpäätteet), Timo Kahelin (teollinen suunnittelu) 15 henkilöä.
• laiteohjelmat, Heikki Kotilainen (yhteensä 23 henkilöä)
• SW-kehitys, Tom Törnwall (yhteensä 10 henkilöä), jolle raportoivat mm.
  - MVX-ydin, A Salava, I Rannantie
  - MVX komentotaso, J Vehmaskoski, J Kytömäki
  - RTX moniajo, T Leinikka
• systeemituki, Lauri Sarvilinna (yhteensä 42 henkilöä), jolle raportoivat mm
  - toimistoautomaatio, A Siltanen (yhteensä 8 henkilöä)
  - perusohjelmisto, Pentti Mäkipää (yhteensä 14 henkilöä)
  - projektit, Jukka Viinikka (yhteensä 8 henkilöä)
  - pankkikehitys,Osmo Haapoja (yhteensä 4 henkilöä)
• esisuunnittelu, Osmo Mäenpää (yhteensä 1 henkilö)

Koko tuotekehityksen vahvuus oli tällöin lokakuussa 1980 112 henkilöä. Sen lisäksi kehitykselle teki töitä 20 Softplanin henkilöä.

Raimo Puntala: Tuotekehityksen vauhdikas maailma

Nokia Elektroniikka oli ensimmäinen teollinen työpaikkani. Olin valmistunut TKK:lta vuonna 1976 ja sen jälkeen työskennellyt VTT:n reaktorilaboratoriossa. Minulle tuttu Timo Kahelin otti yhteyttä ja ehdotti, että tulisin töihin Päätejärjestelmien tuotekehitykseen.

Aloitin Rajulinin ryhmässä vuonna 1979. Tekniikan kehitys oli 1970-luvulla ollut nopeaa. Aloitin opiskelun TKK:lla vuonna 1971 ja vasta samana vuonna Intel tuli markkinoille. Ensimmäiset työtehtäväni liittyivät näyttöpäätteitten suunnitteluun ja kehitykseen.

Työskentely Rajulinin porukassa oli hyvin vauhdikasta ja kaikkea muuta kuin systemaattista. Virallisella organisaatiolla ei ollut suurtakaan merkitystä, eikä työnteossa muutenkaan ollut mitään järjestäytynyttä struktuuria. Emme tehneet strategioita vaan töitä. Meillä oli kaiken tämän keskellä tosi kova usko omaan tekemiseen. Lähdimme puskemaan esteiden läpi aivan mahdottomalla energialla. Riskejä ei paljoa mietitty, eikä ainakaan analysoitu.

Lauri Sarvilinna: Tuotetuen haasteita 1980-luvun alussa

Heikki Keränen oli Stanfordissa opiskelemassa muistaakseni syksystä 1980 alkaen. Ruosaaresta tuli silloin Päätejärjestelmien vetäjä. Kehityksen vetäjän hommaa tarjottiin jopa minulle jaettuna Rajulinin kanssa. Minulla ei olisi ollut siihen mitenkään kompetenssia. Mäenpään Osku ryhtyi vetämään kehitystä.

Systeemituen henkilömäärä oli yli kaksinkertaistunut vuoden aikana syksyyn 1980 tultaessa. 1970-luvun loppupuolella Nokian pieniinkin ilmoituksiin oli tullut yli 100 vastausta. Siitä jaettiin kasoihin tohtorit, DI:t, maisterit jne. Nyt 1980-luvun alettua ei ollut enää helppo saada päteviä, kokeneita suunnittelijoita.

Huomasin, että harjoittelijakanavan kautta sai sisään ihan eritason osaajia. Veijo Heinoselle tuli Otaniemen fyysikkoteekkari Jari Paanasalo. Kun Veijo meni kysymään, onko Jari päässyt jo aloittamaan annetun työn, vastaus oli, että se on jo valmis.

Päätejärjestelmät oli lahjoittanut Helsingin yliopistolle, tietojenkäsittelyopin laitokselle Mikko 3:n. Saimme sieltä valmistuneita kandeja, jotka tunsivat Mikkoa jonkun verran jo opintojensa kautta. Alkuvuodesta 1980 sieltä tulivat ainakin Maria Seppä, Olli-Pekka Tuovinen, Juha Jääskeläinen, Erkki Riekkola ja Reijo Häkkinen, jotka sitten olivat merkittävissä rooleissa eri projekteissa. Tuovinen ja Häkkinen olivat suorastaan avainhenkilöt ensimmäisissä PT-kaupan Mikko 3 -projekteissa.

Mikolla oli myös jälleenmyyjäverkostoa, esimerkiksi Tiedos ja Tieto-Savo. Jälleenmyyjät ja pankeissa olevat Mikko 3 -ohjelmoijat halusivat perustaa käyttäjäkerhon, jossa esiteltiin koneisiin tulevia uusia piirteitä ja eri yritysten Mikko-ohjelmistoratkaisuja. Tuotetuki pyöritti sitä muutaman vuoden. Erityisesti KOPin ja OKOn kaverit olivat innokkaasti mukana ja edistivät sittemmin Nokian asiaa talonsa sisällä.

Kävimme läpi tuotetuen ja markkinoinnin välisen tehtävien jaon ja päällekkäisyyksien karsimisen Yrjänä Ahdon kanssa hyvässä hengessä. Aikaisemmin markkinointi oli toteuttanut pilot-tyyppisiä projekteja ja hoidellut myös kaikki kansainväliset yhteydet.
Laitepuolellakin oli kaikenlaista sotkua. Kun kaksipuoliset lerput tulivat käyttöön, niissä oli ilmeisesti maadoituslähtöisiä häiriöitä. Kentälle meni kymmeniä, ellei satoja viallisia laitteita.

Eräs huollon kaveri, Åström, oli rakentanut pellistä suojalevyn, jonka avulla lerppu saatiin toimimaan. Kenttähuolto yritti saada tuotantoa tekemään korjauksia, mutta tuotanto ei myöntänyt mitään. Suojalevyn toimivuus todennettiin systeemituessa, mutta silti Keränen tarvittiin erotuomariksi, ennen kuin tuotanto taipui. Kielenkäyttö asian ympärillä oli aika kovaa, "laadun pahin jarrumies ym".

Pentti Mäkipää: Muistikuvia systeemituesta

Lauri Sarvilinna oli hyvä ja monipuolinen esimies johtamaan systeemituen tiimiä samoin kuin auttamaan yhteyksissä muualle kehitykseen ja myyntiin. Perusohjelmisto käsitti käyttöjärjestelmä-, laiteohjelmisto- ja tiedonsiirtoasioita ja oli keskeisessä asemassa kaikissa järjestelmissä.

Olin jo kaksi vuotta Nokialle tuloni jälkeen noin ison tiimin vetäjä. Asiakkaita noilta ajoilta muistan olleen ainakin Hankkija, Yleisradio, HOP, ja Valtion Tietokonekeskus. Myös Nokia Elektroniikan Honeywell-järjestelmiä maahantuova ja markkinoiva yksikkö – tuonaikainen nimi taisi jo olla Nokia Data – oli yksi asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme.

Tuotekehityksen kaikkien edellä mainittujen kanssa muistan tehneeni yhteistyötä. Ongelmatilanteissa auttoivat siellä kärsivällisesti mm. Tom Törnwall ja Kari Heiska, jotka rauhallisesti etsivät mm. käyttöjärjestelmätason ongelmia ja tarjosivat niihin pikapaikkauksia, ns. patchejä.

Lauri Sarvilinna: Moniajo Mikossa

Mikkoon kehitettiin moniajoa 1980-luvun alkupuolella. Ensin työnimenä oli G-monitori, mutta se ristittiin myöhemmin RTX III:ksi. Käyttöjärjestelmäguru oli Törnvallin Tom ryhmineen. Hänen ryhmänsä oli tukiosaston läheisin yhteistyökumppani. Välit olivat asialliset ja yhteistyö sujui hyvin ilman suurempia syyttelyitä, vaikka tietysti uusissa versioissa oli lastentauteja.

Versioiden aikataulukin yleensä venähti niin, että sovellusprojekteilla oli jo aloitettaessa vaikeuksia omissa aikatauluissaan. Tukiosastolla sanoimmekin puoliksi vakavissamme, että koneet soveltuvat sovelluskehitykseen parhaiten silloin, kun rauta- ja varusohjelmistokehitys on lopetettu. Silloin ei tarvitse tapella eri versioiden kanssa.

Mikolle lisää myyntivoimaa

Päätejärjestelmien myyntiorganisaation muutoksista tiedotettiin 29.9.1980. Matti Heikkilän todettiin siirtyneen 1.9.1980 "johtamaan Englannin tytäryhtiön Nokia (UK) Ltd systeemitukitoimintaa ja tuotekehitystä". Heikkilän tilalle myynnin tuen päälliköksi nimitettiin Yrjänä Ahto. Kansainvälisen myynnin päällikön Pekka Lehmuskosken ilmoitettiin siirtyvän 1.10.1980 Englantiin "koordinoimaan Nokia (UK) Ltd:n hallinnon ja myynnin organisointia ja yhteyksiä emoyhtiöön". Lehmuskosken tilalle kansainvälisen myynnin päälliköksi nimitettiin Mikko Heikkonen.

Päätejärjestelmien myynnissä tehtiin 1.2.1981 lukien organisaatiomuutoksia, jossa yhteydessä Lauri Sarvilinnan johtama tuotetuki siirrettiin tuotekehityksestä myyntiin. Tero Laaksoselle raportoivat tällöin

• Pankit, J-P Vihavainen (jonka ryhmässä Marja Heinonen, Tapani Pyötsiä, Martti Näveri)
• Nokia 80 -myynti kotimaa, J-P Vihavainen, jolle raportoivat uudelleen määritellyt toimialaryhmät
  - vakuutuslaitokset, Sven Nyberg
  - teollisuus, Leevi Lehtinen
  - julkinen hallinto, Tapio Kakko
  - tukkukauppa, lääketeollisuus ja Alko Seppo Uitto
• jälleenmyynti kotimaa, Matti Paronen
• sanojenkäsittely, Jouko Korhonen
• kansainvälinen myynti, Mikko Heikkonen
• kansainvälinen myynti (SEV), Seppo Mattila
• markkinointi, Yrjänä Ahto
• tuotetuki, Lauri Sarvilinna jonka alaisina
  - päätelaitteistot ja tallentimet, Pentti Mäkipää
  - sanojenkäsittely, R Maunula
  - projektit, Jukka Viinikka (kulloinkin aktiiviset projektimuotoiset tehtävät)
  - hallinnolliset järjestelmät, Jukka Viinikka oto
  - myymäläpäätteet, T Hyyppä
  - pankkisovellutuskehitys, Osmo Haapoja (tehtävänä on toteuttaa ja ylläpitää
  pankkiasiakkaittemme pankkipäätesovellutukset)
  Matti Parosen siirtyessä 1.4.1981 Päätejärjestelmien vientitehtäviin Saksaan (Nokia Gmbh) hänen tilalleen vastuuseen kotimaan jälleenmyynnistä tuli Leevi Lehtinen.

Seppo Uitto: Asiakkaina Alko ja apteekit

Toimin Nokia 80 -myynnissä vuosina 1980–81. Tuolta ajalta ovat minulle selvimmin mieleen jääneet asiakkaat Alko ja Apteekkariliitto eli apteekit. Lars Numelin toimi ansiokkaasti tutorinani Alkon uuden kassapäätetarjouksen (KAP2) kanssa.

Ko. case oli nuorelle myyjälle todellinen opinnäytepaikka, "vastassa" olivat ammattiostajat, kyse mittavasta hankinnasta ja sen katelaskelmista sekä lukuisista tarjouskatselmuksista johdon eli Christian Westerlundin kanssa. Muistaakseni noihin aikoihin törmäsin ensi kerran myös toiseen Nokian keltanokkaan eli O-P Kallasvuohon, jonka kanssa käytiin läpi sopimusteknisiä asioita.

Myynnin lisäksi edustaminen oli kovaa työtä, tunteja ei laskettu. Kun kännyköitä ei ollut, ja oman esikoiseni syntymän laskettu aika oli helmikuun puolivälissä 1981, piti hankkia hakulaitepiippari, jotta saan hälytyksen "kentälle", jos kutsu synnytykseen tulee. Onneksi esikoinen syntyi viikonloppuna eikä piipparia tarvittu.

Apteekkariliiton kanssa käytiin läpi apteekkien toimintaa mullistavasti tehostavan tietotekniikan käyttöönottoa. Pilottiapteekkeja oli muutamia. Yksi oli Kirkkonummen apteekki, johon asennettiin testijärjestelmä. Projektiin osallistuivat nuoret DI:t Jarmo Leivo ja Jukka T. Bergqvist.

Pieni mieleen jäänyt kuriositeetti tuolta ajalta on Teron lausuma, "taitaa olla tuo apteekkibisness jäykkätukkaisten miesten hommaa", johtuen siitä, että Leivolla ja Uitolla oli vielä tuohon aikaan silmiinpistävän jäykkä ja näyttävä hiuskuosi tallella. Apteekki bisneksessä perinteisen toimialan muutosvastarinta aiheutti omat haasteensa, mikä näkyi mm. niin että jossain keisseissä järjestelmän testikäyttäjät eivät nähneet (kieltäytyivät näkemästä) näyttöpäätteen vihreää kursoria.

Tuohon aikaan vastuualueelleni kuului myös eksoottinen toimiala eli Maa- ja karjataloustuottajat. Tämä johtui siitä, että olin ilmeisesti joko cold-callin tai tarjouspyynnön kautta onnistunut myymään Mikon Jokioisten Maatalouden Tutkimuslaitokseen karjatalouskäyttöön. Potentiaali oli tietysti iso, olihan Suomessa paljon karjatiloja tuohon aikaan. Myynti tälle toimialalle ei kuitenkaan kehittynyt merkittäväksi ainakaan omana aikanani.

Pentti Mäkipää: Tuotteistamisen tärkeys

Olin ollut tekemisissä myynnin ja monien asiakkaiden kanssa jo ennen siirtymistä, jonka vuoksi muutos oli pienempi. Tietoliikenne piti testata toimivaksi, ja esiintulleita ongelmia täytyi selvittää asiakkaidenkin luona heidän järjestelmissään jo ennen muutosta.

Isompi ero tuli siitä, että enemmän huomioita tuli kiinnittää tuotteiden ja järjestelmien valmiustason ja myytävyyteen, ts. toimivuuden varmistamiseen erilaisissa käyttötilanteissa, asiakasdokumentaatioon ja -tukeen, ja mm. esitteisiin eli tuotteistamiseen. Myös tehtäväkenttäni oli nyt laajempi, kun tallentimet ja tiedontallennus oli tullut mukaan.

Muistan Tero Laaksonen jossakin vaiheessa kutsuneen meidän lauantaiaamupäiväksi tuotteistamispalaveriin. Silloin häneltä syntyi hyvin ansiokas, toistakymmentä kohtaa käsittävä luettelo siitä, mitä käsite ´tuote´ pitää sisällään. Tuon palaverin A4-yhteenveto säilyi minulla pitkään.

Mikko-volyymi ylittää 100 mmk

Nokia Data markkinointinimeksi ja uusia tuotteita

Marraskuun 1980 Net-lehti kertoi otsikolla "Nokia Data KT-näyttelyssä" mm. "Tämän vuotinen Konttoritekniikan näyttely oli avaus uudelle markkinointinimellemme, Nokia Datalle. Julkistimme myös joukon uusia tuotteita. KT 80:n vetonaula Nokia Datan osastolla oli sanojenkäsittely... Nokian oma tietokonetuotanto on jo perinteisesti esitellyt uutuutensa KT-näyttelyssä ja Mikonpäivillä vuorovuosina.

Tällä kertaa esittelimme vanhoihin tuotelinjoihimme jatkokehityksen tuloksia: entistä tehokkaampia, ergonomisempia ja hintasuoritesuhteeltaan edullisempia tuotesukupolvia. Hallinnollisen tietojenkäsittelyn uusilla tuotteilla parannamme kilpailukykyämme erityisesti materiaalihallinnon sovellutusten markkinoilla ja odotamme kotimaassa toimitusten kasvavan ensi vuonna 25 % ja viennissä noin 50 %."

Marraskuun 1980 Net-lehti kertoi otsikolla "Mikko uutuudet" uusista julkistuksista mm. "Suorituskykyisemmät mallit Mikko 3/18 ja Mikko 3/ 38: Uutta puolijohdeteknologiaa (viipaleprosessorit) soveltamalla on Mikko 3 -mallien keskusyksiköiden nopeus nelinkertaistunut ja I/O-prosessointinopeus kaksinkertaistunut.

Tukimuistit laajenevat: Mikko 3/38 on varustettavissa kahdella 96 Mtavun levy-yksiköllä. Näyttöpäätteet uusiutuvat: VDU 202 on 12 tuuman kuvaputkella ja uudella näppäimistöllä varustettu näyttöpääte, joka korvaa VDU N80:n. Modeemikäsite muuttuu: Mikko 4/06 on ensimmäinen Suomen markkinoilla oleva pientietokone, jossa on sisäänrakennettu CCITT:n normit täyttävä 1200/2400 baudin synkrooninen modeemi.

Pankkipäätejärjestelmän uusi sukupolvi: Järjestelmä perustuu uudenlaiseen toteutusfilosofiaan, joka mahdollistaa usean eri sovellutuksen suorittamisen pankkiohjaimien muodostaman verkoston avulla. Täysin uutena työpistekohtaisena yksikkönä on pienikokoinen ja ergonominen plasmanäyttö."

» Mikko-ohjelmistot 1980

Nokia Datan tuloksia vuodelta 1980

Helmikuun 1981 Net-lehti kertoi Nokia Datan tuloksista vuodelta 1980 Christian Westerlundin "pääkirjoituksessa". Sen mukaan Nokia Datan liikevaihto oli 256 Mmk, joka merkitsee 26 %:n kasvua. Henkilöstön määrä vuoden lopussa oli 1049. Kannattavuutta rasitti voimakas tuotekehityspanos ohjelmistotuotteisiin.

Tietokonelaitteistojen tilauskanta oli vuoden 1980 lopussa 50 % korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Suurten yleistietokoneitten tilaukset ja toimitukset kehittyivät "sangen hyvin". Honeywellin uusimman ja tehokkaimman DPS8-kaksoisprosessorikoneen ensiasennuksen Euroopassa suoritimme Yhdyspankille.

Mikko-järjestelmien osalta "toteamme ilahtuneena, että konesarjan menestys pystyi paikkaamaan sen toimitusvolyymin laskun, joka johtui alkuperäisten suurten pankkitoimitusten lähenemisestä loppuaan kohti". "Harjoittamamme suomalaisen tietokoneteollisuuden arvo oli vuonna 1980 hieman alle 100 Mmk. Länsiviennissä laskutus kehittyi hyvin, kun taas itävienti tyrehtyi tunnetuista syistä lähes täysin."

Televa saa kielteistä julkisuutta ja Nokiaa kehutaan

Televan ongelmat olivat laajasti esillä julkisuudessa vuoden 1981 alussa. Toimitusjohtaja Olavi Kanerva totesi yhtiön pääongelmiksi pienuuden ja köyhyyden. Hän kertoi että Televa on sijoittanut Telefennon kehitystyöhön n. 30 Mmk ja se vaatii edelleen lähivuosina lähes 100 Mmk:n lisäpanostuksen.

"Toisaalta ilman tätä panostusta tai ilman selvää tieto-taitoyhteistyötä jonkin suuren yrityksen kanssa ei toiminta alalla ole mahdollista."

Valtio ei ollut halukas sijoittamaan enää rahaa Televaan. Tässä tilanteessa valtion oli pakko lopullisesti haudata haaveensa suuresta valtion elektroniikkayhtiöstä (Televa, Valco, Valmetin ja Outokummun elektroniikka ja myöhemmin myös Salora). Lauri Helve kirjoitti Helsingin Sanomissa 8.2.1981 mm. " Kanerva ei malttanut puurtaa kuntoon Televan perustuotantoa, teletekniikkaa. Hän lähti liikkeelle isottelemaan liian leveästi. Toimintoja levitettiin eri suuntiin, mentiin mm. tietokonealalle Hans Andersinin neuvojen mukaan. Alettiin tehdä tietokonetta, mikroprosessoria ja pienoistietokoneita, vaikka alalla oli jo varmasti tarpeeksi yrittäjiä".

Nokia kasvoi vuonna 1980 ja teki hyvän tuloksen. Lauri Helve kirjoitti 24.3.1981 Helsingin Sanomissa mm: "Tasaisen turvallinen Nokia kasvoi vuonna 1980 runsaan neljänneksen. Siitä tuli nyt tämän maan toiseksi suurin teollisuusyritys liikevaihdolla mitattuna. Konserni suorastaan räjähti kasvuun uusien yhtiöiden vuoksi...Kiitämme hyvää johtoa ja kansainvälistymistä, moitimme painovirheitä vuosikertomuksessa".

Transac-pankkiautomaatit

Kauppalehti kertoi 7.5.1981, että Nokia on luopumassa pankkiautomaattien valmistuksesta. Nokialla on lisenssi ranskalaisten Transac-pankkiautomaattien valmistukseen. Tiukan markkinatilanteen ja valmistuksessa esiintyneiden vaikeuksien vuoksi Nokia on jättämässä pankkiautomaatit ja panostamassa entistä selvemmin pankkipäätteisiin.

Ainoaksi suomalaiseksi valmistajaksi jää Valmet, joka valmistaa tänä vuonna 150 automaattia ja on saanut vientitilauksi mm. Itävaltaan, Ranskaan ja Espanjaan. Valmetin pankkiautomaattien asiakkaita Suomessa ovat SYP, säästöpankit ja ÅAB.

Seppo Uitto: Myynnin toimintatavoista 1980-luvun alussa

Tuotteet, sekä raudan että ohjelmistojen osalta, olivat usein myytäessä vasta kirjoituspöydällä. Ilman Nokian vahvaa asemaa ja historiaa yhtiönä sekä brändiä ja sen mukanaan tuomaa luotettavuuskuvaa, ei myynti olisi onnistunut. Toisaalta väki oli nuorta ja asenne se, että kaikki onnistuu ja on tehtävissä, paistoi koko ajan läpi toiminnassa.

Olikohan se Kari Kairamo, joka noihin aikoihin sanoi, että aina on meidän väki pystynyt toimittamaan sen mikä on luvattu. Aina ei aikataulussa, mutta lopulta kuitenkin.
Myynnin yhteydet tuotantoon olivat jatkuvia ja koko ajan kasvavia.

Koska Mikon kapasiteetti oli sangen rajallinen ja kilpailtiin minikoneita vastaan, tehtiin jossain tarjouksissa varsin rohkeita konfiguraatio-himmeleitä. Liitettiin esim. useita koneita yhteen riittävän kumulatiivisen kapasiteetin aikaansaamiseksi. Onneksi asiakkaat olivat näissä rohkeimmissa caseissa realistisia ja jättivät tilauksen tekemättä.

SuperMikko MPS10

Pertti Ruosaari: ADA oli tulossa

Kun elimme Mikko 3 -aikaa, niin kaikki oli itse tehtyä. Televa taas edellä kuvatulla tavalla oli aikonut ottaa Intelin prosessorin ja muita osia markkinoilta ja koota niistä tuotteen. Pian tämän jälkeen Intel järjesti Amsterdamin lentoasemalla suuren tilaisuuden eurooppalaisille tuotekehittäjille ja esitteli siellä tulevan tuotteensa. Sen oli määrä olla tietokone chipillä ja ohjelmointikielenä ADA.

Otimme ADAsta selvää ja Reino Kurki-Suonio oli siitä hyvin innostunut. Hän oli samaa mieltä Intelin kanssa, että ADA on tulevan 20 vuoden standardi. Nokia ilmoittautui Intelille em. hankkeeseen, mutta siitä ei koskaan tullut mitään.

Rinnakkainen idea pohjautui IBM:n julkistamaan S/38:aan. Sen pohjalta aloimme suunnitella uudenlaista tietokonetta, jossa on tarpeeksi tehoa ja ADAn hyödyt käytettävissä.

Heikki Keränen: Tarvitsimme konttoritietokoneen

MPS10 syntyi koska 1970-luvun lopussa mikroprosessoreiden teho oli riittämätön, eikä tuotekehityksemme voinut jäädä niiden varaan. Emme voineet pitää monen vuoden taukoa tuotekehityksessä ja odottaa, että joku valmistaja tuottaa meille riittävän tehokkaan mikroprosessorin. Ruosaari rakensi MPS10-konseptin, ja Rajulin oli johtava logiikan suunnittelija.

Näimme, että tuleva pankkijärjestelmä vaatii konttoritietokoneen. Pankin konttorissa pitää olla saatavilla sen konttorin omat tiedot kaikissa olosuhteissa. Konttorijärjestelmän luotettavuus ja koko hajautuskonsepti vaatii tehokkaan tietokoneen konttoritasolla. Sellaista ei voinut rakentaa vakiomikropiireistä, vaan meidän oli pakko tehdä toteutus itse.

Mikko 4 ja ADA

Elokuun 1980 Net-lehti kertoi myös otsikolla "Uusi yritys markkinoimaan ADAA" mm. "CiiHB:n ADA-projektissa työskennellyt Jean Ichbiah on perustanut Ranskassa yrityksen APSYS, joka erikoistuu edistyneeseen teknologiaan pohjautuvien ohjelmistojen kehittämiseen ja markkinointiin. APSYS tulee aluksi keskittymään ADA-ohjelmointikieleen. CiiHB, joka omistaa 15 % osakekannasta, ja APSYS työskentelevät yhteisin voimin ADA-kielen sovellutusten edistämiseksi.

Nokia Elektroniikassa kehitetään uutta Mikko 4 -tietokonesarjaa, jonka arkkitehtuuri poikkeaa radikaalisti nykyisen Mikko 3 -sarjan tietokoneista. (Mikko 4/06 kuuluu vielä Mikko 3 -sarjaan). Mikko 4-tietokoneiden systeemiohjelmointikieleksi pyrittiin valitsemaan tai kehittämään sovelias ohjelmointikieli. Vuoden 1979 alkupuolella päädyttiin ADA-kieleen, jonka todettiin kuitenkin sellaisenaan olevan liian laaja toteutettavaksi käytettävissä olevilla resursseilla. Niinpä ADA-kielestä määriteltiin toimiva osasjoukko, jota vielä hieman laajennettiin. Syntynyttä ohjelmointikieltä kutsutaan ADA/M4-kieleksi. ADA/M4-kieli on kehitetty kiinteässä yhteistyössä Nokia Elektroniikan ja Softplanin kesken. Pääpaino on ollut Softplanissa, koska siellä kehitetään myös ADA/M4-kääntäjä Mikko 4 -tietokoneille. Mikko 4 -sarjan arkkitehtuuri tukee omalta osaltaan ADA/M4-kielen toteutuvuutta. "

MPS10 astuu esiin

Pertti Ruosaari (kuvassa) järjesti keväällä 1981 ensimmäiset tuotekehityssuunnitelmista kertoneet informaatiotilaisuudet Mikko 4/66 -nimellä alun perin kehitetystä tuotelinjasta.

Alustavassa 21.4.1981 päivätyssä tuotekuvauksessa oli otsikkona "MPS10, uusi supermikko". Kuvaus kertoo, että Mikko 4/66 -projekti aloitettiin keväällä 1977. Vuoden 1981 alussa nimeksi muutettiin MPS10 (Mikko Processing System). Tavoitteena on toimitusten aloittaminen vuoden 1983 alussa.

MPS10 poikkeaa radikaalisti useimmista tämän päivän tietokoneista eikä se näin ollen ole yhteensopiva nykyisten Mikkojen kanssa. Alkuvaiheessa MPS10-kehityksen esikuvana oli HP3000. Sen kehitykseen ovat vaikuttaneet lisäksi voimakkaasti ADA-ohjelmointikieli, T Linden artikkeli vuodelta 1976 "Operating System Structures to support security and reliable software" sekä IBM S/38 -tietokone (joka on myös saanut vaikutteita Linden artikkelista). Tavoitteena on ollut yli 50 päätteen liittäminen järjestelmään. Tästä syystä on päädetty Xeroxin Ethernetiin nopeana väylänä.

Ethernetiä tukevat mm. Intel, DEC ja HP. Skopin syksyllä 1981 toimitettava uusi pankkipäätejärjestelmä sisältää saman väyläratkaisun. MPS10-järjestelmän päätavoitteet ovat ohjelmiston kustannusten pienentäminen ja luotettavuuden parantaminen. Tähän liittyy keskeisesti myös valmisohjelmiston hyödyntäminen.

USA:n DoD:n kehittämä uusi ohjelmointikieli ADA on tarkoitettu sekä systeemi- että sovellutusohjelmointikieleksi. Tällä hetkellä on jo varmaa, että ADAsta tulee uusi maailmanlaajuinen standardikieli. ADA:n pääkehittäjä Jean Ichbiah ennustaa ADA:n olevan viimeisen ohjelmointikielen ja sanoo, että se korvataan vuonna 2000 automaattisella ohjelmageneraattorilla.

Tällä hetkellä on menossa ADA kehityksen vaihe, jossa standardoidaan koneriippumaton ympäristö (APSE), jolloin sama ohjelma voidaan ajaa eri tietokoneissa. MPS10:n käyttöjärjestelmän ydin kätkeytyy ADAn lauseiden taakse eikä näy sovellutusohjelmiin. MPS10:n harware ja käyttöjärjestelmä muodostavat virtuaalisen ADA-koneen, jonka päälle voidaan suoraan sijoittaa APSE-ohjelmisto. Muutaman vuoden kuluttua on ostettavissa runsaasti erilaista ADA-ohjelmistoa. ADAn ansiosta emme ole enää samalla tavalla kuin ennen sidoksissa omaan HW:een, koska tulevaisuudessa voimme siirtyä johonkin ADA-mikroprosessoriin ja turvata siten ohjelmistojemme jatkuvuus.

Xeroxin kehittämä Ethernet-väylä on erittäin merkittävä kehitysaskel, koska kutakin päätettä ei tarvitse enää liittää omaan tietokoneen liitäntäyksikköönsä, vaan ne liitetään kaikki yhteen tietokoneesta lähtevään kaapeliin. Tähän väylään voidaan liittää myös useita tietokoneita.
MPS10:n rakenne on olennaisesti modernimpi kuin markkinoilla olevien 32-bitin koneiden. Sen suorituskyky tulee varmasti olemaan nykyisten 32-bitin koneiden yläpuolella. PDU220-päätteen prosessoriksi tulee Intelin 8086. Päätteeseen voidaan ladata MPS10:ltä kulloinkin tarvittava ohjelmisto.

Erkki Rajulin: MPS10-toteutuksen vaiheita

Laitekehityksessä teimme vielä yhden Mikko 3 -sarjan tietokoneen, vaikka se saikin hämäävästi nimen Mikko 4/06. Tässä tavoiteltiin mahdollisimman kompaktia ja edullista rakennetta, jossa saman kuoren sisällä olivat prosessori, muistit, I/O-liitännät ja lerppu-asemat.

Ryhdyimme jo vuoden 1977 puolella Ruosaaren kanssa pohtimaan 32-bittistä tehotietokonetta MPS10:ä, "Supermikkoa". Matkan varrella päädyttiin uskomaan, että Yhdysvaltojen puolustusministeriön kehittämä ADA-kieli olisi tulevaisuuden standardi tietokoneiden käyttöjärjestelmissä. Ajatuksena oli välttää ohjelmistokehityksen kustannusten nousua, joten kehitys suunnattiin koneeseen, joka soveltuisi ADAlle.

MPS10 sisälsi joukon ominaisuuksia, joita ei "tavanomaisissa" minikoneissa ollut:

• Käskykanta oli toteutettu ladattavalla mikro-ohjelmistolla.
• Käskykanta tulkkasi ADA-kääntäjän tuottamaa koodia.
• Konekäskyjen osoitelaskenta oli virtuaalinen.
• Koneessa oli relaatiotietokanta.

Näistä lähtökohdista käynnistyi kehitystyö 1979 loppupuolella jatkuen omalta osaltani siihen asti, kunnes siirryin 1.5.1981 Nokian perustamaan puolijohdefirmaan (Micronas) kehittämään mobiilipuhelimien sisuskaluja.

» Erkki Rajulin, MPS10:n suunnittelusta ja toteutuksesta

Net-lehti julkistaa MPS10-järjestelmän

Elokuun 1981 Net-lehti kertoi otsikolla "MPS10 – uusi SuperMikko" mm: "Nokia Datassa käynnistettiin vuonna 1977 kunnianhimoinen projekti täysin uuteen arkkitehtuuriin perustuvan 32-bittisen super-minitietokoneen valmistamiseksi. Neljä vuotta myöhemmin – keväällä 1981 – tämä maailmanlaajuisestikin ajatellen erittäin moderni tietokone MPS10 on prototyyppiasteella ja kaupalliset toimitukset on suunniteltu alkaviksi vuonna 1983.

MPS10 (Mikko Processing System) poikkeaa arkkitehtuuriltaan radikaalisti useimmista tämän päivän tietokoneista. MPS10:ssä on selkeästi toisistaan rajattu laitteisto ja ohjelmisto; näin on vältetty nykyisten tietokoneiden ohjelmistoriippuvuus ja siten vaikeus soveltaa uuttaa teknologiaa.

Yksi projektin päätavoitteista on ollut ohjelmistokustannusten pienentäminen. MPS10:n kehitykseen onkin vaikuttanut voimakkaasti Yhdysvaltojen puolustusministeriön kehittämä uusi ohjelmointikieli ADA. Tällä hetkellä on jo varma, että ADAsta tulee uusi maailmanlaajuinen standardi. ADA-ympäristöön onkin jo lähitulevaisuudessa saatavilla suuret määrät siirrettävää ohjelmistoa.

MPS10:n tavoitteisiin kuului myös suurten päätemäärien joustava liitäntämahdollisuus. Päätelaitteiden liitäntätavaksi valittiin nopea väylä, jolloin tietokoneesta lähtee vain yksi kaapeli riippumatta liitettävien päätteiden (tai kirjoittimien, toisten tietokoneiden ym) lukumäärästä."

Seppo Uitto: MPS10 pankkimyynnin kannalta

Alusta lähtien oli selvää, että kyseessä on poikkeuksellinen, iso ja haastava hanke.
Uudelta järjestelmältä odotettiin tehokkuutta. Sen lisäksi pärjätäkseen kilpailijoille on meidän erottauduttava ja oltava edellä kilpailijoita sovellusohjelmistojen kehityksessä. Niin ikään MPS10- ja ADA-yhdistelmän turvallisuus, viittaus mm. Yhdysvaltain puolustusministeriöön, tuki kehittämistä nimenomaan rahoitussektorin ratkaisuksi.

Asiakkaat olivat kuitenkin alusta lähtien sangen skeptisiä ratkaisua kohtaan. Ruosaaren Peran into, päättäväisyys, sinnikkyys ja osallistuminen myyntiin oli vaikuttavaa. Pera piti MPS10:n ja ADAn naruja tiukasti itsellään. Tieto siitä, missä vaiheessa kehitystoimenpiteet etenivät, tulivat suodatetusti hänen kauttaan. Henkilöresursseja kehitystyöhön oli allokoituna kymmeniä ja lisää palkattiin koko ajan. Ilmoitetut aikataulut venyivät.

Itse otin MPS10:n myyntitavoitteen haasteena muiden joukossa. Alalla tapahtui tuohon aikaan paljon ja oli vaikeaa asettaa tehtyjä kehityspäätöksiä kyseenalaiseksi. Koska kehitteillä olevat ratkaisut olivat suunnattu nimenomaan suurten asiakkaitten käyttöön, oli myyntitilanteessa useimmiten mukana kehitysyksikön edustaja, joka hoiti teknisen argumentoinnin asiakkaalle.

Osmo Mäenpää: En uskonut ADA-kieleen

Tuotekehityksessä ADA ja MPS10 olivat 1970-luvun lopussa hyvin isoja asioita. Jouduin toteamaan, että ADA-kehityksen tuloksia ei näkynyt missään muualla maailmassa. Samaan aikaan kävi ilmeiseksi, että keskusyksikön laitekehityskin on hyvin vaikeaa. Käyttöjärjestelmän kehittäminen oli aivan valtava homma.

En ollut suoraan vastuussa MPS10-projektista, vaan itselläni oli koko ajan kädet täynnä työtä parhaillaan toimitettavien tuotteitten kanssa. Minusta näytti siltä, että MPS10:n kehitys polki paikallaan ja nieli koko ajan valtavasti rahaa. Kun tätä kehitystyötä aloitettiin, ei käyty mitään keskusteluja vaihtoehdoista. Ruosaari oli päättänyt kehittää itse rakennettavan oman tuotteen ja Keränen antoi hänelle tukensa.

Yrjänä Ahto: MPS10

Tämä oli silloin asia, josta kaikki tuntuivat olevan keskenään eri mieltä. MPS10:n myyminen asiakkaille oli tuskaista ja ADAn perusteleminen vaikeaa. Näihin aikoihin alkoi tulla mieleen ensimmäisiä ajatuksia, että ihan kaikkea ei ehkä kuitenkaan kannata tehdä itse Suomessa.

Tero Laaksonen: Erilaisia mielipiteitä

Taustalla oli se tilanne, että meillä oli hyvin aikaisessa vaiheessa toimiva LAN ja tarvittiin siihen vahva serveri. Eri henkilöillä oli erilaisia mielipiteitä MPS10-suunnitelmista. Insinöörit halusivat toteuttaa jotain mullistavaa uutta, myyjät taas epäilivät, tokko maailma yht'äkkiä kääntyy ADAaan ja Nokian pojat jaksavat tehdä taas kaiken itse (käyttöjärjestelmä, tietokantaohjelmistot, kääntäjät, varusohjelmat, tietoliikenneohjelmat, jne).

Kaupallinen menestys jäi saavuttamatta osin siksikin, ettei ollut tarjota valmissovelluksia, eivätkä softatalot lähteneet niitä kehittelemään. Olihan markkinat kovassa teknologiamurroksessa.

Lauri Sarvilinna: Rekrytoinnin keinoja 1980-luvun alussa

Tom Törnwallin kanssa olimme yhteistyössä myös henkilöstöhankinnassa. Tom halusi valmiita ihmisiä, joilla oli jo työkokemusta. Sellaisia henkilöitä oli melko vaikea saada. Lopulta kehityksen kaverit laativat vetävän ilmoituksen "TUNNETKO ADAN" joka oli sunnuntain lehdissä neljällä palstalla. Se toi paljon hakemuksia ja hakijat olivat poikkeuksellisen kovatasoista sakkia. Samaa sapluunaa käytettiin myös muihin rekrytointeihin.

Tuotetuki ryhtyi rekrytoimaan ensisijaisesti kesäharjoittelukanavan kautta. Tajusimme, että kovan luokan kyvyt eivät etsineet valmistuttuaan työpaikkaa: he ovat jo aikaa sitten sitoutuneet johonkin yritykseen. Siksi otimme kesäisin toistakymmentä harjoittelijaa. Suuri osa oli neljännen vuosikurssin teekkareita Otaniemen F- tai S-osastoilta. Myös Tampereen TKK:sta saatiin paljon hyvää väkeä. Harjoittelija-asioissa sain luotua hyvät suhteet henkilöstöosaston Ulla Niemen kanssa.

Helmikuun lopussa sain iltaisin jäädä hänen toimistoonsa selaamaan noin tuhannen hakijan hakemukset ja valitsemaan päältä parhaita. Hyviin hakemuksiin piti tarttua heti niiden tultua. Jo muutaman päivän viivyttely saattoi olla kohtalokas. Ykköskriteerimme oli hyvä opintomenestys, muutoin hakija sai olla vaikka kuinka originelli. Ulla järjesti harjoittelijoille kesäkuun alussa orientoitumispäivän. Olin siellä monena vuonna puhumassa. Muistan varoitelleeni "realiteettishokista": työelämä on erilaista kuin korkeakoululla, eikä ns. koulutusta vastaavaa työtä ole olemassakaan.

Mikko-vienti laajenee

Oman tuotannon viennin näkymiä

Toukokuun 1980 Net-lehden etusivulla oli Tero Laaksosen laatima pääkirjoitus. Sen mukaan "Tietojenkäsittelylaitteiden valmistus ja markkinointi on perinteisesti ollut joidenkin suurien kansainvälisten yritysten käsissä. Markkinoiden monipuolistuessa on näiden rinnalle syntynyt runsaasti uutta alan tuotantoa osin OEM- ja lisenssisopimuksiin perustuvana, osin oman suunnittelun ja valmistuksen pohjalta.

Nokia Elektroniikassa on satsattu jälkimmäiseen, mikä mahdollistaa, ja myös edellyttää, merkittävän viennin ylläpitämistä tietojenkäsittelytuotteille. Tuotantotoiminnan kasvussa tultiin vuosina 1976–78 pisteeseen, jossa pelkkä tuontia korvaavan kotimaisen markkinan osuus ei riittänyt. Aloitettiin vientitoiminta rajoitetulla alueella ja rajatulla tuoteskaalalla, joka oli kotimarkkinoilla "ajettu sisään".

Vientimarkkinointi tehdään Neuvostoliittoon ja muihin SEV-maihin Nokian oman SEV-viennin toimesta, Ruotsiin sikäläisen tytäryhtiön kautta ja Norjaan sekä Tanskaan jälleenmyyntisopimusten perusteella. Lähtökohtamme vientimarkkinoilla on sama kuin kotimaassa. Nokia tarjoaa Mikkojen puitteissa skaalan tuotteita toimipistekohtaisen atk:n tarpeisiin tallennuksesta itsenäisiin sovellutuksiin.

Toimintamme tavoitteet edellyttävät uusien markkinoiden avaamista ja nykyisillä voimistumista. Uusina vientimaina tulevat kysymykseen sellaiset, joissa atk:n hyväksikäyttö on pitkällä ja huolto- sekä SW-palvelujen saanti turvattu, lähinnä Keski-Eurooppa ja Yhdysvallat. Tähänastinen toiminta Skandinaviassa on kasvattanut paikalliset organisaatiot siihen kykyyn, että näissä voidaan varsin pian markkinointia laajentaa suurasiakastuotepohjalle, josta Suomessa Nokialla on erittäin hyvät tulokset."

» Net-lehti toukokuu 1980, Pekka Lehmuskosken esittely
» Net-lehti toukokuu 1980, Mikko-jälleenmyyjät Emma EDB Norjassa ja DATA-Inform Tanskassa
» Net-lehti toukokuu 1980, Katsauksia eri maissa saavutettuihin vientimenestyksiin & summary in English

Nokia Ab voittoisana Ruotsissa

Staffan Simberg: Puitesopimus Statskontoretin kanssa

Saimme puitesopimuksen Ruotsin Valtiokonttorin (Statskontoret) kanssa, mikä avasi meille mahdollisuuden tarjota tuotteita julkiselle sektorille. Näissä kaupoissa oli kolme keskeistä tekijää:

1. Hyväksyimme Statskontoretin standardisopimuksen, mitä IBM ei tehnyt.
2. Sitouduimme 3270-yhteensopivuuteen
3. Tuotekehityksemme oli lähellä ja oli rakentanut päätejärjestelmään sen verran "ylikapasiteettia", että pystyimme tarjoamaan tieteellisille kirjastoille useita erilaisia aakkosia

Näillä eväillä saimme Libris-kaupat Ruotsin tieteellisille kirjastoille. Lisäksi Libris-projektin johtaja oli intohimoinen ratsastaja.

» Net-lehti toukokuu 1980, Staffan Simberg "Nokia Data – merkittävä päätejärjestelmätoimittaja Ruotsissa"

Ruotsin toiminnan volyymeja

Helmikuun 1981 Net-lehti kertoi, että Nokia Ab:lle vuosi 1980 oli hyvä. Sikäläisen Nokia Datan liikevaihto kasvoi 67 % ja oli 70 MSEK. Tästä 37 MSEK oli Nokia Elektroniikan valmistamia tuotteita.

Päätejärjestelmät-osasto toteutti kaksi mittavaa asiakasprojektia: Systembolagetin kassapääteasennukset ja Libris-näyttöpäätetoimituksen Ruotsin tieteellisille kirjastoille. Vuodelle 1981 Nokia Datan liikevaihdoksi Ruotsissa on budjetoitu 122 MSEK ja henkilökunta kasvanee 150 henkilöön.

Staffan Simberg: Nokia Ab menestyy

Nokia Data oli Ruotsissa erityisesti vuosina 1981–85 fantastinen, kasvuhakuinen, menestyvä firma, joka onnistui saavuttamaan markkinajohtajan aseman sekä vaativissa päätejärjestelmissä julkisella sektorilla että vähittäiskaupan kassapäätejärjestelmissä.

Suuri ansio oli toimitusjohtaja Kjell Strömlidillä, joka tuli johtamaan Nokia Ab:ta vuonna 1981 ja tästä alkoi menestyksen hyvä aika. Hän onnistui palkkaamaan muutaman erittäin lahjakkaan myyjän,kuten Gunnar Forss pankkijärjestelmien alueelle sekä Lars-Göran Pettersson ja Ulf Levy päätejärjestelmämyyntiin. He kykenivät kuuntelemaan asiakkaita ja välittämään nämä tarpeet Suomen tuotekehitykselle.

Tämä tarkoitti yleensä kovaa kädenvääntöä Ruosaaren kehitysorganisaation kanssa, kunnes he saivat lupauksen tarvittavien tuotekehityshankkeiden toteuttamisesta. Tuotekehityksen läheisyys ja huippuosaaminen ratkaisivat usein kaupat, joita sitten leivottiin ruotsinlaivoilla tai yhteistyöseminaareissa Suomessa ja jatkoilla naistentansseissa. Kilpailuetu oli kiistaton.

Tekemisessä oli tosi yrittämisen makua, Nokia Datasta tuli haluttu työpaikka, johon ilmoittauduttiin vapaaehtoisesti myös Suomesta: mm. Tage Lindberg ja Claus (Clapa) Carpelan olivat tyypillisiä innokkaita, vapaaehtoisia ja sitoutuneita. Kerran vuodenvaihteen inventaarissa puuttui satojen tuhansien kruunujen arvosta tavaraa. Kun sitä pohdittiin johtoryhmässä, niin Clapa yllättäen sanoi, että hänellä on kotona makuuhuoneessa menossa 24/7-järjestelmätesti, joka vastasi pelättyä hävikkiä!

Olin myös mukana lähinnä Norjan toiminnan käynnistämisessä, mutta muu vienti hoidettiin Suomesta. Tätä veti Pekka Lehmuskoski. Norjassa keskityin nimenomaan Vinmonopolet-kauppaan.

Itse olin ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen pätemättömyyden tason, koska minut lähetettiin 1981 kesällä vuodeksi Geneveen suorittamaan MBA-tutkinto. Palatessani Suomeen kesällä 1982 sain kansainvälisen toiminnan kehittämis- ja johtamistehtävän vuoden 1983 alusta. Sivutoimena hoidin NordDATA 84 -puheenjohtajuuden.

Clapa Carpelan: Loistoaikaa Ruotsissa

Staffan Simberg houkutteli minut Ruotsiin 1980-luvun alussa rakentamaan huoltoverkkoa, ennen kaikkea Systembolagetin tarpeita varten. Asuin pysyvästi siellä kaksi vuotta perheen ollessa mukana. Vedin oman tuotannon huoltoa sekä rekrytoin tarvittavat huoltoteknikot asennusrumbaa ja huoltoa varten. Ruotsin toiminta oli pyörinyt siihen asti Datapoint-tuotteiden ympärillä. Loistoaikaa kasvavan asiakaskunnan parissa työskennellen.

Minusta ruotsalaiset asiakkaat ottivat vastaan hyvin suomalaisen firman ja tuotteet. Asiakkaitahan olivat esim. Systembolaget, Åhlens, PUB, Hennes&Mauritz myymäläpuolen asiakkaista mainitakseni. Asiakkaina oli myös joku pienemmistä pankeista (nimeä en nyt muista), Ruotsin Puolustusvoimat ja korkeakoulut. Suomalaisia ei ollut mukana pelissä, alussa ainakaan kuin minä ja Staffan Simberg.

Kun molemmat olemme suomenruotsalaisia, niin mitään ongelmaa ei ollut, vaan me uimme kuin kalat vedessä. Myöhemmin Staffan vaihtui JP Vihavaiseen, enkä tiedä, oliko sitten asiakasrajapinnassa vähän nihkeämpää.

Kaikki huoltomiehet, minua lukuun ottamatta, olivat ruotsalaisia. Rekrytointi tapahtui osaksi jo talossa olevista Datapoint-miehistä sekä sitten muista firmoista tulevista. Rekrytoinnissa ei ollut ongelmia saada kunnon porukkaa, jonka uskon johtuneen Nokian hyvästä maineesta ja hyvistä tuotteista.

Nokian menestys markkinoilla loi varmaan myös imua firmaan. Uskoisin että sellainen suusta suuhun viestintä toimi tehokkaasti eli jo taloon tulleet vihjaisivat edellisen työpaikkansa kavereille, että kannattaisi tulla tyrkylle ja kysellä duunia.

Laaksosen tiedote
Tero Laaksosen tiedotteen 15.6.1981 mukaan myyntipäällikkö Juha-Pekka Vihavainen siirtyy 1.7.1981 alkaen Ruotsiin Nokia Ab:n palvelukseen johtamaan Mikko-tuotelinjan toimintoja (myynti, systeemituki, huolto).

Juha-Pekka Vihavainen: Vuosi Ruotsissa

Tero Laaksonen tuli luokseni alkuvuodesta 1981 puhumaan Ruotsin tilanteesta. Hän kertoi, että Staffan Simberg on kesällä tulossa pois Ruotsista ja Nokia Ab:n Mikko-myynnille on rekrytoitu ruotsalainen päällikkö. Keränen ja Laaksonen olivat tulleet siihen ajatukseen, että tämä uusi vetäjä on opetettava Nokian tavoille siten, että hänellä olisi ensimmäisen vuoden ajan suomalainen nokialainen esimies.

He ehdottivat, että lähtisin vuodeksi Ruotsiin hoitamaan tätä tehtävää, koska Ruotsi oli silloin ratkaisevan tärkeä omien tuotteitten viennin kannalta. Sovimme että siirryn vuodeksi Ruotsiin sen jälkeen kun Staffan poistui sieltä.

Kjell Strömlid oli kokenut ja fiksu kaveri. Hän ei mitenkään pannut ohjausta pahakseen, vaan suhtautui kaikin puolin reilusti. Hän halusi päästä sisälle Nokian ajatteluun ja kävi mm. suomen kielen kurssilla. Meillä sujui yhteistyö oikein hyvin. Muutenkin Nokia Ab:ssa oli ainakin siihen aikaan tosi fiksua porukkaa. Henki oli hyvä ja asiakkaita hoidettiin taitavasti. Osaaminen oli kunnossa.

Sain itse Nokia Ab:ssa käytännön oppia siitä, miten henkilöstöasiat pitää hoitaa Ruotsissa. Datapoint-toiminta myytiin siihen aikaan, ja seurasin miten muutos hoidetaan.

Kjell Ristrand opasti minua, että Ruotsissa nämä asiat pitää hoitaa vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta kyllä se onnistuu. Hänellä oli jämäkkä ote ja kun henkilöstökokous oli kestänyt jo jonkin aikaa, niin kaikki olivat samaa mieltä ja asia oli hoidettu.

Totesin myös, että Nokia Ab:n hallitus oli yllättävän korkeatasoinen, siellä oli jäseninä Ruotsin pankkien ja teollisuuden ylintä johtoa. He kuuntelivat hartaasti, kun meikäläinen raportoi savolaispohjaisella ruotsinkielellä asioita. Tein myös sellaisen havainnon, että tällöin 1980-luvun alussa Ruotsissa ei ryypätty asiakaslounailla, eikä illanistujaisia asiakkaitten kanssa tunnettu lainkaan. Poikkeuksen tekivät esim. laivamatkat Suomeen. Tässä suhteessa siellä oli silloin samanlaista kuin 2000-luvulla Suomessa.

Vientiin lisäresursseja

Nokia Data Hannoverin messuilla

Kesäkuun 1981 Net-lehti kertoi Nokia Datan ensimmäisestä osallistumisesta Hannoverin messuille. Julkisuudessa olleista päinvastaisista tiedoista huolimatta Nokia ehti kuin ehtikin Hannoverin messuille, tosin jälki-ilmoittautuneena ja hyvin lyhyellä valmistautumisajalla.

Lyhyt valmistautumisaika ei ole mikään ansio, mutta se paljasti "messuprojektiamme" suuresti innostaneen tosiasian: Mikko tuotteena, tarvittavine oheismateriaaleineen ja organisaatioineen oli sellaisessa valmiudessa kansainvälisesti katsottuna, että voitiin yleensä puhua Hannoverin messuista kuuden viikon varoituksella ja toteuttaa messut erittäin tyydyttävin arvosanoin.

Nokia Datan 42 neliömetrin messuosastolla esiteltiin kapeahko sektori Mikko tuotteista käsittäen mm. VDU-näyttöpäätteet, kassapäätteen ja saksankielisen DES-ohjelmiston.

Messujen tavoitteena oli löytää jälleenmyyjiä Saksasta sekä Hollannista ja Sveitsistä. Sopivia kontakteja saatiinkin huomattavasti enemmän kuin tavoitteeksi oli asetettu.

Eräs välitön vaikutus Hannoverin messuille osallistumisesta oli myös Matti Parosen siirtyminen Saksaan hoitamaan aluksi messukontakteja ja jatkossa keskieurooppalaisia jälleenmyyjiämme. Tähän asti Matti oli vastannut kotimaan Mikko-jälleenmyyjistä. Leevi Lehtinen siirtyi tähän tehtävään. Matti Parosen toimipaikka oli Nokian saksalainen tytäryhtiö Nokia GmbH Stanbergissä lähellä Muncheniä.

Lasse Numelin: Nokian ensimmäinen Cebit

Muistan tapahtuman Kutomotieltä tammikuussa 1981. Vientimyyjänä toiminut Tapio Serenius tuli toimistoomme intoa täynnä ja kertoi varanneensa ensimmäistä kertaa Nokia Datalle näyttelytilan Hannoverin Cebit-messuille.

Yrjänä Ahto oli myös paikalla, ja aloimme yhdessä pohtia mitä tehdä. Valmistautumisaika oli lyhyt, kun messut olivat huhtikuussa. Teimme töitä suurella innolla ja olimme varmoja, että onnistumme. Ensimmäisen näyttelypäivän iltana istuimme yhdessä ja totesimme, että eihän meillä ole mitään, mitä kansainväliseen toimintaan tarvitaan.

Siitä alkoi seuraava työvaihe ja uudet ponnistelut. Cebitin aikana totesimme, että Mikko Heikkonen oli ollut aiemmin töissä Pohjois-Saksassa ja tulee hyvin toimeen sikäläisten ihmisten kanssa. Matti Paronen taas oli työskennellyt Münchenin seuduilla ja pystyi aloittamaan siellä vientitoiminnan.

Yrjänä Ahto: Näyttelymuistoja

Nokia meni Cebit-näyttelyihin pienellä osastolla. Ajoin autolla Saksaan näyttelykoneet tavarasäiliössä ja yritimme sitten saada laitteet toimimaan. Se oli vaikeaa, koska kellään ei ollut ymmärrystä, miten saadaan puhelinjoja tms. käyttöön.

Nämä olivat pienimuotoisia ja lähinnä liikuttavia yrityksiä. Jälkeenpäin arvioiden suomalaista ymmärtämättömyyttä, koska eihän tällainen voinut johtaa tuloksiin.

Viennin verkosto laajenee

Toukokuun 1982 Net-lehdessä kuvattiin Päätejärjestelmien useita uusia jälleenmyyjiä Englannissa, Hollannissa ja Ruotsissa.

Kesäkuun 1982 Net-lehti kertoi, että "Nokia GmbH on luomassa jälleenmyyntiverkostoa Länsi-Saksaan. Nokia Data aloitti vientiponnistelut Saksassa noin vuosi sitten. ... Nokia Data osallistui toisen kerran Hannoverin messuille. Osasto oli tänäkin vuonna varsin pieni ja sivussa siitä valtavasta markkinahumusta, joka vallitsi tietokonealan suuryritysten valloittamassa suuressa CeBit hallissa."

Muutoksia vientiorganisaatiossa

Päätejärjestelmien kotimaan myynnin organisaation muuttumisesta 1.9.1982 lukien tiedotettiin elokuun lopussa. Vihavainen palaa Ruotsista ja ryhtyy johtamaan kotimaan myyntiosastoa raportoiden taas Laaksoselle. Samassa yhteydessä Yrjänä Ahdon kerrottiin siirtyvän 1.9. lukien kansainvälisen toiminnan erikoistehtäviin sekä vuoden 1983 alussa Nokia (UK) Ltd:n palvelukseen.

Helmikuun 1983 Net-lehti kertoi vientiin liittyvistä nimityksistä: Mikko Heikkonen siirtyy Saksaan Nokia GmbH:n palvelukseen johtamaan sikäläisen Data-osaston toimintaa. Nokia (UK) Ltd:ssä toiminut Matti Heikkilä on palannut Päätejärjestelmämyyntiin. Hän tulee toimimaan projektipäällikkönä USA:n toiminnan käynnistämisen tutkimus- ja suunnitteluprojektissa.

Aikaisempi Länsivienti-toiminto on organisoitu uudelleen markkina-aluepohjaiseksi. Skandinavian myyntikonttori vastaa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, sen päällikkönä toimii Seppo Mattila. Keski-Euroopan myyntikonttori vastaa myynnistä Länsi-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Sen vetäjänä aloittaa 1.5.1983 Matti Paronen.

Länsi-Euroopan myyntikonttori vastaa myynnistä Englannissa, Hollannissa ja Belgiassa, sen päälliköksi on nimitetty Seppo Ruikka. SEV-myyntikonttorin vastuulla on Neuvostoliitto ja ns. pienet SEV-maat, sen päälliköksi on nimitetty Markku Martinmäki.

Vaikea myyntiretki Englantiin

Nokia UK aloittaa

Helmikuun 1981 Net-lehti kertoi, että Nokian uusi tytäryhtiö Nokia (UK) Ltd on aloittanut toimintansa Englannissa joulukuussa 1980. Uusi yhtiö markkinoi Mikko- ja Nokia 80 -tuotteita. Nokia UK ryhtyy markkinoimaan myös "Small Business Systems"- tuotteita kapealla tuotevalikoimalla suur-Lontoon alueella. Henkilökuntaa oli vuoden vaihteessa 10, joista Matti Heikkilä on ainut suomalainen. Kolmen vuoden tähtäimellä kehitetään yritykseen n. 60 henkilön henkilöstö, organisaatio ja know-how, jolla pystytään myös suurasiakasmyyntiin.

Yrjänä Ahto: Kokemuksia Nokia UK:sta

Siirryin loppuvuodesta 1982 Nokia UK -yhtiöön. Sen tilanne oli koko ajan vaikea. Yritys myydä Small Business Systems -ratkaisuja suomalaisilla sovellutuspaketeilla oli aivan liian vaikeaa ja jokseenkin toivotonta. Välillä yritettiin myydä jopa POS-järjestelmiä, mutta ei siitä tullut mitään.

Ongelmat lähtivät siitä, että paikalliset henkilövalinnat ja englantilaisten rekrytoinnit olivat epäonnistuneet täysin. Oli valittu brittipäälliköitä, joiden tavoitteena oli lähinnä kupata suomalaista yhtiötä. Nokian olisi pitänyt ymmärtää, että tällainen tuntematon suomalainen yhtiö ei pysty palkkaamaan hyviä ihmisiä vaan lähinnä niitä, jotka ovat vapaana, kun eivät saa töitä.

Olin pitkään ainoa suomalainen yhtiössä ja britit pitivät minut sivussa kaikesta, eivät antaneet tehdä mitään. Yritin päästä mukaan johtoryhmään, jotta olisin tiennyt jotain, mutta tämä torjuttiin jyrkästi.

Myin Mikon Suomen suurlähetystölle ja tein siihen ohjelmia, kun en muutakaan saanut tehdä. Yritin myös viestittää tilanteesta Helsinkiin ilman vastakaikua. Ensimmäinen toimitusjohtaja sai potkut, kun tuloksia ei syntynyt. Toisen kanssa päädyttiin samaan sen jälkeen, kun hän oli ostanut itselleen RollsRoycen Nokian rahoilla. Minun jälkeeni paikalle tuli Pekka Lehmuskoski ja sitten tytäryhtiö lopetettiin.

Jälkeenpäin katsoen koko hanke oli lähinnä itsensä huijaamista sillä, että olisi jokin onnistumisen mahdollisuus. Suomalaiset olivat aivan liian kirkasotsaisia ja uskoivat liian kauan brittien huijauksia.

Lauri Sarvilinna: Mikko-sovellutuksia Englantiin

Honkion Heikki kehitti Mikoille taloushallinnon paketit. Ne olivat aikamoisia työllistäjiä, sillä eivät ne välttämättä sellaisinaan sopineet firmojen käytäntöihin. Muutosten lisäksi tarvittiin kouluttajia. "Honkion paketteja" kaupiteltiin myös Englannissa.

Matti Heikkilä ja Yrjänä Ahto vetivät touhua siellä pari vuotta. Meiltä organisoitiin tukiryhmä pakettien sovittamiseksi Englannin markkinoille. Sen pystytti Hakamäen Ilkka ja kakkosmiehenä oli Hätälän Esko Oulun toimistosta.

Matti Heikkilä: Herätys realismiin

Oman tuotannon vientiin oli saatava vauhtia ja siksi perustettiin yhtiö Englantiin. Tarkoituksena oli myydä Nokia 80 -järjestelmiä ja Honkion projektin tuloksena syntyneitä taloushallinnon sovellutuksia. Kohteeksi valittiin ensin keskisuuret yritykset, kun arvelimme, että emme vielä pärjää isoissa asiakkaissa.

Toiminta sujui alusta alkaen onnettomien tähtien alla. Kirjanpidon sovellutuksessa kaikki oletusarvot olivat vääriä, koska Englannissa ei myyty luotolla jne. Meillä ei ollut mitään tunnettuutta eikä kilpailuetua valtavassa markkinassa. Realismi kansainvälisen toiminnan faktoista alkoi herätä meissäkin. Kansainvälistymisen koulu oli kova.

Clapa Carpelan: Myyntimatkoilla Englannissa

Mikko Heikkonen toimi tehokkaasti Saksassa ja Matti Heikkilä Englannissa. Näiden kavereiden kelkassa olin mukana useammallakin keikalla asiakkaita vakuuttamassa, että tavara on hyvää ja huolto pelaa.

Näistä muistuu mieleen yksi reissu Matti Heikkilän kanssa Englantiin, jossa vierailimme Manchesterissa ja Liverpoolissa potentiaalisten asiakkaiden luona ja myös potentiaalisia huoltopartnereita evaluoiden. Syy miksi tämä keikka on edelleen muistissa, on hieman asian sivussa oleva syy. Teimme koko rundin ajaen kaksipaikkaisella MR2 roadsterilla ekaa kertaa vasemmalla puolella ja vielä hulppeasti iltahämärissä Lontoon keskustaan hotelliimme. Loistoelämää tämä huoltomiehen elämä!

Sitten oli näitä "alasajokeikkoja", joita tein useitakin. Muistuu pari keikkaa mieleeni, jotka tein Seppo Mattilan kanssa Lontooseen. Nämä olivat sellaisia varaston alasajokeikkoja, joissa ensin todettiin, pitääkö varastokirjanpito paikkansa, ja sen jälkeen pyrittiin kotiuttamaan hyödylliset osat ja tarvikkeet. Obsoliitti laitettiin sitten romuihin. Lontoossa oli jo putiikki ajettu alas, joten omaa porukkaa ei ollut enää apuna paikalla. Trukkikuskin ja apumiehet "palkkasimme" naapurifirmasta meille kelpaamatonta romua vastaan eli jokunen pc, näppis ja näyttö siihen taisi mennä. Näin saimme kuitenkin tavarat hyllyiltä ja lajiteltua.

Tero Laaksonen: Nokia UK oli kallis koulutus

Lähdimme kansainvälistymään hyvin kepein tuottein, resurssein ja taidoin. Meillä ei ollut käsitystä siitä, miten paljon vaatii etabloituminen vaativille markkinoille. Meillä ei ollut minkäänlaista kilpailukykyä UK:n markkinoilla, mutta emme alussa ymmärtäneet sitä.

Jokainen kauppa tuotti tappiota ja useat kaupat sittemmin peruuntuivat. Kun kerroimme, että tuote on suomalainen, niin tämä kuulosti ostajasta yhtä hienolta kuin että tuote olisi DDR:stä.

Kari Kairamo pakotti kansainvälisille isoille markkinoille. Me olimme lapsellisia ja menimme Englantiin. Matti Heikkilä sanoi aiheellisesti, että tästä tuli kallis liikkeenjohdon koulutus.

Johtamismielessä oltiin puun ja kuoren välissä. Palkkasimme paikallisen toimitusjohtajan ja avainhenkilöitä, joihin pyrittiin luottamaan, mutta luottamus loppui, kun menestystä ei saatu aikaan.

UK:n yhtiömme ensimmäinen toimitusjohtaja Simmons teki aluksi konsulttina pohjatyötä, joka näytti siinä määrin hyvältä, että palkkasimme hänet. Ei hän pystynyt kuitenkaan nostamaan yhtiötä mihinkään asemaan.

Heikkilä ja Ahto lähetettiin UK-yhtiöön teknisiin tukitehtäviin, kun arvelimme, että britit eivät jaksa paneutua Mikon yksityiskohtiin. Pohdimme monta kertaa, pitäisikö toimitusjohtajan olla suomalainen, mutta tulimme aina samaan tulokseen, että tässä tehtävässä on pakko olla britti.

Hyvien ihmisten saaminen yhtiöön oli vaikeaa. Eräs yhtiössä työssä ollut paikallinen kertoi meille totuuden suorin sanoin, mutta hän sai potkut, kun ei suhtautunut rakentavasti. Olisi tarvittu massiivinen panostus, jotta olisimme pystyneet toimittamaan vaikkapa POS-järjestelmiä, mutta sellaisiin toimenpiteisiin ei ollut mitään mahdollisuuksia.

» Nokia Elektroniikan paikallislehti 28.11.1980  

Mikko-esitteitä:

» Tietoa Mikosta pähkinänkuoressa
» Mikko in a nutshell
» Mikko-uutuudet 1980
» Mikko 3/16 käyttöönotto 1980
» Mikko 316 minicomputer system 1980
» Mikko 318 pientietokone 1980
» Mikko 336 minicomputer system 1980
» Mikko 338 pientietokone 1980
» Mikko 328, suorituskykyinen ja luotettava pientietokone
» The Nokia 80 and the new decade of distributed data processing

» Takaisin osaan 4: Mikko menestyy ja volyymit kasvavat 1979–1981
» Siirry eteenpäin osaan 5: MikroMikon aikakausi
» Takaisin etusivulle  

	Mikä teki Mikosta niin suositun? MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä. Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista
	Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981 Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj. Lue lisää