• Mikko kriisissä: kannattaako omaa tuotantoa jatkaa
• Uudet Mikko 3 ja Nokia 80
• Uusia asiakkaita: SOK, Farmos, Lohja, Tampella, Postipankki, HOP
• Mikonpäivä on juhlapäivä
• Televa ja valtiollistamisen uhka

Pankkiprojektit etenevät uhkakuvista huolimatta

KOPin pankkipääteprojekti oli kohdannut suuria haasteita ja sen toteutus oli venynyt pitkälle sovittujen aikataulurajojen yli, kun nokialaiset kamppailivat uuden tuotteensa kanssa.

Pankin uusi reaaliaikajärjestelmä otettiin käyttöön ensimmäisessä sivukonttorissa lokakuussa 1975 ja vasta vuoden 1976 aikana päästiin konttoriasennuksissa kunnolla etenemään.

KOP-projektin ratkottua eteen tulleet Mikko-ongelmat HOP:n ja OKOn pankkipääteprojektit sujuivat huomattavasti helpommin ja nopeammin. Toisaalta oli ilmeistä, että uusia isoja pankkikauppoja ei lähivuosina syntyisi, koska PYP ja säästöpankit olivat valinneet kilpailijan tuotelinjan.

Mikko-jatkokehitys vaati edelleen huomattavia resursseja. Tässä tilanteessa vuoden 1976 alkupuolella heräsi vakavia kysymyksiä oman päätetuotannon tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kotimaan markkinat nähtiin hyvinkin rajallisina ja vientiin pääseminen suomalaisilla päätteillä koettiin vaikeana. Uhkakuvana oli tilanne, jossa isot pankkipääteprojektit olisivat tappiollisia eikä niiden toimittamisen jälkeen löytyisi enää muualta riittävän isoa volyymia samaan aikaan kun oma päätetuotanto on pystytetty suurilla investoinneilla.

Vakavat huolenaiheet konkretisoituivat Nokia Elektroniikan apulaisjohtajan Pentti Korkan 2.3.1976 päiväämässä Elektroniikan perspektiivisuunnitelmassa. Siinä keskeisenä ajatuksena oli jäädyttää Mikko-tuotteitten tuotekehitystä ja muutenkin välttää lisäinvestointeja, kunnes saadaan varmuutta oman päätetuotannon jatkamisen järkevyydestä.

Suunnitelmassa todettiin mm. "Omien tuotteiden kohdalla tullaan toistaiseksi pysymään nykyisissä Mikko-pohjaisissa tuotteissa (pankkipäätteet, myymäläpäätteet, etäispäätteet).

Vasta kun on pystytty näyttämään toteen, että tämä toiminta on sekä teknillisesti että taloudellisesti onnistunut, kehitetään seuraava oma mikroprosessoreihin perustuva pientietokone- tai päätelaitesukupolvi." Muita poimintoja tekstistä:

• Oman terminaali- ja pienkonetuotannon jatkamisen edellytys on päästä vientimarkkinoille 1980-luvun alussa.
• Pientietokoneissa tullaan edelleenkin toimimaan usealla laitepohjalla (Digital Equipment, Datapoint, Honeywell Bull, Mikko-pohjaiset omat tuotteet) kunnes maailman markkinajakauma selviää tarkemmin.

Silvonen korosti oman päätetuotannon merkitystä

Tietokonemyynnin johtaja Jouko Silvonen oli edelleen vakuuttunut oman päätetuotannon tärkeydestä ja hän uskoi vahvasti sen tulevaisuuteen.

Hänen laatimansa 8.4.1976 päivätty PT-suunnitelma näkee tilanteen hyvin eri tavalla kuin Korkan suunnitelma. Silvosen mukaan hänen suunnitelmissaan "erityistä huomiota on kohdistettu oman tuotannon markkinointimahdollisuuksiin". Tekstissä todetaan mm:

• Tietokonemyynnin vastuu viime aikoina suoritettujen organisaatiomuutosten seurauksena on laajentunut käsittämään myös omat tuotteet niiltä osin mitä liittyy ns. kaupallis-hallinnolliseen tietojenkäsittelyyn (pientietokoneet, päätteet ja tietojenkeräilyjärjestelmät).
• Pienet tietokoneet tulevat lähivuosina näyttelemään yhä merkittävämpää roolia toiminnassamme.
• Oman tuotannon ja ensisijaisesti päätteiden sovellutusmahdollisuudet selvitetään huolellisesti sekä kotimaata että vientiä ajatellen. Tärkeimmäksi uudeksi tuotteeksi muodostunee tällöin myymäläpäätteen kehittäminen esim. yhteistyössä jonkin kaupparyhmittymän kanssa.
• Oman tuotannon osuutta julkisella sektorilla pyritään kasvattamaan.

Jouko Silvonen laati myös toisen 26.2.1976 päivätyn muistion "Nokia Elektroniikan Tietokonemyynnin kotimaisuuden argumentteja". Sen tarkoituksena oli antaa myyjille perusteluja Nokian toiminnan kotimaisuudesta ja kehittää argumentointia erityisesti julkisen hallinnon suuntaan. Muistiossa esitetään seuraavia volyymitietoja "siihen mennessä myydyistä omista tuotteista":

• yli 1000 kpl Mikko-prosessoreita
• yli 3500 pankkiterminaalia
• yli 250 myymäläpäätettä
• yli 800 kotimaista kirjoitinpäätettä
• lukuisia liitäntä- yms laitteita toimitettuihin järjestelmiin sekä osittain vientiin.
  

Kannattaako omaa tuotantoa jatkaa?

KOPin pankkipääteprojekti oli selvinnyt moninaisista ongelmista ja päässyt lopulta vuoden 1976 aikana tilanteeseen, jossa ei enää tarvinnut pelätä hankkeen epäonnistumista tai sopimuksen purkamista. Nokia Elektroniikan sisällä oli edelleen voimakkaasti kahtiajakautuneita mielipiteitä oman päätetuotannon tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Pentti Korkka edusti hyvinkin kriittistä linjaa, kun taas Heikki Keränen ja Jouko Silvonen uskoivat vahvasti menestymiseen. Päätöksentekijänä linjavastuussa ollut Christian Westerlund ja hänen esimiehensä Kurt Wikstedt joutuivat muodostamaan kantansa asiasta ristiriitaisen informaation pohjalta.

Martti Häikiö kirjoitti Nokia Oyj:n historian sivulla 165 (kuvateksti ja siinä viite 245): "Nokian johtokunnan pöytäkirjan 9.8.1976 mukaan pankkiterminaaliprojekti oli siinä vaiheessa, että asiakaspankit olivat hyväksyneet toimitetut tuotteet ja että toimitusmyöhästymistä selvittäisiin ilman vahingonkorvaus- ja myöhästymissakkovaatimuksia. Taloudellisesti hanke kuitenkin oli epäonnistunut."

Häikiö jatkoi: "Nokian Mikko 2 oli ainoa sarjatuotannossa oleva tietokone Suomessa. Nokian oma terminaalituotanto oli kuitenkin varsin tappiollista vuonna 1976. Kotimaan markkinat olivat pankkipäätehankintojen jälkeen heikot ja vientimahdollisuuksia nähtiin vain idässä. Näköpiirissä oli valtiolla Televan ja VTKK:n toimintojen yhdistäminen ja valtion voimin vedetyn tietokonetuotannon virittely (viite 463 muistio Suomalainen tietokone (Suti-projekti) J Sarparanta 26.8.1976). Nokian vaihtoehtoja olivat toiminnan lopettaminen tai yhteistyö. Parhaana pidettiin keskustelujen avaamista välittömästi valtion ja Strömbergin kanssa (viite 464 muistio Oman terminaalituotannon tilanne Christian Westerlund 18.-19.9.1976)."

Christian Westerlund: Keränen oman tuotannon johtoon

Huomasin pian siirron [oman tuotannon siirto Ammattielektroniiasta Tietokoneosastolle] jälkeen, että Olavi Autio ei ole oikea mies paikalleen. Hän oli enemmän teknikko kuin johtaja, kylläkin hyvä teknikko. Hän yritti itse yötä päivää korjata Diablo-kirjoittimen ongelmia. Sanoin silloin Autiolle, että hän ei pysty samaan aikaan johtamaan yksikköä, kun hän itse korjaa teknistä ongelmaa.

Nimitin Heikki Keräsen vastaamaan omasta tuotannosta. Sanoin Autiolle, että joudut nyt hyväksymään sen, että Heikki Keränen on sinun esimiehesi.

Pertti Ruosaari: Mikon kriisiaikaa

Christian Westerlund apunaan Kimmo Witikainen valvoi tarkasti Aution terminaaliryhmän toimintaa. Lopulta pystytettiin myös virallinen valvontaryhmä. Autio ei pärjännyt kovin hyvin näissä kuulusteluissa, vaikka yritimme häntä avustaa. Hän oli enemmän tekniikan mies kuin liikemies.

Johto määräsi, että tuotekehityksen henkilöstöä pitää vähentää. Olavi Autio viivytteli vähennysten käynnistämisessä. Kyyrö tarjoutui tekemään nimilistan vähennettävistä henkilöistä. Listalla ensimmäisenä oli meillä töissä ollut intialainen, joka oli oikein hyvä koodari. Tero Laaksonen sanoi, että ei tästä miehestä luovuta missään tapauksessa, ja kysyi Kyyröltä, miksi nimi on peräti ensimmäisenä. Kyyrö vastasi, että pitäähän vieraat työntää ulos ennen omia.

Oman tuotannon tulevaisuudennäkymät olivat vuonna 1976 kiistatta epäselvät. Mahdolliset pankkipäätekaupat Suomessa oli jo tehty, eikä ollut helppo keksiä, mistä löydetään tilattujen pankkipäätteitten toimittamisen jälkeen riittävän suuret volyymit oman tuotannon jatkamiseen. Pyrimme yhdessä Keräsen kanssa keksimään kaikki mahdolliset ideat. Esittelimme ne parhaamme mukaan Christian Westerlundille.

Silvonen halusi tehdä oman päätetuotannon lopettamispäätöksen mahdollisimman vaikeaksi ja junaili KOPin johtokunnan vierailun Nokialle. Sen valmistelukokouksessa Kutomossa käytiin läpi johtokunnalle pidettäviä Nokia-alustuksia ja pohdittiin myös, olisiko mitenkään mahdollista saada KOP suostumaan hintojen korotukseen.

Neuvotteluhuoneeseen ilmaantui yllättäen myös Nokian pääjohtaja Nalle Westerlund paksu sikari kädessä. Hän kuunteli hetken puheita ja kysyi sitten, miksi tästä asiasta vielä puhutaan, kun kerran oma tietokonetuotanto on jo päätetty lopettaa. Christian sanoi Nallelle, että ei tätä asiaa nyt tuolla tavalla voi KOPin johtokunnalle kertoa, koska KOPille on luvattu toiminnan jatkuvuutta.

Hyvin huolestuneissa tunnelmissa kokoonnuimme Tero Laaksosen ja Joke Silvosen kanssa keväällä 1976 Turun moottoritien varressa sijainneessa Kilon Polar-hotellissa. Tiesimme, että meidän on nopeasti keksittävä merkittävää uutta jatkoa omalle tuotannolle siten, että volyymitoimitukset eivät rajoitu pankkipäätteisiin ja myymäläpäätteisiin. Tilanne vaikutti todella pahalta.

Merkittävä oivallus oli, että voisimme korvata Mikolla Datapoint-agenttituotteen sekä Suomessa että Ruotsissa. Ajatus Nokia 80:stä syntyi myös tässä kokouksessa.

Meille alkoi täsmentyä aiemmin varsin epäselvänä leijunut idea yleiskäyttöisestä pientietokoneesta, joka saataisiin aikaan kehittämällä Mikko 2:een uudet oheislaiteliitännät sekä oma näyttöpääte. Silvonen rohkaisi voimakkaasti Teroa ja minua keksimään oman tuotannon jatkon turvaavaa ulospääsyä ongelmasta.

Christian Westerlund: Tuotekehityksen uudelleenmitoitus

Vaikka KOPin ongelmat olivat ratkeamassa, oma tuotanto oli kriisitilanteessa. Tuotekehityksessä oli sata henkilöä ja totesin, että tämä määrä oli aivan epäsuhtainen eikä näin voitu jatkaa. Päätin, että sadasta on saatava puolet pois.

Puhuin tästä Kurt Wikstedtille. Hän suuttui ja sanoi, että niin kauan, kun hän on Elektroniikan johtaja, ei henkilökuntaa irtisanota. Keksimme silloin siirtää "ylimääräiset" 50 henkilöä pooliin, josta käsin he hakivat muita tehtäviä Nokian sisältä. Vuoden kuluessa kaikki olivat saaneet uusia töitä ja pooli voitiin lopettaa. Keränen sai tämän vaiheen jälkeen oman tuotannon kannattavaksi.

Tero Laaksonen: Henkilövähennyksiä

Yht'äkkiä tuli käsky vähentää yksi kolmasosa henkilöistä. Vähennetyille kylläkin järjestettiin heti uusi työpaikka muualla Nokian piirissä. Resurssipuute tämän jälkeen piti ratkaista kiihdyttämällä työtahtia.

Yhtiön johdon silmissä pankkibisnes oli tehty, eikä jatkokehitystä sen kummemmin ajateltu. Osastolla oli kuitenkin sekä jatkokehitykseen että uusiin tuotteisiin liittyviä hankkeita, eikä niitä oltu valmiit lopettamaan.

Heikki Keränen: Tulin oman tuotannon johtoon

Palasin Ranskasta INSEAD:sta syksyllä 1976, jolloin minut nimitettiin Päätejärjestelmien vetäjäksi vastaamaan omasta tuotannosta. Siihen saakka siitä oli Christian Westerlundille raportoinut Olavi Autio, tästä lähtien minä.

Terminaaliryhmä oli tehnyt Aution johdolla valtavan työn omien tuotteitten kehittämisen alkuvaiheessa. Autio oli varmasti pätevä henkilö johtamaan teknistä kehitystä, mutta KOPin projektin jouduttua suuriin vaikeuksiin hän ei pystynyt ratkaisemaan näitä ongelmia.

KOP hermostui pahasti viiveiden jatkuessa ja Aution ja hänen esimiehensä Christian Westerlundin välille kehittyi vaikea ristiriita. He olivat henkilöinä hyvin erilaisia. Westerlundilla ei ollut teknistä tietoa. Luonteeltaan hän oli hyvin tarkka ja täsmällinen. Autio oli päinvastainen henkilö.

Ristiriita kärjistyi, kun KOP painoi päälle ja Nokian pankkipääteprojekti oli todella pahasti myöhässä. Otettuani uuden tehtävän vastaan Autio oli jonkin aikaa minun alaisenani ja vastasi tuotekehityksestä. Hän oli kuitenkin menettänyt intonsa asiaan eikä ollut aktiivinen.

Jonkin ajan kuluttua Korkka halusi perehtyä tilanteeseen ja sanoi sen jälkeen, että tästä ei tule mitään. Autio siirtyi sitten toiseen tehtävään Nokian sisällä ja teki pitkän menestyksellisen uran elektroniikka-alalla.

Wikstedtin tapa reagoida [olla puuttumatta ikävään asiaan] pelasti Nokian oman tietokoneteollisuuden sen ollessa pahimmassa syöksykierteessään, mutta pelastumista ei olisi kuitenkaan tapahtunut ilman Christian Westerlundin määrätietoisuutta ja kestävyyttä asiaan puuttumisessa. Christianin kestävyys KOPin vaikean tilanteen ongelmanratkaisussa oli kova ja hän oli kaikille hyvin suora ja rehti.

Muistan, kun pankkipäätteitten aikataulut olivat pahasti myöhässä, Korkka esitti minulle hyvin vakavassa sävyssä kysymyksen: pitäisikö meidän purkaa sopimus KOPin kanssa ja maksaa mieluummin valtavat sakot? Pohdin hetken asiaa ja vastasin sitten vastustavani sopimuksen purkamista. Silloin menetämme myös muut pankkiasiakkaat. Sanoin, että minä uskon pankkipäätteen valmistuvan, ja että siitä tulee vielä hyvä tuote. Näin sitten tapahtuikin. Häikiön kuvaus tapahtuneesta on suurin piirtein oikea.

Tilanne kehittyi KOPin pankkipääteprojektin kannalta kuitenkin niin kriittiseksi syksyllä 1976, että yhtenä päivänä Nokian silloinen pääjohtaja Björn Westerlund, mitään etukäteen ilmoittamatta, astui huoneeni ovesta sisään Pitäjänmäellä, istuutui työpöytäni vierastuolille ja ryhtyi kyselemään tilanteesta. Kysymykset olivat ihmeteltävän tarkkoja ja relevantteja, kuten voi olettaakin henkilöltä, joka itse on osallistunut menestyvien teollisuuksien rakentamiseen. Äänensävy oli ystävällinen ja asenne kuunteleva. Mitään kommentteja en myöhemmin kuullut hänen käyntinsä seurauksena. Todennäköisesti hän oli tullut tulokseen, että yritetään vielä.

Erkki Rajulin: Autio vaihtui Keräseen

Autio joutui lähtemään tehtävästään koska johdon mielestä kustannukset olivat liian korkeat, eikä tulostietoisuus ollut lainkaan riittävällä tasolla. Kun lähdin lomalle, niin esimieheni oli Autio, kun palasin, Keränen oli siirtynyt istumaan Aution huoneeseen. Ruosaari oli saanut vastuulleen kaiken tuotekehityksen.

Mikko 3 ja Nokia 80

Erkki Rajulin: Näyttöpäätteen ja Mikko 3:n kehitystyö

Kun pankkijärjestelmien suunnittelupaine hellitti, ymmärsimme hyvin, että emme pääse kovin pitkälle pelkästään pankkijärjestelmien avulla. Totesimme myös, että voidaksemme laajentaa tuotevalikoimaamme, tarvitsimme näyttöpäätteen. Se mahdollisti toimistojärjestelmien rakentamisen.

Sain luvan ryhtyä toimeen. Olavi Autio, jolla oli taiteellisia taipumuksia, muotoili päätteen mallin. Mekaniikkasuunnittelijaksi tuli Jorma Salo. Itse ryhdyin kehittelemään päätteen elektroniikkaa.

Ensimmäinen näyttöpäätteemme oli ns. tyhmä pääte, joka sisälsi merkkigeneraattorin, näytönohjaimen, pienehkön muistin, asynkronisen liitännän Mikkoon ja näppäimistön ohjauksen.

Kuvaputki ohjaimineen ostettiin aluksi ulkomailta. Myöhemmin saimme asiantuntija-apua Salon TV-tehtaan suunnittelijoilta, jolloin näyttöpäätteestä tehtiin suurempi ja monipuolisempi sekä erityisesti työskentelyn ergonomisia seikkoja korostava. Syntyi VDU N80.

Mikko tarvitsi myös tallentimen ja sellaiseksi kelpasi lerppu (floppy-disc). Rakensimme levyaseman, jossa oli kaksi levykeohjainta. Tämä oli FDU N80.

Mikko 2 tarvitsi monipuolisemmat ja tehokkaammat laiteliitännät. Tätä tarkoitusta varten Harri Ruutu suunnitteli ja toteutti I/O-prosessorin, joka siirsi dataa suoraan tietokoneen päämuistista/-muistiin kuormittamatta Mikko 2:n suoritusta. Kanavia oli 8.

Tämä paketti sai nimen Mikko 3 ja se esiteltiin KT-näyttelyssä 1976.

Näyttöpäätteestä kehitettiin vielä älykkäämpi versio VDU 210 hyödyntämällä mikroprosessoria.

Osmo Mäenpää: Näyttöpäätteen toteutus

Pankkipäätejärjestelmän jälkeen aloimme kehittää näyttöpäätettä. Olavi Autio ja Erkki Rajulin piirtelivät tupakkarasian kanteen idean näyttöpäätteestä ja aloin sen pohjalta suunnitella päätteen elektroniikkaa. Kuoret tehtiin alumiinivaluna, 12 tuuman kuvaputki ostettiin valmiina ja näppäimistö tehtiin itse.

Näin syntyi VDU N80. Koko kehitystyö tehtiin johdolta salaa ja pantiin 75 kappaleen sarja tuotantoon. Kun Pentti Korkka kuuli asiasta, hän raivosi, että minne te kuvittelette myyvänne tuollaisen määrän. Siitä kimmastuneina nostimme määrän 150 kappaleeseen.

Tero Laaksonen: Mikko 3:n julkistus

Mikko 2:n muuttuminen Mikko 3:ksi päätettiin yht'äkkiä ja niin myöhään, että Ilta-Sanomat oli ainoa lehti, jonka painoaikataulu salli julkistustekstin julkaisun.

Mikko 3:n ainoa ero Mikko 2:een nähden oli uusi oheislaiteohjain ALC (asynchronous device controller). Itse pelkäsin tuolloin, että se ei riitä koko Mikon uudelleen nimeämiseen, mutta niin sitten tehtiin.

Kotimaisen Nokia 80 -järjestelmän julkistukset KT-näyttelyssä 1976

Tietokonemyynnin kokouksessa 3.9.1976 Heikki Keränen esitteli viimeisen asian "Syksyn KT-näyttely", ja kertoi mm. "Järjestettävässä konttoritekniikan näyttelyssä tullaan ensimmäistä kertaa näkemään Nokian omaa tuotantoa olevat Mikko 2 -pohjaiset järjestelmät toiminnassa. Näitä ovat pankkipäätejärjestelmä, kaupan pääte, tuotantotietojen keruujärjestelmä ja etäiseräpääte".

Nokian ensimmäinen näyttöpääte esiteltiin KT-näyttelyssä 1976 sekä julkistettiin Mikko 3 -pienkone. Sen suoritin oli identtinen Mikko 2:n kanssa, mutta siihen liitettiin uudenlainen oheislaiteliitäntä sekä ennen kaikkea näyttöpääte.

Net-lehti kertoi lokakuun 1976 numeronsa yhteydessä jaetulla lisälehdellä Nokia Elektroniikan esillä olosta KT-näyttelyssä.

Tekstin mukaan "Nokian päätetuotantoa täydennetään yleiskäyttöisellä Nokia 80 -järjestelmällä. Järjestelmä on tarkoitettu tiedonkeruun, paikallisen esikäsittelyn ja tiedonsiirron sovellutuksiin. Pitkälle viedyn modulaarisuuden ansiosta Nokia 80 voidaan konfiguroida vaatimattomasta etäiseräpääteinstallaatiosta monipuoliseksi tallenninjärjestelmäksi, jossa voi olla 1–8 työpaikkaa. Käyttöalueet ulottuvat lävistyksen korvaamisesta tosiaikaisiin päivitys- ja kyselyjärjestelmiin. Työpisteiden lisäksi laitteistoon voidaan liittää nopea kirjoitin, reikäkortinlukija ja reikänauhanlukija sekä tietoliikenneyksikkö. ... Nokia 80 -järjestelmä on luonnollista jatkoa Nokian päätetuotannolle ja se perustuu koeteltuihin ratkaisuihin ja huolellisesti valittuihin laitekomponentteihin.

Järjestelmän "äly" on keskitetty Mikko 3 -keskusyksikköön, jonka kapasiteetti on riittävä pitkälle menevään paikalliseen tietojenkäsittelyyn. Järjestelmän laitteiston korkea kotimaisuusaste ja kotimainen huolto- ja tukiorganisaatio on takeena siitä, että Nokia 80:n käyttäjä ei ongelmineen jää yksin, vaan saa apua lyhyellä varoitusajalla.

KT-76 näyttelyssä esitellään myös toimiva Shopdigit-kassapäätejärjestelmä, joita on tähän mennessä toimitettu kahdeksan Alkon myymälöihin. Ensi kevääseen mennessä tulee Nokia toimittamaan Alkon myymälöihin 26 järjestelmää.

KT-76 näyttelyssä esitellään toimiva Bankdigit-pankkipäätejärjestelmä. Nokian asiakaspankkeja ovat KOP, OKO ja HOP, joihin tähän mennessä on toimitettu laitteistoja seuraavasti: KOP 100 päätettä, OKO 60 päätettä, toimitukset jatkuvat niin että vuosittain varustetaan n. 300 konttoria."

JP Vihavainen: Nokia 80:n ensiesittely
Esittelimme Nokia 80 -järjestelmää ensimmäistä kertaa KT-näyttelyssä 1976. Mikko 3 ei ollut kovin luotettava vaan järjestelmä kaatui aika usein. Esittelykoneet olivat pöydällä, jonka päällä oli lattiaan asti ulottuva pöytäliina. Katsojat eivät nähneet, että esittelijä käynnisti kaatuneen systeemin uudelleen pöydän alla olleella jalkakytkimellä.

Tero Laaksonen: Nokia 80 uutena pakettina

Koska oli selvää, että pankkibisnes tulee lähivuosina selvästi pienenemään, otettiin tavoitteeksi uudet sovellutusalueet, joihin voisimme mennä tuotteittemme ja niiden jatkokehityksen pohjalta. Mikko 2:a piti monipuolistaa uusiin tehtäviin, syntyi Mikko 3. Koska näyttöpäätteet olivat tulossa markkinoilla standardipäätteiksi, tehtiin VDU.

Sovellusalueiksi jalostui aluksi tallennus (data entry) ja tiedonsiirto-ohjelmat. Näihin tehtäviin konfiguroitu paketti sai nimekseen Nokia 80, joka julkistettiin Konttoritekniikan messuilla 1976.

Järjestelmä sisälsi kuitenkin tuolloin vielä virheitä, eivätkä kaikki olleet halukkaita sitä messuilla esittelemään sen pelossa, että se kesken esittelyn "kaatuu". Aitoa kiinnostusta kuitenkin oli ja usko itseemme kasvoi.

Juha-Pekka Vihavainen: Nokia 80 yllätti alan ihmiset

Aloitin työt Nokia Elektroniikassa vuonna 1973 PDP-tietokoneilla toteutetun VR:n paikanvarausjärjestelmän suunnittelu- ja ohjelmointitehtävissä. Sitä ennen olin ollut Outokummussa prosessinohjausjärjestelmiä kehittämässä.

Kun kuulin, että Ammattielektroniikan osasto oli myymässä TVH:lle eri lääneihin sijoitettavan hajautetun PDP-järjestelmän, ehdotin esimiehelleni Sarparannalle, että siirtyisin tekemään sitä. Minusta tehtiin TVH:n hankkeen projektipäällikkö. Järjestelmä perustui PDP11-tietokoneisiin, mutta siihen saatiin kotimaisuutta korvaamalla DECin hitaitten oheislaitteiden ohjain Mikko 1:llä. Valitettavasti Mikko 1:n suorituskyky ei riittänyt, mutta tuotekehitys rakensi nopeasti Kutomossa mallin Mikko 1+, jossa oli tähän TVH:n projektiin riittävä teho. Näin järjestelmä saatiin toimimaan hyvin.

TVH:n projektin päättyessä menin puhumaan Heikki Korteen kanssa tulevista tehtävistä ja Heikki otti minut töihin. Heikki veti Tietokonemyynnin toimialayksiköitten rinnalla toiminutta pientietokoneryhmää. Mikko 3 ja Nokia 80 oli silloin juuri julkistettu. Oikeastaan kukaan Nokian ulkopuolella ei uskonut, että tällainen Pitäjänmäellä kehitetty Nokia 80 voisi toimia. Ensimmäinen asiakas oli pakko löytää. Oulun yliopiston apulaisprofessori Pentti Korhonen tilasi Oulun VTT:n Elektroniikan laboratorioon ensimmäisen Nokia 80 -järjestelmän etäiseräpäätteeksi IBM-emulointiohjelmistolla.

Kerroin Net-lehden haastattelussa vuonna 1979 mm. "Kotimaisen atk-väen reaktiot olivat silloin hämmentyneet ja epäuskoiset. Oli vaikea uskoa todeksi, että Suomessa osataan ja myös vakavasti kehitetään ja valmistetaan ulkomaisiin verrattuna teknisesti ja kaupallisesti täysin kilpailukykyisiä tietojenkäsittelyjärjestelmiä."

Osmo Mäenpää: Nokia 80 -myyntiä Kelalle

Muistan elävästi, kun Tero Laaksonen tuli taloon myyntimieheksi ja lähti innokkaana esittelemään Kansaneläkelaitoksen ATK-päällikkö Höykinpurolle uutta Nokia 80 -järjestelmää, jossa oli IBM 3270 -emulaattori.

Lisäominaisuutena Tero kehui paikallista tallennusta, mitä IBM:llä ei ollut. Parin tunnin innokkaan esittelyn jälkeen Tero palasi siipi maassa konttorille ja maansa myyneenä kertoi, että Höykinpuro oli kuunnellut hänen esittelynsä kaikessa rauhassa ja sitten kysynyt, "mitä me tehdään sillä paikallisella tallennuksella", enkä minä osannut vastata.

Ensimmäinen Mikko-vientikauppa

Net-lehti kertoi marraskuun 1976 numerossaan otsikolla "Uusi aluevaltaus – suomalaisia tietokoneita vientiin" että Nokia on myynyt 2 mmk:n arvoiset Nokia 80 -järjestelmät Neuvostoliiton elektroniikkatuotteitten ulkomaankauppayhtymälle sekä sopinut niihin liittyvien palvelujen toimittamisesta. "Kyseessä on ensimmäinen Suomessa kehitettyyn ja valmistettuun tietokoneeseen perustuva vientikauppa".

Itävienti alkoi pienenä, kun kokeiltiin mahdollisuuksia sillä suunnalla. Keräsen näkökulmasta isoa potentiaalia ei ollut missään vaiheessa. Embargo tuli nopeasti vastaan ja määräsi mahdollisuudet. Hyvän maineensa ansiosta Nokia sai hyvin poikkeuslupia ja tukea myös amerikkalaisilta tahoilta.

Mikko jatkaa elämäänsä

Kokonaistilanne oli muuttunut vuoden 1976 päättyessä siten, että kriittisten keskustelujen ja uhkakuvien perusteella oli nopealla aikataululla synnytetty Mikko 3 -tietokone ja siihen perustuva yleiskäyttöinen Nokia 80 -järjestelmä. Näin oli katkaistu kärki argumentilta, jonka mukaan oman tuotannon volyymi tulee väistämättä laskemaan jo tehtyjen pankkipäätekauppojen toimitusten päätyttyä. Vielä oli kuitenkin näytettävä käytännössä, että uusilla tuotteilla päästään isoihin toimitusmääriin ja toiminta on kannattavaa.
linkki: Suomalainen tietokone tietojenkäsittelyn yleisesitteessä

Yhteenvetoa Tietojenkäsittelyn vuodesta 1976

Net-lehti julkaisi helmikuussa 1977 Christian Westerlundin haastattelun: "Tietojenkäsittelyn ulkoinen laskutus tulee olemaan 108 mmk vuonna 1976, joka vastaa 28 % kasvua edellisestä vuodesta... Sen sijaan henkilöstön lukumäärässä edellisinä vuosina tapahtunut suhteellisen voimakas kasvu on nyt tasaantunut, ja vahvuutemme on nyt 790 henkilöä… Pankki- ja myymäläpäätteiden sekä Nokia 80 -järjestelmän tuotannosta vastaavan osaston vahvuus oli 164 henkilöä." "Voimme myös olla tyytyväisiä oman tuotantotoiminnan voimakkaaseen kehitykseen. Omien tuotteiden laskutus nousi 15 Mmk:aan."

Nokia 80 -kauppoja vuonna 1977

Net-lehti kertoi maaliskuun 1977 numerossaan otsikolla "SOK siirtyy hajautettuun tietojenkäsittelyyn" mm. "SOK hajauttaa sekä tiedonkeruuta että myös varsinaista tietojenkäsittelyään eri konttoreihinsa ja tilaa tähän tarvittavat laitteistot ja tietoliikenneohjelmistot Nokialta. Järjestelmän tavoitteena on nykyisin keskitetysti hoidetun tietojenkäsittelyn saattaminen taloudellisella tavalla mahdollisimman lähelle käyttäjää.... Solmittu kauppa käsittää yhdeksän pientietokonetta sekä 150 Nokian valmistamaa näyttöpäätettä ja tietokoneohjelmistot. Järjestelmä toteutetaan aluksi vuosina 1977 – 79 SOK:n seitsemässä suurimmassa myyntikonttorissa alkaen Kuopion toimintakeskuksesta syksyllä 1977. ... Kaupan arvo on lähes 5 Mmk."

Toukokuun 1977 Net-lehdessä julkaistiin T Laaksosen ja JP Vihavaisen laatima kirjoitus "Nokia 80 -järjestelmä ja tietojenkäsittelyn hajautus". Kirjoitus kuvaa Nokia 80 -järjestelmän käyttömahdollisuuksia tiedonkeruussa sekä tosiaikajärjestelmän päätelaitteistona.

» Net-lehti toukokuu 1977, Laaksosen ja Vihavaisen kirjoitus: Nokia 80

Net-lehti kertoi kesäkuun 1977 numerossaan mm, että Suomen Pankki hankkii haarakonttoriensa laitteistoksi 13 kotimaista Nokia 80 -järjestelmää, jotka tarvittavan varusohjelmiston lisäksi käsittävät Mikko 3 keskusyksikön, 2 tietolevyasemaa, näyttöpäätteen sekä liitännän pankin pääkonttorin tietokonelaitteistoon. Kaupan arvo on yli 1 Mmk.

Syyskuun 1977 Net-lehti kertoi otsikolla "Ratkaisuna Nokia 80 -järjestelmä" Nokian tehneen uusia sopimuksia Nokia 80 -järjestelmästä mm. Farmos-Yhtymä Oy:n, Oy Lohja Ab:n, Puulaaki Oy:n ja Oy Tampella Ab Paperi- ja Kartonkiteollisuuden kanssa. Farmos-Yhtymän, Lohjan ja Tampellan sovellutukset ovat ratkaisuiltaan periaatteessa samanlaisia, niissä käytetään Nokia 80 -järjestelmää ja H64 TDS-ohjelmistoa tosiaikaisiin hallinnollisiin sovellutuksiin. Nokia 80 -järjestelmän keskusyksikkö mahdollistaa useiden päätteiden samanaikaisen yhteyden H64-tietokoneeseen yhteistä linjaa käyttäen.

Hankkija tilasi joulukuussa 1977 36 Nokia 80 -järjestelmää. "Kolme näistä sijoitetaan pääkonttoriin ja loput Helsingin ulkopuolelle tytäryhtiöihin ja myyntikonttoreihin 29 paikkakunnalle. ... Sovellutukset toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa siirretään tietojen tallennus nykyiseltä manuaali- ja OCR-pohjalta Nokia 80 -järjestelmälle... Toisessa vaiheessa toteutetaan laskutus, reskontra ja varastokirjanpito... Toisen vaiheen sovellutusohjelmointi toteutetaan PL-kielellä. "

Pertti Ruosaari: Nokia 80:n pilotointia

Saimme sovittua Hankkijan pilotiksi, ja Nokia 80 tehtiin vastaamaan Hankkijan tarpeita. Sen sovittaminen muille asiakkaille olikin alussa vaikeaa ja liitäntäongelmat jatkuivat pitkään. Aivan alussa etsimme Keskuskadulta Honeywellin key-to-disc-tuotetta käyttänyttä henkilöä esittelemään vastaavaa Nokia 80 -tiedonsyöttöä KT 76 -näyttelyssä, mutta kukaan ei suostunut, sillä tuotteen toimivuuteen ei uskottu.

Meillä oli Hankkijan projektissa suuria vaikeuksia. Hankkijan atk:n johtaja Kari Kontuniemi halusi tavata Keräsen ja selvittää asioita. Kontuniemi halusi tavata myös itse tuotteesta vastaavat henkilöt. He olivat tässä tapauksessa Ruosaari ja DES-tiedonsyöttöohjelman toteuttaneesta Tampereen Softplanista Jukka Norokorpi. Kontuniemi tiukkasi meiltä, tehdäänkö Mikko-kehitystä varmasti koko ajan kolmessa vuorossa. Yritin selittää, että eivät vaikeat ongelmat tuolla keinolla ratkea. Seuraavaksi hän kysyi, että kai ainakin kahdessa vuorossa tehdään, jos ei tehdä, niin koko Mikko on kohta ruumis.

Tero Laaksonen: Hankkijan Nokia 80 -projekti

Hankkija oli alkuvaiheen suurin Nokia 80 -asiakas ja tämäkin projekti oli hyvin vaikea. Tuotekehitys kirjoitti softwaret, mutta ei ollut riittäviä resursseja viimeistelemään niitä.

Lupasimme IBM-emuloinnin, mutta siitä kuitenkin puuttui piirteitä. Myyjät eivät tunteneet lainkaan riittävästi softwarea, vaan lupasivat yleisillä otsikoilla myös sellaisia piirteitä, joita ei vielä ollut. Kun tämä oli iso ongelma päätejärjestelmien omassa myynnissä, niin Tietokonemyynnin myyjät osasivat vielä huonommin.

Tyytymättömiä asiakkaita riitti. Päätejärjestelmien omat resurssit tukkeutuivat ja ongelmien korjaus kesti.

Asiakkaita oli jo kertynyt: Suomen Pankki, Verohallitus, Tullihallitus, Lohja Oy, jne.

Matti Heikkilä: Käytännön myyntikoulutuksessa

Vuoden 1972 lopulla tulin Nokia Elektroniikkaan Rajulinin Ekin hommiin rakentamaan Mikkoa. Sitten aloin siirtyä enemmän softwaretehtäviin.

Saimme aikaan NOP 30 -kirjoittimen ja olin jonkinlaisena tuotepäällikkönäkin. Armeijan jälkeen toimin Teollisuusautomaation tehtävissä toteuttamassa Mikko-sovellutuksia. Päätejärjestelmistä tuli oma osasto vuoden 1978 alusta ja siirryin silloin Mattilan Sepon vetämään systeemitukiryhmään.

Tärkein myyntitoiminnan opettaja ja kouluttaja minulle oli Tero Laaksonen. Hän oli todella taitava myymään ja pysyi koko ajan hyvin totuudessa niin, ettei tullut jälkipuheita, vaikka tuotteemme olivat usein keskeneräisiä.

Muistan kun myyntiurani alkuvaiheessa olimme Teron kanssa Tampereella myymässä Nokia 80 -järjestelmää Kesoilille. Henkilö, jota tapasimme, ei ollut asiastamme lainkaan kiinnostunut ja jonkin ajan kuluttua poistui välillä neuvotteluhuoneesta jotain asiaa hoitamaan. Silloin pakkasin salkkuni ja nousin lähteäkseni pois.

Tero veti minut kiireesti takaisin ja sanoi: "Matti, nyt tämä myynti vasta alkaa". Kun Kesoilin henkilö tuli takaisin, Tero sanoi aluksi, että olemme juuri myyneet vastaavan järjestelmän tuohon naapuriinne. Kuulija höristi korviaan ja alkoi esittää asiallisia kysymyksiä. Tunnelma lämpeni ja pääsimme sopimaan tarjouksen teosta. Kauppakin syntyi sitten aikanaan.

Seppo Mattila: Nokia 80 -kokemuksia

Näin jälkeenpäin kutsuisin Nokia 80:tä onnistuneeksi paketoinniksi, kun ymmärrettiin (erityisesti Ruosaari), että pienyrityksiin ja suurempiinkin tarvitaan järjestelmä, ei pelkkää hardwarea. Sen kantavana pakettina oli DES80, jonka muistaakseni Softplan (Lehessaari, Norokorpi) tekivät. Tämä Data Entry System mahdollisti kahdeksan työasemaa, jotka silloin olivat merkkipohjaisia ilman mitään älyä.

Muistan monia palavereja Softplanin kanssa, joissa yritettiin minimoida Mikon prosessorin kuormaa. Hankkijan projektissa Nokia 80 oli toiminnan äärirajoilla, kun kahdeksan nopeasormista kirjoittajaa testasi järjestelmää. Se vaati Softplanin jatkuvaa tukea (Jukka Norokorpi), jotta saimme laitteiston pysymään Hankkijalla.

Muistaakseni Päätejärjestelmillä oli selvä kilpailu Tietokonemyynnin kanssa. Kilpailua oli sekä asiakkaan "omistamisesta" että lisämyynnistä esim. päätteiden osalta. Muistaakseni Nokia 80:n myynnin osaaminen oli jopa liiankin vahvasti Päätejärjestelmillä, mutta silloinkin tuotteen "omistaminen" oli tärkeää.

Systeemitukipuolella henkilömäärä kasvoi nopeasti. Valitsin mm. hakija Yrjänä Ahdon Nokia 80 -tukeen.

Televa ja valtiollistamisen uhka

Nokian taistelu valtion elektroniikkayhtiön uhkaa vastaan

Martti Häikiö kuvaa Nokia Oyj:n historian sivuilla 216 – 229 Nokian "poliittisella rintamalla käymää taistelua valtion elektroniikkayhtiön perustamista vastaan 1970-luvun puolivälistä alkaen" mm. seuraavasti:

"Tässä poliittisessa taistelussa on kolme haaraa: ensiksi valtion omistaman elektroniikkateollisuusyritys Televan muuttuminen osakeyhtiöksi ja Nokian yhteistyö sen kanssa. Toisena on valtion taholla laadittu suunnitelma Valtion elektroniikkayhtymän perustamiseksi ja kolmantena valtion omistaman kuvaputkiyhtiö Valcon tarina, johon liittyy kiinteästi Salora Oy, jonka kanssa Nokia ryhtyi yhteistyöhön."

Häikiö jatkaa kuvaamalla, miten Nokia seurasi erityisesti sosiaalidemokraattisen puolueen kaavailuja valtion osuudesta elektroniikkateollisuudessa. SDP:n pyrkimys laajentaa valtion omistamien yritysten toimintaa sekä yleisesti että elektroniikkateollisuudessa oli selvästi nähtävissä vuosina 1974 – 76. Tarkoituksena oli samalla aiempaa voimakkaammin ohjata yksityisten yritysten toimintaa erilaisia keinoja käyttämällä.

Häikiö jatkaa sivulta 219 alkavalla kappaleella "Päätoimenpiteet valtion elektroniikkayhtymän aikaansaamiseksi oli otsikko toukokuussa 1975 laaditulla muistiolla, jossa Nokian pelkäämä sosialisoinnin uhka konkretisoitui. Muistion oli laatinut Suomen Kaapelitehtaan elektroniikkaosaston entinen johtaja, myöhemmin Outokumpu Oy:n palvelukseen siirtynyt Lauri Saari. Muistio näyttää vaikuttaneen enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä Nokian käyttäytymiseen elektroniikan strategisten linjojen kehittelyssä. Sen merkitys tulee esiin niin haastatteluissa kuin asiakirja-aineistossakin."

Häikiö kuvaa tämän jälkeen Saaren omien kirjoitusten perusteella tämän muistion syntyhistoriaa sekä merkitystä. Sen valmisteluun johti ennen muuta kauppa- ja teollisuusministeri Jermu Laineen toimeksianto, jonka kantava ajatus oli, että "Televaa pohjana pitäen tulisi kehittää uusi valtionyhtiö, johon liitettäisiin kaikki muu valtion elektroniikkatoiminta". Saaren muistion mukaan Valtion elektroniikkayhtymä muodostuisi viidesta toimialasta:

• komponentit, Valco
• viihde-elektroniikka, Salora
• tietoliikenne, yhdistetään Televa ja LME-Valmet
• tietojenkäsittely, yhdistetään Televa, Datasaab-Valmet ja VTKK
• automaatio, yhdistetään Televan, Valmet instrumentoinnin ja Outokummun tämän alueen toiminnat

"Muistion pohjalta teollisuuden piirissä tehtiin yhteenveto: "värikuvaputkiprojekti muodostaa erinomaisen lähtökohdan laajempipohjaiselle komponenttien tuotannolle (puolijohteet, sähkömekaaniset komponentit) eli valtion komponenttitehtaalle" sekä toisaalta "näissä kaavailuissa ei Nokialle jäisi elintilaa, vaan sen elektroniikka jaettaisiin Televan ja Valmetin kesken. Tämä merkitsisi Nokian elektroniikkateollisuudelle olemassaolontaistelua, jota olisi käytävä hyvin pitkälle poliittisen vaikuttamisen keinoin".

Televa Nokian oman tuotannon uhkana

Kari Kairamo aloitti Nokian toimitusjohtajan tehtävässä vuonna 1977. Hän ja Nokian keskushallinto hänen ympärillään olivat erittäin huolestuneita kuvatusta valtionyritysten uhasta, joka konkretisoitui Televaan Nokia Elektroniikan toiminta-alueilla. Tietojenkäsittelyn kannalta tilanne näytti varsin toisenlaiselta kuin keskushallinnosta katsottuna.

Pertti Ruosaari: Televa aikoo haastaa Mikon

Tähän aikaan oli todella syytä pelätä, että kaikki valtion hankkeet käännetään Televalle poliittisin perustein, oli Televalla kykyä niiden toteuttamiseen tai ei. Hasse Andersin veti Televan isoja linjoja ja Timo Louhenkilpi oli valittu niiden toteuttajaksi.

Saimme nopeasti selville, että Televa oli toteutuskyvyssä "monta vuotta" meitä jäljessä. Louhenkilpi vieraili meillä, kuunteli Nokian aikomuksia ja totesi sitten, että "meillä on ihan samat suunnitelmat".

Tullihallitus oli vuonna 1977 keskeinen hanke, jonka tuloksesta riippui paljon. Vihavainen hoiti sitä taitavasti ja sai tilauksen Nokialle. Jälkeenpäin on mahdoton sanoa, mitä Televa olisi tehnyt, jos olisi saanut isoja valtionhallinnon tilauksia, koska ratkaisua tai tuotetta ei ollut olemassa. Toisaalta Televa olisi voinut riittävällä panostuksella saada tuotteet aikaan paljon nopeammin kuin Nokia, koska silloin oli jo Intelin prosessori ja monia muita valmiita komponentteja, joista tuotteen olisi voinut koota.

Tero Laaksonen: Televa menetti pelin

Televa rakensi omaa tietokonettaan ja pyrki kaikin keinoin valtionhallintoon. Teimme Televan kanssa OEM-sopimuksen Nokian näyttöpäätteestä. Televa käytti tätä sopimusta heti hyväkseen mm. nostamalla tarjoustensa kotimaisuusastetta, joka silloin oli julkisen hallinnon hankkeissa tärkeä argumentti.

Televa oli uhka, mutta se saatiin ratkottua ylimmän johdon tuella, kun Vihavainen teki ensin Tullin ja sitten Verohallituksen Nokia 80 -kaupat. Uhkaa ei toisaalta kannata liioitella, sen selvin ilmenemismuoto oli se, että jouduimme jatkuvasti ramppaamaan Kairamon huoneessa ja informoimaan häntä tarkallakin tasolla.

Tosiasiassa Televalle olisi yksin ollut mahdoton tehtävä kehittää Nokiaa parempi valmius.

Pertti Ruosaari: Muistikuva Televasta

SUTI-johtoryhmä vieraili meillä vuonna 1976 tutkimassa, miten Mikko 2:sta voitaisiin kehittää tavoitteena oleva suomalainen tietokone. Todellisuudessa käynti liittyi varmaan myös ajatukseen yhdistää Nokian tietokonetoiminta Televaan.

Saimme myöhemmin kommentteja, että Televan tietokone on käytännöllisen pienikokoinen. Siitä saimme ajatuksen rakentaa Mikko 3/16, jossa floppy disc oli samassa kotelossa itse Mikon kanssa. Tällä mallilla oli mahdollista korvata Tietokoneosaston siihen asti myymä Honeywellin key-to-disc-tuote. Mikko 3/16 tuli olemaan paljon myyty hyvin pitkäikäinen malli.

Christian Westerlund: Uhka oli johdon painajainen

Televan uhka ei ollut kuitenkaan niin suuri asia tietojenkäsittelyn kannalta kuin millaisena sitä esitettiin. Suurin merkitys oli siinä, että piti olla joka aamu Wikstedtin ja Keräsen kanssa Kairamon huoneessa raportoimassa tilanteesta. Kairamo ja Mildh huhkivat asian ympärillä ja seurasivat päivätasolla Tullin myyntihanketta.

Heikki Keränen: Televa ei pärjännyt

Televa ei ollut Päätejärjestelmille iso uhka. Tunsin Televan henkilöt ja tiesin heidän resurssinsa, jotka eivät olleet vahvat. He olivat ottaneet tuotteensa perustaksi valmiin mikroprosessorin ja sen heikkouden takia tuotteesta tuli aivan liian voimaton. Todellinen uhka kohdistui Nokian Ammattielektroniikkaan. Nokian ylin johto oli hyvin huolissaan valtiollisista elektroniikkateollisuuden keskittämissuunnitelmista.

Erkki Rajulin: Tietotekniikan sosialisointiprojekti

Ymmärsimme asian siten, että Kalevi Sorsa halusi sosialisoida suomalaisen elektroniikkateollisuuden, kuten Lauri Saari asian esitti.

Me olimme varsin pieniä nappuloita tässä pelissä, mutta se vaikutti siten, että me teimme voitavamme selvitäksemme voittajina tietotekniikan alueella. Olimme selvillä ja seurailimme Televan käynnistämää mikrotietokoneprojektia. Mielestämme mikroprosessorien suorituskyky oli siihen aikaan vielä varsin vaatimatonta, joten emme osanneet pitää niitä teknisesti suurena uhkana Mikko-linjallemme.

Valcon perustamista vuonna 1976 pidimme hulluna temppuna, koska kuvaputki oli jo vanha keksintö, ja tarvittiin todellinen massatuotanto, jotta toiminta olisi saatu kannattavaksi. Arvelimme Hitachin tehneen hyvät kaupat myydessään lisenssejä Valcolle.

Kun Postipankki 1977 allekirjoitti sopimuksen pankkipäätteistä Nokian kanssa, tiesimme, ettei meitä ole lyöty.

Heikki Keränen kirjoitti 18.9.1986 Tietoviikko-lehdessä:

" Kun suomalainen tietokoneprojekti SUTI oli jättänyt raporttinsa 15.5.1976, alkoi tunnelma tiivistyä suomalaisen tietokoneteollisuuden ympärillä. Tilanne ei kuitenkaan johtunut vain SUTI-projektista, vaan SUTI oli ennemminkin oire syvemmistä valtavirtauksista.

Teknologisessa ja markkinamielessä oli nähtävissä tietoteknisten sovellutusten raju laajeneminen. Yhä yleisemmin arveltiin tietoteknisen osaamisen vaikuttavan tulevaisuudessa koko kansantalouden kilpailukykyyn. Projektiot näyttivät tuontiylijäämän kasvavan hälyttäviin mittoihin. Oli jo aavisteltavissa, että mikroprosessoreiden, erilaisten päätteiden ja hajautettujen järjestelmien ympärille syntyy moninainen teollinen aluskasvillisuus. Tärkeimmät yksityiset syyt tilanteen ajoitukselle lienevät kuitenkin olleet Valcon vaiheille muotoutuvat valtion elektroniikkateollisuuden ambitiot.

SUTIa seuranneiden parin vuoden aikana tapahtui paljon. Strömberg alkoi olla kypsä heittämään pyyhkeen kehään tietokoneteollisuuden osalta. Myös pienet valmistajat kuten Euroka ja Sähköliikkeiden Oy päätyivät jo varhaisessa vaiheessa erityislaitteisiin ja -sovellutuksiin.

SUTI-projekti esitti eräänä tuoteideana, että "rakennetaan markkinoilta halvimmalla saatavista komponenteista suomalainen toimistotietokone… tehdään ohjelmisto nimenomaan suomalaisia yrityksiä varten sopivaksi ja periaatteessa helposti siirrettäväksi… myydään valmissovellutuksia ja räätälöityjä ratkaisuja". Valtion omistaman Televan kunnianhimoinen toimitusjohtaja Olavi Kanerva tarttui ideaan. Kun ohjelmistoja tekemään saatiin vielä vahva talo, Valtion tietokonekeskus, ja kun julkisen sektorin ostopotentiaali näytti 1970-luvun puolivälissä kerrassaan pohjattomalta, lähdettiin yrittämään. Timo Louhenkilpi ryhtyi tietokoneosaston vetäjäksi. Syntyi Televan TDS-järjestelmä.

SUTI-raportin julkistustilaisuudessa keväällä 1976 Nokia Elektroniikan johtaja Kurt Wikstedt lausui, ettei Nokia tule koskaan rakentamaan yleiskäyttöisiä tietokoneita. Tätä Wikstedtille epätyypillistä uskon puutetta ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan.

Keväällä 1976 Nokialla oli ainutlaatuinen, 100 miljoonan markan pankkipäätteiden tilauskanta. Tuote ja tuotanto alkoivat olla kunnossa. Christian Westerlund oli juuri saneerannut Nokian tietokonetoiminnot. Heikki Keränen palasi Nokiaan vuoden liikkeenjohdon koulutuksesta Ranskasta ja ryhtyi vetämään tietokoneteollisuutta. Pertti Ruosaari ryhtyi johtamaan tuotekehitystä, Tero Laaksonen kotimaan myyntiä ja Antero Saari vientitoimintaa.

Nokia valitsi toisen strategian. Ei pyritty kilpailemaan ensisijaisesti tuotteen halpuudella, vaan pyrittiin sellaisiin omaperäisiin ominaisuuksiin suorituskyvyssä, ergonomiassa tai tietoliikenteessä, joista asiakas olisi valmis maksamaan enemmän. Päätettiin olla nöyriä suuruuden ekonomian edessä.

Uusi yleiskäyttöinen pientietokone Mikko 3 oli saatava julkistettua syksyn 1976 KT-näyttelyyn. Tuote julkistettiin lauantain Ilta-Sanomissa, sillä se oli ainoa lehti, joka painoaikataulujensa kannalta suostui ottamaan ilmoituksen vastaan ennen avajaispäivää.

Mikonpäivät ja vauhdikasta etenemistä vuonna 1977

Kari Kairamo kiinnostuu tietokoneteollisuudesta

Häikiö kertoo Nokia Oyj historian sivuilla 262–265 otsikolla "Päämielenkiinnon kohteena oma tietokonevalmistus, korkeakoulujen tietokoneet, Postipankin päätelaitteisto" mm. seuraavaa:

"Nokian elektroniikka oli lähtenyt vahvaan kasvuun 1970-luvun alkupuolella ennen kaikkea pankkipäätteiden ja tietoliikenteen ansioista. Yhtiön päämielenkiinto elektroniikassa kohdistui tietokoneisiin… Nokian elektroniikan kehitys eteni kahteen suuntaan 1970-luvun lopulla: yhtäältä se oli omaa tutkimusta, tuotekehitystä ja myyntiä eli sisäistä kasvua ja toisaalta se oli strategisten yritysliittoutumien rakentamista (seuraavana aiheena Telefenno). Päällimmäisenä haasteena oli jalansijan rakentaminen kotimaassa, jossa kilpailu oli aitoa, kovaa ja poliittista. Olennaisena palana pelissä oli vienti Neuvostoliittoon, joka käytännössä näytti ainoalta realistiselta kasvusuunnalta."

"Taloudellisen taantuman keskellä 1970-luvun jälkipuoliskolla Nokia oli osallistunut voimakkaasti taisteluun valtion roolista elektroniikkateollisuudessa. Toimitusjohtaja Kari Kairamo pyrki vaikuttamaan maan teollisuuspolitiikkaan myös julkisin puhein. … Elektroniikassa huomio keskittyi tietokoneteollisuuteen."

Häikiö jatkaa: "Pankkipäätekauppoja pyrittiin hieromaan Neuvostoliiton valtionpankin Gosbankin kanssa. Valtion laitoksille ja kunnalliselle sektorille tarjottiin aktiivisesti Nokia 80 -laitteistoa. Monella alalla törmättiin Wallenbergeihin, Saabiin ja L.M.Ericssoniin, jotka toimivat yhteistyössä Suomen valtion kanssa. Erityisesti Valmet oli niiden yhteistyöpartnerina. Kun Nokia ryhtyi kilpailemaan Ericssonin kanssa puhelinkeskuksista, tuli tämä asetelma vastaan montaa eri kautta."

Pertti Ruosaari ja Heikki Keränen: Mikonpäivien synty

Kari Kairamo tutustui Päätejärjestelmien toimintaan vuonna 1977 ja innostui siitä. Se oli uusi alue, jossa oli mahdollisuudet isoon kasvuun ja vientiin.

Ruosaari, Keränen ja Laaksosen ideoivat vuonna 1977, miten vahvistettaisiin uskoa Mikon tuleviin mahdollisuuksiin. Keksimme, että laitetaan 100 Mikkoa näkyville luomaan tunnelmaa. Näin päätettiin tehdä ja Heikki sanoi: "Sen tilaisuuden nimi on Mikonpäivät". Kairamo saatiin puhumaan ensimmäisille Mikonpäiville vuonna 1977.

Ruosaari ehdotti suurisuuntaista Mikonpäivän juhlaa, jossa esitellään, mitä olemme saaneet aikaan. Hän sanoi Keräselle, että mene Kairamon luo ja kerro että on tultava mukaan.

Silloisessa Nokian tilanteessa ehdotuksemme sai Kairamon innostumaan, koska tässä oli mahdollisuus saada suurta julkisuutta korkean teknologian kehittäjänä. Kairamolla oli silloin tarve toteuttaa isoja asioita ja osoittaa Nokian ylivoimaista kykyä elektroniikka-alalla Televaan verrattuna. Näin tehtiin ja järjestimme suuren juhlan, joka sai paljon myönteistä julkisuutta.

Ensimmäiset Mikonpäivät syyskuussa 1977

Häikiön mukaan "Puhuessaan Mikonpäivänä vuonna 1977 aiheesta "Onko suomalaisella tietokoneteollisuudella tulevaisuutta?" Kairamo totesi muun muassa:

"Elektroniikkateollisuus, niin herkulliselta ja houkuttelevalta se joidenkin mielestä saattaa näyttääkin, on suuria uhrauksia vaativa ja vaikea teollisuuden ala… Kansainvälisyytensä vuoksi elektroniikkateollisuus ja etenkin tietojenkäsittelylaitteiden teollisuus on suuressa määrin monikansallisten yritysten harvainvaltaa, jossa armoa ei anneta eikä tunneta (viite 459 Esitelmä Mikonpäivänä, Yläkerta Helsingin Sanomat 30.9.1977)."

"Kairamo peräsi valtion tukea elektroniikkateollisuudelle vedoten siihen, että näin tapahtui muissakin maissa. Hän kaipasi kansallista kokonaisstrategiaa: "Keskeiset kotimaiset valmistajat kävisivät yhdessä tärkeimpien rahoittajiensa kanssa avoimesti läpi nykyisen tuotantonsa, resurssinsa ja tulevaisuuden suunnitelmansa."

Seppo Mattila: Alkuvaiheen Mikonpäivät

Nokian Mikonpäivät oli menestys heti alusta alkaen. Se oli eräänlainen ensimmäinen avaus "massamarkkinointiin", ja avasi tien myöhemmin myös tulevan MikroMikon markkinointiin, vaikka alku olikin hakemista. Muistan että Tero laittoi paljon panoksia Mikonpäivän onnistumiselle.

Mikonpäivät olivat myös innostuksen kohotus ennen kaikkea Päätejärjestelmien sisällä, mutta myös Tietokonemyynnissä.

Heikki Keränen kirjoitti 18.9.1986 Tietoviikko-lehdessä:

Toiminnalle oli saatava identiteetti ja kulttuuritausta. Tunnukseksi valittiin pässi – suomalaisen peräänantamattomuuden symboli. Pässin oletetusta tyhmyydestä ei arvioitu olevan haittaa tietokonealalla. Symbolin valinta ennakoi mielenkiintoisella tavalla tulevaa ilmastoa. Pian tulivat Apple Computers omenalogoineen ja monet muut.

Syksyllä 1977 päätettiin pitää ensimmäiset Mikonpäivät. Nokian toimitusjohtaja Kari Kairamo lähti apulaisineen kutsumaan kokoon ministereitä, pääjohtajia ja muita asiaan vaikuttajia vakuuttaakseen heille, ettei modernia Suomea voi rakentaa ilman tietokoneteollisuutta. Osallistujien runsaus yllätti kaikki. Olihan kyseessä sentään varsin teknispainotteinen asia.

Juhlinnan kohteesta Mikko-pässistä oli saatava päiville suurikokoinen näköispatsas. Aarikka kieltäytyi valmistamasta sellaista vedoten järeän uunikuivan mäntypuutavaran niukkuuteen. Keräsen piti käydä henkilökohtaisesti puhumassa Aarikan toimitusjohtajalle symbolin tärkeydestä. Hän ymmärsi asian heti, ja uunikuiva pässi saapui päiville.

Metalliin valettua pässipatsasta voi tänä päivänä ihailla Fujitsun pääkonttorin toisen kerroksen hissiaulassa.

» Mikonpäivä on merkkipäivä

Postipankki täydentää pankkimenestyksen

Martti Häikiö kirjoitti Nokia Oyj:n historiassa "Datasaabin ja Nokian kesken käytiin kovaa vääntöä Postipankin laitteistosta. Kulisseissa Valmetin ja Enso-Gutzeitin hallituksen puheenjohtaja Olavi J Mattila oli tiettävästi ilmoittanut, että sekä Valmet että Enso vaihtavat pankkia, mikäli päätetilaus ei tule Datasaabille. Ruotsalainen teollisuusmagnaatti Wallenberg oli todennäköisesti ilmoittanut, että jos kauppaa terminaaleista ei saada, ei tule paperikonekauppojakaan Suomesta.

Kari Kairamon aktiivinen vaikutus johti osaltaan siihen, että Postipankin johtokunta päätti valita Nokian ja sopimus allekirjoitettiin 6.9.1977. Kaupan arvo oli noin 20 Mmk. Sen mukaan Nokia toimitti Postipankille 255 pankkipäätettä ja 39 Mikko 3 -pientietokonetta sekä Honeywell-keskustietokonejärjestelmän. Tuossa vaiheessa Nokialta oli tilattu 4000 pankkipäätettä (viite 461 Muistio PSP tietokonejärjestelmän hankinta J Silvonen 19.5.1977) ".

Heikki Keränen: Myynti Postipankille

Myyntihanke ei tuntunut meistä ollenkaan niin vaikealta kuin millaisena Häikiö sen kuvaa poliittisella tasolla. Nokian konsepti ja tuotteet olivat silloin niin paljon kilpailijoita parempia, että tuntui selvältä, mihin ratkaisuun asiakas päätyy. Näin tapahtuikin ja Postipankki tilasi meiltä. Silvonen oli aktiivisesti mukana myös tässä. Hänellä oli erinomaiset suhteet kaikkiin pankkeihin. Myös Wikstedtin rooli oli tärkeä Postipankin vakuuttamisessa Nokian kyvystä.

Christian Westerlund: Faijan kanssa pääjohtajan luona

Postipankin päätöksenteko oli kestänyt jo varsin kauan ja meillä Nokialla oli käsitys, että tulisimme voittamaan tarjouskilpailun. Tilausta ei kuitenkaan tullut eikä kukaan tuntunut tietävän, mistä asia on kiinni tai mitä tapahtuu seuraavaksi. Silloin sain Postipankista puhelinsoiton ja hankinnassa mukana ollut pankin henkilö kertoi, että pääjohtaja odottaa Björn Westerlundin yhteydenottoa. Sanoin, että järjestän tapaamisen.

Menimme faijan kanssa pääjohtaja Tuomisen luo. Herrat keskustelivat ja minä kuuntelin. Faija piti hyvän myyntipuheen Nokian ratkaisun puolesta. Tuominen kysyi sen jälkeen, tarkoittaako kertomasi, että sinä vastaat siitä, että kaikki onnistuu hyvin. Faija vakuutti näin olevan. Tuominen ilahtui silminnähden ja sanoi helpottuneen tuntuisesti: "sitten tämä asia on selvä". Pian tämän jälkeen saimme tilauksen.

Net-lehden pankkinumero

Net-lehden lokakuun 1977 numero oli pankkinumero. Se sisälsi kahdeksalla sivulla katsauksia suomalaisten pankkien ja Nokian yhteisiin hankkeisiin.

Lehden alussa oli Pekka Ollilan "pääkirjoitus", jonka sisältönä oli mm: " Tämä lehti on omistettu suomalaisten pankkien atk-järjestelmien kuvaamiseen, Pankkitoimialan valintaan on useita syitä. Maamme ensimmäinen ja suurin tietokoneiden käyttäjä on pankkialalta, laajimmat toteutuneet ajantasaverkot ovat pankeissa... Merkittävää on ollut myös Nokia Elektroniikan osuus pankkien tietojenkäsittelyn kehittämisessä 1960-luvun alusta alkaen... Pankkien Nokia Elektroniikkaa kohtaan osoittama luottamus on suuressa määrin edistänyt suomalaisen tietokone- ja pääteteollisuuden kehittymistä. Pankkipäätteet ja niiden ohjaimina käytetyt Mikko-tietokoneet ovat olleet perustana Nokia 80 -järjestelmälle, joka on suunniteltu entistä laajemman käyttäjäkunnan tarpeita vastaavaksi. Voidaankin todeta, että pankit ovat olleet johtamassa suomalaisen tietojenkäsittelyn ja elektroniikkateollisuuden kehittymistä kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkealle tasolle. "

Postipankille pankkipäätejärjestelmä ja keskuslaitteisto

"Postipankki ja Oy Nokia Ab Elektroniikka ovat tehneet sopimuksen pankkipäätejärjestelmän ja keskuslaitteiston toimittamisesta PSP:lle. Sopimuksen allekirjoittivat 6.9.1977 Postipankin puolesta pääjohtaja Heikki Tuominen ja Oy Nokia Ab:n puolesta toimitusjohtaja Kari Kairamo.

Nokia toimittaa Postipankille kaikkiaan 255 pankkipäätettä sekä 39 Mikko 3 -pientietokonetta tarvittavine lisälaitteineen ja ohjelmistoineen. Pankkipäätejärjestelmän piiriin tulevat PSP:n kaikki 25 konttoria. Toimitukset ajoittuvat vuosille 1978–80. Nyt tehty sopimus sisältää myös Honeywell H66-kaksoistietokonejärjestelmän, jota tullaan käyttämään PSP:n Helsingin kirjauskeskuksessa ajantasajärjestelmien keskustietokoneena.

Postipankin tilaus, jonka arvo on kaikkiaan noin 20 miljoonaa markkaa, merkitsee Nokian aseman vahvistumista, ei ainoastaan pankkipäätejärjestelmien toimittajana, vaan myös tietokonevalmistajana. Postipankin tilauksen huomioon ottaen Nokia toimittaa jo yksin pankkipäätejärjestelmiin lähivuosina yli 1000 Mikko-pientietokonetta, joista jo on toimitettu runsaat 250. Tilattujen pankkipäätteiden määrä on yli 4000, joista tähän mennessä on toimitettu jo noin 1100 kpl."

Helsingin Osakepankin päätejärjestelmä

Helsingin Osakepankin tosiaikaprojekti käynnistyi vuoden 1974 tammikuussa. Tätä edelsi muutaman kuukauden esitutkimusvaihe, jolloin kartoitettiin pankin atk-toiminnan kokonaiskuvaa ja tosiaikajärjestelmälle asetettavia vaatimuksia. Projektin toteutus pysyi aikataulussaan ja kokeilukonttori käynnistyi marraskuun alussa 1976.

Alkuaan puolen vuoden pituiseksi kaavailtu kokeiluaika lyheni toiminnasta saatujen kokemusten perusteella alle puoleen ja varsinainen tuotantotoiminta käynnistyi 17.1.1977. Syyskuun lopulla 1977 oli konttorikäytössä kaikkiaan 60 kassapäätettä 18 konttorissa ja lisäksi koulutuksessa ja ohjelmankehityskäytössä 8 kassapäätettä. Tarkoituksena on, että HOPin koko maan kattava 119:n konttorin verkosto saadaan järjestelmän piiriin kahden vuoden kuluessa.

Konttorien laitteistona on Nokian pankkipäätejärjestelmä. Mikko 2 -pääteohjaimet, joihin on liitetty 2–7 kassapaikkaa, ovat monipistelinjojen välityksellä suoraan ilman keskittimiä yhteydessä keskuslaitteistoon, joka muodostuu kahdesta IBM S370/148 -tietokoneesta ja IBM 3705 -tietoliikenneohjaimista.

Tietoliikenne- ja sanomankäsittelyjärjestelmä perustuvat uuteen SNA-filosofiaan ja linjakurina on tästä johtuen SDLC. Tämä päätteiden tilausvaiheessa sovittu liikennöintitapa edellytti uuden linjaohjaimen ja -ohjelmiston tekoa Mikko-laitteistoon. Tämän toteutti Nokia HOPin antaessa asiantuntija-apua ja kaikki onnistui hyvin. Todettakoon, että ilmeisestikin Nokia on ollut ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä IBM:n ulkopuolisia toimittajia, jonka laitteet ovat pystyneet toimimaan SNA-päätteinä SDLC-linjakuria käyttäen.

Nokia pankkiautomaation kärjessä

Tero Laaksosen kirjoituksen otsikko oli "Bankdigit – pankkipäätejärjestelmän uudet mallit" ja sen pääkohtina oli "Nokia Elektroniikka haluaa pysyä pankkiautomaation toimittajana teknologian kärjessä. Bankdigit-päätejärjestelmän tuotekehityksessä otetaan jatkuvasti huomioon alalla tapahtuva kehitys ja erityisesti korkealuokkaisen suomalaisen pankkitoiminnan vaatimukset. Järjestelmältä vaaditaan toisaalta suurempaa tehoa ja monipuolisempia oheislaitteita, toisaalta mahdollisuutta ns. pienten toimipaikkojen "riisuttuihin" ratkaisuihin."

» Net-lehden pankkinumero lokakuu 1977

Claus "Clapa" Carpelan: Pankki- ja kassajärjestelmähommissa

Aloitin Honeywell Oy:ssä huoltoinsinöörinä elokuussa 1970. Honeywell ja Bull löivät sitten hynttyyt yhteen ja putiikista tuli Oy Honeywell Bull Ab. Tämän yhtiön porukka siirtyi myöhemmin Nokian palvelukseen. Olin juuri silloin suorittamassa varusmiespalvelusta, joten itse tulin Nokia Elektroniikan palvelukseen 11.1.1974.

Pankkipääte- ja kassapäätejärjestelmistä minulla on positiivisia muistoja. Yhteistyö tuotekehityksen ja huollon välillä oli hyvä. Huolto oli alusta alkaen mukana katselmuksissa, joissa sai esittää huollon näkemyksiä laitteiden korjaamisen helpottamiseksi. Tämä tarkoitti usein sitä, että kuinka eri moduulit laitteessa saatiin helposti vaihdettaviksi ja mihin oli hyvä laittaa joku testipiste tai jumpperi, joka helpotti korjaamista ja diagnostointia.

Mieleen jääneitä tapahtumia ja kokemuksia on tietysti lukuisia. Oli pitkiä öitä ongelmien kimpussa jossain pankin konttorissa tai Alkon myymälässä. Yhteistyö asiakkaiden edustajien kanssa oli tiivistä ja hedelmällistä vaikkakin tiukkaa koska käytettävyyslupaukset ja vasteajat olivat tiukat ja sanktioidut. Lämmöllä muistelen esim. KOP:n, HOPin, OP:n sekä Alkon huollosta vastaavia kavereita. Oli myöskin mahtavia yhteisiä reissuja moottorikelkkaillen tms.

Päätejärjestelmistä oma tulosyksikkö

Oma myyntiorganisaatio omille tuotteille

Suuri kehitysaskel oman tietokonetuotannon kannalta oli syksyllä 1977 tehty päätös muodostaa Päätejärjestelmistä oma tulosyksikkö, jolla on oma myynti. Kuluneen kolmen vuoden ajan Tietokonemyynti oli vastannut omien tuotteitten myynnistä. Pankkipäätemyynti sujui tehokkaasti hyvässä yhteistyössä ja Tietokonemyynnin johtaja Silvonen oli ollut siinä kaiken aikaa keskeinen henkilö. Silvonen oli henkisesti vahvasti sitoutunut oman tuotannon edistämiseen kaikin keinoin.

Ongelmaksi oli kuitenkin muodostunut erityisesti vuoden 1977 aikana Tietokonemyynnin myyjien riittämätön innostus Nokia 80 -myyntiin. Silvosen toimintatapa oli keskittyä isoihin asiakkaisiin sekä isoihin hankkeisiin ja jättää kaikessa muussa toiminnassa myynnin toimialajaoksille suuri vapaus päättää omista tekemisistään. Nokian silloinen tyyli oli ulottaa laaja toiminnan vapaus myyjätasolle niin, että usein myyjä päätti itse mitä tuotteita haluaa myydä ja kenelle. Tämä toimintamalli johti tilanteeseen, jossa oman tuotannon näkökannalta useat agenttituotteet olivat suoria omien tuotteitten kilpailijoita.

Heikki Keränen: Argumentit oman osaston puolesta

Tietokonemyynnin johtajan Jouko Silvosen rooli oli edellä kuvatulla tavalla hyvin merkittävä kaikissa pankkipäätekaupoissa vuosina 1972–77. Meille Päätejärjestelmissä tuli ongelmia siitä, että Silvosen ja Christian Westerlundin välillä oli usein kiistoja sekä jatkuvaa jännitettä.

Myös Tietokonemyynnin kanssa meillä oli usein kitkaa siitä, mitä tuotteita tiettyyn asiakashankkeeseen tarjotaan. Christian Westerlundin kannalta oli järkevää muodostaa Päätejärjestelmien toiminnasta erillinen tulosvastuullinen osasto.

Omalta kannaltamme tämä oli hyvin olennainen päätös, koska omassa yksikössämme meillä oli selvästi paremmat mahdollisuudet yhä intensiivisempään toimintaan. Tarvitsimme jatkuvaa nopeaa asioiden käsittelyä ja päättämistä tuotekehityksen, tuotannon, myynnin, materiaalitoimintojen jne. kesken.

Christian Westerlund: Silvonen ei hyväksy päätöstä

Päätejärjestelmät oli niin iso toiminto, että se tarvitsi oman myyntiorganisaation. Sitä ei ollut syytä enää lykätä. Silvonen otti tämän niin raskaasti, että lähti pois. Mielestäni lähtöön ei ollut muita syitä. Sanottiin, että mitä isompi kauppa sitä paremmin Silvonen hoitaa sen, mutta unohtaa samalla kaikkien muiden asioiden hoitamisen. Ehdotin Silvoselle muita tehtäviä, mutta hän ei niitä halunnut.

Tero Laaksonen: Meidän oli pakko vastata kohtalostamme

Koimme että silloisella "Keskuskadulla" [Tietokonemyynnissä] kukaan ei halunnut panna enemmän energiaa Päätejärjestelmien tuotteiden myyntiin kuin "oli pakko". Tietokonemyynnin myyjät eivät olleet valmiit "painamaan henkensä kaupalla" omien tuotteiden puolesta. Erilaisia puutteita ja ongelmia oli jatkuvasti. Toimintaa vaikeutti se, ettei myyjien ja toteuttajien keskeinen tiedonkulku toiminut. Keränen toisti jatkuvasti, että Päätejärjestelmien on saatava oma myyntiorganisaatio ja "meidän on vastattava itse omasta kohtalostamme". Silvonen tosin otti tosissaan silloisen myyntivastuunsa myös omista tuotteista ja teki parhaansa. Christian Westerlund seurasi tarkasti numeroita ja otti siltä pohjalta kantaa. Hän ei konkreettisesti tukenut myyntiä, mutta on myönnettävä, että hänellä oli silloin realistisempi käsitys kannattavan liiketoiminnan luomisesta kuin meillä.

Tero Laaksonen: Myynnin haasteita

Olin jonkin aikaa vastuussa omien tuotteiden teknisestä tuesta ja muistan hyvin monia vaikeuksia. Yksi oli se, että omien tuotteiden valmiusaste ja toimitusvarmuus olivat usein agenttituotteita heikompi ja ongelmia oli. Tästä seurasi, että moni myyjä pelkäsi tarjota niitä, eikä ehtinyt tai viitsinyt perehtyä riittävästi tunteakseen olonsa turvalliseksi. Varmaan oikea ratkaisu oli omiin tuotteisiin perustuvan myyntiorganisaation perustaminen. Silloin kommunikaatio myynnin ja tuotekehityksen kesken toimi paremmin, eikä kehityksellä ollut epäilyksiä vedosta agenttituotteisiin päin.

Heikki Keränen: Datapoint oli paha vastustaja

Päätejärjestelmillä oli jatkuvasti talon sisäisiä kilpailutilanteita agenttituotteitten kanssa. Datapoint oli yksi kehittyneimpiä järjestelmiä noin vuosien 1976–77 aikoihin. Datapoint oli hyvin kilpailukykyinen ja monta vuotta pahin vastustaja Nokia 80:n myynnissä.

Meillä alkoi olla näistä asioista erilainen näkemys Christian Westerlundin kanssa. Christian painotti tuloksentekoa sekä valittujen tuotelinjojen jatkuvuutta. Me näimme, että meidän on pakko saada nopeasti lisää volyymia, jottemme liity siihen suuren joukkoon valmistajia, jotka ovat pudonneet kilpailusta syrjään liian pienen volyymin takia. Tästä syystä meidän on voitava myydä omat tuotteet kaikkiin niihin kohteisiin joihin ne suinkin sopivat, vaikka agenttituotteet tästä kärsisivät. Oman tuotannon volyymi oli mielestämme niin tärkeä asia, että sen eteen on tarvittaessa uhrattava agenttituotteita.

» Net-lehti 1/1978, Päätejärjestelmät, uusi tulosyksikkö

Korte analysoi tuotepolitiikkaa

Heikki Korte johti Tietokonemyynnin pientietokonetoimintaa ja hänellä oli voimakkaita omia näkemyksiä monimutkaisista tuotepolitiikan kysymyksistä. Ongelma syntyi ennen muuta siitä, että eri myyntijaoksissa toimineet myyjät saattoivat 1970-luvulla hyvinkin vapaasti itse päättää, mitä tuotetta myyvät ja kenelle.

Esimiehet seurasivat usein vain myyjäkohtaisten tilaustavoitteiden täyttymistä, eivät vaivanneet päätään tuotepolitiikalla. Kokonaistilanne näytti oman tietokonetuotannon edistämisen kannalta hyvin erilaiselta kuin millaisena se Tietokonemyynnissä nähtiin.

» Heikki Korte, Nokia 80 -myynnin kohdealueita

Päätejärjestelmien uusi organisaatio

Net-lehti kirjoitti helmikuun 1978 numerossaan otsikolla "Päätejärjestelmät – uusi tulosyksikkö":

"Vuoden alusta alkaen Päätetuotanto-osasto toimii nimellä Päätejärjestelmät. Päätejärjestelmät-osastoon on lisätty oma myynti- ja systeemitukijaos ja näin on saatu itsenäinen tulosyksikkö. Osaston johdossa on osastopäällikkö Heikki Keränen. Nokia Elektroniikan Tietojenkäsittelyn organisaatiossa Päätejärjestelmät sijoittuu Tietokonemyynnin ja Laskentakeskuksen rinnalle. Osasto muodostuu kuudesta jaoksesta.

Myynti: Myyntijaoksen päällikkönä toimii Tero Laaksonen. Yksikkö jakautuu kolmeen alajaokseen, suurasiakasmyyntiin, Nokia 80 -myyntiin ja OEM-myyntiin. Vastaavat myyntipäälliköt ovat suurasiakasmyynnissä Pekka Lehmuskoski, Nokia 80 -myynnissä Juha-Pekka Vihavainen ja OEM-myynnissä otona Tero Laaksonen.

Systeemituki: Systeemitukijaos muodostuu kahdesta tuotepohjaisesta tukijaoksesta, Nokia 80 ja pankkipäätteet sekä toteutusprojektit-tukijaoksesta, joka tukee kulloinkin käynnissä olevia projekteja. Systeemitukijaoksen päällikkö on Seppo Mattila. Nokia 80 -tuotteiden tuotepäällikkö on Martti Näveri ja pankkipäätteitten tuotepäällikkö otona Seppo Mattila.
Tilaukset ja toimitukset. Jaos hoitaa nimensä mukaisten toimiensa lisäksi hallinnolliset ja laskennalliset tehtävät. Jaospäällikkönä on Mikko Heikkonen.

Kehitys: Kehitysjaos vastaa laitteistojen ja varusohjelmistojen kehityksestä sekä valmistaa protojärjestelmät. Jaosta johtaa kehityspäällikkö Pertti Ruosaari. Kehitys jakautuu kolmeen jaokseen: laitteistokehityksestä vastaa Erkki Rajulin, ohjelmistokehityksestä Tom Törnwall ja mikro-ohjelmien kehityksestä Heikki Kotilainen.

Valmistu ja koestus: Varsinainen laitteistojen sarjatuotanto tapahtuu näissä jaoksissa. Koestuspäällikkö Pekka Lehto ja valmistuspäällikkö Eino Laine ovat vastaavat jaoksien päälliköt.

Päätetuotanto laskutti vuonna 1977 n. 43 Mmk. Päätejärjestelmät-osasto tulee budjetin mukaan laskuttamaan alkaneella vuodella 62 Mmk. Henkilökuntaa on tällä hetkellä 190 henkilöä. Osaston tuotteita toimitetaan vuonna 1978 seuraavasti: Mikko-tietokoneita 450 kpl, pankkipäätteitä 1200 kpl ja näyttöpäätteitä (VDU N80) 1000 kpl."

linkki: Myyntijaoksen toimintasuunnitelma

Erkki Rajulin: Päätejärjestelmät-osaston syntyvaihetta

Heikki Keräsen kanssa olin aika vähän tekemisissä siihen asti, kunnes toiminta organisoitiin uudelleen vuoden 1978 alusta. Keränen oli kohtelias mies, mutta minulle aika etäinen, kunnes hän tuli osaston johtoon. Tietokonemyynti Keskuskadulla ei ollut meistä Mikko-miehistä ja -naisista kovin kiinnostunut ymmärrettävistä syistä. Toimintamme oli vielä varsin kehittymätöntä, jos sitä vertaa suurkonemyyntiin.

Muodostettiin uusi tulosyksikkö Päätejärjestelmät, jonka johtoon Heikki Keränen valittiin. Samalla koko tuotekehitys siirrettiin Pertti Ruosaarelle, josta tuli minun esimieheni. Epäilin alussa, miten meidän yhteistyömme sujuisi, mutta kaikki lähti menemään hyvin. Peran kanssahan olimme tehneet yhdessä töitä jo vuodesta 1973.

Pertti Ruosaari: Tuotekehityksen isoja hankkeita 1970-luvun lopulla

Mikko 3:n innovaation ja toteutuksen jälkeen tuotekehitystä työllistivät koko 1970-luvun lopun ajan erityisesti seuraavat hankkeet:

• Mikko 3 moniajokäyttöjärjestelmä RTX (jonka käytettävissä oli 128 kB muisti ja peräti 5 MB:n kovalevy)
• UDC
• Mikko 3/06 yhdelle–kahdelle käyttäjälle
• DES
• WPS
• Mikko Cobol
• TIMALA-sovellutus

Taustalla oli koko ajan mielessä ajatus päästä kehittämään kovaa vauhtia vanhaksi jäävälle Mikko 2/3:lle seuraaja Mikko 4.

Edellä mainittujen hankkeiden ja muiden asiakaskohtaista räätälöintiä vaatineiden töiden seurauksena tässä luisuttiin 1980-luvun puolelle ja siinä vaiheessa seuraajan nimeksi muutettiin MPS10 (MultiProcessing System).

Yhteenvetoa tietojenkäsittelyn vuodesta 1977

Net-lehden helmikuun 1978 numerossa kerrottiin Tietojenkäsittelyn saavutuksista vuonna 1977 otsikolla "Omat tuotteet turvasivat liikevaihdon kasvun vuonna 1977".

"Takanamme on kolme lähes nollakasvun vuotta, eikä paremmasta näytä olevan tietoa alkaneellakaan vuodella."

Tietojenkäsittelyllä on takanaan tyydyttävä vuosi. Tietojenkäsittelyn ulkoinen laskutus on kasvanut vuoden 1976 110 Mmk:sta 146 Mmk:aan vuonna 1977. Suhteelliseksi kasvuksi tulee 32 %. Näennäisesti voimakas kasvu perustuu siihen, että vuonna 1977 päästiin suunniteltuun tuotantovauhtiin pankkipäätetoimituksissa KOPille, OKOlle ja HOPille. Henkilöstön lukumäärä vuoden 1977 lopussa oli 820 henkilöä, lisäystä edelliseen vuoteen oli 27 henkilöä.

Huomattavin kauppa oli Postipankin kanssa tehty sopimus. Nokia Elektroniikan omien tuotteiden kehitys jatkui voimakkaasti. Uusien pankkipäätetilausten lisäksi Nokia 80 -järjestelmän myynnille asetetut korkeat tavoitteet pystyttiin ylittämään. Vuodelle 1977 tulivat myös ensimmäiset vientitoimitukset. Neuvostoliiton öljyministeriölle toimitettiin 10 Nokia 80 -järjestelmää. Organisatorisesti vientiosasto siirtyi suoraan Tietojenkäsittelyn johdon alaisuuteen... Vuoden 1978 alusta entinen päätetuotanto-osasto toimii itsenäisenä tulosyksikkönä nimellä Päätejärjestelmät-osasto. "

Yrjänä Ahto: Haastavia töitä tarjolla

Tulin helmikuussa 1978. Sitä ennen oli ollut yliopistolla assistenttina. Seppo Mattila otti minut töihin ja nimikkeeni oli koulutussuunnittelija. Se tarkoitti, että piti sekä kouluttaa että suunnitella.

Seppo Mattila oli esimieheni. Hän veti systeemitukijaosta, jossa oli Nokia 80:n tuki. Martti Näveri oli myös Mattilan ryhmässä. Hän opasti minua alkuun koulutustehtävissä.

Olin ollut ehkä pari viikkoa töissä, kun minulle sanottiin, että järjestä kahden viikon kurssi Mikko 3:sta. Omat valmiuteni tähän parin viikon asiaan tutustumisen jälkeen olivat täysin puutteelliset, mutta kurssi asiakkaille oli pakko pitää. Sen pääaiheina olivat Mikon ohjauskieli OCL, RTX-käyttöjärjestelmä ja Mikon ohjelmointi PL-kielellä.

Kurssi sujui jotenkuten, arvostelujen mukaan kurssin huonona puolena oli mm. liian pitkät tauot. Tämä piti paikkansa, koska jouduin taukojen aikana juoksemaan tuotekehitykseen yleensä Tom Törnwallin luo ja kysymään häneltä niitä kysymyksiä, joihin en ollut osannut edellisen oppitunnin aikana vastata.

Koulutuksen ohella työtehtäviini kuului asiakastuki ja tähän liittyneet erilaiset pikkuhommat. Tämä koulutus- ja tukivaihe kesti noin vuoden 1978.

Suuria lisätilauksia ja uusia tuotteita

Toukokuun 1978 Net-lehdessä kerrottiin, että "KOP on tilannut Nokialta 100 pankkikonttorin päätejärjestelmät. Tilauksen arvo on yli 15 Mmk. Sopimus on jatkoa pankkipääteyhteistyölle, joka alkoi 1973. Tämän hankinnan jälkeen Kansallispankin ajantasajärjestelmä käsittää noin 2000 työpistelaitteistoa ja noin 500 Mikko-tietokonetta.

Tämän vuoden loppuun mennessä ensimmäisen vuonna 1973 tehdyn sopimuksen laitetoimitukset on täytetty. Syksyllä 1977 KOP päätti automatisoida 100 konttoria vielä automatisoimatta olevista 200 konttorista.

Nyt tehty sopimus koskee mainittujen 100 konttorin laitteistoja. Sopimukseen kuuluu 65 Mikko 3 -tietokoneeseen perustuvaa pääteohjainta, noin 350 työpisteen päätelaitteistoa, joista osa on etäistyöpisteitä ja osa VDU-näyttöpäätteillä varustettuja. Solmittuun sopimukseen liittyy myös olennaisena osana varaus 1980-luvun järjestelmän kokeilulaitteista, joilla varaudutaan jatkuvasti kehittyvän pankkitekniikan sovellutuksiin, sekä pienten konttorien liittämiseen ajantasajärjestelmään. Toimitukset tapahtuvat ja ovat merkittävä osa tehtaamme tuotannosta vuoden 1979 aikana."

Syyskuun 1978 Net-lehden mukaan "Sekä OKO että HOP jatkavat konttoreidensa automatisointia. Saadut jatkotilaukset koskevat ensi vuoden pankkipäätetoimituksia. OKOn tilaus koskee kaikkia vuoden 1979 toimituksia, joihin kuuluu 51 Mikko 2 -pääteohjainta ja 210 kassapaikan laitteistoa. Tilauksen arvo on 7.5 Mmk. HOP tilasi ensi vuoden ensimmäisen puoliskon toimitukset: 15 Mikko 3 -pääteohjainta ja 57 kassapaikan laitteistoa. Kaupan arvo on n. 2.5 Mmk."

Sama Net-lehti kertoi myös, että syyskuun 1978 KT-näyttelyssä Nokian uusista tuotteista oli esillä VDU 210 (yleiskäyttöinen älykäs näyttöpääte, mattapintainen 12 tuuman kuvaputki, vihreä fosforinäyttö, merkkimatriisi erittäin terävä, toimitukset alkavat kesällä 1979), uusi myymäläpääte CRS 200 sekä uusi tallenninjärjestelmä Nokia 80/KDS.
linkki: Net-lehti 8/1978, Nokian uudet tuotteet KT-78 näyttelyssä

Pentti Mäkipää: Haasteellisia töitä Päätejärjestelmissä

Tulin Nokia Elektroniikan palvelukseen maaliskuussa 1978 ja aloitin systeeminsuunnittelijana Päätejärjestelmät-osastolla. Esimieheni oli aluksi Seppo Mattila. Melko pian hän sai muistaakseni työkomennuksen Nokia Elektroniikan myyntikonttoriin Ruotsissa, ja esimiehekseni tuli Martti Näveri. Seuraava esimieheni oli Lauri Sarvilinna, Martin siirryttyä myyntitehtäviin seuraavan vuoden syksynä. Heidän jokaisen kanssa yhteistyö sujui hyvin ja olin tyytyväinen esimiehiini.

Havaitsin heti, että työtä tehtiin innolla ja tavoitteellisesti. Esimieheltä ja muilta saadun lyhyen opastuksen jälkeen sain tehdä työtä hyvin vapaasti ja vapaamuotoisesti. Työajan seuranta kellokorteilla oli lähinnä muodollista, huomasin pian monien jatkavan töissä pitempään iltaisin. Työn tulokset olivat tärkeämmät kuin käytetty työaika. Tällainen ympäristö sopi minulle. Esimiehilläkin näytti olevan niin paljon omia töitä, ettei aikaa juuri jäänyt alaisten töiden valvontaan. Hekin tekivät pitkää päivää. Vallitsi yritteliäs ilmapiiri.

Ensimmäiset työtehtäväni käsittivät pääasiassa tiedonsiirron ja tietoliikenteen ohjelmistosuunnittelua ja ohjelmointia Nokian Mikko 3 -pientietokoneeseen. Kiinnostuin heti tästä aihepiiristä. Mikko 3 -järjestemiin tarvittiin monia erilaisia pääte-emulointi- ja tiedonsiirtotoimintoja. Ns. eräsiirto oli tuolloin yksi käytetyistä termeistä. Tutuksi tulivat IBM2780- ja IBM3780-linjakurit, ja myös niitä vaikeampi IBM SNA/SDLC. Myös Honeywell-, DEC- ja Univac-tiedonsiirtokäytäntöihin liittyvissä asioissa olin mukana.

Homma vaati aika paljon sitkeyttä. Toteutukset piti testata moneen kertaan, ja tekemällä oppi lisää. Joskus tuntui, että aikaa menee liian paljon virheiden selvittelyyn. Huomasin kuitenkin esimiesten suhtautuvan edistymiseen hyvin tyytyväisinä.

Kaikki oli itse Nokialla kehitettyä, laitteet, käyttöjärjestelmä sekä apuohjelmistot ja sovellusohjelmat. Jos virheitä ilmeni, syy saattoi olla missä tahansa. Niinpä selvittelyissä oli usein mukana monia henkilöitä eri kehityksen ryhmistä. Huomasin myös kaikenlaisen tiedonsiirron olevan keskeinen toiminto asiakkaille toimitettavissa Nokia 80 -järjestelmissä.

Oltiinhan tuolloin ottamassa askeleita tietotekniikan hajautuksen, paikallisen tiedonkeruun ja -siirron alalla, kun aiempi päätepohjainen eräkäsittely alkoi vähitellen korvautua uudemmalla tekniikalla. Tämä tarjosi monia mielenkiintoisia tehtäviä. Haasteet olivat suuria ja työ oli kovaa, kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen tarvittiin.

Pankkijärjestelmien tilanne vuonna 1978

Pepe Ollila laati Elektroniikan johdolle joulukuussa 1978 katsauksen Suomen pankkisektorin tulevista näkymistä ja Nokian tulevista liiketoimintamahdollisuuksista. Tässä katsauksessa on esitetty näkymä myös seuraavien vuosien tuotekohtaisiin kehityssuunnitelmiin ja tarkasteltu eri markkina-alueita tältä pohjalta. Päätejärjestelmien tuotekatsauksessa todetaan mm.

• Työpistelaitteet pankissa: pankkipäätteinä nyt paikallispääte ja vuonna 1979 myös etäispääte.
• Erillispäätteenä nyt "yksinkertainen" pääte, vuonna 1980/81 toimituksissa "älykäs pääte", aikataulut riippuvat Skopin ratkaisusta.
• Tulossa myös automaattinen kassa (pankkiautomaatti): kyselyt, käteisen nosto, talletus, tilisiirrot.
• Pankkipäätteet liitetään konttoriprosessoriin, joita ovat Mikko 3/36 + levy, Mikko 3/26 + floppy, Mikko 3/16 + floppy, joista keskimmäistä toimitetaan vuonna 1979, molempia muita nyt.
• Useita konttoriprosessoreja kytketään satelliittiprosessoriin (jotka sitten liittyvät konsentraattoreihin), jollaisina toimivat vuonna 1979 Mikko 3/36 + levy 4x10 MB ja vuonna 1980/81 toimitettava Mikko 4/XX , teho 10x Mikko 3 (emuloi ensivaiheessa Mikko 3:a).

Nokia 80:n sovellutuskehitystä vuosina 1978–79

Heikki Honkio siirtyi Tampereelta 1.9.1978 lukien vastaamaan Nokia 80 -sovellutuspakettien kehityksestä.

Marraskuun 1978 Net-lehti kuvasi tätä seuraavasti: "Nokia 80:n kehittyminen sekä laitteistona että varusohjelmistonsa osalta on johtanut siihen, että käyttöalueen painopiste on siirtymässä tiedonkeruu – ja päätelaitteistoista itsenäisiin pientietokonesovellutuksiin. Itsenäistyminen tuo mukanaan tarpeen kehittää varusohjelmiston lisäksi yleiskäyttöisiä sovellutusohjelmistoja.

Tätä työtä varten on Nokia Elektroniikkaan perustettu suoraan Tietojenkäsittelyn osastonjohtajan alaisuudessa toimiva Nokia 80 sovellutusryhmä. Ryhmä, jonka vetäjä on Heikki Honkio, on organisoitu siten, että se koostuu kahdesta suunnittelujaoksesta, joiden päällikköinä toimivat Antti Karine ja Marinella Meling-Raita sekä tukitoiminnoista, joista vastaa Aarre Kärkkäinen.

Sovellutuskehityksen lyhyen tähtäimen aikatauluun on sisällytetty toimistotietokonetasoisen sovellutusohjelmiston tuottaminen. Esimerkkejä tästä ohjelmistosta ovat asiakastilausten vastaanotto, varastokirjanpito, laskutus, palkanlaskenta jne. Sovellutusten suunnittelussa, ohjelmoinnissa ja dokumentoinnissa tullaan alusta lähtien ottamaan huomioon länsiviennin vaatimukset."

Mikot idän öljykentille ja länsivientiin

Nokia 80:n vientikauppoja Neuvostoliittoon

Lokakuun 1978 Net-lehti kertoi, että "neuvostoliittolainen ulkomaankauppaorganisaatio on solminut sopimuksen seitsemän Nokia 80 -järjestelmän toimittamisesta Neuvostoliittoon. Kaupan arvo on lähes 2 mmk. Sopimus on jatkoa kymmenelle aikaisemmin toimitetulle Nokia 80 -järjestelmälle."

Erkki Rajulin: Mikko-viennin alkuvaiheita

Nokian itäviennin moottorina oli Stefan Widomski, täydellisesti venäjän kieltä ja -kulttuuria hallitseva Puolasta Suomeen muuttanut maailmankansalainen.

Oletettavasti hänen avullaan Elektroniikka sai aikaiseksi ensimmäisen Mikko 2 -kaupan Neuvostoliittoon. Kyseessä oli Tatnjeft-öljyorganisaatiolle Tatariaan toimitettu tietoverkko, jossa Mikot keräsivät öljyn pumppaus-, krakkaus- ja jalostusasemilta tuotantotietoja ja siirsivät ne Almetjevskin kaupunkiin Tatnjeftin pääkonttoriin.

Minun tehtäväkseni tuli kouluttaa huolto- ja tukihenkilöt hallitsemaan systeemin ylläpitoa. Koulutettavat henkilöt lähetettiin Helsinkiin tulkin kera. Järjestelmän asennuksien jälkeen kävin itse Tatariassa käynnistämässä systeemiä.

Clapa Carpelan: Keikkahommia itänaapuriin

Mikko-huollossa 1970-luvun loppu oli mielenkiintoista aikaa. Olin silloin teknisen tuen vetäjänä ja näin ollen huoltoteknikoiden kouluttajana sekä "trouble shooterina" kaikenlaisissa ongelmatapauksissa ja myöhemmin Etelä-Suomen huoltopäällikkönä. Keijo Alaranta oli minun ensimmäinen esimieheni, molemmat tulimme Honeywellilta Nokialle. Tuona aikana minulla oli jo aika paljon keikkaa ulkomailla.

Keikkahommat ulkomaille alkoivat muistaakseni juuri messu-, asennus- ja koulutustehtävillä Neuvostoliitossa. Messuja oli lukuisia sekä Moskovassa, Leningradissa ja Bakussa. Esillä oli Nokian tietotekniikan tuotteita. Minun tehtäväni oli ensisijaisesti pystyttää laitteet ja järjestelmät sekä pitää ne hengissä messujen ajan. Silloin ostajat ja myyjät voivat rauhassa kalistella "ystävyyden maljoja".

Tämän lisäksi olin myös ständillä auttamassa myyntiesittelijöitä laitteiden teknisissä ominaisuuksissa jne. Messuihin satsattiin paljon, esim. koko esittelyporukka oli puettu samanlaisiin pukuihin. Messuilla vieraili myös aina joku Nokian ylimmästä johdosta silloin kun ständille oli tulossa Neuvostoliiton tärkeitä pamppuja tai ostajia tutustumaan meidän tuotteisiimme.

Asennus- ja koulutustehtävät liittyivät myytyjen laitteiden asennuksiin ja luovutuksiin asiakkaalle. Koulutustehtävä alkoi usein jo Suomessa, jonne asiakas lähetti omat teknikkonsa oppiin ja kouluttautumaan laitteiden asennukseen ja huoltoon. Nämä koulutukset vedettiin tulkin välityksellä sekä politrukin tarkassa syynissä. Takuuaikaiset korjauskeikat olivat myös osa näitä työtehtäviä. Mainittakoon, että Nokia panosti myös meidän keikkamiesten venäjän kielen osaamiseen kouluttamalla sekä minua että myyntimiehiä tehokkaalla kurssituksella.

Näistä Venäjän keikoista voisi kirjoittaa kirjan, jos olisi lahjoja kirjoittajana. Joitain makoisia välähdyksiä muistuu mieleeni Inturistin hotellin monttubaarista. Sinne mentiin rappusia alas ja rappusen seinät olivat peililasia, josta kuulemma näkyi läpi toiseen suuntaan siten, että KGB:n kaverit näkivät, kuka meni ja milloin Intun baariin. Ruokalista oli aina mittava ja herkullisen näköinen, mutta tilattavissa oli useimmiten vain yhtä sorttia ruokaa.

Näillä keikoilla jouduin myös joskus avittamaan meidän kilpailijaamme Datasaab Valmetia ja heidän legendaarista idän viejäänsä, ihan vain siksi, että olimme kuitenkin molemmat suomalaisia yrityksiä. Davalla ei usein ollut omaa huoltomiestä matkassa hoitelemassa syntyviä ongelmia.

Seppo Mattila kirjoitti toukokuun 1980 Net-lehteen otsikolla "Mikko-järjestelmät Neuvostoliitossa"

"Päätejärjestelmien ensimmäinen toimitus Neuvostoliittoon 70-luvun puolivälin jälkeen oli myös alku suomalaisen tietokoneteollisuuden viennille. Jo ensimmäinen toimitus oli osoitus sekä asiakkaille että Nokialle Nokia 80 ja Mikko -järjestelmien sopivuudesta erilaiseen tiedon keruuseen ja sen jälkikäsittelyyn. Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa aloitettiin Öljyministeriön kanssa, joka hankkii laitteistot Tatarian öljyalueelle lähelle Uralia.

Projekti on käynnistynyt hyvin ja toimitukset jatkuvat edelleen. Samanaikaisesti on löydetty uusia asiakkaita ja projektit heidän kanssaan ovat alkamassa. Oleellisena piirteenä kaikissa järjestelmissä on, että toimittamamme Nokia 80 -järjestelmät pystyvät kommunikoimaan myös asiakkaan omien suurten tietokoneiden kanssa. Näissä koneisssa tapahtuu yleensä tiedon loppukäsittely, sekä palautteet alemmille tasoille.

Tätä varten meidän lyhyen tähtäimen ohjelmaamme kuuluu ES-sarjan koneiden kytkentä standardiproseduurein Mikko 3:een.

Öljyministeriölle toimitetut järjestelmät on installoitu käyttöön Tatarian öljyntuotantoalueelle, joka muodostaa yhden noin 20 päätuotantoalueesta. Tatarian alueella tuotannosta vastaava paikallinen organisaatio on nimeltään Tatneft. Ensimmäinen toimitus sisälsi kymmenen Nokia 80 -järjestelmää, jotka asennettiin käyttöön useille paikkakunnille syksyllä 1977.

Öljynpumppausalueiden yhteyteen sijoitettujen järjestelmien tärkein käyttöalue on öljyntuotantoon liittyvien tietojen esikäsittely ja välittäminen paikallisten puhelinlinjojen välityksellä Almetjevskissä sijaitsevaan Tatneftin päätietokonekeskukseen, jossa linjayhteydet hoidetaan Nokia 80 -järjestelmän avulla. Näistä on edelleen yhteys SEV-maissa valmistettavaan tietokonesarjaan kuuluvaan ES1040-keskustietokoneeseen. Tällä hetkellä sisältää verkosto 32 Mikko 3- pientietokonejärjestelmää noin 100 km säteisellä alueella Almetjevskistä.

Käsiteltävät tiedot sisältävät mm. öljyn tuotantomääriä, pumppauskaivojen toiminta-aikaparametrejä, pumppausprosessiin liittyvien fysikaalisten suureiden mittausarvoja ja huoltotietoja. Käyttökokemukset verkoston toiminnasta ovat olleet erittäin hyvät. Nokia 80 -järjestelmissä käytetyt sovellutusohjelmistot on Tatneft kehittänyt itse Helsingissä annetun ohjelmistokoulutuksen pohjalta.

Uusina Nokia 80 -järjestelmien sovellutusalueina Neuvostoliitossa solmittiin vuoden 1979 keväällä sopimukset järjestelmien toimittamiseksi Neuvostoliittoon Rakennuspankille (Strojbankille) ja Neuvostoliiton Radioministeriölle. Strojbank hoitaa Neuvostoliitossa rakennuskohteiden rahoitukseen liittyviä toimintoja ja sillä on toimipisteitä useilla paikkakunnilla eri puolilla maata. Radioministeriön toimialueeseen kuuluu mm. neuvostoliittolaisten ES-sarjan tietokoneiden kehitys ja valmistus."

Seppo Mattila: Kokemuksia itäviennistä

Kun olin saanut HOPin tietoliikenneyhteydet valmiiksi, niin samaan aikaan vuonna 1977 Antero Saari oli myynyt Neuvostoliiton Öljyministeriölle Mikko-laitteistot. Vientitoimintaan ajauduin, kun Anteron myyntiin tarvittiin tukea.

Samalla tulin Öljyministeriön toimituksen projektipäälliköksi. Toimitukseen liittyivät Mikot, käyttöjärjestelmä ja tietoliikenne sekä koulutus ja tuki. Kävin tuohon aikaan usein sekä Moskovassa että Uralin lähellä Almetjevskissa, Ufassa (1500 km itään Moskovasta). Muistan toimitukseen sisältyneen myös "varavirtalähteen B.A.S.T.U." (=saunan kiuas).

Vienti laajeni myös Ruotsiin, jossa Nokialla oli jo tuolloin oma yhtiö. Olin välillä Nokia 80 -viennin tukipäällikkönä Ruotsissa ja sen jälkeen toimin vientipäällikkönä Nokia 80 -järjestelmille Neuvostoliittoon.

Nokian johto oli tuolloin merkittävästi mukana myynti- ja vientitoiminnassa (Wikstedt, Widomski). Jouduin varsin usein käymään Moskovassa tai silloisessa Leningradissa. Monilla "märillä" illallisilla istuminen oli osa toimintaa.

Samoin mielenkiintoisia olivat reissut esim. Uralin lähelle öljykentille, messut Moskovassa, Leningradissa jne. Asiakastapaamiset olivat monesti vaikeita, koska ei aina tiennyt vastapuolen kokoonpanoa ja osaamista tai tavoitetta.

Esimerkki liikenneyhteyksistä: Kun lento Uralista Moskovaan piti lähteä klo 19, se lähtikin klo 03. Lentokenttä oli kiinni ja bussi ajoi suoraan koneen viereen. Astuimme talvikylmään koneeseen, kapteeni viritti moottoreita käymään, kuorma-auto työnsi koneen ulos ja niin nousimme vähitellen Moskovan suuntaan.

"Saattaja" oli aina mukana, joten turvallisuus toimi.
Kun tiesimme mikrofonien määrän kaikkialla missä liikuimme, valmistelevat keskustelut piti hoitaa harkiten. Mukana matkoilla öljykentille olivat Yrjänä Ahto ja Matti Heikkilä sekä huoltopuolelta Claus Carpelan.

Tero Laaksonen: Omavaraisia asiakkaita

Kun sitten Öljyministeriön kauppa oli tehty, järjestimme kolmen päivän kurssin Mikosta ja sen ohjelmoinnista Moskovassa. Kurssi oli Nokian ehdotus, jotta asiakas tulisi omavaraiseksi tekemisen suhteen ja asiakas hyväksyi sen.

Menimme kurssipaikalle ja kurssin piti alkaa, mutta ketään ei tullut sinne. Myöhemmin saimme selville, että venäläiset olivat opetelleet Mikon ohjelmoinnin, piirilevyjen korjaamisen ja monta muuta asiaa omin päin silloin hyvinkin alkeellisista manuaaleista. Se mitä ei manuaalista löytynyt, he tutkivat ja opiskelivat konekoodista. Tämä oli venäläinen perinne, jonka ansiosta rikki mennyt autokin saatiin hetkessä kuntoon, sillä lähes joka mies osasi itse korjata sen omin käsin.

Clapa Carpelan: Venäläisiä ratkaisuja tekniikkaongelmiin

Taisin olla kahdella Almetjevskin reissulla kouluttamassa ja luovutustestaamassa järjestelmiä. Almetjevskin reissulta on jäänyt mieleen jänniteongelmat asennuspaikalla. Aina kun rivikirjoittimella tulosti riviä, jossa oli sama merkki koko rivillä, järjestelmä kaatui. Ongelma oli liian alhainen jännite. kun rivikirjoitin haukkasi paljon virtaa, kaatui koko systeemi.

Ongelma korjaantui sillä, että veli venäläinen soitti johonkin ja antoi käskyn nostaa jännitettä. Sitä seurattiin minun halvasta yleismittaristani. Kun oli tarpeeksi, puhelimeen sanottiin että "harjsoo". Toinen saman tyyppinen juttu oli kun järjestelmä kaatui ja syy oli maadoituksen puute. Se korjattiin lyömällä ikkunan karmiin vako, josta heitettiin kuparinen maadoituspiuha ulos ja kiinnitettiin maahan lyötyyn kankeen. Taas kaikki oli OK.

Hauska muistikuva on myös hotelli Öljymiehestä, jossa me yövyttiin. Siellä oli jokainen wc-pönttö eri korkeudella. Ne oli vaan asennettu paikalleen huolehtimatta, että olisi kiva, jos ne olisivat olleet samalla korkeudella.

Joskus lennettäessä Moskovasta syvälle Uralin juurelle öljykentille kone laskeutui aivan muualle kuin minne piti. Sitten Mossella matkailtiin toista vuorokautta kohteeseen. Vaikuttavaa oli myös vierailla Ladan tehtailla Togliatissa ja tutustua heidän konesaleihin. Yhdessä hallissa jauhoi aito IBM mainframe ja toisessa venäläisten kopio samasta järjestelmästä.

Eteen tuli myös keikkoja, joissa aikaisemmin luovutettu järjestelmä tuntui vaan kadonneen jonnekin. Muistan luovuttaneeni MikroMikko-järjestelmän, joka sisälsi edistyksellisen 3M:n nauhajärjestelmän. Tällä nauhurilla oli hieman taipumuksia lämpötilaryömintään.

Luovutettaessa piti hieman huijata eli poistaa virheilmoituksia luovutustesteistä, jotta saisi asiakkaan hyväksymisen. Kun seuraavalla keikalla päivitykset olivat mukana, halusin tehdä nämä jo luovutettuihin järjestelmiin. Asiakkaan vastaus oli, että kaikki pelaa "harasjoo" eli no problem. Totuus lienee, että laitteet olivat jossain militarykäytössä ja finskeillä ei ollut enää mitään asiaa asennussaitille.

Yrjänä Ahto: Uskomattomia kokemuksia nuorelle miehelle

Antero Saari myi alussa Neuvostoliiton öljyministeriölle ja hänen jälkeensä Seppo Mattila. Tueksi näihin tarvittiin tietenkin Heikkilä ja Ahto. Retket näiden hankkeiden ympäriltä Neuvostoliittoon Almetjevskiin olivat uskomattomia kokemuksia. Pisin kolmen viikon matka tuotti varmasti enemmän elämyksiä kuin 11 kuukautta armeijassa. Tämän lisäksi oli muutama viikon matka.

Perillä ollessa piti olla kaiken osaamisen ja tekemisen suhteen täysin omavarainen. Mitään ei voinut kysyä Suomesta, koska yhteyttä ei ollut olemassa. Ainoa tunnettu yhteystapa oli kaukokirjoitinyhteys Moskovaan. Mattila kirjoittikin hotellihuoneessaan uusia drivereita ja minä ratkoin reikänauhan lukemisen ongelmia. Lukija luki väärin ja koko järjestelmä kaatui. Minun oli korjattava virheellistä nauhan lukua patchaamalla muistia. Isäntien mielestä tässä kaikessa ei ollut mitään erikoista, se oli normaalia arkipäivää.

Mikko-toimitukset Almetjevskiin olivat aivan oma lukunsa. Paikalliset organisaatiot olivat aikanaan esittäneet ministeriöön Moskovaan toiveita siitä, mitä laitteita haluaisivat. Tietoa siitä, mitä Moskovasta oli lopulta tilattu, ei ollut kellään. Me menimme Almetjevskiin yhtä aikaa laitetoimituksen kanssa, eikä kukaan tiennyt, mitä pakkauksista löytyy. Meidän tehtävämme oli koota toimivia järjestelmiä siitä mitä sattui tulemaan. Joitain laitteita saattoi olla liikaa ja toisia puuttui, mutta järjestelmä oli pakko saada kokoon ja toimimaan siellä ollessamme.

Matti Heikkilä: Pärjäsimme hyvin Tatarian haasteissa

Seppo Mattilan systeemitukiryhmässä tehtäväni oli erityisesti Neuvostoliiton kaupan tuki. Tämä tarkoitti käytännössä monien vaikeitten ongelmien ratkaisemista asiakkaan luona Tatariassa. Me onnistuimme näissä haasteissa hyvin ja saimme asiakkaat tyytyväisiksi. Tiesimme, että perillä meidän on pärjättävä tositoimissa omin avuin, koska Almetjevskista ei ole mitään yhteyttä Suomeen. Näin ollen harjoittelimme etukäteen kaikkia mahdollisia tilanteita ja valmistauduimme öljykenttämatkaan kuin kuulentoon.

Kerran olimme rakentaneet asiakkaalle 40 työaseman verkon. Sen saamiseksi käyttöön tarvittiin front-end-prosessori, johon tarkoitukseen asiakas oli tilannut DDR:ssä valmistetun IBM-kopion. Joku korkea herra kuitenkin päätti, että tämä laite tarvitaan muualla, eikä sitä saatu meidän asennukseemme. Jouduimme paikan päällä rakentamaan omasta Mikostamme tähän tarkoitukseen sopivan laitteen. Työ onnistui, koko järjestelmä saatiin toimimaan ja asiakas hyväksyi toimituksemme.

Öljyalueella yllättävät käänteet seurasivat toisiaan. Kerran olimme olleet hommissa kolme viikkoa ja meidät vietiin lentokentälle palataksemme Suomeen. Jouduimme odottamaan kentällä Moskovan lennon lähtöä 30 tuntia.

Rajulinin Ekiä venäläiset arvostivat ja kunnioittivat suuresti, koska hän oli Mikon alkuperäinen keksijä. Tämä kävi ilmi erityisesti yhteisellä matkallamme, jossa päivitimme Tatneftin koneet ja tarkistimme niiden teknisen toimivuuden. Paikallinen johtaja halusi järjestää meille töiden valmistuttua tatarialaisen illan. Läheiselle kentälle saapui puna-armeijan osasto ja pystytti siihen telttaleirin. Siinä ympäristössä vietimme iltaa ulkoilmassa.

Juhlajuomana tuotiin Ekille iso kulho hevosenmaitoa. Eki oli empivän tuntuinen, mutta sanoin hänelle, että se on nyt pakko juoda. Syötiin, laulettiin ja otettiin snapseja. Lopulta siirryttiin kädenvääntökisoihin. Olin silloin hyvässä kunnossa ja päihitin venäläiset. Viimeisenä keinona paikalle haettiin armeijan kuorma-autonkuljettaja, joka oli sellainen raskaan sarjan voimamies, että voittoputkeni katkesi. Illanvietto päättyi Suomi-Neuvostoliitto painimaaotteluun.

Mikko länsivientiin

Staffan Simberg: Vientitehtäviin Ruotsiin

Vuoden 1978 alkupuolella oli Suomesta aloitettu jälleenmyyjien kautta tapahtuva vientikanavien avaaminen ja onnistuttu myymään muutamia Nokia 80 -pohjaisia "kaupallishallinnollisia" järjestelmiä länteen. Tätä veti Pekka Lehmuskoski ja Neuvostoliiton vientiä Antero Saari, joka oli saanut myytyä tiedonkeräysjärjestelmiä öljyteollisuudelle.

Omalta osalta kansainvälinen toiminta ja vienti alkoi, siitä kun Nokia Elektroniikan kevään 1978 strategiakierroksella avasin suuni ja väitin, ettemme voi rakentaa kestävää tietokoneteollisuutta Suomen ja Neuvostoliiton varaan. Kun minulta sitten kysyttiin ehdotusta mitä voisimme tehdä, niin totesin, että meidän on oltava kilpailukykyisiä myös avoimilla länsimarkkinoilla ja aloitettava Ruotsista.

Pari päivää myöhemmin Wikstedt kutsui palaveriin ja ilmoitti, että ryhdymme viemään tuotteita Ruotsiin ja tiedusteli halukkuuttani muuttaa sinne vetämään tätä toimintaa. Vastattuani myöntävästi hän delegoi tehtävän Nokia Elektroniikan kansainvälisestä toiminnasta vastaavalle johtajalle, Aarne (Justus) Valkamalle, joka sitten teki kanssani sopimuksen Ruotsin toiminnan käynnistämisestä. Justus oli erittäin rakentava ja kannustava sopiessaan, että mukaan tulevat nuori perhe ja jopa kaksi hevosta.

Tavoitteeksi asetettiin myydä Nokia Elektroniikan valmistamia tuotteita ja kannuste oli sidottu ensimmäisen 18 kk:n myyntiin, mikä luonnollisesti oli valtava haaste nuorelle miehelle.

Koska Nokia jo edusti Datapoint-tuotteita Ruotsissa, se ei ollut täysin tuntematon. Yhtiö järjesti asiakkailleen Datapoint-tuotteisiin liittyviä asiakas- ja markkinointitapaamisia, joihin minä pääsin mukaan esittelemään suomalaisen elektroniikkavalmistajan kehittynyttä tarjontaa. Muistan vielä pitäneeni seminaarien tauko-ohjelmana, parhaaseen pukuuni sonnistautuneena, erittäin mielenkiintoisia esityksiä sekä pulssikoodianalysaattorista että TTL-teknologiasta. Reaktio oli lähinnä lasittuneita katseita.

Totesin, että tämä ei toiminut ja istuin muutaman illan siihen aikaan tietokoneyhtiö Victorin omistaneen Mats Gabrielssonin kanssa. Hänen neuvonsa olivat hyvin yksinkertaiset. Suomi ja Ruotsi ovat hyvin läheisiä maita, yhteyksiä on paljon, ja minun tulisi löytää hyvät referenssit Suomesta, siirtää samat argumentit Ruotsiin ja löytää lisäksi jotakin, mikä erottaa meidät kilpailijoista.

Koska yksikään kilpailijoista ei ollut suomalainen, halusin tehdä suomalaisuudesta valtin. Siis kartoitin kaikkien potentiaalisten asiakasyritysten päättäjät, jotka olivat suomalaisia ja ymmärtäisivät minua. Joukosta löytyi CDC (Control Data Corporation), jonka suomalainen toimitusjohtaja päätti ostaa ensimmäiset päätteet Suomesta. En ole aivan varma, olivatko tuotteet ylivoimaisia, vai oliko kysymyksessä myötätuntoa, mahdollisesti vähän sääliä.

Nokia Ab:n käynnistäessä Mikko-myyntiä rekrytoitiin tähän uudet myyjät entisten Datapoint-myyjien poistuessa yhtiöstä. Eräänä päivänä minulle soitti Fiskarsin liikennevalojärjestelmien kanssa työskennellyt Tage Lindberg ja sanoi haluavansa tulla Nokia Ab:n töihin Ruotsiin. Jouduin silloin sanomaan, että se ei ole mahdollista, koska emme vielä tiedä mitä ryhdymme tekemään. Tage piti kuitenkin päänsä, aloitti työt meillä Ruotsissa jonkin ajan kuluttua ja hänestä tuli sittemmin keskeinen avainhenkilö yhtiössä.

Huhtikuun 1979 Net-lehti kertoi, että "maailman neljänneksi suurin tietokonealan yritys, amerikkalainen Control Data Corporation, hankkii useiden miljoonien markkojen edestä Nokia Elektroniikan tietokonepäätteitä... Solmittu toimitussopimus koskee älykästä näyttöpäätettä VDU 210."

Ensimmäiset Mikon jälleenmyyjät länsimarkkinoilla

Syyskuun 1978 Net-lehti kertoi, että "Nokia Elektroniikka ja norjalainen laskentakeskus A/S Emma EDB ovat solmineet Nokian päätejärjestelmiä koskevan jälleenmyyntisopimuksen. Kyseessä on ensimmäinen suomalaisia kaupallishallinnollisia tietojenkäsittelyjärjestelmiä koskeva edustussopimus länsimaihin. Sopimukseen kuuluu yli kymmenen Nokia 80 -päätejärjestelmän toimitukset Norjaan tänä vuonna. A/S Emma EDB on Norjan suurimpia tietojenkäsittelyalan palveluyrityksiä."

Lehti kertoi edelleen, että "hollantilainen Infosystems allekirjoitti 6.10.1978 markkinointisopimuksen Nokia 80 -järjestelmästä. Sopimus merkitsee jatkoa Nokian käynnistämille toimenpiteille markkinoida omia tietojenkäsittelyjärjestelmiä Länsi-Eurooppaan. Nokia 80:n vientimaita ovat nyt Neuvostoliitto, Ruotsi, Norja ja Hollanti."

Helmikuun 1979 Net-lehti kertoi, että "tanskalainen Data-Inform A/S on allekirjoittanut Nokian tietojenkäsittelylaitteita koskevan jälleenmyyntisopimuksen. Sopimuksen pääasiallinen kohde on Nokia 80 -järjestelmän laitteistojen ja ohjelmistojen markkinointi Tanskaan."

Tero Laaksonen: Länsiviennin alkuvaiheita

Nokia oli toimittanut Alkolle kassapäätejärjestelmän jo aiemmin, ja Ruotsin Systembolaget kiinnostui tästä. Lasse Numelin tekikin ansiokasta työtä siihen suuntaan. Jo ennen kuin mitään länsivientiä oli edes kunnolla käynnistetty, solmittiin Systembolagetin kanssa merkittävä kassapäätejärjestelmien kauppa.

Antero Saari oli rakentanut vientiorganisaatiota ja tässä yhteydessä Nokia Ab:een siirtyivät Staffan Simberg ja Seppo Mattila "käännyttämään" sikäläistä Datapointiin keskittynyttä myyntiorganisaatiota Mikon kannalle. Joitain asiakkuuksia saatiinkin, mm. Lantmännens Riksförbund. Kilpailtiin pankkiprojekteistakin ilman menestystä sillä saralla.

Jälleenmyyjät hankittiin myös Norjasta ja Tanskasta. Toukokuussa 1979 oli myyty ulkomaille seuraavat määrät Mikkoja:

• Ruotsi, 110
• N-Liitto, 35
• Norja, 120
• Tanska, 90

Staffan Simberg: Systembolagetin kauppa

Lataa isompi kuva

Nokia Data siis lähti kasvamaan päätejärjestelmien ja kassapäätejärjestelmien avulla. Systembolagetin kauppa oli avainroolissa, kun Alkon referenssin avulla saimme kaupan. Siihen kuitenkin liittyi muutama mielenkiintoinen yksityiskohta:

1. Ensinnäkin tarjouspyyntö perustui myymälänhoitajan käsikirjaan, siis varsin käytännönläheinen lähtökohta.
2. Niinpä me vastasimme samalla mitalla ja järjestimme workshopin kassapäätteen näppäimistön määrittelemiseksi siten, että toimme kassillisen näppäinhattuja ja pyysimme asiakasta sijoittamaan ne haluamallaan tavalla päätteeseen. Aika tehokas sitouttaminen ja samalla haastava tilanne kilpailijoille, joilla oli oma standardinäppäimistönsä.
3. Päästyämme loppusuoralle asiakas epäili meidän kykyymme toimittaa järjestelmä kaikkiin yli 300 myymälään. Vastasimme tarjoamalla kiinteän 1/3 osan ja option lopuille jos asiakas olisi tyytymätön toimitukseen. Onneksi ostopäällikkö oli suuri hevosystävä ja humoristi, joka hinnan loppuneuvottelussa vastasi väitteeseemme, että hän on nyt vääntämässa veistä haavassa niin, että saatamme vuotaa kuiviin keskeyttämällä kokouksen ja palaamalla suuri ensiapulaukku mukanamme ja ilmoittamalla, että nyt jatkamme tämän neuvottelun loppuun asti.

Monen mutkan ja haastavan ohjelmointityön (jonka Seppo Mattila teki pääasiassa yksin sen sijaan, että olisi palkannut ja kouluttanut kokonaisen osaston tekemään työn) pääsimme vihdoin tekemään ensimmäisen asennuksen Tukholman Östermalmilla.

Saman viikon maanantaina Christian Westerlund tuli käymään Tukholmassa ja hän kävi myymälässä katsomassa tilanteen. Hän kääntyi ovella ja tuli järkyttyneenä toimistolle kysyen, mitä oli mennyt pieleen, koska kahdeksan kassaa 12:sta oli merkitty "kassan stängd". Hän toipui järkytyksestä vasta kun selitimme, että se vastaa maanantain kuormaa ja kaikki kassat ovat käytössä vain perjantaisin.

Tilanne kehittyi kuitenkin meidän kannalta myönteisesti ja saimme lopulta asentaa järjestelmän kaikkiin myymälöihin. Onnistuimme siis myymään pääasiassa saman järjestelmän kuin Alkolla oli Suomessa tosin eri argumentein: Suomessa kiinnitettiin suuri huomio varaston kiertonopeuden parantamiseen, Ruotsissa vastikään avattujen itsepalvelumyymälöiden hävikin hallintaan, ja vähän myöhemmin vielä Norjassa tilitysten oikeellisuuteen.

Seppo Mattila: Kokemuksia Ruotsin toiminnasta

Staffan Simberg keräsi joukkoja tukemaan Nokia 80 -järjestelmien vientiä. Menin hänen kanssaan ensimmäisen kerran Ruotsiin vuonna 1978. Staffan pystytti Nokia 80 -toiminnalle myynnin, vedin itse tukitoimintoja ja perustimme uudelle tuotelinjalle huolto-organisaation.

Staffan oli jo pitkällä järjestelmämyynnissä Systembolagetille, kun tulin Ruotsiin. Linjanamme oli paneutua mahdollisimman syvälle asiakkaan toimintaan ja myydä sitä mitä asiakas todella tarvitsee.

Pystyimme hyödyntämään tässä Alkoa hyvänä referenssinä ja myös käyttämään perustana Arto Määttäsen tekemää Alkon sovellutusta. Teimme kuitenkin Systembolagetille sovellutuksen kokonaan uudelleen tukiryhmässäni. Tämä toteutus onnistui hyvin ja saimme näin Systembolagetista erinomaisen referenssin Ruotsissa. Tällä asiakasprojektilla oli merkittävää näkyvyyttä isoihin yrityksiin ja myös valtionhallintoon.

Samaan aikaan uusien asiakkaiden haku tietysti jatkui, kun oli hyvä referenssi ja sen mukana tunnettuus. Vuoden 1979 aikana saatiin merkittäviä asiakkuuksia kuten Föreningsbanken, Spadab, ja Stadskontoret.

Jatkoin tämän ajan tukipäällikkönä Ruotsin Nokia Datassa. Tuki käsitti lähinnä edellä mainittujen neljän silloisen suuremman asiakkaan järjestelmän tekemisen ja tuen. Samalla tukiryhmäni toimi läheisessä yhteydessä myynnin kanssa. Onnistuimme rekrytoinnissa ja saimme palkattua lisää päteviä ihmisiä.

Lasse Numelin: Alkuvaikeuksia järjestelmässä

Jouduin vielä kerran mukaan Systembolagetin hankkeisiin sen jälkeen, kun iso kauppa kassapäätteistä oli tehty vuonna 1979 ja toimitukset aloitettu.

Uuden sukupolven ensimmäinen järjestelmä oli toimitettu Karlskronaan. Siinä oli monia teknisiä ongelmia. Staattinen sähkö aiheutti sen, että kun talvipakkasella naismyyjät tulivat nailonsukissa töihin ja kytkivät virran päälle järjestelmään, niin 12 kassalaatikkoa lensi auki.

Asiakas suuttui ongelmista, ja harkitsi jopa sopimuksen purkamista. Nokia joutui menemään Christian Westerlundin johdolla asiakkaan luo selvittämään asiaa. Minut pyydettiin mukaan.

Christian piti hyvän esityksen, jossa ongelmat myönnettiin, ja Nokia lupasi purkaa huonot asennukset ja aloittaa alusta. Hän ilmoitti myös, että Lasse Numelin on nyt vastuussa testauksesta. Asiakas hyväksyi tämän ehdotuksen. Uskon, että nautin asiakkaan puolelta hyvää luottamusta vanhan taustan johdosta ja koettiin, että Lassen mukaantulo tässä tilanteessa on tärkeä asia.

Clapa Carpelan: Oliko suojamaadotus kunnossa?

Usein oli niin, että suojamaadoitus ei ollut kunnossa itse kiinteistössä, josta sitten aiheutui ongelmia. Samoin kävi, jos jännitesyötöt oli otettu sellaisesta vaiheesta, jossa oli ajoittaisia suuria kuormia. Samoin jos signaalikaapelit oli vedetty rinnan jännitekaapeleiden kanssa kaapelihyllyillä. Tästä seurasi ylikuulumista signaalikaapeleihin.

Muistelen myös, että kassalaatikoiden avauspulssia pidennettiin ja viivästettiin, jotta lyhyet häiriöpiikit eivät niitä avaisi. Itse Lassen mainitsemaa Karlskronan tapausta en muista, saattoi olla jo ennen, kuin muutin Ruotsiin duuniin. Monta muuta mukavaa tapahtumaa kylläkin muistan. Eräässä Helsingin Alkossa kaatui koko järjestelmä ajoittain. Vika löytyi sitten tavarahissistä, jonka syöttö oli otettu samasta keskuksesta kuin kassajärjestelmänkin. Aina kun hissiä käytettiin, kaatui koko systeemi.

Näiden ongelmien hoitamiseksi huollolle hankittiin jänniteanalysaattoreita, joilla voitiin monitoroida jännitteen laatua. Alettiin myös käyttää erillisiä jänniteverkkoja, "töpseleitä", tietokoneille (endast för data) ja suojaerotusmuuntajia. Opimme myös miten tärkeää on, että suojamaadoitus oli kunnossa.

Kyseessä oli siis ongelma, joka vähintäänkin johtui yhtä paljon kiinteistöstä ja asennuksesta kuin laitteistosta.

» Takaisin osaan 3: Mikolle avautuu valoisa tulevaisuus
» Siirry eteenpäin osaan 4: Mikko menestyy ja volyymit kasvavat
» Takaisin etusivulle  

	Mikä teki Mikosta niin suositun? MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä. Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista
	Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981 Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj. Lue lisää