• Mikko 2:n kehitystyö
• KOPin, HOPin, OKOn ja Alkon sopimukset
• Mikko lähti maailmalle

Pankit ennen Mikkoa

"Aineisto kerättiin kussakin konttorissa pankin kiinnimenoajan jälkeen tietokoneajoja varten ja tositteet kuljetettiin autolla tietokonekeskukseen. Siellä ne illalla lävistettiin, yöllä ajettiin ja tulokset kuljetettiin aamulla taas autoilla takaisin konttoreihin. Myöhemmin mentiin toiseen ratkaisuun, jossa käsiteltävät tiedot lävistettiin laskukoneen avulla reikänauhalle ja ne siirrettiin sitten puhelinlinjaa pitkin konekeskukseen."

Näin KOPin atk-päällikkönä toiminut Eero Koski kuvasi kirjassa "Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa" pankin toimintatapaa 1960-luvulla, kun Siemens 2002 -keskustietokone sovellutuksineen oli otettu käyttöön.

Robert Hoge: Kehityksen suuntana älykkäät päätteet

Tulin harjoittelijaksi Kaapelitehtaan Elektroniikkaosastolle 1.6.1962. Diplomityönäni vuonna 1964 suunnittelin, rakensin, ja testasin Suomen ensimmäisen modeemin. Kun neljä vuotta myöhemmin siirryin Elektroniikassa Bull-GE-tietokoneiden myynnin edistämisestä datasiirtotuotelinjan päälliköksi, löysin kehityslabrasta pari kaveria, jotka olivat diplomityöni perusteella kehittäneet ihan oikeat modeemit, jotka olivat standardien mukaisia ja tuotteistettuja niin, että ne olivat lähes valmiit valmistettaviksi ja markkinoitaviksi. Näiden jatkeeksi sitten kehitettiin reikänauhan siirtolaitteet Facitin lukijalla ja lävistimellä. Ne saatiin myytyä DS9300-tiedonsiirtolaitteiston nimellä lähes kaikille Suomen pankeille ja pankkiryhmille.

Kun heinäkuussa 1970 lähdin Elektroniikan palveluksesta Ruotsin Statskontoretiin, Elektroniikalla ei tietääkseni ollut vielä suunnitelmia eikä päätöksiä kehittää älykkäitä pankkipäätelaitteita, mutta voin tietenkin olla väärässä. Joka tapauksessa Elektroniikassa tiedettiin jo vuonna 1969 varsin hyvin, mihin suuntaan kehitys oli menossa. Seuraavassa eräitä kohtia vuoden 1969 NordDATA:ssa pitämästäni luennosta:

• Lähivuosien pyrkimyksenä on integroida tietojensyöttö organisaation toimintaan niin pitkälle kuin mahdollista. Se ei saisi olla erillinen työvaihe vaan osa toimintaa. Suurtietokoneiden yhteydessä tämä tarkoittaa tiettyihin tehtäviin suunniteltujen on-line-päätteiden liittämistä järjestelmiin.
• Päätteissä on oltava omaa logiikkaa ja niihin on siirrettävä tietyt, nyt suurtietokoneissa toteutettavat rutiinit. Tällöin toiminta nopeutuu, suurtietokoneiden kuormitus kevenee ja siirrettävät tietomäärät pienenevät.
• Päätteet ja konsentraattorit tulevat perustumaan pieniin tietokoneisiin, jotka sallivat joustavan käytön ja joiden hinta on edullinen. Pieniin tietokoneisiin pohjautuva päätejärjestelmä voidaan toteuttaa käyttötarkoituksen mukaan sopivalla tavalla. Siihen voidaan liittää oheislaitteita, ulkoisia muistilaitteita, näyttölaitteita ja muita tarvittavia osia.

» Robert Hogen NordDATA 1969 esitelmän pääkohtia

Lars Numelin: Pankkien tiedonsiirtojärjestelmiä

Aloitin Nokia Elektroniikassa ennen juhannusta 1969 modeemien ja tiedonsiirtolaitteiden myyjänä Robert Hogen alaisena. Työhuoneemme olivat Salmisaaren viidennessä kerroksessa lähellä toimitusjohtaja Kurt Wikstedtin huonetta. Olin samana keväänä valmistunut radio- ja teletekniikan insinööriksi Tekniska Läroverketista Helsingissä. Nokia oli silloin merkittävä yhtiö.

Nuorena en tuntenut moniakaan yrityksiä. Meitä oli aika monta nuorta insinööriä samasta opistosta pyrkimässä Siemensille, Outokummulle, Strömbergille ja Nokialle. Myöhemmin Robert Hoge kertoi, että minun neljän kuukauden kesätyöni Yhdysvalloissa vuonna 1968 oli tärkeä valintakriteeri, koska työlistalla oli myös luoda englanninkielistä teknistä- ja myyntimateriaalia modeemilaitteista ja DS9300-tiedonsiirtolaitteista. Taustalla oli alusta lähtien vientitoimintaa koko Ammattielektroniikan puolella modeemien, analysaattorien, kaukokäyttö- ja prosessijärjestelmien alueella.

Mielenkiintoista ja luonnollista oli, että Ammattielektroniikassa oli nuorta väkeä kaikkialla. "Johdolla" oli sentään vähän enemmän ikää ja sen takia enemmän kokemusta. Täytyy siteerata Kurre Wikstedtiä tässä: "Kun nuoret kehittäjät ja suunnittelijat sanoivat minulle, että kyllä se uudella tekniikalla voidaan ratkaista, en minä voinut sanoa mitään muuta kuin, että siitä vaan, minä tuen teitä!"

Ensimmäinen tehtäväni oli valmistella ja tehdä toimitussopimukset silloisen Paragonin kanssa, jonka vastuulla oli hankkia modeemilaitteet ja järjestää on-line-tietojensiirtoverkko Suomen Työväen Säästöpankin pankkijärjestelmää varten. Pankilla oli Burroughs-keskuskoneet ja Olivettin päätteet. Toimitussopimus käsitti 29 kpl 1200 baudin modeemeja, joissa oli 75 baudin paluukanava. Tämä oli merkittävä toimitus Nokialle, pääsimme liikkeelle uusilla modeemituotteilla, ja tietenkin jännittävä tehtävä nuorelle insinöörille.

Kuvatun modeemisopimuksen jälkeen jatkoin modeemi- ja tiedonsiirtolaitteiden myyntityössä muille suomalaisille pankeille. Tärkeimmät kohteet olivat SKOP, Osuuspankit ja KOP. Pankkien eri lävistyskeskukset ympäri maata lävistivät reikänauhalle pankkitapahtumien tiedot. Meidän tiedonsiirtolaitteittemme avulla nämä tiedot siirrettiin puhelinlinjojen kautta pankin atk-keskukseen Helsingissä, jossa laitteemme lävistivät identtisen reikänauhan. Nämä reikänauhat voitiin sitten lukea pankin keskustietokoneeseen nopeilla lukijoilla, jotka Jorma Saarinen oli Ammattielektroniikassa meille rakentanut. Kehittyneimmän järjestelmän toteutti SKOP, jolla oli oma "keskitintietokone", joka otti vastaan puhelinlinjaa pitkin tulevat tiedot suoraan magneettinauhalle uuden reikänauhan lävistämisen sijasta.

Antero Saari: Varhaisia pääteselvityksiä

Laatiessamme suurkonetarjousta KOPille vuonna 1970 jouduimme selvittämään hyvin monenlaisia asioita. Pankin käyttöön soveltuvien päätteiden liittämistä suurkoneisiin tutkittiin ainakin yhdellä Ruotsin matkalla. Selvitysmatkalla olivat kanssani Kurre Wikstedt, Raimo Suoniemi ja Robbe Hoge.

Lensimme Malmöön, kävimme siellä Addon vieraina ja sen jälkeen matkasimme junalla Linköpingiin Datasaabia tapaamaan ennen paluuta Tukholman kautta.

Erkki Rajulin: Mikko 2:n kehitystyön alku

Olavi Autio tuli keskustelemaan kanssani uuden tietokoneen rakentamisesta kevättalvella 1972. Hän kertoi minulle Nokian KOPille tekemästä pankkijärjestelmätarjouksesta, jonka KOP hylkäsi. Tarjouksen oli laatinut Heikki Korte ja se perustui ajatukseen asentaa PDP8 jokaiseen konttoriin ohjaamaan kassoille asennettavia Diablo-printtereitä ja näppäimistöjä.

En tiedä, miten hanke lähti alun pitäen käyntiin. Autio kertoi minulle hankkeen karahtaneen mm. tietokoneiden hintoihin ja hän halusi meidän tekevän hinta-arvion Mikko 1:ä tehokkaammasta tietokoneesta. (Mikko 1:n sananpituus oli 12 bittiä, jaksonaika 2 mikrosekuntia ja muisti enintään 4 kilotavua.)

Ajatus tehokkaan tietokoneen rakentamisesta oli kiehtova. Siirryin Terminaaliryhmään sen jälkeen, kun Autio oli sopinut Teollisuusautomaatiossa siirtymisestäni.

Uuden koneen nimeksi tulisi luonnollisesti Mikko 2. Keskusyksikön arkkitehtuuria mietittäessä kustannusarvio ja suorituskyky olivat ratkaisevassa asemassa.

Tällainen suunnitelma tehtiin:

• Sananpituus 16 bittiä, prosessorin jaksonaika 250 ns, väylä asynkroninen jaksonaika 400 ns.
• Erittäin nopea bipolaaritekniikkaan perustuva rekisteri- ja laskentaosa, jossa 8 työrekisteriä ja carry-lookahead aritmetiikka (Tällaisia logiikkapiirejä valmisti AMD).
• Mikro-ohjelmoitu käskykanta, hardware ohjattu kerto- ja jakolasku, hardware-ohjattu pinonkäsittely.
• Vektoroitu keskeytysmekanismi, 3 prioriteettitasoa.
• 250 konekäskyä, joilla 8 erilaista osoitemuotoa.
• Muisti dynaaminen, 64 kilotavua 16 kilotavun moduuleina, hakuaika 350 ns.
  Koneen arkkitehtuuri mahdollisti useamman työrekisterin käytön ja muistiosoitteiden indeksoinnin. Nämä nopeuttivat koodin suoritusta. Tässä oli jo aavistus RISK-tyyppisestä prosessorista, mutta tekniikka ei vielä mahdollistanut enempää.
  Tehdyn hahmotelman perusteella kyettiin laskemaan koneen tuotannon muuttuvat kustannukset. Laskelmat osoittivat oman tietokoneen edulliseksi rakentaa ja hanke käynnistettiin välittömästi.

Nokia 80 -järjestelmän työpääte käytössä. Järjestelmä koostui Mikko 2 -pientietokoneesta, sekä siihen kytkettävistä tietojen syöttö- ja tulostuslaitteista. (Net-lehti, marraskuu 1976)

Lasse Numelin: Päätetarjous KOPille

Saimme vuonna 1971 Ammattielektroniikkaan Takkatielle KOPin tarjouspyynnön pankkipäätteistä. Tarjous piti jättää seuraavana päivänä, joten kirjoitimme Jorma Saarisen kanssa tarjousta koko yön. Koimme tärkeänä varmistaa, että Nokia toimittaa tarjouksen ja on mukana kilpailussa. Ratkaisumallimme KOPin konttorin järjestelmään oli vastaava kuin Prodigitissä: päätteissä Mikko 1 ja konttorin tietokoneena PDP8.

Meillä ei ollut edellytyksiä sitoutua tarjouksessa oikeastaan mihinkään, joten kaikissa tärkeissä kohdissa luki, että asiasta on käytävä tarkemmat neuvottelut. Jorma Saarinen opetti tässä minulle, miten voi sanoa paljon hienosti ja uskottavasti lupaamatta liikaa. Tämä tapahtui luultavasti syksyllä 1971. Mahdollisesti Tietokonemyynti teki vastaavan tarjouksen KOPille. Siihen aikaan oli normaalia, että Ammattielektroniikka ja Tietokonemyynti halusivat kumpikin tehdä tietyn kaupan ja jättivät asiakkaalle joko samanlaisen tai keskenään erilaisen tarjouksen.

Ratkaisumme ei ollut enää aivan ajanmukainen, koska PDP8 oli jo vanha kone. Se oli myös joka konttoriin sijoitettavaksi liian kallis. Olavi Autio ratkaisi tilanteen päättämällä, että kehitetään Mikko 2.

Juha-Pekka Vihavainen: Korte luonnosteli ratkaisun

Heikki Korte kertoi minulle KOPin ensimmäisen sukupolven pankkipäätekaupasta, jossa hän oli mukana.

Nokian tarjouksessa oli konttoreiden pääteohjaimena PDP8. Kun selvisi, että Nokia on putoamassa pelistä, päätettiin PDP8 vaihtaa Nokian omaan tuotteeseen. Heikki kertoi laatineensa kesälomallaan appiukkonsa kesämökin laiturilla uuteen tarjoukseen tulevan Mikko 2:n ensimääritykset tarjoukseen tarvittavalla tarkkuudella. Uusi tarjoushan aikanaan Nalle Westerlundin ja Matti Virkkusen sopimuksella pantiin toteutukseen.
Erkki Rajulin varsinaisesti speksasi Mikko 2:n ja suomalainen tietokoneteollisuus alkoi syntyä.

Antero Saari: Myyntiä KOPille

Olin toiminut Nokian projektipäällikkönä KOPissa kesän 1971 Honeywell-suurkonetilauksen jälkeen. Päätemyyntiprojektia KOPille aloitettiin vuonna 1972 ja se jatkui vauhdikkaasti kesällä 1973 tehtyyn valintapäätökseen saakka. Jouduin tietenkin KOPin asioita tuntevana projektipäällikkönä väistämättä myös tähän hankkeeseen tiiviisti mukaan. Nokia toimi tässäkin leveällä rintamalla. Silvosen Jokke ja aina tarvittaessa myös Kurre Wikstedt olivat vahvasti mukana.

Robert Hoge: Muistikuva päätehankinnasta

KOPin ajoistani, huhtikuusta 1971 alkaen, muistan karkeasti sen, että neuvottelimme rinnan Datasaabin ja Nokian kanssa päätelaitteista, kunnes sitten tilasimme ne Nokialta.

Datasaabilla oli valmis tuote, mutta se oli jo vanhentunut. Nokia sen sijaan teki oman tuotteensa tarkalleen KOPin vaatimusten mukaiseksi ja viimeistä tekniikkaa käyttäen.

» Net-lehti joulukuu 1972, Nokian pankkipäätejärjestelmä

Silvonen ja Korte KOP-myyntivastuussa

Jouko Silvonen laati 9.3.1973 tiedotteen, jonka mukaan KOP on tilannut Nokialta tietoliikennejärjestelmän ohjelmistoineen. Tiedotteen mukaan Nokia toimittaa KOPille reaaliaikajärjestelmään tarvittavat Datanet-tietoliikenneohjaimet, S700-konsentraattorit sekä Nokian itse tekemän tietoliikenneohjelmiston.

Tiedotteen viimeinen kappale kuului näin:
"KOPin kokonaisjärjestelmän eräs huomattavin osa ovat kuhunkin kassapaikkaan tulevat pankkipäätteet, joiden hankinnasta KOP käy parhaillaan neuvotteluja useiden toimittajaehdokkaiden kanssa. Näiden joukossa on myös huomattavaa kotimaista know how'ta edustava Nokia, joka on ainoa pankkisovellutuksiin tarkoitettujen suurten reaaliaikajärjestelmien kokonaistoimittaja Suomessa. Projektipäällikkönä toimii H Korte."

KOPin tilauspäätös

Silvosen tiedote 14.3.1973 oli otsikoitu "Suomen suurin ammattielektroniikkakauppa", ja siinä kuvailtiin sopimusta näin:

"KOPin johtokunta on 14.3.1973 tehnyt päätöksen pankkipäätteiden hankkimisesta Nokialta. Tilaus on suurin ja merkittävin mitä Suomessa on toistaiseksi tällä alalla tehty. Tilausta ovat edeltäneet jo yli puolen vuoden ajan jatkuneet intensiiviset ja vaiheikkaat neuvottelut. Loppusuoralle pääsivät Nokian lisäksi Strömberg, Saab-Valmet, Nixdorf ja Philips. Päätteet toimitetaan pääasiallisesti vuosina 1975 ja 1976. Puolet niistä asennetaan Suur-Helsingin alueelle ja loput muille paikkakunnille eri puolille Suomea.
Kassapäätteeseen kuuluvia laitteita, kirjoitinta, erilaisia näppäimistöjä ja muita laitteita ohjaa pääteohjain, jonka välityksellä tiedot lähetetään edelleen keskuslaitteistolle. Pääteohjaimena on Nokian kehittämä pienoistietokone "MIKKO", joita koko järjestelmään tulee kuulumaan lähes 500 kappaletta. Kirjoittimeksi on valittu amerikkalainen DIABLO, johon Nokia on kehittänyt oman lisämekaniikan vastakirjojen, tositteiden sekä päiväkirja- ja laskukonenauhan käsittelemiseksi. Paraikaa käydään neuvotteluja kirjoittimen lisenssivalmistuksesta Suomessa, mikä edelleen lisäisi tuotteen kotimaisuusastetta, joka nyt on 76 %. Tuotanto aloitetaan Pitäjänmäellä, josta on varattu tarvittavat tilat. KOPin tilaus työllistää alkuvaiheessa n. 100 henkilöä. "

» Silvosen tiedote 14.3.1973 KOPin pankkipäätetilauksesta

Päätöksellä oli laajat seuraukset

Jorma T Mattila kirjoitti Tietotekniikka 6/1991 lehdessä:

"Suuriin volyymeihin Nokia Elektroniikka pääsi ensimmäisen kerran käsiksi, kun KOP tilasi siltä vuonna 1973 Mikko 2:een perustuvat kassapäätejärjestelmät. KOPissa, kuten muissakin pankeissa, oli päätetty siirtyä ajantasajärjestelmään ja asentaa konttoreihin päätteet, jotka ovat jatkuvassa linjayhteydessä keskuskoneeseen.

Wikstedtin mukaan KOPin tilauksesta käytiin kova tarjouskilpailu. Mukana olivat eri vaiheissa ainakin Nixdorf, Philips, Data-Saab, Olivetti, Strömberg ja Nokia. Valmiita päätteitä ei ollut silloin yhdelläkään toimittajalla, mutta KOP valitsi rohkeasti Nokian. KOP oli myös varmistanut selustansa tilaamalla Helsinki-Vantaan lentokentän konttoriinsa valuutanvaihtojärjestelmän Data-Saabilta.

"Tilaus tapahtui varsin hatarilla perusteilla, mutta niin se olisi kyllä tapahtunut kaikkien muidenkin toimittajien osalta", tunnustaa Jussi Tuori, joka työskenteli lähes koko 1970-luvun KOPin atk-päällikkönä.

Aiemmat keskuskoneiden toimitukset auttoivat tietenkin osaltaan Nokiaa saamaan KOPin tilauksen. Samoin se, että muut tarjoajat pitivät kiinni valmiista spekseistään, kun Nokia puolestaan oli valmis räätälöimään prototyyppiään KOPin toiveiden mukaisesti.

Nalle Westerlund toki kampesi KOPin pääjohtajaa Matti Virkkusta Nokian kannalle myös teollisuuspoliittisilla argumenteilla. Tuorin mukaan tällaisia seikkoja ei tosin otettu esiin edes pankin sisällä.

"Loppujen lopuksi päätös oli kuitenkin teollisuuspoliittisesti erittäin merkittävä. Suomalaista elektroniikkateollisuutta ei olisi syntynyt nykymuodossaan ilman sitä päätöstä", hän (Westerlund) sanoo."

Pankkipäätejärjestelmän toteutus

Erkki Rajulin: Mikko 2:n ja pankkipäätteen toteutustyö

Mikko 2 -tietokoneen tuli ohjata kuhunkin kassapisteeseen sijoitettavaa rivinäytöllä varustettua työnäppäimistöä ja vastakirjan sekä lomakkeiden tulostukseen kykenevää kirjoitinta. Lisälaitteena kassalla saattoi olla täyskokoinen QWERTY-näppäimistö.

Kassapisteitä saattoi olla enintään 7 kpl per Mikko 2, josta käytettiin nimitystä pääteohjain.
Työnjako meni siten, että minun tehtäväkseni tuli Mikko 2:n laitesuunnittelu ja toteutus. Siihen sisältyi tietokoneen keskusyksikön ja muistin suunnittelu sekä myös käskykannan mikro-ohjelmointi. Periferialiitäntöjen ohjausyksikön suunnitteli Harri Ruutu. Tietokoneen ja pankkinäppäimistön mekaniikan suunnitteli Jorma Salo.

Ohjelmiston kehityksestä, joka muodosti merkittävän osan hankkeen työmäärästä, vastasi Pertti Ruosaari. Tarvittiin ohjelmointikieli PL ja kääntäjä sekä käyttöjärjestelmä, ennen kuin voitiin rakentaa pankkisovellusta.

Tässä työssä keskeisinä henkilöinä olivat Ruosaaren lisäksi Heikki Kyyrö, Seppo Mattila ja monet muut.

Olin tietenkin tekemisissä myös myyntiorganisaation kanssa, johon kuuluivat Nykänen, Numelin, Saarinen ja Tirkkonen.

Ulkopuolelta organisaation olivat mukana Reino-Kurki-Suonio, joka antoi kommentteja käskykannan suunnitteluun, ja Heikki Kaskelma, joka muistaakseni avusti muun muassa kääntäjän toteutuksessa.

Kuten jo aiemmin todettiin, kirjoittimeksi valittiin Diablo, josta rakenteita muuttamalla aiottiin tehdä kassakirjoitin. Kassakirjoittimen piti kyetä tulostamaan säästökirjalle noston tai talletuksen tiedot. Lisäksi piti kyetä tulostamaan pankkitapahtuman tositteet (itsekopioituville lomakkeille jopa seitsemän päällekkäin) ja kirjoittimessa piti olla päiväkirjanauha ("kladinauha"), johon jokainen tapahtuma rekisteröitäisiin.

Kirjoittimen paperinsyöttömekaniikka suunniteltiin kokonaan uudelleen ja kirjoittimen toimintaa jopa demottiin KOPin kokeilukonttorissa Mannerheimintien toimitalon toisessa kerroksessa.

Kirjoittimen akilleen kantapääksi osoittautui kirjoittimen pyöreä kirjasinkiekko (Daisy Wheel), jossa kirjaimet sijaitsivat kuin kukan terälehdillä. Kirjain tulostui paperiin kiekon takana olevan iskurin taivuttaessa terälehteä. Lyöntivoiman piti olla huikea, jotta kopiointi seitsemän lomakkeen läpi onnistui. Kiekko ei sitä kestänyt, vaan terälehdet irtosivat muutaman tulostuksen jälkeen.

Kehitystyö vei oletettua pidemmän ajan, jolloin KOP alkoi hermostua. Nokia ryhtyi neuvottelemaan Philipsin kanssa pankkikirjoittimesta, joka täytti KOPin vaatimukset päällekkäisten lomakkeiden määrää lukuun ottamatta.

Heikki Keränen: KOPin pankkipääteprojekti

Olin ollut työssä Outokummussa ja tutustunut siellä Honeywellin prosessitietokoneisiin. Tein Outokumpu Oy:n instrumenttitehtaalla prosessinohjauksen tietokonejärjestelmien käyttöjärjestelmien ja sovellutusohjelmien suunnittelua. Siirryin sitten Suomeen perustetun Oy Honeywell Bull Ab:n palvelukseen. Tämä yhtiö myi ja toimitti Honeywellin pientietokoneita, kun taas suurkoneiden myynti oli Nokialla.

KOP käynnisti näihin aikoihin pankkipäätteitten hankintaa. Sain selville, että Honeywellin tuotevalikoimassa on pankkipäätteitä ja matkustin Pariisiin selvittämään asiaa.

Kerroin Compagnie Honeywell Bullin pääkonttorissa, että olen tekemässä tarjousta KOPille pankkipäätteistä, mutta sain hyvin kylmän vastaanoton. Michel Bertin piti sinne tuloani tarpeettomana ja kehotti kääntymään asiassa heidän Suomen edustajansa Nokian puoleen.

En antanut periksi ja lopulta minulle nimettiin Bullin yhteyshenkilöt, joilta voisin saada tarvittavaa teknistä tietoa. Kirjoitin sitten Pariisissa hotellihuoneessa kaksi viikkoa tarjousta KOPille. Palasin Suomeen ja toimitin tarjouksen KOPille. KOP oli hyvin ihmeissään, että Oy Honeywell Bull Ab on saanut aikaan tarjouksen.

Minut palkattiin Nokialle 1.4.1973 alkaen, heti kun KOPin pankkipäätekauppa oli saatu. Sijoituin Pekka Ollilan pankkiryhmään Tietokonemyynnissä. Varsinaisesti tein töitä Jouko Silvosen kanssa KOPin suuntaan. Silvonen oli pankkipääteasiassa hyvin aktiivinen ja hänellä oli erinomaiset suhteet KOPin henkilöihin.

Seuraavat ajat olivat hyvin intensiivistä käytännön asioiden järjestelyä ja hoitamista, jotta KOPin pankkipäätehanketta saatiin eteenpäin. Istumapaikkani oli Keskuskadulla, mutta valtaosa työajastani kului Pitäjänmäellä Rajulinin ja Aution porukoiden kanssa pankkipäätekehityksen kysymyksissä.

KOPin pankkipääteprojektia toteutettaessa 1973–74 Olavi Autio ja hänen terminaaliryhmänsä toimivat Ammattielektroniikassa. Yhteistyömme Aution kanssa sujui hyvin, vaikka toimin itse Tietokonemyynnissä. Ei ollut haittaa siitä, että kuuluimme eri organisaatioihin.

Osmo Mäenpää: Päätemallit koivuhalosta

Tulin terminaaliryhmään Takkatielle v. 1973 tekemään diplomityötäni. Soitin ryhmän vetäjälle Olavi Autiolle ja kysyin hommia. Sitten kävin paikalla ja aloitin. Olavi Aution jälkeen ryhmän vetäjäksi tuli Pertti Ahonen. Laitesuunnittelusta vastasi Erkki Rajulin. Myöhemmin ryhmään tuli mukaan Pertti Ruosaari.

Aloitin pankkipäätejärjestelmän päätelaitteen suunnittelulla ja prototyyppien rakentamisella. Nokia myi KOPille päätejärjestelmän, jota ei ollut olemassa. Päätelaitteita kuvasivat koivuhalosta veistetyt näppäimistömallit. Ensimmäiset kassapäätelaiteprotot tehtiin muotissa puristettuihin muovikuoriin ja elektroniikka tehtiin käsin pujottamalla komponentit reikälevyihin. Minulla on tallessa ensimmäinen protolevy ledinäyttöineen.

Diplomityönäni suunnittelin Mikko 2:n tietoliikenneohjaimen. Silloin ei ollut vielä mikroprosessoreita, joten elektroniikka perustui irtokomponentteihin. Piirilevyt tehtiin Kilon piirilevytehtaalla.

Seuraavaksi suunnittelin Mikko 2:n nauhuriohjaimen. Nauhuria käytettiin varmuuskopiointiin. Nauhuriohjaimen toisessa versiossa oli jo käytössä Intelin 8080 -mikroprosessori.

Seppo Mattila: KOPin projektin tehtäviä

Tulin Nokialle keväällä vuonna 1973. Opiskelin TKK:ssa ja olin tuolloin katselemassa diplomityön tekoon työpaikkaa. Nokia oli päättänyt panostaa pankkijärjestelmälaitteisiin ja Päätejärjestelmissä Olavi Autio sekä Pertti Ahonen hakivat väkeä.

Sovin haastattelun ja kysyin Ahoselta, koska voisin aloittaa. Vastaus oli: huomenna. Aloitin maaliskuussa 1973. Erkki Rajulin oli jo silloin aloittanut Mikko 2:n kehitystyön. Meitä oli päätejärjestelmissä Takkatiellä kymmenkunta henkilöä.

Nokia oli tuolloin monialatoimija ja Päätejärjestelmät uusi ja pieni mutta nopeasti kasvava osasto Elektroniikka-divisioonan sisällä. Elektroniikan muu toiminta ei aluksi näkynyt Päätejärjestelmiin, mutta kun pankkilaitteiden demo-esitykset alkoivat KOPin kanssa ja yhtiön ja asiakkaan johto alkoi kiinnostua "omasta tietokoneesta", näkyi Päätejärjestelmiin muu Elektroniikan toiminta. Kehitys ja aikataulut tulivat yhä tärkeämmiksi ja Elektroniikan tuotteet loivat näkökenttää myös firmaan.

Alussa ei ollut varsinaista organisaatiota. Kun Ruosaari kokosi joukkonsa joskus kesän 1973 jälkeen, kuuluin tähän kehitysryhmään. Tiimissä ohjelmisto- ja Mikko 2:n laitekehitysjoukko sekä pankkikirjoittimen kehitys työskentelivät läheisessä yhteistyössä.

Oma työni käytännössä oli ensin tutustumista PDP8:n järjestelmiin, joka oli esikuva Mikko 2:lle. Mikko 2:n laitekehityksen mukana kehitettiin RTS2-käyttöjärjestelmä, jota Pertti Ruosaari tuli (Outokummulta) tekemään. Ensimmäinen varsinainen työni oli nauhuri-ohjelmiston kehittäminen käyttöjärjestelmään, jota tein yhdessä nauhurin laitekehityksen (Osmo Mäenpää) kanssa. Nauhurin liittäminen Mikko 2:een oli merkittävä askel, sillä sitä ennen koneen ohjelma (käsin tehdyt komennot) syötettiin joko aina uudelleen käsin tai reikänauhalta Mikko 2:een. Laitteiston demo-ohjelmat KOPin konttoriin Aleksanterinkadulle tehtiin niin ikään reikänauhalta linjaa pitkin ennen nauhuria.

Vuonna 1973 joukkoon kuuluivat mm. Pertti Ruosaari, Erkki Rajulin, Osmo Mäenpää, Harri Ruutu, Jorma Niinivaara ja Heikki Kyyrö. Pankkikirjoitinta kehitti "kuuluisa" saksalainen Manfred NN (kutsuttiin Manneksi). Muistaakseni vuonna 1974 muutimme Takkatieltä Kutomotielle, kun tiimit kasvoivat merkittävästi. Heikki Keränen toimi silloin pankkimyyjänä ja myi myös KOPille päätejärjestelmää.

Pertti Ruosaari: Isoja haasteita KOPin ohjelmistoprojektissa

Heikki Keränen tunsi minut ajalta, jolloin olimme molemmat Outokummun palveluksessa. Heikki siirtyi sieltä Nokialle ja otti sitten yhteyttä ehdottaen samaa minulle. Siirryin tämän perusteella ehkä maaliskuun lopulla 1973 Nokia Elektroniikkaan juuri kun ensimmäistä pankkipäätekauppaa KOPin kanssa viimeisteltiin.

Nokia oli hyvin erilainen firma kuin Outokumpu, jossa fokuksena oli prosessinsäätö. Alku oli hienoa aikaa, kun oli juuri syntymässä iso kauppa KOPin kanssa uudella toiminta-alueella.

Olin alussa pari kuukautta Keskuskadulla Silvosen organisaatiossa pankkipäätemyynnin tukena Heikki Keräsen ryhmässä. Siinä oli kanssamme myös Pekka Ahlstedt. Sitten KOP vaati toteutusprojektin kunnollista organisointia ja minut lähetettiin Takkatielle Pertti Ahosen hommiin. Hän vastasi terminaalikehityksestä Aution jaoksessa.

Minut nimettiin KOPin sw-toteutusprojektin päävastuulliseksi. Sopimuksessa oli luvattu, että Nokia antaa huomattavan toteutustuen konttorijärjestelmän toteuttamiseksi. Työssä oli mukana Nokian puolelta Kyyrö ja muistaakseni pari muuta kaveria ja vastaavasti KOPin puolelta Matti Nuopponen, Lehtonen ja pari muuta. Työ tehtiin KOPin tiloissa.

"Haasteet ja tehtävien vaikeusasteet olivat suuria. Tarkasti sanottuna ensimmäinen homma oli saada Mikko 2:n käyttöjärjestelmä ohjelmoitua sellaiseen valmiuteen, että konttoriprojekti pystyttiin ylipäätään aloittamaan. Tähän vaiheeseen meni useita kuukausia. Ohjelmointi oli hankalaa, kun muun muassa joidenkin muistipaikkojen sisältö muuttui yllättäen. Mikossa oli silloin vain assembler ja konekieli. Istuin lähes jatkuvasti yömyöhään ohjelmoimassa ja opin ulkoa seurantaa vaativat vaikeat muistipaikat.

Aikataulujanojen päättymiskohdat oli jo moneen kertaan ohitettu, mutta työmme vain jatkui. KOPin puolelta järjestelmän hyväksymismenettelyä valvoi Veikko Valkama, joka kohteli meitä kovin ottein.

Lopulta KOP järjesti vastaanottotestin, jossa tietty määrä kassapaikkoja piti saada toimimaan virheettömästi 10 minuutin ajan. Yksi kerrallaan kassapaikat jumiutuivat paljon ennen 10 minuutin täyttymistä.

Keskeiset työn tekemistä haittaavat viat Mikko 2:ssa olivat alkuvaiheessa:

• Keskeytyksiä ohjaava mikrokoodi sisälsi vian, joka salli uuden keskeytyksen käsittelyn alkamisen ennen kuin edellinen oli rekisteröity. Tästä seurasi keskeytyspinon rajaton kasvaminen. Ilmiö oli kuitenkin systemaattinen ja havaittiin ennen pitkää. Tilapäinen korjaukseni pinon ylivuotoon oli nollata aina pinon pointer, kun palattiin schedule loopiin.
  
  
• Mikko 2:n dynaaminen muisti hukkasi dataa. Tämä oli erittäin hankala vika ja teki koneesta epäluotettavan. Ongelma oli itse muistikorteilla. Dynaamiset muistipiirit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne säilyttävät tiedon vain määräajan. Jotta tieto ei katoa, muistipiirejä pitää elvyttää määrävälein. Elvytyksen alkaessa kaikki 128 muistipiiriä piirilevyllä piti käynnistää samanaikaisesti, jolloin virrankulutus nousi hetkellisesti suureksi. Piirilevyn virtajohdin INDUSOI viereiseen ohjausjohtimeen ylimääräisen signaalin, joka sotki muistin toimintaa. Muistipiirien läheisyyden ongelma korjattiin aluksi sijoittamalla tavallisia pyyhekumeja korttien väleihin. Rajulin teki kovasti töitä, keksi ongelman aiheuttajan ja korjasi vian.

Osmo Mäenpää: KOPin työasemademo

Terminaaliryhmän toiminta siirtyi Kutomotielle ja nimikin muuttui muistaakseni Päätejärjestelmät-osastoksi. Organisaatio kasvoi ja tuotekehitys jakaantui selkeämmin laitteisiin ja ohjelmistoihin. Tuotanto oli oma yksikkönsä ja samoin tuotetestaus. Pankkipäätejärjestelmän kehitystyö oli kova ponnistus ja aikataulukin venyi ja jossakin vaiheessa KOPin johto alkoi hermostua.

Muistan erään tärkeän demon, jossa Nokian johto halusi näyttää KOPin johdolle, että järjestelmä saadaan toimimaan. Rakensimme kahdeksan työaseman demoympäristön ja jokaisella työasemalla oli kouluttamamme käyttäjä. Koulutus tarkoitti, että heille sanottiin, että tapahtui demon aikana mitä tahansa niin näppäimistön naputtelua on jatkettava kaikessa rauhassa. KOPin johtokunta oli paikalla ja vakuuttui näkemästään. Tosin eivät saaneet koskaan tietää, että demon aikana seitsemän työasemaa tilttasi.

Christian Westerlund: KOPin projektin isoja asioita

KOPin pankkipäätekaupan teki Jouko Silvonen. KOPissa hankinnan kannalta keskeinen henkilö oli nuori juristi nimeltään Veikko Valkama. Hän oli päävastuullinen, joka sitten esitteli asian KOPin johdolle ja sai lopulta johtokunnan hyväksymisen hankinnalle. Silvonen vietti myyntiprojektien kestäessä hyvin paljon aikaansa Valkaman kanssa ("yötä päivää") ja sai tämän myönteiseksi Nokian tarjoukselle ja toteutussuunnitelmalle.

Itse suhtauduin koko hankkeeseen varauksellisesti sen isojen riskien takia. Nokian kannalta aivan olennainen asia oli se, että Silvonen sai sopimukseen indeksiehdon, jonka mukaan toimitusten hinnat seurasivat yleistä kustannusindeksiä.

KOPin pankkipääteprojektin toteutus oli hyvin vaikea, oli lähellä, ettei KOP purkanut sopimusta. Aikataulut viivästyivät pahasti. Pankkikirjoitin oli suuri ongelma, Olavi Autio ei saanut Nokian omaa kirjoitinta toimimaan. Raulo sanoi lopulta Kurre Wikstedtille, että tästä ei tule mitään.

KOPin henkilöt olivat käyneet Ruotsissa ja tutustuneet siellä Philipsin pankkikirjoittimeen. Raulo ehdotti, että Nokia vaihtaisi oman kirjoittimensa Philipsiin. Wikstedt tarttui tähän ehdotukseen ja alkoi hoitaa asiaa. Hän halusi itse lähteä Ruotsiin neuvottelemaan Philipsin kanssa ja päädyimme vaihtamaan kirjoittimen.

Tietokonemyynnin pankkijaos

Oman päätevalmistuksen tuotteiden myyntivastuu säilyi edelleen vuoden 1974 ajan Ammattielektroniikan terminaalijaoksella. Tietokonemyynti kokosi helmikuussa 1974 yhteen pankkijärjestelmien asiantuntemusta ja Silvosen tiedotteen mukaan pankkijaoksessa toimivat: myyntipäällikkö Pekka Ollila, jolle raportoivat Heikki Keränen (tuotepäällikkö päätteet), Heikki Korte (tuotepäällikkö S/700 ja tietoliikenne), Pekka Ahlstedt, Tuula Myöhänen ja Pertti Ruosaari. Keränen ja Ruosaari olivat siis tässä vaiheessa Tietokonemyynnin kirjoissa, vaikka muut KOPin projektissa mukana olleet toimivat Ammattielektroniikassa.

Mikko-tuotteet Nokian vuosikertomuksessa 1973

Tämä maaliskuussa 1974 julkistettu toimintakertomus mainitsee Mikko-tuotteet hyvinkin näyttävästi Elektroniikan yleiseen painoarvoon suhteutettuna. Alussa olevassa hallituksen toimintakertomuksessa todetaan "Aikaisemmin kehitettyä mikrotietokonetta "Mikko I" on sovellettu kaukokäyttöön ja datapäätteisiin niin, että suurin osa ko sektorin tuotteista perustuu Mikko I:n käyttöön. Mikrotietokoneen jatkona on kehitetty pientietokone "Mikko II" jonka tärkein sovellutus on pankkipäätteiden ohjaus. Edelleen on tutkittu Mikko I:n ja II:n soveltamista pieniin kaupallishallinnollisiin tietokonejärjestelmiin."

Ammattielektronikkaa kuvaavassa tekstiosuudessa todetaan "Mikko I-mikrotietokoneen sarjavalmistus aloitettiin ja tuotekehitys keskittyi sulfiittikeiton ohjaukseen, Bauer-keitonohjaukseen sekä pientietokonejärjestelmä Mikkolaan". Tämän jälkeen seuraa erillisenä kappaleena "Huomattavin tapahtuma terminaalialalla oli KOPin kanssa tehty 1600:n pankkipäätteen sopimus, jonka ansiosta syntyi samalla suurempi mikrotietokone Mikko II. Sen sarjavalmistus alkaa vuonna 1974. Tuotekehitykseen tuli lukuisia uusia tuotteita, joiden kehittelyä – samoin kuin muitakin terminaaliosaston projekteja – häiritsi työvoiman puute sekä komponenttien toimitusten myöhästymiset."

» Nokian vuosikertomus 1973, Elektroniikan sivut

Erkki Rajulin kertoo organisaatiosta:

Pankkijärjestelmän tuotanto aloitettiin Pitäjänmäellä Kutomotiellä. Työnjako oli seuraava:

• Tuotanto: Heikki Kyyrö ja tuotannon ohjaus Eino Laine.
• Järjestelmäkehitys: Pertti Ruosaari, Tero Laaksonen, Seppo Mattila, Mats Haglund.
• Laitekehitys: Erkki Rajulin, Paavo Takalo.

Koko Terminaaliosasto siirtyi samaan rakennukseen. Tuotekehitys jatkoi työtänsä ja tuki samalla tuotannon laadunvarmistusta.

HOP, OKO ja Alko

PYPin pankkipäätekauppa menetetään

Martti Häikiö kirjoittaa Nokia Oyj:n historian sivulla 164: "Wikstedt kertoi johtokunnalle elokuussa 1973, että Yhdyspankin päätelaitetilaus oli menetetty. Johtokunta totesi huolestumisensa tilanteesta: Yhtiömme johtoon läheisesti kytkeytynyt PYP ei valinnassaan katsonut voivansa luottaa Nokian tuotteisiin, vaikka KOP oli tehnyt oman valintansa meidän hyväksemme. Todettiin, että julkisuudessa tämä on ainakin eräissä tapauksissa tulkittu siten, että PYP on epäillyt mahdollisuuksiamme selviytyä tilauksesta. Tällainen tulkinta on vastaisessa elektroniikan myyntityössä heittämässä varjonsa mahdollisuuksiemme ylle (Nokian johtokunnan pöytäkirja 6.8.1973)".

Häikiö kirjoittaa edelleen: "Yhdyspankin reaaliaikaisen päätejärjestelmän käyttöönotosta vastannut Ahti Hirvonen muistaa, että syynä Yhdyspankin ratkaisuun oli se,että kesken Yhdyspankin kanssa käytyjen neuvottelujen KOP teki tilauksensa Nokialta. Yhdyspankissa todettiin, että Nokia ei voi ottaa kahta suurta tilausta, kun edes prototyyppi ei ollut vielä valmiina (Ahti Hirvosen muistio)."

Heikki Keränen: Päätemyynti PYPille
Yritin hoitaa tätä myyntihanketta, mutta se oli hyvin vaikeaa. Tähän pankkiin oli vaikea saada mitään yhteyttä. Puhelinkeskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tapaamisia oli jokseenkin mahdoton järjestää. Pankki ei kerta kaikkiaan halunnut kontaktia meihin. Kielteinen päätös ei siis ollut yllätys.

Christian Westerlund: PYP ei halunnut Nokiaa
PYPin kaupan menetyksen todellinen syy oli se, että Ahti Hirvonen ei halunnut Nokiaa. Nokia kilpaili hänen luomuksensa Tietotehtaan kanssa.

HOP valitsi Nokian

Heikki Keränen: Myynti HOPille
Tämä myyntihanke oli vastuullani. Teimme aktiivista myyntityötä ja saimme pankilta hyvin asiallisen vastaanoton. Pystyimme silloin jo näyttämään, että tuotteemme toimii. HOP oli tarjoukseemme sekä esitykseemme tyytyväinen ja saimme tilauksen vuoden 1974 alussa.

Erkki Rajulin: Mikko 2:n tietoliikenneohjain
Vastuullani oleva laitekehitys jatkui edelleen ja toteutti kaksi tärkeää yksikköä Mikko 2:een.

• Tietoliikenneohjain, joka kykeni myös uutuutena IBM:n SDLC-linjakuriin.
• Mikroprosessorin (8080) avustama laiteohjain.

Tietoliikenneohjainta tarvittiin kaikissa uusissa IBM-keskuskoneisiin liittyvissä järjestelmissä. HOP oli näistä ensimmäinen ja avusti meitä teknisissä kysymyksissä, mutta se ei suinkaan ollut ainoa syy projektin käynnistämiseen.

Pertti Ruosaari: HOP:n toteutusprojektin haasteita
Keskeisiä henkilöitä HOPissa olivat silloin Teppo Taberman, Gösta Ehrström ja taustalla Göran Roos.

HOP oli valinnut IBM:n keskuslaitteistot ja SNA:n. Kävimme Kyyrön kanssa myymässä hanketta ja keskeisenä asiana oli Nokian kyky liittyä SNA-verkkoon. HOP pyrki parhaansa mukaan hankkimaan IBM:ltä tarkan tason tietoa SNA:sta. Lopulta lupasimme kehittää Mikkoon kortin ja sille SW:n jotta SNA toimii ja näin tehtiin. Kun tämä este oli ylitetty, niin HOPin pankkipäätejärjestelmän toteutus sujui olennaisesti paremmin kuin KOPissa. Näin tietysti pitikin olla, koska olimme SNA:ta lukuun ottamatta ratkaisseet isot ongelmat jo KOPin projektissa. HOP-projektia varten tämä kaikki tietämys oli olemassa. Kun KOPin projektia aloitettiin, ei ollut yhtään mitään.

HOPin projektinkin aikana oli vaikeita hetkiä. Wikstedt oli jossain vaiheessa kuullut joltain, että projekti menee huonosti. Hän järjesti kokouksen, jossa tenttasi tekijöitä. Ryhmän ollessa koolla KW:n neuvotteluhuoneessa Kyyrö halusi omintakeiseen tyyliinsä esitellä paikalla olijat KW:lle. Kun KW oli kysynyt, mitä teiltä puuttuu ja mikä pitäisi olla toisin, jotta projekti onnistuisi, niin Kyyrö huusi erikseen jokaiselle paikalla olijalle: "Sano nyt mitä sinulta puuttuu!".

Seppo Mattila: HOP-projektin tehtäviä
Armeijasta paluun jälkeen tein HOPin pankkijärjestelmäprojektiin tietoliikenneohjelmiston Mikko 3:een, jolla Mikko 3 kytkettiin IBM:n keskuslaitteistoon. Tämä tehtiin lähes ilman IBM-dokuja yritys-erehdys-periaatteella, sillä IBM ei antanut dokuja ulkopuolisille.

Lopputulos oli kuitenkin onnistunut SDLC/SNA-yhteys ensimmäisenä maailmassa IBM:n ulkopuolisena toimittajana. Mikkoon kehitettiin samaan aikaan tietoliikenneohjain ja sen pilottiversiot tekivät lisämutkia tietoliikenteen testaukseen.

OKOn reaaliaikajärjestelmä

Nokia sai suuren tilauksen

Martti Häikiö kuvaa Nokia Oyj:n historiassa OKOn sopimusta:

"OKOn reaaliaikajärjestelmän kauppa vuonna 1974 kytkeytyi OKOn omistukseen tulleen Tikkakoski Oy:n ostoon Nokialle. OKO pyysi Tikkakoskesta 3 mmk, mutta Nokia sai tingityksi hintaa siten, että se sai maksuaikaa ja sen reaaliaikajärjestelmien toimitusten alennukset poistettaisiin. Näin [Tikkakosken] kauppahinta supistui 0.66 miljoonaan markkaan. Tikkakosken ottaminen "vaihdossa" oli Nokialle tärkeää kaupan saamiseksi. Elektroniikan johtajan Wikstedtin mukaan "Nokian kannalta OKOn kaupan saanti oli olennaisen merkityksellistä paitsi sen suuruuden ja kannattavuuden johdosta myös Nokian aseman lujittamisen kannalta pankkien reaaliaikajärjestelmien toimittajana". Hän arvioi, että kokonaiskaupan suuruus vuoteen 1980 mennessä oli 57 Mmk, josta tietokoneet ja tietoliikenne olivat 30 Mmk ja pankkipäätteet 27 Mmk."

Nokian tiedotuslehti kertoi toukokuun 1974 numerossaan OKOsta:

"Osuuspankit siirtyvät tosiaikaiseen tietojenkäsittelyyn - Kokonaisjärjestelmä Nokia Elektroniikalta: OKO on allekirjoittanut sopimuksen Nokia Elektroniikan kanssa pankkipäätejärjestelmän toimittamisesta osuuspankkijärjestön käyttöön.

Kokonaisjärjestelmä, jonka Nokia Elektroniikka toimittaa, sisältää keskustietokoneet, tietoliikennejärjestelmän ohjelmistoineen sekä eri toimipaikkoihin sijoitettavat pankkipäätteet. Pankkipäätteiksi toimitetaan vuosina 1975–80 yli 1000 Nokia Elektroniikan kehittämää pankkipäätettä. Nämä toimivat aluksi ilman jatkuvaa tietoliikenneyhteyttä keskuslaitteistoon.

Osuuspankkien tosiaikaiseen pankkijärjestelmään siirrytään vuodesta 1978 lähtien asteittain. Pankkipäätteiden sovellutusohjelmisto kehitetään OKOn ja Nokian yhteistyönä. Suomessa toimi vuoden 1974 alussa 397 itsenäistä osuuspankkia, joiden konttoreiden lukumäärä oli kaikkiaan 1191."

» Net-lehti toukokuu 1974, OKOn tilaus

Heikki Keränen: Myynti OKOlle
Myyntihanke OKOlle sujui kannaltani asiallisella tyylillä. Wikstedt oli aktiivisesti mukana, koska hänellä oli hyvät suhteet keskeiseen päätöksentekijään Sulo Immoseen. Sodan käyneiden miesten illanvietot olivat tosin usein aika rankkoja.

Christian Westerlund: Tikkakoski oli kynnyskysymys
OKOn järjestelmähankinnan loppuvaiheissa olimme pitkällä lounaalla ravintola Königissä. Koko OKOn asiaa hoitava ryhmä oli paikalla Sulo Immosen johdolla ja Nokialta vastaavasti myyntihankkeen keskeiset henkilöt.

Tiesimme, että siihen mennessä OKOn projektiryhmä oli asettunut Nokian valinnan kannalle eikä Immonen ollut tätä vastustanut OKOn sisäisissä kokouksissa. Kysyimme lounaan aikana hankinnan tilannetta ja odottelimme tilauspäätöstä, mutta saamamme vastaukset olivat vältteleviä.

Lounastilaisuus päättyi ja tilanne vaikutti epäselvältä. Muiden lähtiessä Immonen halusi, että jään vielä paikalle hänen kanssaan. Kysyin sitten suoraan missä vaiheessa asian käsittely on OKOssa ja saammeko tilauksen. Sulo Immonen vastasi tähän, että tilausta ei teille tule, ellette osta samalla Tikkakosken asetehdasta. Tämä jonkun konkurssin yhteydessä OKOn omistukseen tullut tehdas oli heille ongelma. Vastasin, että selvitämme asian. Pentti Korkka ryhtyi työhön ja jonkin ajan kuluttua pystyin ilmoittamaan Immoselle, että Nokia voi ostaa asetehtaan ja voimme käynnistää siihen liittyvät neuvottelut.

Pertti Ruosaari: OKOn hankkeeseen projektipäällikkö
Olin OKOn myyntiprojektin ajan kiinni KOPissa. Kun OKOn tilaus oli saatu, ei löytynyt mistään sopivaa projektipäällikköä. Silloin meille tuli Keräsen kanssa mieleen Outokummusta Tero Laaksonen. Hän ei ensin innostunut asiasta, mutta lopulta saimme hänet Nokialle ja OKOn projektiin.

Tero Laaksonen: OKOn projekti
Tein Outokummussa PDP11-pohjaisia prosessinohjauksen reaaliaikajärjestelmiä. Teimme tähän tarkoitukseen mm. oman vaatimattoman käyttöjärjestelmän. Nokia etsi myös Outokummusta sopivia rekrytoitavia, joilla olisi kokemusta reaaliaikaisten järjestelmien ohjelmoinnista. Jorma Niinivaara otti tässä asiassa minuun yhteyttä, mutta en innostunut. Myöhemmin tapahtui niin, että aiemmin Outokummun töissä ollut Ruosaari otti yhteyttä Keräsen Heikin kanssa, ja sovimme, että siirryn Nokialle. Tämä tapahtui vuoden 1974 alussa.

Outokumpuun verrattuna toimintatapa vaikutti aluksi kaoottiselta, mutta osoittautui nopeasti varsin tehokkaaksi. Tiimihenki oli erinomainen ja käytäntöön kuului, että jokainen oli velvollinen auttamaan kaveria tarvittaessa. Näin osaaminen laajeni nopeasti ja henkilöt pystyivät monenlaisiin tehtäviin.

Yhtiössä vallitseva tyyli oli sellainen, että (lähes) kaikkia sinuteltiin ja kaikilta sai kysyä. Työpäivät venyivät usein pitkiksi ja se vain tuntui hyvältä.

Menin aluksi Niinivaaran ryhmään sw-töihin. Samaan aikaan tehtiin kauppaa pankkipäätteistä OKOn kanssa ja oli sovittu, että kun kauppa saadaan, menen siihen projektipäälliköksi. Näin sitten tapahtuikin kesällä 1974. Nokian toteutusryhmän keskeisiä henkilöitä olivat Ritva Hämäläinen ja Rauno Penttinen. OKOssa avainhenkilö oli Heikki Salo. Projekti valmistui päivälleen aikataulussa. Ylitöitä oli tietenkin välillä tehty.

Helsingin Kutomotien uudet tilat

Kesäkuun 1974 tiedotuslehti kertoi, että "Kilon uusi tietokonekeskus on osa suurta projektia, jonka yhteydessä kaikkiaan 1100 elektroniikkalaista siirtyy uusiin toimitiloihin. Kilon lisäksi on toiminta käynnistynyt Kutomotiellä Pitäjänmäellä, jonka vuokrattu kiinteistö on pääasiassa Ammattielektroniikan hallinnon ja eri osastojen käytössä."

Pitäjänmäeltä Nokia Elektroniikalle vuokrattu kiinteistö Kutomotie 16-18 oli Nokian oman tietokonekehityksen ja -valmistuksen pitkäaikainen kotipaikka aina 1990-luvulle saakka, tosin tietokonetuotanto siirtyi vuoden 1985 aikana Kilon tehtaalle. Kutomotielle siirtyi heti vuoden 1974 alussa Salmisaaresta myös Elektroniikan johto ja yhteisiä osastoja.

Alkon kassapäätteet

Lasse Numelin: Alkon kokeiluista isoon kauppaan

Tapiolan myymälätestauksen ja uuden kassapäätteen kokeilun jälkeen sovimme vuoden 1974 alussa Alkon kanssa kolmen järjestelmän toimituksesta. Niissä myymälän keskuskoneena oli edelleen PDP8 kuten Tapiolassakin, mutta kassapäätteet olivat uutta mallia. Myymälöinä olivat Heimolan talo Hallituskadulla, Hankkijan talo sekä Hämeenlinna. Alko halusi välttämättä nämä toimitukset kesäkuun 1974 alussa, jotta niitä voitaisiin testata isolla volyymillä juhannusmyynnissä. Tein parhaani, mutta en saanut tuotannosta lupausta toimitusajasta.

Minun piti viedä toimitussopimus Alkoon allekirjoitettavaksi ja mietin pitkään, voinko kirjoittaa siihen toimitusajaksi kesäkuun alun. Laurila vaati tätä edelleen ja kirjoitin sopimuksen näin.

Lähdin viemään sopimusta Alkoon, mutta matkalla päätin, että en voi tehdä tätä ja käännyin takaisin Pitäjänmäelle. Soitin Laurilalle ja siirsin tapaamisen seuraavaan päivään. Vieläkään en saanut oman talon vahvistusta toimitusaikaan, joten muutin sopimukseen toimitusajaksi elokuun alun.

Vein paperit Laurilalle ja selitin tilanteen parhaani mukaan. Hän oli ensin vihainen, mutta sanoi sitten arvostavansa Nokian rehellisyyttä ja hyväksyi muutokseni.

Pystyimme kuitenkin toimitukseen kesäkuun alussa. Kuvattu tapahtuma lujitti yhteistyön henkeä ja rakensi luottamusta. Uudet järjestelmät toimivat hyvin ja Alko oli tyytyväinen.

Myöhemmin pystyimme vaihtamaan PDP8:n Mikko 2:een ja konvertoimaan ohjelmiston. Uudet järjestelmät antoivat pohjan jatkoneuvotteluille. Tässä vaiheessa Mikko-järjestelmien toiminta siirtyi Nokia Elektroniikan organisaatiomuutoksessa Ammattielektroniikasta Tietokoneosastolle. Olin jonkin aikaa Keskuskadulla Eero Pietarilan ryhmässä hoitamassa Shopdigit-nimen saaneen kassapäätejärjestelmän myyntiä.

Tämän jälkeen Alko pyysi kaikilta toimittajilta tarjoukset volyymitoimituksista. Kilpailu päättyi Nokian voittoon, ja KAP1-kassapäätejärjestelmää toimitettiin Alkolle vuodesta 1975 eteenpäin.

Alkon kassapäätteet käytössä

Vuoden 1974 heinä-elokuun tiedotuslehti kertoi otsikolla "Nokian kassapäätteet Alkon myymälöissä" mm.

"Oy Alko Ab:n tilaamista Shopdigit-päätteistä on nyt ensimmäiset asennettu myymäläkäyttöön Hallituskadun Heimolan talon itsepalvelumyymälään. Laitteistoon kuuluu 10 kassapäätettä. Vielä tämän syksyn kuluessa tullaan vastaavat järjestelmät asentamaan Salomonkadun Hankkijan entisen liiketalon myymälään sekä Hämeenlinnaan. Shopdigit-järjestelmän prototyyppi on ollut käytössä Tapiolan Heikintorin myymälässä marraskuusta 1972... Myymälän esimiehen tiloissa on järjestelmää ohjaava pienoistietokone, kasettiyksikkö ja raportointikirjoitin... Itse kassapääte on erittäin pienikokoinen ja sen käyntiääni on hiljainen. Kotimaisuusaste on varsin suuri, koska järjestelmä perustuu Nokian mikrotietokoneeseen Mikko 1. Täydellisen ohjelmoitavuuden ansiosta järjestelmän kehitysmahdollisuudet ovat hyvät."

» Net-lehti heinä-elokuu 1974, Alkon kassapäätteet

Mikko Tietojenkäsittelyn tuotteeksi

Terminaalit-osasto

Loppuvuodesta 1974 voimassa olleen Elektroniikan organisaation mukaan Ammattielektroniikan osastonjohtaja Raimo Tuulelle raportoi Terminaalit-osastosta osastopäällikkö Olavi Autio, jolle raportoivat myynnistä L.-E. Numelin, laskutuksesta A. Oksa ja huollosta M. Mömmö. Myyntijaoksessa Numelinille raportoivat seuraavat tuotepäälliköt: pankkipäätteet P. Ahonen, kirjoitinpäätteet J. Saarinen, tiedonkeruupäätteet E. Tirkkonen ja analysaattorit E. Kousa.

Tämä organisaatio hoiti käytännössä Mikko-tuotteitten laitekehitystä, teknistä tukea ja "jossain määrin" myyntiä. Pankkipäätteitten myyntivastuu oli Tietokonemyynnin kirjoissa olevalla Heikki Keräsellä. Mikon käyttöjärjestelmän, ohjelmistotyökalujen ja pankkisovellutusten kehittämisen vastuu oli Pertti Ruosaaren kokoamalla projektiryhmällä.

Lasse Numelin: Datapoint-myynnin aloitus

Ammattielektroniikkaa johtanut Raimo Tuuli oli tavannut sattumalta New Yorkissa 1970-luvun alussa hänelle jollain tavoin tutun suomalaisen Svein Kockbergin. He kävivät yhdessä drinkillä ja sinä aikana sovittiin, että Kockberg tulee Nokialle töihin. Hän aloitti Salmisaaressa vuonna 1972.

Kockberg tunsi USA:n tietokonemarkkinoita työskenneltyään siellä muutaman vuoden ajan. Tuuli antoi hänelle tehtäväksi selvittää, mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla näyttöpäätteitten ja pöytätietokoneiden edustuksiksi Suomessa. Tältä selvityksen ja valinnan pohjalta Nokia aloitti vuonna 1974 Datapoint-myynnin. Ensimmäiseksi myyntimieheksi palkattiin Seppo Nykänen.

Tämän jälkeen Svein Kockberg ja Håkan Nordqvist lähetettiin myymään Nokia Elektroniikan tuotteita Ruotsissa. Siellä oli pitkään toiminut Nokia Ab:n kumitehtaan ja puunjalostuksen tuotteiden parissa. Svein aloitti toiminnan Datapoint-myynnillä Ruotsissa. Hän oli erittäin vakuuttava myyjä, joka todella osasi asiansa ja ymmärsi myös tekniikkaa.

Uusi organisaatio vuoden 1975 alussa

Wikstedtin 23.01.1975 iedotteen mukaan Elektroniikan siihen astiset tulosyksiköt Ammattielektroniikka, Tietokoneet ja Erikoiselektroniikka on lakkautettu. Uudet tulosyksiköt ovat Tietoliikenne, Tietojenkäsittely ja Teollisuusautomaatio.

Tämän muutoksen toteuttamisen yhteydessä terminaalituotteiden myyntivastuu siirtyi entisestä Ammattielektroniikasta Tietokonemyyntiin tammikuussa 1975. Tietokonemyynnin rinnalle Tietojenkäsittelyn osastoksi tuli omien päätetuotteitten kehitys ja tuotanto Olavi Aution johtamana.

Tietojenkäsittelyn uusi organisaatio esitettiin Christian Westerlundin 21.1.1975 päiväämässä tiedotteessa. Kaaviossa oli esitettynä kunkin osaston tehtävä, päällikkö ja sen hetken henkilömäärä. Tämän mukaan Christian Westerlundille raportoivat

• Tietokonemyynti, Jouko Silvonen. Tehtävänä myyntivastuu: Honeywell-tietokoneet, tarvikkeet, pankkipäätteet, Shopdigit, Prodigit, 30 henkilöä, vastuu: tulosvastuu.
• Pientietokoneet ja terminaalit toteutus, Olavi Autio. Tehtävä: pientietokoneiden ja terminaalien toteutusvastuu budjettien ja standardien puitteissa, 216 henkilöä, vastuu: kustannusvastuu.

Näiden rinnalla jatkoivat kuten ennenkin

• Laskentakeskus, Heikki Kutvonen
• Suunnittelu, Erkki Eväsoja
• Huolto, Vesa Väisänen
  

Heikki Keränen: Terminaalien myyntivastuu

Terminaalituotteiden myyntivastuu pysyi Ammattielektroniikassa vuoden 1975 alkuun saakka. Tietokonemyynti halusi sitä koko ajan itselleen. Kumpikin olisi halunnut vastata tästä myynnistä ja saada siitä laskutuksen tililleen. Tästä seurasi keskinäistä kähinää ja käytännön ongelmia. Organisaatiomuutos, jossa myyntivastuu siirtyi Tietokonemyynnille vuoden 1975 alussa, aiheutti paljon haasteita. Se oli kuitenkin oikea päätös, koska pankit osasivat paremmin keskustella Tietokonemyynnin kanssa.

Christian Westerlund: Wikstedt päätti vastuunsiirrosta

Oma tuotanto ja KOPn toteutusprojekti olivat pitkään Ammattielektroniikassa, jota johti Raimo Tuuli. Korkka näki, että KOPin projekti menee huonosti ja hän sai puhuttua Wikstedtin ympäri niin, että oman tuotannon yksikkö siirrettiin Tietokoneosastoon.

Korkan mielestä KOPin projektin ongelmien ratkaiseminen voisi onnistua paremmin Tietokoneosaston yhteydessä. Wikstedt siis ilmoitti minulle siirrosta, emmekä me sen enempää tätä muutosta silloin halunneet.

Tero Laaksonen: Systeemituki rakentuu

OKOn projektin jälkeen vuoden 1975 lopussa siirryin vetämään systeemitukea, joka toimi ns. omien tuotteiden tuotekehityksen rinnalla Kutomotiellä. Vastuullani oli myynnin tuki ja asiakasprojekteja, mm. HOPin pankkipääteprojektit. Ryhmässäni oli mm. Seppo Mattila, Martti Näveri, Helena Siltanen, A Määttänen, R Pitkänen.

Mikko-viennin alkuaskeleet

Heikki Keränen: Credit Lyonnais -pankin myyntihanke

Hyvin tärkeä projekti oli myyntihankkeemme Credit Lyonnais vuosina 1975–76, vaikka se menetettiinkin. Tämä pankki oli yhteydessä Bullin kanssa ja Bull ehdotti heille Nokian pankkipäätettä.

Bullin vastuuhenkilö myyntihankkeessa oli minut vuonna 1972 pahasti haukkunut Michel Bertin. Alkuvuodesta 1975 hän toi pankin tästä alueesta vastanneen johtokunnan jäsenen kanssaan Suomeen Nokian pankkipäätteeseen tutustumaan. Me pystyimme esittämään vakuuttavat demot niin, että pankinjohtaja ihastui tuotteeseemme ja kykyymme.

Wikstedt oli mukana hoitamassa tätä vierailua. Olimme varanneet vieraille Nokian keskushallinnon hienoimman auton, erikoismenut Tapiolan tornin huipulta ym. parasta mitä Helsingistä löytyi. Wikstedt osasi ottaa ihmiset oikealla tavalla ja osoitti loistavaa tilannetajua. Kun lähdimme Tapiolaan lounaalle, hän ottikin pankinjohtajan sekä Bertinin omaan vanhaan Volvoonsa. Tämä tuntui ranskalaisista eksoottiselta.

Myyntityömme ja pankinjohtajan Suomen vierailu johtivat siihen, että Credit Lyonnais päätti valita Nokian pankkipääteratkaisun. Tämän jälkeen kuitenkin Bullin tuoteyksikkö käänsi omavaltaisesti lopullisen tarjouksen heidän omiin tuotteisiinsa. Credit Lyonnais suuttui ja päätti keväällä 1976 ottaa Siemensin pankkipäätteet. Lopputuloksesta huolimatta tämä myyntihanke antoi meille uskoa omiin mahdollisuuksiimme ja voimaa ponnistella eteenpäin.

Voi vain spekuloida, millainen tekijä yhdessä toimivista Bullista ja Nokiasta olisi tullut Credit Lyonnaisin kaupan jälkeen Euroopan pankkiautomaatiomarkkinoilla.

Erkki Rajulin: Vakava kehityspanostus
Keräsen kertomassa Credit Lyonnais pankkihankkeessa mentiin niin pitkälle, että minun ryhmässäni työskenteli useita viikkoja Georges Girauld -niminen Honeywell Bullin suunnittelija, joka rakensi Mikkoon levyliitäntää. Itse kävin useita kertoja näissä merkeissä Honeywell Bullin laboratorioissa.

Lasse Numelin: Koejärjestelmä Systembolagetille

Alkossa oli vuonna 1975 otettu käyttöön Mikko 2, ja kassapäätteet olivat käytössä kolmessa myymälässä.

Menin Christian Westerlundin luo kysymään, voisimmeko ehdottaa Systembolagetille koejärjestelmää. Selostin mitä tämä tarkoittaisi käytännössä. Christian kysyi heti, saammeko siitä rahaa. Vastasin, että emme saa ainakaan heti. Puhuimme myös riskeistä. Kuvasin, että jos Systembolaget ei halua ostaa järjestelmää, niin voimme pienellä työllä muuttaa kassapäätteet sellaisiksi, että ne voi toimittaa Alkolle. Sain luvan edetä.

Tiesin, että onnistunut koejärjestelmän toimitus olisi ainoa tapa palauttaa Systembolagetin usko kassapäätejärjestelmiin. Menin Tukholmassa tapaamaan Systembolagetia ja vetosin neuvottelussa siihen, miten Alko oli Suomessa edennyt Nokian kassapäätteillä.

Ruotsalaiset olivat seuranneet tarkasti Alkon hankkeita ja pitivät muutenkin keskenään jatkuvaa yhteyttä. Neuvottelujen jälkeen asiakas päätti ottaa vastaan Köpingiin toimitettavan koejärjestelmän. Arto Määttänen suoritti Alkon sovellutuksen pohjalta tarvittavan ohjelmointityön nopeasti. Hän oli erittäin osaava ja pätevä henkilö.

Työ tehtiin suoraviivaisesti: Arto kyseli minulta, mitä pitää lukea koejärjestelmän ruotsinkielisissä tulostuksissa jne. Asiakas käytti koejärjestelmää ja oli siihen tyytyväinen. Rakensimme tarvittavan huoltojärjestelyn.

Tämä oli tilanne vuoden 1977 paikkeilla, jolloin Olle Ahlsen alkoi hoitaa asiaa. Staffan Simberg tuli Ruotsiin vuonna 1978 ja aloitti sen jälkeen järjestelmällisen myynnin Systembolagetille.

Antero Saari: Vientitehtäviin

KOPin jälkeen aloitin vuoden 1974 alusta Keskuskadulla uudet työt saadessani tehtäväkseni Bull-yhteyksien hoitamisen. Tätä jatkui vuoden verran, kunnes Christian Westerlund ehdotti, että aloittaisin vuoden 1975 alusta pankkipäätteiden sekä muiden Nokian omien tuotteitten vientityöt Neuvostoliittoon.

Aluksi en ollut yhtään innostunut asiasta, koska en tuntenut suurta sympatiaa tätä maata kohtaan, en ollut edes käynyt siellä. Päätin kuitenkin ottaa tämänkin haasteen vastaan ja aloitin uuden työelämän vaiheen vientipäällikkönä.

Viennin toimintasuunnitelma

Antero Saari kirjoitti 28.5.1976 päivätyn ensimmäisen omien tuotteitten viennin suunnitelman saatteella "oheisena vientimyynnin toimintasuunnitelman alustava versio".

Viennin tavoitteeksi todetaan "Mikko 2-pohjaisten järjestelmien tuotantokapasiteetin mahdollisimman täysimääräinen hyväksikäyttö, erityisesti vuodesta 1979 alkaen, jolloin kotimaan tilauskanta jäänee huomattavasti edellisiä vuosia alhaisemmaksi. Viennin myyntivolyymin tavoitteena vuonna 1979 on 12 mmk ja 20 mmk vuonna 1980.

"Vientituotteiksi tekstissä tarkennettiin "Mikko 2 -pohjaiset järjestelmät: pankkipäätejärjestelmä sekä tiedonkeräily/ etäiskäsittelyjärjestelmä. Jatkossa voi … tulla kysymykseen myymäläpäätejärjestelmä."

Suunnitelman liitteenä on esitetty vientitoimintaa tukeva organisaatio: Tietokonemyynnin vientijaoksen (Antero Saari ja Heikki Koskinen) ja Huollon (Antti Mustonen ja Keijo Alaranta) rinnalla on esitetty:

• tuotanto: Heikki Kyyrö
• järjestelmäkehitys ja tuki: Pertti Ruosaari, Tero Laaksonen, Seppo Mattila, Mats Haglund (tämän ryhmän vastuulla ovat sekä omat että vieraat järjestelmät, tekninen tuki, ohjelmistotuki, toteutusprojektit ja ohjelmistokoulutus)
• laitekehitys: Erkki Rajulin, Paavo Takalo (viennissä vastuulla laitemodifikaatiot ja "venäläistäminen")'

» Takaisin osaan 2: Pankkien ja Alkon päätehankinnat
» Siirry eteenpäin osaan 3: Mikolle avautuu valoisa tulevaisuus
» Takaisin etusivulle  

	Mikä teki Mikosta niin suositun? MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä. Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista
	Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981 Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj. Lue lisää