Erkki Rajulin: Suunnitteluprosessi pyöri yötä päivä

Ammattielektroniikka oli päättänyt kehittää mittaustietojen keruujärjestelmä data loggerista uuden version, koska silloinen järjestelmä oli kooltaan suuri ja vaikeasti liikuteltavissa. Data loggeria sovellettiin mm. laivojen konehuoneissa lämpötilojen ja paineiden valvontaan.

Tunsin varsin hyvin silloisen tuoteversion ja esimieheni Juhani Sarparanta määräsikin minut projektipäälliköksi uutta laitetta kehittämään. Apumiehiksi sain pari kaveria samalta osastolta. Kenelläkään meistä ei ollut minkään arvoista tuotesuunnittelukokemusta, mutta intoa ja itseluottamusta kyllä omiksi tarpeiksi. Ryhdyimme työhön loppukesästä 1970 Takkatien toimitiloissa Pitäjänmäellä.

Aloittelevan insinöörin palkka ei niihin aikoihin ollut hääppönen, ei ainakaan Nokialla. Yritin hankkia myös muita tienestejä. Tähän tarjoutui tilaisuus, kun yliopettaja Koskinen ehdotti minulle digitaalitekniikan harjoitusten pitoa iltahommana Teknisessä opistossa. Otin tehtävän vastaan syyslukukauden alkaessa.

Olavi Autio toimi vastaavissa iltatehtävissä opistossa. Harjoitusten välissä istuimme oppilaitoksen ruokalassa ja keskustelimme tietokoneiden rakenteista ja ongelmista. Autiolla oli omakohtaista kokemusta asiasta, sillä hän oli ollut teekkarina rakentamassa Suomen ensimmäistä, Esko-nimistä tietokonetta. Näihin digitaalitekniikan harjoituksiin osallistui mm. neljännen vuosikurssin insinöörioppilas Pertti Ruosaari.

Olavi Autio oli tullut Nokia Elektroniikkaan 1970-luvun alussa, jolloin perustettiin hänen vetämänsä terminaaliryhmä. Tämä ryhmä oli sijoitettu kanssamme samaan Takkatien toimistoon. Aution tehtävinä oli muun muassa kehittää pienikokoinen uuden sukupolven kassapääte sekä saman perusratkaisun pohjalta tehdasympäristöön soveltuva tietojensyöttöpääte.

Keskeinen henkilö Aution kehitysryhmässä oli Esko Tirkkonen. Tuotantotietojen keruupääte, ja samoin kassapääte, perustuivat "perinteiseen hajalogiikkaan", joka ohjasi asetetun rytmin mukaisesti periferialaitteiden, kuten näyttöjen, näppäimistön, reikäkortinlukijan ja tiedonsiirtopiirien välistä kommunikointia. Tietojenkeruu- ja kassajärjestelmä muodostuivat joukosta päätteitä, jotka piti kytkeä PDP8-tietokoneeseen. Varsinaisten sovellusten siis piti pyöriä PDP8-"keskuskoneissa".

Kolmen hengen ryhmäni joutui toteamaan, että pienikokoista kannettavaa data loggeria ei ollut käytännössä mahdollista toteuttaa siihen asti sovellettujen teknisten ratkaisujen pohjalta, vaan oli kehitettävä hyvin pienikokoinen tietokone. Silloinen pieni tietokone oli Ammattielektroniikan useissa sovellutuksissa käyttämä PDP8, joka "oli jääkaapin kokoinen, kun sen sijaan meidän aikomuksemme oli saada kone mahtumaan kenkälaatikkoon".

Keskeisin suunnitteluongelma oli selvittää, miten tietokoneen sähköisiin piireihin voisi koodata yli sata erilaista konekäskyä ilman, että siihen käytettiin sadoittain mikropiirejä kuten oli laita esikuvassamme PDP8:ssa. Ratkaisu löytyi rommista, kuten niin usein elämässä tapahtuu. Intel-niminen pienehkö jenkkifirma oli kehittänyt uuden ihmekomponentin, johon voitiin tallettaa binääristä tietoa peräti 1024 bitin verran. Rom-komponentti mahdollisti ensimmäisen kerran tietokoneen keskusyksikön konekäskyjen ja muiden toimintojen koodaamisen mikro-ohjelmana. Keskusyksikön rakenne saatiin tällä tekniikalla hyvin pieneksi. Tältä pohjalta ryhmämme suunnitteli sarjatuotantoon tarkoitetun mikrokokoisen minitietokoneen.

Uuden tietokoneen kehitystyö toteutettiin muutamassa kuukaudessa. Lähtökohta oli kuitenkin se, että tunsin hyvin sen aikaiset elektroniikan komponentit ja tunsin myös uusimmat tarjolla olevat muisti- ym. kokonaisuudet. Minulle syntyi selvä idea siitä, miten pienikokoinen tietokone voidaan rakentaa. Koneemme sisälsi selväpiirteisesti neljä kappaletta noin 10 cm x 15 cm piirilevyjä.

Olennainen asia oli tietysti myös se, että kun suunnittelutyö oli saatu alkuun, tein sitä yötä päivää vaimon ja sukulaisten vastalauseista huolimatta. Suunnitteluprosessin aikana aivotyö oli niin intensiivistä, että se esti nukkumisen, syömisen ja lähes kaiken sosiaalisen kanssakäymisen työtä lukuun ottamatta. Kuljeskelin kotona öisin keittiön ja olohuoneen väliä ja piirtelin tietokoneen arkkitehtuuria kaikille mahdollisille paperilapuille. Näin tekivät myös kollegani.

Koska tietokoneasiantuntemuksemme oli hyvin alkeellista ennen tätä projektia, muodostui työstä tavattoman luova ja samalla erinomainen koulutusprosessi.

Olavi Autio pohti loppusyksyllä 1970 oman terminaalikehitystyönsä suhdetta meidän tulevaan tietokoneeseemme ja päätti, että silloin meneillään ollut hänen ryhmänsä oma kehitystyö keskeytetään ja terminaalit tulevat käyttämään samaa pientä tietokonetta ohjaimenaan. Jouduimme nopeasti dokumentoimaan oman työmme, jotta muut Aution suunnittelijat pystyivät aloittamaan uudelta pohjalta. "Eräiden suunnittelijoiden oli vaikea hyväksyä tehtyä päätöstä, sillä paljon jo tehtyä työtä meni hukkaan ja aikataulut varmasti jouduttaisiin muuttamaan. Varsin pian olimme kuitenkin kaikki työssä luomassa ensimmäistä tuotetta, joka tulisi perustumaan uuteen tietokoneeseemme."

Kun Autio oli päättänyt soveltaa tuotettamme päätteiden rakentamisessa, jatkoivat hänen suunnittelijansa työtään. Keskuslogiikka päätteissä vaihtui, mutta tarvittiin silti näppäimistöt, näytöt, kortinlukijat, kirjoittimet ja tiedonsiirtopiirit. Niitä varten piti rakentaa laiteohjaimet (I/O-kortit tietokoneemme väylään) ja päätteiden sovellusohjelmat piti kirjoittaa. Tuotantotietojen keruuseen rakennetun Prodigit-järjestelmän päätteeseen tuli meidän tietokoneemme, mutta koko järjestelmän keskuskoneena toimi PDP 8.

Nimitimme tavoitteena olevan laitteen mikrotietokoneeksi, koska minikoneiksi kutsuttiin siihen aikaan jääkaapin kokoisia. Englannin kielellä laite oli siis Micro Computer ja tämän (Micco) suomensin lyhenteeksi Mikko. "Numero perään vielä kuvaamaan koneen ainutlaatuisuutta ja niin meillä oli Mikko 1. Se oli tosi kotimainen nimi ja sisälsi mainion assosiaation Nokian pääkonttoriin, sillä se sijaitsi Mikonkadulla ja siitä käytettiin nimitystä Mikonlinna."

Mikko 1:n intensiivinen kehitystyö jatkui loppuvuoden 1970 ajan.

Olimme asettaneet tavoitteeksemme saada Mikon prototyypin toimivaksi jouluun mennessä. Proto sisälsi tietokoneen lisäksi pienen kuittikirjoittimen, jonka oli tarkoitus tulla käyttöön kassapäätteessä. Ponnistelimme tietokoneen käskykannan testauksessa ja etsimme suunnitteluvirheitä testiohjelmien avulla. Tuli joulu mutta Mikko ei suostunut toimimaan halutulla tavalla. Joulun ja uudenvuoden välipäivinä onnistuimme lopulta selvittämän viimeiset suunnitteluvirheet, jotka sitten korjasimme ensimmäisenä arkipäivänä uuden vuoden alettua. Seuraavana arkipäivänä se sitten tapahtui. Kun painoin koneen konsolista run-nappulaa, alkoi printteri rätistä ja kirjoitti kaikkien riemuksi tekstin "HYVÄÄ JOULUA". Mikko oli syntynyt.

Alkon kassapäätteet ja tulostuspalvelujärjestelmät olivat Mikko 1 -tuotteita

Erkki Rajulin kertoo:

Vaikka Mikko 1 -tietokoneen prototyyppi saatiin toimimaan, siitä piti tehdä tuotantoversio, josta piirilevyjen viat oli poistettu ja testaus ja dokumentointi tehty loppuun asti. Ryhmäni alkuperäinen tehtävä oli data logger, jota rakensimme vielä pitkään. Sen jälkeen ryhdyimme soveltamaan sitä mm. rakenteellisen lujuuden mittauksiin ja malmioiden lentoetsintäjärjestelmään.

Meneillään oli data loggerin lisäksi monia rinnakkaisia kehitystöitä, joissa kaikissa Mikko 1 toimi ohjelmoitavana laiteohjaimena:

• Prodigit tuotantotietojen keruuseen
• Kassapääte Alkon (kauppojen) myymäläjärjestelmiin
• NOP 30 -kirjoitinpääte: Diablo-kirjoittimella varustettu työpiste (työpöytä) näppäimistöineen sanojenkäsittely- ja tietoliikenneominaisuuksin toimistotyöhön. En ole täysin varma, mutta luulen Softplanin tehneen sanojenkäsittelyohjelmiston kehitystä Tampereella.
• Kaukokäyttöjärjestelmän etäispäätteiden uudistus.
• Tulospalvelujärjestelmien toteutus.
• FAS-kielen tulkki VTT:lle (Tuomas Kotovirta)

Lars (Lasse) Numelin: Mikko sai paljon innokkaita asiakkaita

Olavi Autio oli ideoinut jo vuonna 1970 Mikko 1:n pohjalta toteutettavan Prodigit-tietojenkeruupäätteen. Seuraavana vuonna 1971 syntyi Alkon kassapäätteen ensimmäinen versio. Nämä olivat Rajulinin omien soveltamishankkeiden jälkeen seuraavat Mikko 1 -järjestelmät jo ennen KOPin pankkipäätettä.

Olavi Autio oli minulle läheinen esimies. Hän ymmärsi syvällisesti tekniikkaa ja pystyi itse opastamaan kehitysporukoita vaikeiden teknisten ongelmien ratkaisemisessa. Hän oli itse erinomainen ongelmanratkaisija. Hän osasi myös tehdä paljon juuri oikeita kysymyksiä.

Myyntityön luonne muuttui nopeasti uuden tekniikan myötä (kun Mikko 1 oli käytettävissä) Prodigit- ja Alkon kassapäätejärjestelmien myynniksi. Se oli nyt projektimyyntiä. Myin asiakkaille järjestelmiä, jotka eivät olleet valmiita vaan ne edellyttivät kehitysosastoilta usein hardwaren ja erityisesti softwaren kehityspanosta. Sehän oli mielenkiintoista ja tavallaan "helppoa", kun melkein aina pystyi sanomaan asiakkaille KYLLÄ, meiltä saa! Nuhteita sai mutta kiitostakin. Ja paljon innokkaita asiakkaita.

Nokia Elektroniikka oli käsittääkseni silloin ainoa yritys Suomessa, jolla oli resursseja, halukkuutta ja myönteistä intoa tehdä hullujakin asioita, joita kansainvälinen kilpailija ei voinut tai ei saanut tehdä. Siksi saimme kauppoja, jotka tekivät Nokian sitten ISOKSI NOKIAKSI!
Aaretti Aaltonen, Nokian viestintäpäällikkö, joka myöhemmin opetti minulle henkilökohtaisen viestinnän kultajyviä, sanoi että Nokian menestyksen salaisuus on 30 vuoden satsaus kehitykseen, tutkimukseen ja koulutukseen.

Mikko 1 Tietokonemyynnin näkökulmasta

Ammattielektroniikka jatkoi Erkki Rajulinin kuvaamalla tavalla Mikko 1:n kehitystyötä ja hyödyntämistä vuoden 1971 aikana. Tietokonemyynti oli näistä saavutuksista tilanteen tasalla, ja selvitti Mikko 1:n uusia myyntimahdollisuuksia omaan asiakaskuntaansa.

Keskeinen henkilö oli alusta lähtien – ja aina vuoteen 1978 saakka – Jouko Silvonen. Hänellä oli iso rooli kesällä 1971 toteutuneen KOPin Honeywell-suurkonekaupan aikaansaamisessa ja hän tunsi parhaiten Nokian henkilöistä KOPin aikomukset hankkia myös pankkikonttoreihin sijoitettavia päätteitä. Silvonen oli myynyt vuonna 1966 Alkolle GE-400-sarjan tietokoneen sekä toiminut sen jälkeen yhteyshenkilönä Alkoon, jolloin hänellä oli KOPIn tulevien pankkipäätteitten rinnalla mielessään myös Mikko-pohjaiset kassapäätteet Alkon myymälöihin.

Tietokonemyynnin teollisuusjaos oli alusta alkaen seurannut tarkoin Olavi Aution teollisuuden tietojenkeruupäätteen kehitystyötä ja nähnyt siinä mahdollisuuden tuotevalikoimansa laajentamiseen.

Kari Raski ja Claes Palmberg perehtyivät tilanteeseen vuoden 1971 aikana ja käynnistivät samaan aikaan myyntitunnustelut valittuihin asiakkaisiin. Tietojenkeruupääte saatiin esittelykuntoon syksyn 1971 aikana.

Silvosen näkemys päätelaitteitten tulevasta merkityksestä on ensimmäisen kerran kirjattuna helmikuussa 1971 Tietokonemyynnin tulevaisuuden toimintastrategiaan seuraavasti:

• Markkinoiden laajentamiseen on mahdollisuuksia paitsi pientietokonerintamalla myös hankkimalla uusia edustuksia terminaalityyppisistä laitteista yhteistyössä Ammattielektroniikan kanssa.
• Pienet ja pientietokoneet sekä terminaalityyppiset pääteasemat tulevat yleistymään. Tietojen kaukokäsittely ja tietojen siirto tulee tavanomaiseksi. Tietojenkäsittely muuttuu reaaliaikaiseksi.
• Pientietokoneitten markkinointiin on syytä suunnata enemmän resursseja.
• Pääteasemien oma tai lisenssivalmistus aloitettava. Mahdollisesti etsittävä tältä alueelta uusia edustuksia.

Tuotantotietojen keruujärjestelmä sai nimekseen Prodigit, ja sen myynti alkoi vuoden 1972 aikana. Oman Ammattielektroniikan kelavalmistus saatiin suostumaan ensimmäiseksi asiakkaaksi, koska toimivaa referenssiä tarvittiin välttämättä. Järjestelmässä riitti virheitä ja puutteita pitkäksi ajaksi. Ulkoiset asiakkaat näkivät Prodigit-järjestelmän kuitenkin varsin isona investointina ja sen toimivuutta tehdaslattiaympäristössä rukkaskäytössä epäiltiin. Kehittäjät saivat järjestelmän lopulta toimimaan luotettavasti, mutta isoa myyntimenestystä siitä ei tullut.

» Net-lehti kesä-heinäkuu 1972, Prodigit-artikkeli

Lasse Numelin: Prodigit tietojenkeruuseen

Prodigit-tietojenkeruupääte oli ajan hengen mukainen idea. Asiakkaat halusivat korvata hitaan reikäkorttien tai reikänauhan lävistyksen pääteratkaisulla siten, että on mahdollista syöttää tapahtumat tehtaalta tai varastosta suoraan tietojärjestelmien käsiteltäviksi. Tällä tavoin oli mahdollista nopeuttaa toimintaa huomattavasti ja saada paljon paremmin ajantasainen kuva materiaalien tilanteista, töiden etenemisestä tehtaalla jne.

Olavi Autio kehitteli tätä ideaa kesällä 1970 Takkatiellä. Hän piti tiivistä yhteyttä myös Tietokonemyyntiin ja sai täydennystä tietoihinsa asiakastarpeista. Teollisuusmyynti oli tekemisissä eri tuotantolaitosten kanssa, joissa nimenomaan tietojen keruu työvaiheista, materiaaleista ja työajoista oli hyvin hidasta ja epäluotettavaa. Olavi halusi kehittää tähän tarkoitukseen ohjelmoitavan logiikan, johon sitten saman vuoden syksyn aikana syntynyt Mikko 1 tarjosi ratkaisupohjan.

Prodigit-järjestelmässä oli Mikko 1 jokaisessa päätteessä ja lisäksi PDP8-keskuskoneena. Esko Tirkkonen rakensi päätteitä yhdistävän tiedonsiirtoväylän sekä yhteyden tietojensiirtoon PDP8:sta asiakkaan keskustietokoneelle. Uutta oli tietojensiirron hoitaminen tavallisella puhelinlinjalla. Tirkkonen testasi tiedonsiirron häiriöalttiutta tärisevissä tehdasympäristöissä viemällä johtonsa rautatiekiskojen alitse vilkkaasti liikennöidyllä rataosuudella Helsingin ja Pasilan välillä.

Ensimmäinen Prodigit-kauppa syntyi Wärtsilän Pernon telakan kanssa vuonna 1972. Wärtsilä hoiti hankinnan Helsingistä käsin ja Pertti Pale nimitettiin hankintaprojektin vetäjäksi. Olin tehnyt tarjouksen Wärtsilälle tarjouspyynnön pohjalta ja kilpailijoita oli "monta". Olin Olavi Aution kanssa Wärtsilän toimistossa neuvottelemassa. Pale kävi välillä muualla ja sinä aikana Olavi sanoi, että otamme kaupan sillä hinnalla, minkä asiakas suostuu maksamaan, niin päästään alkuun ulkopuolisen asiakkaan kanssa.

Nokia Elektroniikan kelaosaston tuotantoon oli asennettu koejärjestelmä. Sittemmin kävi ilmi, että saimme isomman hinnan järjestelmästä, kuin mitä itse olimme ajatelleet. Sovittu hinta oli 350 000 markkaa. Toimitus onnistui järkevästi, kun Pertti Palekin halusi sen onnistuvan. Tämä kauppa johti lisätilauksiin sekä Turun että Helsingin telakoille. Järjestelmän hyöty oli Palen mukaan siinä, että Prodigitin avulla tuotantotiedot olivat ajan tasalla seuraavan vuorokauden aikana, kun aikaisemmin vei yli viikon päästä tähän.

Tiesimme Olavin kanssa, että Wärtsilällä oli maan kehittyneimmät tuotanto- ja materiaalijärjestelmät käytössä. Tästä seurasivat uudet kaupat mm. Lönnström Oy:n ja Nokia Renkaitten kanssa. Prodigit-myynti siirtyi sitten Tietokoneosastolle, koska suurtietokoneitten sovellutusten tuntemus oli siellä. Claes Palmberg oli tässä keskeinen henkilö.

Prodigitistä tehtiin super8-tekniikalla jatkuvasti pyörivä esittelyfilmi. Kävin tekemässä Ruotsissa markkinatutkimusta vuonna 1974, mutta siellä ei myyntiä kuitenkaan aloitettu. Järjestelmä olisi vaatinut paljon asiakaskohtaista räätälöintityötä. Ruotsissa ei ollut tähän resursseja. Yritin saada Suomesta tähän työhön ja tukeen henkilön, mutta Raimo Tuuli ei suostunut tähän. Olisin itse ollut valmis lähtemään Ruotsiin ja aloittamaan Prodigit-myynnin siellä.

Lasse Numelin: Alkon kassapäätteen alkuvaihe

Alkon kassapäätteen historia alkoi, kun Alko kysyi voisiko Nokia toteuttaa heille kassapäätejärjestelmän testikäyttöön. Asiakkaalla oli speksit valmiina ja niissä kerrottiin tarkasti, miten tulevan järjestelmän pitää toimia. Alko oli saanut Ruotsin Systembolagetilta toiminnalliset määritykset, jotka olivat Datasaabin laatimia, koska Systembolaget oli tilannut Datasaabilta kassapäätejärjestelmän myymälöihinsä. Datasaab oli kuitenkin peruuttanut sopimuksen. Alko oli saanut dokumentit ruotsalaisilta kollegoilta yritysten välisissä säännöllisissä tapaamisissa sekä saanut samalla luvan käyttää niitä Suomessa.

Kävin Alkossa vuonna 1971 neuvottelemassa asiasta Olavi Aution ja Jorma Saarisen kanssa. Tutkimme sen jälkeen speksejä ja mietimme ratkaisua. Tämä oli silloin puhtaasti Ammattielektroniikan hanke. Tietojenkäsittelyn edustajaa ei ollut mukana. Alkossa tätä hanketta hoiti alusta alkaen Eero Laurila.

Kehitimme Alkolle kassapäätteen Mikko 1:n pohjalta. Testasimme sitä yhdessä Alkon kanssa ja testausvaiheen jälkeen oikea konsepti selvisi meille. Koejärjestelmän asennus ja käyttöönotto Alkon Tapiolan myymälässä syksyllä 1972 onnistui hyvin. Sen perusteella teimme päätöksen, että tähän tarvitaan uuden sukupolven kassapääte. Prototyyppi rakennettiin syksyllä 1973. Alko innostui nähtyään uuden päätteen ja halusi ottaa sen kokeiltavakseen.

Tulevaisuuden suunnitelmia joulukuussa 1972

Nokia Elektroniikan ja Tietokonemyynnin strategiasuunnitelmat käsittelivät vuoden 1972 lopulla jo varsin laajasti omaa terminaalituotantoa. Elektroniikan suunnitelman mukaan "terminaalit liittyvät läheisesti tietokone- ja tietojensiirtojärjestelmiin, josta syystä terminaalituotteemme tulevat keskittymään – kuten edustamamme tietokoneetkin lähinnä kaupallishallinnollisiin sovellutuksiin (pankit, teollisuus, kauppa, valtionhallinto). Terminaalit perustuvat mikro-ohjelmoitaviin tietokoneisiin, jotka valmistamme itse."

Tietokonemyynnin suunnitelmassa todetaan, että "aikaisemmista suunnitelmista poiketen on varsinaisten kaupallis-hallinnollisten tietokoneitten lisäksi tuotevalikoimaa laajennettu oman tuotannon tuotteilla. Uusia tuotteita ovat lähinnä pankkipäätteet ja tuotantotietojen keruulaitteet."
Oman tuotannon terminaalit olivat tämän ajankohdan näkökannalta Ammattielektroniikan, ei tietojenkäsittelyn tuotteita. Niiden nähtiin kuitenkin kuuluvan olennaisina osina tietojenkäsittelyn asiakkaalle toimittamaan laajaan reaaliaikasysteemin kokonaisuuteen.

Nokia Elektroniikan organisaation mukaan vuoden 1973 alkaessa Ammattielektroniikan johtajalle Raimo Tuulelle raportoi terminaalit-jaoksesta tuotepäällikkö Olavi Autio. Autiolle raportoivat myynnistä Svein Kockberg ja Lars Numelin sekä suunnittelu ja huoltopuolelta Jorma Saarinen.

NOP 30

Nokia julkisti alkuvuodesta 1973 Mikko 1 -pohjaisen NOP 30 -päätteen. Net-lehti kertoi siitä huhtikuussa 1973 mm. "Nokia on kehittänyt monipuolisen kirjoitinpäätteen, jonka ensimmäiset toimitukset tapahtuvat ensi syksynä. Hyvällä syyllä voidaan puhua kotimaisesta päätteestä, sillä ainoastaan näppäimistö ja kirjoitusmekanismi ovat ulkomaiselta valmistajalta. Niinpä laitteen kotimaisuusaste onkin peräti 80 %."

» Takaisin MikroMikko 1 -sivulle
» Siirry eteenpäin osaan 2: Pankkien ja Alkon päätehankinnat
» Takaisin etusivulle

	Mikä teki Mikosta niin suositun? MikroMikko 2 loi MikroMikon maineen. Vuoden 1982 julkistusta leimasi tekijöiden aito itsevarmuus ja ylpeys: Nyt olemme tehneet jotain ennennäkemätöntä. Kuvaruutu oli valkoinen, jolla musta teksti näkyi terävänä. Ossi Syrjä kertoo MikroMikon brändistä ja Anneli Martonen tuotemarkkinoinnista
	Kotimaisia MikroMikkoja vuodesta 1981 Ensimmäinen MikroMikko julkistettiin vuonna 1981 ja laitteita toimitettiin 16 kappaletta. Vuonna 1998 Fujitsun tietokonetehtaalla Espoon Kilossa valmistettiin kahdesmiljoonas tietokone, jonka sai Aktia Säästöpankki Oyj. Lue lisää