Eräänlaisena nörttinä minua on aina kiehtonut se, miten teknologiaa voidaan hyödyntää ihmiskeskeisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Esimerkiksi nyt koronapandemiatilanteessa olemme auttaneet asiakkaitamme CaseM-tiedonhallintaratkaisulla, joka mahdollistaa etäkokoukset sekä sähköisen äänestämisen ja allekirjoittamisen.
Fujitsu on globaali yritys, mutta haluamme toimia paikallisesti ja muistaa japanilaiset juuremme. Tämän vuoksi oli mielenkiintoista haastatella entistä esimiestäni Arto Ojalaa, joka on Vaasan yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan professori. Työskentelimme aiemmin yhdessä Jyväskylän yliopiston tutkimuskeskuksessa. Tuolloin muun muassa laadimme eräälle suomalaisasiakkaalle Japanin-viennin liiketoimintasuunnitelmaa.
Ojala tutkii suomalaisia ja japanilaisia teknologiayrityksiä. Kansainvälistymisen lisäksi hänen tutkimuksensa keskittyy suomalaisten ja japanilaisten yhtiöiden digitaaliseen murrokseen sekä sen liiketoimintavaikutuksiin.
Siksi halusin kysyä professori Ojalalta, miten suomalaiset ja japanilaiset teknologiayritykset eroavat toisistaan ja mitä yhteistä niillä on digitalisaatiossa.
Japanissa rauta, Suomessa softa
Yksi selkeä ero on suhtautuminen globaaleihin markkinoihin. Suomalaiset yritykset kehittävät usein ratkaisuja ensisijaisesti kansainvälisille markkinoille ja yrittävät saada ne menestymään globaalisti. Japanissa taas kotimarkkinoilla riittää kysyntää, joten vienti ei ole niin ratkaisevaa. Poikkeus tästä on Etelä-Korea, joka – päinvastoin kuin esimerkiksi Kiina – on Ojalan mukaan kulttuurien samankaltaisuuden takia japanilaisille kiinnostava alue.
Myös teknologiset kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset. Japanissa keskitytään usein laitteisiin, kun taas Suomessa ja muissa Pohjoismaissa painotetaan enemmän ohjelmistoja. Lisäksi esimerkiksi virtuaalitodellisuus on Japanissa huomattavasti suositumpaa kuin Euroopassa. VR-teknologiaa käytetään myös monipuolisesti eri tarkoituksiin, kuten vaikkapa asuntojen esittelyyn. Amerikassa ja Euroopassa asiakkaat eivät ole vielä innostuneet VR-laseista.
Kaikki tämä juontaa juurensa Japanin perinteisiin ja toisen maailmansodan jälkeiseen teolliseen vallankumoukseen, jossa myös Fujitsu teknologioineen on ollut keskeinen tekijä. Aihetta on tutkittu paljon kuten myös sen vaikutuksia koulutukseen – keskittymistä ongelmien ratkaisuun sekä yleensä insinööritaitoihin. Professori Ojala ennustaa, että tulevaisuudessa Japanin teknologiamarkkinoilla siirrytään yhä vahvemmin hybridimalliin, joka yhdistää laitteet ja ohjelmistot. Maassa luodaan älykkäitä sovelluksia ja työkaluja, jotka hyödyntävät koneoppimista, automaatiota ja robotiikkaa. Näistä Japanilla on vahvaa kokemusta.
Suomalaisyritykset ovat perinteisesti olleet avoimempia yritysten väliselle yhteistyölle yli rajojen. Japanilaiset taas arvostavat kansainvälisillä markkinoilla hyvää paikallisen kulttuurin tuntemusta ja palkkaavat siksi mielellään eurooppalaisia, australialaisia tai amerikkalaisia johtajia johtoryhmäänsä, kun yritykset laajenevat globaaleille markkinoille.
Missä digitalisaation vaiheessa Suomi ja Japani ovat?
Japani on monella tavalla teknisen kehityksen edelläkävijä, mutta esimerkiksi junalippujen ostaminen on yhä yhdistelmä verkosta tilaamista ja paikan päältä asemalta noutamista. Ojala ennustaa, että Tokion kesäolympialaiset edistävät mobiilisovellusten käyttöä ja saavat aikaan todellisen digiloikan Japanissa.
Palvelumuotoilu on tiukasti kiinni kulttuurissa. Paikalliset markkinat ja kasvu muodostuvat usein Japanissa kotimarkkinoilta, kun taas Suomessa ja muissa pienissä maissa tilanne on täysin toinen. Koronavirus ja sen aiheuttamat suuret muutokset edesauttavat valtionhallintoa ja yliopistoja sekä Suomessa että Japanissa muuttamaan työskentelytapojaan, siirtymään etätyöhön ja sopeutumaan uusiin käytäntöihin. Ojala arvioi, että uudet teknologiat ja digitalisaatio auttavat yrityksiä edistämään kestävää kehitystä ja energiatehokkuutta liiketoiminnassaan.
Julkishallinto ja yksityinen sektori ottavat koronaviruksen takia digiloikan sekä Suomessa että Japanissa. Jo vuonna 2015 Mikkelin kaupunki vähensi hiilidioksidipäästöjään huimat 97,9 prosenttia, kun se alkoi käyttää Fujitsun CaseM-tiedonhallintaratkaisua sähköisten kokousten järjestämiseen. Tulostus- ja postitusmateriaaleja ei enää tarvittu kokousten järjestämisessä. Keväällä 2020 Tampereen kaupunki piti ensimmäisen täysin sähköisen kaupunginvaltuuston etäkokouksen Fujitsun CaseM:n avulla ja sähköiset valtuustokokoukset ovat saaneet jatkoa. Pandemian jälkeen ei ole enää paluuta entiseen, kun prosessit virtaviivaistuvat ja käsin tehtävän työn määrä vähenee. Näin ihmiset voivat keskittyä eniten arvoa luoviin asioihin.
Elinikäistä oppimista luodessamme huomista
Professori Arto Ojala ja hänen kollegansa Kioton yliopistosta tutkivat yhdessä digitalisaatiota ja muuttuvia liiketoimintamalleja Japanissa ja Suomessa. He ovat käynnistämässä myös uutta hanketta tutkiakseen, miten globalisaatio on muuttanut japanilaisten yritysten liiketoimintamalleja. Tutkimustuloksia julkaistaan vuonna 2021.
Ojalalla on mittavasti tietoa ja kokemusta kansainvälisestä liiketoiminnasta, tietojärjestelmistä ja yrittäjyydestä. Hän huomauttaa, että Japanissa vallalla olevan filosofian mukaan työntekijällä on koulutuksen myötä kyky oppia uutta ja työnantaja viimeistelee työntekijän tiedot. Suomessa vastavalmistuneen pitäisi olla jo jonkin alan valmis asiantuntija.
Kumpikaan ei ole oikein tai väärin, mutta sekä suomalaiset että japanilaiset yritykset voivat varmasti oppia toisiltaan. Molemmissa maissa tekninen osaaminen on korkealla tasolla. Digitalisaatio tuo teknologisen kehityksen kaikkialle toimialasta riippumatta, ja nykypäivän vauhdissa jatkuva muutos vaatii kaikilta elinikäistä oppimista.
Kirjoitin tätä blogikirjoitusta aurinkoisena päivänä käytyäni kävelyllä japanilaisessa kirsikkapuistossa Helsingissä. Ihmiset istuivat hanami-piknikeillä ihailemassa sakura-kirsikkakukintaa parhaimmillaan. Pidetään sama kevään energia sydämissämme, kun luomme huomista yhdessä asiakkaidemme ja kumppaneidemme kanssa.