Yhteiskunnassamme roihuaa kaiken nielaiseva keskittymiskyvyn kriisi. Aivomme ovat fysiologisesti edelleen kivikaudella, mutta ne kohtaavat satoja kertoja enemmän ärsykkeitä kuin koskaan ennen. Aivan erityinen vastuu informaatiotulvan patoamisesta on meillä tekoälyn ammattilaisilla. Käytämmekö tekoälyä apuna vai annammeko sen hallita meitä?
Taitavinkin tietotyön ammattilainen voi huomaamattaan opettaa aivonsa jatkuvaan säntäilyyn huomiota varastavan informaatiovirran perässä. Tällöin voimavaroja ei jää oppimiseen tai luovaan ongelmanratkaisuun, jotka ovat maailmanluokan tulosten edellytykset.
Tekoälyn aikakaudella informaatiota syntyy entistäkin nopeammalla tahdilla, eikä itsenäisten algoritmien toimintaa ole aina helppo hallita. Monet organisaatiot toteuttavat AI-pilottihankkeita tehostamisen nimissä, mutta yhtä tärkeää on hallita asiantuntijoiden silmille ahdetun tiedon kokonaismäärää.
Kultaisella 80-luvulla televisioiden ja videonauhureiden edistyksellisyyttä mitattiin kaukosäätimestä löytyvien nappien lukumäärällä. Nykyään menestyneimmät sovellukset ovat suorastaan minimalistisia. Jos esimerkiksi asiakastietojen hallintajärjestelmän asiakassivu tuo mieleen vilkkuvan joulukuusen, saa sen käyttö asiantuntijassa oivallusten sijaan aikaan migreenikohtauksen.
Aivokemian lainalaisuudet eivät muutu, vaikka silmille tarjottu tieto olisi puristettu tekoälyalgoritmin läpi. Eleganteimmissa AI-ratkaisuissa tekniset hienoudet on kätketty käyttäjältä, emmekä välttämättä edes huomaa tekoälyn helpottavan työtämme.
Vedin suurelle puhelinmyyntiorganisaatiolle hankkeen, jossa rikastimme soittolistoja tekoälyn tuottamalla tiedolla lisämyyntipotentiaalista. Aluksi suositukset ohjasivat asiantuntijoiden ajattelua liikaa, eikä lisämyyntiä syntynyt. Kun poistimme näkyviltä tiedon myyntipotentiaalista, samat tekoälyn tuottamat listat tehostivat myyntiä valtavasti. Tekoälyn tukemassakin prosessissa ihmisen kyky kohdata asiakas ilman ennakkoasenteita on ratkaiseva.
Tarpeettomia häiriötekijöitä syntyy usein puutteellisen vuorovaikutuksen vuoksi. Asiakkaat ja yrityksen johto toivovat usein näyttävyyttä, räätälöintiä ja lukuisia toimintoja. Ilman tärkeysjärjestystä lisäominaisuudet tekevät kokonaisuudesta kömpelön ja epäkäytännöllisen.
Modernien autojen kosketusnäytöt ovat tästä hyvä esimerkki. Ne ohjaavat kuljettajan huomion liikenteestä näpyttelyyn. Raskaiden työkoneiden suunnittelussa priorisointi on helpompaa, sillä työn tuottavuus ohjaa päätöksiä. Samaa ajattelua tulisi soveltaa tietotyössäkin.
Elämme datan ja valinnanmahdollisuuksien yltäkylläisyydessä. Vaatii suurta rohkeutta kieltäytyä fokuksemme varastavista kehitystyön rönsyistä. Kieltäytymällä AI:n pintapuolisesta käytöstä teemme palveluksen sekä aivoillemme että ympäristölle. Tehdään tekoälystä keskittymiskyvyllemme loistava assistentti, ei onnetonta pomoa.