Sanat luovuuden palasina

Tiedätkö tunteen, kun toisilleen vieraat ihmiset ryhtyvät käsittelemään asiaa sellaisella innolla, että jopa esittäytymiset ja muut muodollisuudet jäävät toissijaiseksi? Ihmisten välinen yhteys muodostuu kuin itsestään ja osapuolet tietävät heti, mistä on kyse.

It-projekteissa ilmiöön törmää esimerkiksi silloin, kun tietyn teknologian asiantuntijat ryhtyvät suunnittelutyöhön. Projektipäällikkönä on parempi siirtyä seuraamaan keskustelua sivusta, kun itselle vieraat sanat täyttävät tilan.

Erimielisyys vai kuitenkin erikielisyys?

Aina samanlaista keskustelun virtausta ei kuitenkaan synny. Se kompuroi tai jopa pysähtyy. Joku voi sanoa, että kyseessä on erimielisyys, mutta voisiko kyseessä ollakin erikielisyys? Erikielisyydellä tarkoitan sitä, että vaikka osallistujat puhuisivat samaa kieltä, käsityksemme jopa yksittäisten sanojen merkityksestä eroaa.

Tulkitsemme sanoja ja lauseita aina omista lähtökohdistamme, omien mentaalimallien kautta. Esimerkiksi liiketoimintayleisöllä ja teknisellä yleisöllä on omat ammattisanastonsa. Toinen yleisö haluaisi selvitellä salausprotokollan käyttöä, mutta toista yleisöä kiinnostaa yhteisövero. Lopputulosta varten pitäisi kuitenkin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Olen huomannut, että voin ottaa vieraidenkin sanojen sisältöä haltuun kohtuullisella vaivannäöllä. Ensin minun on tietysti tunnustettava itselleni, että asiasta on mahdollista tietää enemmän, kuin jo tiedän. Kun avaan sanojen merkitystä toisen ihmisen kanssa tai kirjoitettuun tekstiin tutustumalla, voin huomata tuttujenkin sanojen taakse verhoutuneen monitahoisemman maailman kuin aluksi uskoin. Kun annan sanoille mahdollisuuden herätä eloon, ne ryhtyvät toimimaan ikään kuin luovuuden palasina.

Olisiko dialogista apua?

Tässä vielä yksi esimerkki. Jokunen vuosi sitten kuulin uutisissa, mahdollisesti jonkun poliitikon käyttämänä sanan ”dialogi”. Muistan ajatelleeni sen tarkoittavan kutsua kunnioittavampaan keskusteluun. Päädyin tähän johtopäätökseen, koska poliitikkojen keskustelut voivat joskus johtaa suoranaiseen väittelyyn.

Vasta hiljattain innostuin selvittämään tarkemmin, mitä dialogi tarkoittaa. Olisiko siitä apua myös tilanteisiin, joissa eri yleisöjen käyttämä sanasto eroaa? Lempisivustoltani, Wikipediasta, löytyikin tietoa, josta selvisi, että dialogissa on pyrkimys muun muassa yhteisajatteluun. Dialogia pidetään systeemin kehittämisen ehtona, koska yksittäinen taho ei voi hahmottaa kokonaisuutta. Käydäkseen dialogia, on olemassa myös dialogitaidot: kyky käsitellä omia tunteitaan, kyky kuunnella, kyky puhua ja kyky nähdä taustalla vaikuttavia voimia. Mielenkiintoista, vai mitä?