Pienen pysähdyksen taktiikka hyvään päätöksentekoon

Inspiroiduin muutama viikko sitten Niina Ratsulan puheenvuorosta, jossa hän pohti vastuullista johtamista. Niinan sanoin kukaan ei tee tahallaan typeriä tai vastuuttomia päätöksiä. Ihmiset eivät yleensä ole myöskään ilkeitä, eikä oikeastaan ole olemassa jakoa hyviksiin ja pahiksiin, vaan meitä ohjaavat eri hetkinä erilaiset asiat.

Tahdomme tehdä oikein, mutta oikein tekeminen ei ole aina helppoa eikä kivaa. Kun teemme päätöksiä, huomiomme voi olla jossakin muualla kuin siinä missä sen juuri silloin pitäisi olla. On kiire. Pomo käskee. Muutkin tuntuvat olevan tätä mieltä. En halua käräyttää kaveria. Vastuullinen päätös tuntuu hankalalta. Mitä jos joudun huonoon valoon. Jos sanon nyt ei, kysyykö kukaan enää koskaan minua mihinkään. Ja niin edelleen.

Otin hiljattain vastaan aiempaa laajemman roolin meillä Fujitsussa, ja olen saanut harjoitella päätöksentekoa oikein urakalla viime viikkojen aikana. Olen usein pysähtynyt miettimään Niinan sanoja. Monet omat päätökseni liittyvät siihen, millä tavoin haluan ja voin ohjata muiden työtä, miten tuen heitä hankalissa paikoissa ja miten saan aikaan halutun lopputuloksen tilanteissa, joissa muutos vaatii joustoa monelta suunnalta.

Vastuullisuuden on tultava selkärangasta

Meitä jokaista fujitsulaista ohjaavat arvomme tavoitteellisuus, luottamus ja empatia sekä eettinen säännöstömme Fujitsu Way. Näiden perusteella voimme tehdä tietoisia, vastuullisia päätöksiä, jotka tukevat liiketoimintaa. Arjessa jokaista päätöstä on kuitenkin mahdoton konkreettisesti peilata näitä sääntöjä vasten, joten vastuullisuuden on tultava selkärangasta. Miten se tapahtuu?

Käytännössä vastuullinen päätöksenteko on pysähtymistä asioiden äärelle, hengenvedon tai parin ottamista ennen kuin jatkaa eteenpäin.

Miksi teen niin kuin teen? Olenko tehnyt tietoisen päätöksen vai seuraanko (oletettua) virtaa? Tukeeko tämä päätös liiketoimintaa? Huomioinko tällä päätöksellä muut? Tukeeko tämä päätös vastuullisuustavoitteita? Toiminko niin kuin minun mielestäni on oikein, vai niin kuin oletan että muut odottavat minun toimivan? Voinko tehdä tarvittaessa ikäviä päätöksiä? Uskallanko kysyä myös ne tyhmät kysymykset?

Joskus vastuullinen päätös voi olla perääntyminen jo luvatuista asioista. Joskus se on saman vanhan jankkaamista väsymiseen asti. Monimutkaisia kokonaisuuksia pitää tarkastella eri kulmista ja kerätä erilaisia näkemyksiä tai skenaarioita. Vastuullinen päätöksenteko on siksi myös jatkuvaa keskustelua ja yhteistyötä. Lähes aina vastuullinen päätös syntyy pienen pysähdyksen taktiikalla.