Ketterästä kohti dynaamista organisaatiota: Miten yritysten it-kehitys ja -hankinta yksinkertaistuvat?

Viime vuosina ketterä kehittäminen kaikkine termineineen ja ilmiöineen on ollut muodikasta. Hyvä niin, koska joustavuus ja tehokkuus on aina hyvä päämäärä, mutta alun perin ohjelmistokehitykseen suunniteltu rakenne ei välttämättä istu ihan kaikkeen.

Ylin johto tietysti innostuu kaikesta mikä lupaa että asiat voidaan tehdä nopeammin tai halvemmalla kuin aiemmin, mutta viime aikoina kritiikki on yltynyt varsin kovaksi.

Ketterän kehittämisen mallien on nähty lisäävän kiirettä, stressiä ja monimutkaisuutta. Siis juuri niitä asioita joita sillä yritettiin ratkoa.

Ehkäpä tärkein oppi on se, ettei mikään framework, kanban, canvas tai muu eksoottisen tehokkaalta kuulostava työkalu korvaa omaa ajattelua. Kaikki filosofiat tai rakenteet täytyy miettiä palvelemaan oman organisaation tarvetta ja tavoitteita. Muuten vaarana on päälleliimattu sokerointi, toisin sanoen huulipunaa sialle. Kaikkihan meistä rakastavat helppoja ratkaisuja. Ikävä kyllä helpot ratkaisut eivät yleensä kanna kovin pitkälle.

En lähde ennustamaan mikä voisi olla seuraava ohjelmistokehittämisen tai it-palveluiden hypetermi. Varmaa on vain se että niitä tulee aina uusia. Ja vanhoista jää ne hyödylliset käytännöt käyttöön, vaikkei niitä enää kukaan kehtaa myöntää käyttävänsä.

Ajattelin kuitenkin kertoa mitä eri kokoiset asiakkaat näkevät nyt tärkeänä.

Vähemmän kumppaneita. Asiakkailta tulee viestiä, että toimittajien määrä on räjähtänyt viime vuosina. Tämä aiheuttaa monimutkaisuutta sopimuksissa, vastuissa ja tilausprosessissa. Kumppanien määrää halutaan vähentää.

Yksinkertaisemmat sopimukset. Kun kumppaneiden määrä on suuri, kuten heidän toimittamien ratkaisujenkin, halutaan sopimusrakenteita ja siten vastuita yksinkertaistaa.

Ylläpito. Viime vuosina on digitalisoitu niin penteleesti. Yrityksillä alkaa olemaan kasvava määrä sovelluksia ja integraatioita, jotka vaativat ylläpitoa. Tähänkin halutaan yksinkertaistusta ja tehokkuutta.

Projektikohtainen osaaminen. Hankkeissa teknologiakohtainen osaaminen on kärjistynyt entisestään. Tekijöiltä vaaditaan teknologiakohtaista erikoistumista projektipäällikköjä myöten. Näin ollen tiimit kootaan hanke-kohtaisesti ja yhdessä tiimissä voi olla usealta toimittajalta asiantuntijoita. Omiin organisaatioihin hankitaan vain ja ainoastaan strategista ylätason osaamista.

Luotetut osaajat. Vaikka erikoisosaajia hankitaan useimmiten talon ulkopuolelta tarvekohtaisesti, halutaan luotto-osaajista pitää kiinni. Kumppaneilta odotetaan, että tarpeet täytetään nopeasti lyhyelläkin varoitusajalla, samanaikaisesti preferoiden luottamuksen jo ansainneita asiantuntijoita.

Organisaatiot ovat siis siirtymästä taktisemmasta ketteryydestä kohti strategisempaa dynaamista ajattelua. Ketteryys on hyvä asia, mutta se on mielestäni vastaus vain lyhyemmän aikavälin haasteisiin siitä miten yksittäiset hankkeet saadaan tuotantoon jatkokehitettäviksi.

Dynaamisuus taas on sitä, että osataan hankkia tekijöitä, ajaa hankkeita ja ylläpitää valmiita ratkaisuja mahdollisimman tehokkaasti pidemmälläkin aikavälillä niin, että it-yksikkö, hankinta ja liiketoiminta toimii yhdessä entistä saumattomammin.

Tähän yritykset tarvitsevat strategisia kumppaneita, jotka voivat palvella keskitetympien ostoprosessien, sopimusten ja ylläpidon avulla suurempia kokonaisuuksia niin että ne pysyvät hanskassa pidemmälläkin aikavälillä.