Juha Selkämaa   |   25.03.2025

Climate Fresk -työpaja herätti lajittelemaan ja kierrättämään

Kaikki alkoi omassa yrityksessämme järjestetystä Climate Fresk -työpajasta, jonne päädyin esihenkilöni suosituksesta – tai painostuksesta, riippuu keneltä kysyy. Työpajassa meitä tavallisia tallaajia valistettiin ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhteista värikkäillä korteilla ja tiimityöllä.

Kuuntelin ensin skeptisesti, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nämä asiat liittyvät suoraan minuun. Pienet valinnat, kuten mitä teen roskilleni, voivat vaikuttaa enemmän kuin osasin kuvitella. Silloin päätin, että nyt jos koskaan on aika opetella lajittelemaan ja kierrättämään. 

Ensimmäiset askeleet: mitä kaikkea pitää lajitella? 

Ensimmäinen kompastuskivi tulee jo aamulla: minne jugurttipurkin kansi? Seison keittiön roskakaapin edessä ja tuijotan viittä eri ämpäriä. Biojäte, kartonki, muovi, metalli ja lasi – miksi roskan heittäminen pois vaatii yhtäkkiä enemmän pohtimista kuin sopivan golf-mailan valinta?  

Päätän pelata varman päälle ja laitan sen takaisin jääkaappiin myöhempää harkintaa varten. 

Aloitan kierrätyksen opettelun helpommasta päästä eli päätän käyttää kestokassia kauppareissulla. Olen jo tunkenut tarpeeksi monta muovipussia keittiön laatikkoon, jossa ne lisääntyvät kuin itsestään. Ensimmäinen kerta kestokassin kanssa oli hämmentävä – muistin vasta kassalla, että kassi oli jäänyt autoon ja jouduin ostamaan uuden. Mutta hei, pienin askelin eteenpäin! Nyt kestokasseja alkaa olla jo riittävä määrä – niitä löytyy autosta, eteisestä ja jostain syystä myös ulkovarastosta. Ilmeisesti olen siirtynyt kestokassien hamstrausvaiheeseen. 

Matkalla kierrätyksen mestariksi 

Tavoitteenani on tulla lajittelun ja kierrätyksen mestariksi. Haluan huuhdella muovipakkaukset, viedä metallinkeräykseen vanhat säilykepurkit ja palauttaa pullot kauppaan ilman, että unohdan ne auton takakonttiin viikoksi. Tahdon olla osa sitä salaperäistä heimoa, joka osaa kierrättää. 

Matkalla mestariksi kohtaan kuitenkin jatkuvasti uusia haasteita. Meillä on naapurustossa yhteinen biojäteastia, joka sijaitsee naapurin tontilla, ja matka sinne tuntuu aina pidemmältä, kun sää on huono. "Ehkä biojäte voisi asua hetken tiskipöydällä?" mietin, kunnes banaaninkuoret alkavat elää omaa elämäänsä. 

Luen, että roskia ei saisi käyttää takan sytyttämiseen. Olin aiemmin ajatellut, että mainoslehdet ja pahvinkeräykseen kelpaamattomat pakkaukset ovat mitä mainiointa sytykemateriaalia, mutta käy ilmi, että monet painovärit ja käsittelyaineet voivat vapauttaa haitallisia aineita ilmaan. Siinä meni taas yksi vanha tapa uusiksi! 

Suurin järkytys tuli, kun kuulin, että pizzalaatikkoa ei voinutkaan laittaa pahvinkeräykseen, jos se oli rasvainen. "Mutta se on pahvia!" protestoin. Minulle selitetään ymmärtäväisesti, kuinka rasvainen öljy pilaisi kierrätysprosessin.  

Yksi toimintatapani alkoi myös vaivata minua: pitääkö aina ostaa uutta? Olen tottunut siihen, että rikkinäiset asiat korvataan uusilla, mutta voisiko jotain myös korjata ja uudelleen käyttää? Aloin tarkastella ostokäyttäytymistäni kriittisemmin ja miettiä, tarvitsenko todella jokaista uutta härpäkettä vai voisinko hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita.  

Entä ne autotallin kätköt? Autotalli on täynnä vanhoja tavaroita, joita en ole käyttänyt vuosiin – rikkinäisiä työkaluja, vanhoja urheiluvälineitä ja loputtomasti johtoja, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Päätän ottaa härkää sarvista ja aloitan siivouksen. Hyväkuntoiset tavarat vein kierrätyskeskukseen tai lahjoitin Facebookin roskalava-ryhmiin, ja rikki menneet lajittelin asianmukaisesti metallinkeräykseen tai SER-jätteeseen. On hienoa nähdä autotallin lattia ensimmäistä kertaa vuosiin. 

Lopputulos: pieni vaiva, suuri vaikutus 

Vaikka lajittelu ja kierrättäminen aluksi tuntui monimutkaiselta, tajusin, ettei se ollutkaan rakettitiedettä. Pienellä vaivannäöllä vähensin jätettä, säästin luonnonvaroja ja jopa tunsin itseni vastuulliseksi kansalaiseksi. Ja mikä parasta, puoliso ei enää huokaillut epätoivoisena roskakäyttäytymiselleni. 

Jos minä opin kierrättämään, niin oppii kuka tahansa. Se on pieni teko, mutta suuri askel kohti parempaa maailmaa. 

Oman herätykseni sai aikaan yhteinen Climate Fresk-työpajamme. Voisiko teidänkin työpaikalla järjestää vastaavan herätyksen? Se voisi olla hyvä alku yhteisille ilmastoteoille. 

» Video: Climate Fresk -työpaja kasvattaa ymmärrystä kestävän kehityksen haasteista

Juha Selkämaa

Business Development Director

WordPress Appliance - Powered by TurnKey Linux