Oi kollega, sua kaipaan!

Keskuudessamme jylläävä pandemia koskettaa kaikkia maailman kolkkia, rikkaita ja köyhiä, suuria ja pieniä yrityksiä, yhteiskunnan toimijoita. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin ihmisestä. Elämän yllätyksellisyydestä ja siitä, että lopulta me kaikki ihmisiksi syntyneet olemme yhtä haavoittuvaisia voimakkaan taudin edessä.

Yllätyksellistä on myös se, että vakava yhteinen uhka on hälventänyt poliittisia jakolinjoja. 2020-luvulle tultuamme eduskunta on tehnyt yksimielisesti isoja päätöksiä.

Kirjoitan tätä eristyksissä – ja tietty etätöissä – maaseudun rauhassa. Epidemia hajoitti ja hajasijoitti nopeasti työyhteisöt. Meillä fujitsulaisilla on jo ennestään vahva traditio etätyökulttuurissa. Näyttää siltä, että työyhteisöllemme tämä hajasijoittuminen ei ole tuottanut kovinkaan suuria sopeutumispulmia.

Mutta silti, aikaisemmat kokemukset etätyöstä ovat olleet kerrallaan enintään kahden päivän mittaisia. Nyt tämä voi jatkua vielä jopa kuukausia.

Omat työni ovat suhteellisen sosiaalisia, niin omien työryhmien kuin asiakkaiden suuntaan. Näin ollen muutos tuntuu väkisinkin jonkinasteisena sosiaalisena hiljaiselona.

Lähityötovereiden merkityksen tuntee tässä ja nyt. Heitä kaipaa. Tuntuu hurjalta, että kollegoja voi nähdä kasvotusten seuraavan kerran ehkä vasta kesälomien jälkeen.

Näinä aikoina tajuaa, kuinka suuri merkitys sekalaisilla käytäväkeskusteluilla on yhteishengen ja yhteisöllisyyden luojana. Kun mahdollisuutta yhteisiin lounaisiin tai kahveihin ei ole, olemme ryhmässämme kutsuneet koolle päivittäisen virtuaalikahvihetken, jossa voi jutella kevyemmistä teemoista. Osa pitää kävelypalavereita, joissa voi yhdistää ulkoilun ja työkokoukset.

Muutenkin korona-aika toimii uuden maailman koelaboratoriona. Tuntuu kiehtovalta pohtia, mitä uusia tapoja tästä ajasta jää elämään.

Tosiasia on, että Suomen noin 2,6 miljoonasta työllisestä karkeasti 1,5 miljoonaa ei voi koskaan siirtyä etätöihin. Osa tehtävistä on jatkossakin sellaisia, että niitä ei tehdä kotona.

Etätyöhön rutinoituneet työyhteisöt ovat hyötyneet siitä, että kulttuuri ja ratkaisut ovat valmiina uuden tilanteen edessä. Työtavat ja etäyhteydenpito ovat tuttuja ja yrityksen ei tarvitse muutoksen hetkellä investoida etätyövälineisiin ja -tietoliikennejärjestelyihin.

Ihmisen ehdoilla toteutetut digipalvelut mahdollistavat työnteon ja muun yhteydenpidon kriisiaikanakin. Turvalliset etäyhteydet ovat jo vakiopalvelua, mutta koronankin aikana monen asiakkaan täytyy allekirjoittaa päätöksiä ja muita dokumentteja. Nyt tämä vain pitää tehdä sähköisesti ja verkossa. Fujitsu tuo parhaillaan markkinoille eSignature-palvelua, joka mahdollistaa kätevät ja turvalliset sähköiset allekirjoitukset.

Myös kunnallinen päätöksentekorutiini on ollut uuden edessä. Perinteisesti kunnanvaltuustojen ja -hallitusten kokoukset on pidetty yhteen tilaan kokoontumalla. Viime viikkoina kuntapäätöksetkin on tehty erilaisissa etäneuvotteluissa. Fujitsun CaseM-tiedonhallintaratkaisu mahdollistaa useissa suomalaisissa kunnissa etäkokoukset, äänestämisen ja täysin paperittoman päätöksenteon.

Fujitsun visiona on rakentaa ihmiskeskeistä, älykästä yhteiskuntaa. Uskon, että koronakevään jälkeen entistä useamman ict-ratkaisun ja -palvelun hankintakriteereissä painottuu uutena seikkana se, kuinka palvelut toimivat myös äärimmäisissä poikkeusoloissa.