Ideoiden synnystä luonnollisen valinnan kautta

Miten arvioida onko joku tuote-, liike-, palveluidea hyvä eli siis rahanarvoinen innovaatio? Se on kohtuullisen tärkeä kysymys, jota pohtivat sijoittajat ja teknologiatoimittajien päättäjät joka päivä. Normitilanne on, että joku tai joukko on keksinyt omasta ja usein myös sukulaisten mielestä kovan jutun ja sitten sille haetaan rahoitusta.

Mutta miten innovaatio evaluoidaan käytännössä?

Parasta olisi, jos ei tarvitsisi arvioida ollenkaan. Käyttö kertoisi, onko idea toimiva. Tämä tietenkään ole mahdollista, koska rahaa kehittämiseen on tarjolla rajallinen määrä. Asiasta on kirjoitettu paljon ja paras opas koko matkalle on Eric Riesin ”The Lean Startup”. Sitä on turha tässä lähteä toistamaan, mutta pääidea on testata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oikeilla asiakkailla, onko idea sellainen, josta joku maksaisi.

Mutta jotain uutta näkökulmaa voisi löytää pohdinnassa mikä oikeastaan on tuoteinnovaatio tai idea?

Aika monta startuppia on tullut koettua työpaikkana ja vielä useamman kanssa ideoita on analysoitu. Monenlaisia investointi- ja ideaprosesseja on kokeiltu. Opittu jotain.

Kaiken ytimessä on ymmärtää mitä on oikeasti keksitty. Tunnistaa rehellisesti oma idea. Se on todella vaikeaa, ja usein idean kehittäjän on melko mahdotonta sitä tunnistaa ilman ulkopuolisen pallotteluseinän tukea. Innovaatio pitää aluksi palastella atomeiksi, löytää se pienin mahdollinen kultajyvä mitä on keksitty. Sellainen aina löytyy, jos idea on oikeasti uusi, mutta joskus sitä ei löydy. Se on myös erittäin arvokas tieto, koska silloin voidaan pysäyttää hommat heti.

Ideoita on käytännössä vain kahta tyyppiä:

1. liiketoimintaan liittyvä, tehdään jotain tuottamisessa/jakelussa/myynnissä/tuessa jne. eri tavalla kuin ennen.
2. teknologiaan liittyvä, on keksitty uusi teknologia tai tapa hyödyntää uudella tavalla olemassa olevia.

Halpa hinta ei ole innovaatio, se voi olla idean seuraus eli on kehitetty tapa tehdä tehokkaammin kuin ennen. Ja se innovaatio on tämä uusi tapa, ei hinta.

Oli idea kumpaa luokkaa tahansa, niin yleensä taustalla on muutos; markkinatilanne tai teknologiat murroksessa. Tämä muutoskohta on myös välttämätöntä tunnistaa, sillä muuten ei ideaa saa myytyä eteenpäin. Nyt on muuten erinomainen aika innovaatioille, koronaa suurempaa muutosta ei juuri ole ollut.

Jos innovaatio on aidosti uusi, sen kaupallista menestymistä ei voi oikeastaan perustella etukäteen numeroilla. Sitä ei voi todistaa toimivaksi millään markkinadatalla tai business casella. Niillä sen voi vain tuhota ja se on helppoa. Yksinkertaisesti koska ei ole kokemusta, miten käyttäjät ja asiakkaat ideaan suhtautuisivat.

Jos idea on sen sijaan parannusta nykyiseen, optimointia tms. niin siihen perinteiset menetelmät purevat ja voidaan laskea rahat kannattaako tehdä ja kannattaako asiakkaan ostaa. Siis rakentaa business caset molemmista näkökulmista, aika usein muuten asiakas unohtuu. Uuden idean markkinoille menoon sopii Lean Startup -malli.

Mutta ihan ensimmäisenä idean keksimisen jälkeen kannattaa rehellinen kunnon googlaus. Löytyykö joku, joka on jo jutun vienyt pidemmälle - jos löytyy niin se ei tarkoita, että ei kannata tehdä, vaan kannattaa selvittää miksi joku on menestynyt tai ei ole. ja vetää siitä omat johtopäätöksensä. Tyypillisin kommentti innovaattorilta on että ”tämä on aivan uniikki, kukaan ei ole tätä tehnyt aiemmin.” Ja hakemalla löytyy 5 samanlaista 10 minuutissa. Joissa on tietenkin pieniä eroja, hyötyjen kannalta useimmiten merkityksettömiä, mutta idean omistajan mielestä isoja.

Jopa ideaakin tärkeämpää on kuitenkin oikea tiimi tekemässä. Sopiva osaamiskokonaisuus, hyvä yhteishenki ja intohimolla asiaa eteenpäin vievä. Henkilökemiat kohdallaan.

Startup-sijoittaja analysoi enemmän ihmisiä kuin itse innovaatiota. Huonostakin ideasta hyvä porukka voi saada paljon irti ja toisaalta hyväkin innovaatio useimmiten tuhoutuu, jos tekijätiimi ei toimi. Yrityksen sisäisessä toiminnassa on muuten ihan sama luonnonlaki, ei voi keksiä vain jotain ideaa ja odottaa että yrityksessä olisi joku automaattinen prosessi, joka veisi asian eteenpäin. Intohimoinen palo omaan asiaan on välttämätön edellytys myös sisäisesti.