Asenne ratkaisee

Elämää eläessä ympärillä tapahtuva muutos voi helposti jäädä huomaamatta. Usein vasta taaksepäin katsoessa kontrasti erottuu selkeämmin. Kerron seuraavaksi omakohtaisen kokemuksen digitalisaation vaikutuksesta ruokaketjuun.

Lapsuuteni ruokalautanen täyttyi pääosin oman maan antimista. Lähipiirin kanssa yhteistä tekemistä riitti niin pellolla, luonnossa kuin keittiössäkin. Omavaraiseen ruokahuoltoon meni kuitenkin hurjasti aikaa. Sunnuntaisella kyntömaalla kökkiessä harmitti, kun en voinut olla telkkarin ääressä kannustamassa Mika Häkkistä voittoon. Multaiset perunat ja moottoriurheiluhulluus sytyttivät elinikäisen motivaation löytää keinoja ajan vapauttamiseksi mielekkäämpään tekemiseen.

Monta kehitysaskelta mahtuu väliin, mutta varsinkin parin viime vuoden aikana olen tehohyödyntänyt digitaalisia mahdollisuuksia nälän tunteen taltuttamiseen. Kotisohvalta klikkailemalla olen osallistunut verkkokurssille, jonka avulla minusta on kehkeytynyt kelpo kokki. Olen inspiroitunut käyttämään ruoan valmistuksessa prosessoimattomia, puolivalmiita raaka-aineita, joiden alkuperän pystyn selvittämään. Tilaamalla ruoan verkkokaupasta ostosreissuihin ei kulu aikaa ja ruokakorin hinta pysyy aisoissa. Maksusuoritusta varten en tarvitse käteistä. Ruokahävikki on minimaalista.

Olen huomannut, että digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntämällä yksilö voi jokapäiväisessä elämässään melko helposti kehittää itseään, toimia vastuullisesti ja vapauttaa resursseja johonkin muuhun.

Vastuullisuuteen, digitaalisuuteen ja itsensä kehittämiseen liittyi myös viimeisin vapaaehtoistyörupeama  Vamoksessa. Osallistuimme Sofian ja Elisan kanssa Fujitsun edustajina digivalmennukseen, jossa tutustuimme Canva -suunnitteluohjelman saloihin Vamos-nuorten kanssa. Canvan idea on mallipohjissa, joita muokkaamalla saa tehtyä nopeasti esityksiä ja muita dokumentteja. Osallistujat tekivät upeita julisteita, kortteja ystäville sekä laativat CV:itä, joiden muotoon ja sisältöön annoimme vinkkejä. Motivaatio personoidun CV:n laatimiseen saattoi lähteä ajatuksesta, että sellaisen avulla on mahdollisuus erottua muiden hakemusten joukosta.

Kun seurasin nuorten Canva-työskentelyä, hoksasin, että intuitiivisesti toimivan tietokoneohjelman käytöstä pääsee jyvälle aika nopeasti. Jäin pohtimaan tarvitseeko nykyisten ohjelmien käyttöä varsinaisesti opiskella, vai onko käyttämisessä kyse taidosta ja rohkeudesta ilmaista itseään? Siitä, että uskaltaa pistää likoon sen mitä on.

Fujitsun tekemässä tutkimuksessa selvisi, että eurooppalaisilla kouluilla on suuria haasteita opettaa digitaitoja. Tutkimusraportin luettuani jäin pohtimaan, onko kyse ensinkään opettajien digitaitojen puutteesta vai asenteesta. Minusta on aina yhtä mielenkiintoista kuulla miksi joku toimeen ryhtyessään käyttää digitaalisia mahdollisuuksia ja toinen turvautuu perinteisiin menetelmiin. Digitaalisista mahdollisuuksista ollaan usein tietoisia ja niitä osattaisiin käyttää, mutta asiat tehdään joutessaan perinteisin keinoin. Sillä tavalla kuulemma saavutetaan parempi lopputulos ja ollaan lähempänä ihmisiä.

Vapaa-ajalla valinnan mahdollisuuksiin on vielä tilaa, mutta työelämä on muuttunut suurelta osalta sellaiseksi, että myötämielisyydestä digitaalisia työkaluja kohtaan on tullut lähes välttämättömyys. Uskon, että kun asenne on kunnossa, taidot oppii toimeen ryhtymällä ja muiden avulla. Samalla tavalla kuin kyntöhommatkin opittiin.