Ajan kuva ei ole kaunis eikä rohkeakaan

Vapaa-ajattelijan päiväkirjasta, osa 23

Olen viime aikoina seurannut hämmentyneenä julkista keskustelua, joka on korona-aikana uskomattomalla tavalla polarisoitunut. Edes aiheella ei ole väliä. Kyse voi olla politiikasta, somesta, sähköautoista tai lääketieteestä. Myös kaikkea uutta vastustetaan entistä herkemmin. Varsinkin tietyillä aihealueilla erottuvat äänekkäät ääripäät, jotka eivät hievahda mielipidebunkkereistaan ja vievät tilan objektiiviselta keskustelulta. Iltapäivälehtiin päätyvien otsikoiden taustalla heiluu kovaäänisiä ryhmiä, jotka ovat yllättävän pieniä verrattuna keskustelun volyymiin.

Mitä todella tapahtuu? Miksi pienet porukat kärjistävät asioita? Miksi ne horjuttavat luottamusta asiantuntijoihin, julkisvaltaan, tilastoihin ja tieteeseen? En tietenkään väitä, että niihin pitäisi sokeasti uskoa. Pieni kyseenalaistaminen ja epäileminen on monimutkaisessa nykymaailmassa pelkästään järkevää. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen eikä ongelmiin ole helppoja ratkaisuja. Jos kaikki perustuu yksilön uskomuksiin ja tunteisiin, päätökset perustellaan sen äänellä, jolla on resursseja huutaa kovimmin.

Miksi kärjistäminen ja kaiken kyseenalaistaminen on kiihtynyt? Perussyitä on muutama. Populistisen politiikan kannatuksen noustessa on entistä hyväksyttävämpää tuoda esille radikaaleja kantoja ilman pelkoa täydestä leimautumisesta. Populismi ja poliittinen vastakkainasettelu ovat synnyttäneet kanavia hölynpölylle, jota tiedotusvälineiden valtavirta ei takavuosina kelpuuttanut edes lööppeihin.

Pelon myöntäminen on noloa

Yksi iso tekijä kantojen kärjistymiseen on varmasti koronaviruksen aiheuttama pelko. Pelko aiheuttaa stressiä, ohittaa maalaisjärjen ja saa toimimaan järjettömästi. Pelon myöntäminen on kuitenkin noloa, joten pelko muuntuu helposti kieltämiseksi ja vastustamiseksi. Oma pelko sijoitetaan itsen ulkopuolelle.

Toki on perin inhimillistä pelätä kaikkea uutta, vierasta ja outoa. Terve pelko on ollut yksi tekijä ihmisrodun kehittymisessä ja selviytymisessä näinkin pitkälle. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että oikeastaan ainoa keino hillitä uuden ja vieraan pelkoa on lisätä turvallisuudentunnetta ja tieto.

Vielä 1990-luvun alkuvuosina tilanne oli helppo, kun suuren yleisön käytössä ei ollut internetiä ja sosiaalisen median kanavia. Tieto ja faktat olivat kirjastossa ja iltauutisissa. Ensin internet ja sitten mobiililaitteet toivat kaiken informaation kaikkien saataville. Sitten verkkosisällön määrä räjähti, ja nykyään on vaikeaa selvittää verkossa leviävien väitteiden alkuperää ja motiiveja. Kilpailu käy kuumana siitä, kenen kärkevä mainos, poliittinen kanta tai uskomus valtaa eniten alaa. Kun uuden median lukutaito on vielä maailmanlaajuisesti lapsenkengissä, porukka jakaantuu meihin ja heihin. Oman kuplan sisällä kököttäminen vähentää kykyä ymmärtää monimutkaistuvaa maailmaa ja asettumista toisin ajattelevien asemaan.

Taustalla on usein yksinkertainen halu: tarve hankkia rahaa ja vaikutusvaltaa. Vaikutukset ovat kuitenkin laajemmat: yhteiskunta polarisoituu ja eri tavalla ajattelevien ryhmien yhteistyö vaikeutuu. Lisäksi jyrkät kannat ja mielikuvat lisäävät mielenterveysongelmia ja varsinkin nuorten ahdistuneisuutta.

Someteollisuus ruotuun

Onneksi kyllästymisen ja vastaiskun merkkejä on ilmassa. Yhä useampi on poistanut älypuhelimistaan somesovelluksia tai palannut käyttämään peruspuhelimia. Myös sekä Yhdysvallat että Euroopan unioni kaavailevat sosiaalisen median jättien tiukempaa valvontaa. Vielä suhteellisen tuoreen someteollisuuden on pakko herätä ja alkaa luoda omia sisäisiä normeja ennen kuin lait pakottavat ne ruotuun.

Jokaisella meillä on vastuu selvittää uutisten taustoja sekä itsellemme että varsinkin lapsille ja nuorille. Medialukutaidon pitäisi olla kouluissa tärkeä oppiaine. Kuitenkin poliitikkojen lisäksi myös suurilla tietotekniikkayrityksillä ja somejäteillä on oma vastuunsa. Yritysten kanta koostuu ylätason visiosta ja strategiasta, joka muodostuu sekä yrityksen ja sen omistajien yhteistyössä että vuorovaikutuksessa toimintaympäristön kanssa. Siksi on tärkeää luoda yrityskulttuuria, joka tukee yhteiskunnan kehittymistä, luottamuksen kasvua ja ekologisten arvojen huomioon ottamista joka päivä.

Facebook-kuulemiset
Miten algoritmeilla vaikutetaan