Muutoskyvykkyys ratkaisee – miten organisaatiot pysyvät kiihtyvän kehityksen mukana?

Teknologian kehitys kiihtyy ennennäkemätöntä tahtia, ja tekoälyn vaikutus ulottuu nyt jokaiseen organisaatioon. Strategia- ja muutosjohtamisen asiantuntija Riikka Tanner muistuttaa, että selviytyminen ei enää riitä – yritysten on opittava uudistumaan yhtä nopeasti kuin ympäristö muuttuu. Muutoskyvykkyydestä tulee seuraavien vuosien ratkaiseva kilpailuetu.

Riikka Tanner on pitkän linjan strategia- ja muutosjohtamisen asiantuntija ja entinen fujitsulainen. Fujitsun maaliskuisessa SAP AI -aamiaistilaisuudessa Riikka puhui siitä, mitä muutos todella on vuonna 2026. Miksi organisaatiot tarvitsevat aivan uudenlaisia valmiuksia selviytyäkseen kiihtyvässä teknologiamurroksessa?

Tanner aloitti uransa Fujitsulla 20 vuotta sitten ja on sittemmin työskennellyt strategiakonsultoinnin ja muutosjohtamisen parissa. Hän on julkaissut kaksi kirjaa, ja kolmas teos on juuri ilmestymässä.  Muutos on kulkenut punaisena lankana läpi hänen koko työuransa.

Eksponentiaalinen teknologiamurros haastaa lineaarisen ihmisen

“Elämme kiihtyvyyden aikakautta: teknologian kehitys nopeutuu niin huimaa vauhtia, että aikaisemmat syklit tuntuvat jo lähes pysähtyneeltä liikkeeltä”, Tanner sanoo.

Aiemmin teknologian yleistyminen tapahtui hitaasti: radiolla kesti peräti 38 vuotta saavuttaa 100 miljoonan käyttäjän raja. Internet tarvitsi samaan seitsemän vuotta, TikTok vain yhdeksän kuukautta ja ChatGPT enää kaksi. Ennätystä pitää kuitenkin Instagramin Threads-sovellus, joka saavutti 100 miljoonaa käyttäjää huikeassa viidessä vuorokaudessa.

Tekoäly ei ole vain yksittäinen muutosvoima. Se kiihdyttää monia muita: geopoliittisia jännitteitä, regulaatiota, turvallisuuskysymyksiä, työn murrosta ja osaamistarpeiden muutosta. Samaan aikaan monet organisaatiot johtavat muutosta edelleen menetelmillä, jotka on rakennettu 70‑ ja 90‑lukujen työelämän tarpeisiin.

Metataidot nousevat kriittiseen rooliin

Monessa organisaatiossa muutos nähdään edelleen projektina, jolla on alku ja loppu. Tannerin mukaan tämä ajattelutapa ei enää toimi. Maailman talousfoorumin data ennustaa, että 39 % tietotyöläisten ydintaidoista menee uusiksi vuoteen 2030 mennessä.

Tanner purkaa luvut ymmärrettävään muotoon: jos uuden taidon oppimiseen kuluu 20–40 työtuntia, tämä tarkoittaa käytännössä puolta työpäivää viikossa pelkästään osaamisen ylläpitämiseksi.

“Tulevaisuuden tärkeimmät taidot ovat ennen kaikkea inhimillisiä. Teknologian rinnalla korostuvat luova ajattelu, uteliaisuus ja jatkuvan oppimisen halu sekä kyky joustaa ja toimia ketterästi muuttuvissa tilanteissa. Niiden rinnalla resilienssi, sosiaalinen vaikuttavuus ja moderni johtajuus muodostavat kokonaisuuden, joka määrittää, miten hyvin yksilöt ja organisaatiot pystyvät hyödyntämään murroksen tarjoamia mahdollisuuksia”, Tanner kertoo.

“Nämä eivät ole asioita, joita voi ulkoistaa tai ostaa konsultilta. Ne syntyvät vain pitkäjänteisellä harjoittelulla.”

Poisoppiminen on yhtä tärkeää kuin uuden oppiminen

Kun organisaatiot ottavat käyttöön uusia teknologioita, kuten tekoälyä, ongelma ei ole työkalujen puute – vaan vanhojen toimintamallien sitkeys.

“Meidän pitää ensin oppia pois totutuista tavoista ennen kuin voimme aidosti hyödyntää uusia työkaluja.”

Poisoppiminen on osa muutoskypsän organisaation ajattelutapaa: kykyä kyseenalaistaa omat oletukset, toimintamallit ja jopa itsestäänselvyydet.

Rakenteet ratkaisevat – ei yksilöiden tahto

Metataidot eivät synny toivomalla, vaan vaativat organisaation rakenteilta todellista muutosta. Tanner korostaa, että nämä taidot konkretisoituvat vasta silloin, kun ne viedään osaksi arjen prosesseja: strategiatyössä tämä tarkoittaa siirtymistä nykyhetkestä tulevaisuuden kysymyksiin ja sen pohtimista, miten tekoäly muuttaa arvonluontia ja kilpailua.

“Päätöksenteossa puolestaan ensimmäinen kysymys on jatkossa yksinkertainen: voiko tekoäly tehdä tästä työstä jo 80 prosenttia? Myös kehityskeskusteluissa painopiste siirtyy perinteisestä suorituksen johtamisesta siihen, mitä tekoälyn käytöstä on opittu ja mitä seuraavaksi halutaan oppia”, Tanner valottaa.

Arjen rutiineissa tämä näkyy avoimempana kokemusten jakamisena sekä tilan antamisena kokeiluille ja uteliaisuudelle. Keskeistä on ymmärtää, että mitään täysin uusia prosesseja ei tarvita – ratkaisevaa on, miten nykyiset rakenteet muotoillaan tukemaan jatkuvaa uudistumista.

Organisaatiot, jotka eivät kykene oppimaan ja uudistumaan nopeasti, jäävät väistämättä jälkeen. Tannerin mukaan seuraavat vuodet ratkaisevat paljon: muutos ei hidastu, tekoäly ei katoa, osaamisvaade kasvaa ja epävarmuus lisääntyy. Juuri siksi muutoskyvykkyys – kyky oppia, poisoppia ja oppia uudelleen – on tämän hetken tärkein kilpailuetu.

Uudistumisen taito määrittää tulevaisuuden menestyjät

Tannerin viesti suomalaisorganisaatioille on yksiselitteinen: tulevaisuuden voittajia eivät ole ne, jotka omaksuvat eniten teknologiaa, vaan ne, jotka oppivat nopeimmin ja uskaltavat uudistaa ajatteluaan.

Kun tekoäly kehittyy eksponentiaalisesti ja tuplaa kykynsä vain muutaman kuukauden välein, sen rooli ei enää rajoitu työpariin tai taustalla toimivaan assistenttiin – siitä tulee aito kilpailija monelle ihmisen tekemälle tehtävälle.

Siksi kysymys ei ole vain teknologian hyödyntämisestä, vaan siitä, mitä sellaista arvoa ihminen voi tuottaa, johon kone ei yllä: inhimillistä arviointikykyä, luovaa ongelmanratkaisua, empatiaa ja merkityksen rakentamista. Näiden taitojen varaan rakentuu organisaatioiden kyky pysyä mukana murroksessa ja erottautua tulevaisuuden kilpailussa.