Tekoälykenttä elää murrosvaihetta. Olemme siirtymässä pelkästä sisällön tuottamisesta (Generative AI) kohti toimintaa ja suorittamista. Tässä uudessa aallossa keskiöön nousevat tekoälyagentit ja tulevaisuuden lupaus Agentic Automation.
Mutta mitä nämä termit oikeasti tarkoittavat, ja mitä haasteita organisaatiot kohtaavat, kun tekoälylle annetaan valta käyttää tietokonetta itsenäisesti?
Perinteinen chatbot vastaa kysymyksiin. Tekoälyagentti (AI Agent) sen sijaan on toimija. Se on ratkaisu, joka pystyy suorittamaan tehtäviä kohti annettua tavoitetta käyttämällä erilaisia työkaluja ja järjestelmiä. Usein nämä työkalut kytketään API-rajapinnoilla, eli tällöin tekoälyagentti pystyy keskustelemaan ja hyödyntämään eri järjestelmiä.
Kun nämä agentit valjastetaan liiketoimintaprosessien hoitamiseen, puhutaan termistä Agentic Automation. Se on automaation seuraava taso, jossa tekoäly ei vain seuraa ennalta määriteltyä sääntöputkea (kuten perinteisemmät ratkaisut, kuten ohjelmistorobotiikka), vaan tekee itsenäisiä päätöksiä prosessin etenemisestä, sekä miten toimia poikkeustilanteissa. Tällöin eri tekoälyagenttien oletetaan myös pystyvän kommunikoimaan toistensa kanssa ja siten ohjaamaan työn tekoa kohti haluttua lopputulosta.
Yksi kiehtovimmista ja samalla haastavimmista uusista ominaisuuksista on Computer Use (tietokoneen käyttö). Tämä tarkoittaa kyvykkyyttä, jossa tekoälyagentti "katsoo" tietokoneen ruutua ja käyttää hiirtä sekä näppäimistöä samalla tavalla kuin ihminen.
Tämä kuulostaa paperilla täydelliseltä ratkaisulta, mutta käytännössä siinä on merkittäviä haasteita, kuten:
Jos organisaatiossa ei määritetä mitään sääntöjä tekoälyn käytölle, törmätään nopeasti hallinnolliseen kaaoksen. Ilman selkeää strategiaa syntyy kaksi isoa ongelmaa:
Samalla tavalla kuin "Shadow IT" (varjo-it) aiheutti päänvaivaa tietohallinnolle, uhkana on nyt Shadow AI. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa eri puolilla organisaatiota käytetään tekoälyä ilman kontrollia tai dokumentointia. Ongelmana tässä on se, ettei kukaan tiedä tarkalleen:
Teknisesti etevät työntekijät voivat luoda omia tekoälyagentteja, ja niiden käyttö maksaa. Jos annamme tekoälyagentin ratkaista itsenäisesti ihmiselle triviaaleja tehtäviä, kuten "miten kirjaudun SAP:iin" tai "mistä löydän Tilaus-painikkeen", se joutuu päättelemään nämä askeleet joka kerta uudestaan.
Jos tekoälymallia ei ole mitoitettu sen suorittavan tehtävän vaativuuden mukaan, päädytään usein käyttämään myös turhan isoa tekoälymallia helppoon tehtävään. Se maksaa enemmän ja on usein merkittävästi hitaampi, kuin oikein mitoitetut mallit.
Tämä on tehotonta. On turhaa polttaa kalliita tokeneita ja laskentatehoa siihen, että agentti opettelee käyttöliittymän joka ajokerralla nollasta, vaikka kyseessä olisi rutiinitehtävä.
Miten tätä kokonaisuutta sitten tulisi hallita? Vastaus löytyy hybridimallista, jossa yhdistetään tekoälyn joustavuus ja perinteisen ohjelmistorobotiikan luotettavuus.
Yksi markkinoiden johtavista ratkaisuista ja teknologioista tähän on UiPath, josta Fujitsulla on vahvaa osaamista ja kokemusta.
Yhteenvetona voisin todeta, että harva oikeasti haluaa AI agentin keksivän pyörää uudelleen joka kerta. Haluamme, että agentti toimii aivoina, joka tekee päätökset, mutta hyödyntää luotettavia, valmiita automaatiotyökaluja ("lihaksia") suorittavaan työhön.
Yhdistämällä orkestroidun alustan ja älykkäät agentit varmistamme, että tekoäly on renki eikä isäntä, ja että tokenit käytetään oikeasti lisäarvoa tuottavaan päättelyyn, ei rutiininomaiseen klikkailuun.
Juhani Ijäs
Direct Sales, Fujitsu Finland
juhani.ijas.external@fujitsu.com, +358 447750078