Mentorina kohtasin omat ennakkoluuloni

Vuosi sitten minua pyydettiin osallistumaan verkostomentorointiin, jossa ideana on mentoroida toisessa yrityksessä työskentelevää ammattilaista. Olin ilahtunut mutta samalla epäilevä - olisiko minusta todella mentoriksi?

Aiemmin olen ollut järjestämässä naisille suunnattuja mentorointiohjelmia, ja naisten työurien edistäminen on aina ollut minulle tärkeä aihe. Olen pyrkinyt parhaani mukaan tukemaan nuorempia naiskollegoita ja käynyt avoimesti työelämän tasa-arvoon liittyviä keskusteluja.

Asiaa pohdittuani totesin, että minulla voisi hyvinkin olla annettavaa mentorina. Olen työskennellyt naisena miesvaltaisissa työyhteisöissä, taistellut ammatillisen identiteettini kanssa ja tasapainoillut pienten lasten äitinä työn ja perhe-elämän välillä. Näistä kokemuksista riittäisi varmasti ammennettavaa.

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun sain kuulla aktorini olevan minua nuorempi, tutkijana työskentelevä mies. Huijarisyndrooma iski jälleen! Kiinnostaisiko häntä minun kokemukseni naisena ja akateemisesta maailmasta vieraantuneena, käytännönläheisenä generalistina? Kohtasin siis omat ennakkoluuloni jo ennen kuin mentorointi oli edes alkanut.

Heti ensimmäisen keskustelun aikana kuitenkin selvisi, että meillä oli paljon yhteistä. Olimme valinneet toisenlaisen opintien kuin vanhempamme ja tehneet omat luokkaretkemme suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskuntatieteitä opiskelleina katsoimme yritysmaailmaa eri vinkkelistä kuin monet kollegoistamme. Tunnistimme toisissamme myös taipumuksen omistautua työlle joskus liiankin intohimoisesti. Keskustelimme paljon työn merkityksestä, identiteetistä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä siitä, mitä ylipäätään on hyvä elämä.

Mentorointi oli hieno ja palkitseva kokemus, monestakin syystä.

• Ensinnäkin minulla oli joka kuukausi kalenterissa varattu aikaa vapaaseen keskusteluun mielenkiintoisen ja syvällisesti ajattelevan ihmisen kanssa. Tapaamisemme avasivat uusia näköaloja ja saivat ajatukset lentämään kiireisen arjen keskellä.
• Toiseksi uskon, että me molemmat tunnistamme nyt paremmin omat vahvuutemme ja osaamme arvostaa niitä. Saimme myös vertaistukea omien heikkouksiemme ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Huomaan edelleen palaavani mielessäni keskusteluihimme ja tarkastelevani käytöstäni niistä syntyneiden oivalluksien valossa.

Palkitsevinta oli kuitenkin löytää yhteys toiseen ihmiseen ja samaistua tämän kokemuksiin ja ajatuksiin. Liian usein pintapuoliset erot ja omat ennakkoluulomme estävät meitä näkemästä sitä, mikä meillä loppujen lopuksi on yhteistä. Juuri tähän mentorointi on oiva vastalääke. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Fujitsu on ollut mukana verkostomentoroinnissa jo 10 vuoden ajan. Lue lisää tavoista kehittää osaamista sekä rakentaa monimuotoisuutta arvostavaa työyhteisöä Fujitsun tuoreesta yritysvastuuraportista.